Syöpärallin alkumetrit

Tässä tämä nyt on. Jos oma internautosaaminen riittää. Lupailtu on ystäville että kyllä minä jonain päivänä kirjoitan sen ensimmäisen blogitekstin kun on oikeasti jotain asiaa. Nyt ikään kuin on.  Tänä syksynä alkoi tähänastisen elämäni suurin seikkailu, rintasyöpähippa. Diagnoosi tulla tupsahti yhtäkkiä ja pyytämättä kuin jehovantodistaja, tuli vain hivenen riuskemmin sisään, karmit kaulassa. Muutaman kuukauden tämän asian kanssa veivanneena päätin viimein että kai tästä voi alkaa jotain blogin tynkää kirjoittaa, lukekoon semmoinen ketä kiinnostaa, pakkohan ei ole kenenkään. Meitä kumminkin sairastuu tähän samaan tissirienaan noin 4900 daamia joka herran vuosi. Itse kuulun siihen kolmeen prosenttiin joka sairastuu vielä ennen 40 – vuotis syntymäpäiväänsä. Jos mikä riemu on siitä, niin se että verrokkiryhmään nähden pääsee olemaan vielä nuori, ja siitä muistetaan mainita. Nuorekas olo tulee kyllä kun on ainoa paikalla joka ei käytä rollaattoria ja kaksiteholaseja. Mutta tämän blogin homma on nyt olla jonkin sortimentin matkakertomus josta voi ehkä kohtalotoveritar poimia vinkkejä ja nauraa mukana koska tietää mistä puhun. Ja semmoinen joka ei asiasta tiedä, pääsee vähän jyvälle siitä, minkälainen sirkus on kyseessä. Aloitetaanko alusta?

19.9.2015 Käsillä on ilon päivä! Edellispäivän syysmyrskyä uhmaten olen hakenut ajokorttini pyörällä takaisin poliisilaitokselta (voittajafiilis koska ajoin 30 kilometriä ja koko ajan tuuli vastaan joka puolelta!) ja elämäni raivostuttavimmat viikot ilman mahdollisuutta ajaa autolla ovat takana. Fitfarmin Bikini Challengea olen suorittanut 5 viikkoa ja kohdalla on sopivasti tankkauspäivä, saan syödä mitä haluan ja ajaa itse omalla autollani syömään mihin haluan, täydellistä! Lisäksi on vielä pakkolepopäivä kaikista treeneistä. Sitä juhlistankin kropan kuivaharjauksella ennen suihkua ja suihkun päälle hölvään itseni rasvalla, mitä normaalisti lähes joka päivä tangolla kieppuva ihminen ei kovin usein tee. Lysti loppuu lyhyeen kun käsi osuu laihtumisen myötä kutistuneeseen tissiin ja löytää sieltä jotain mikä tuntuu viinirypäleeltä. Alkaa hermostuttaa, käyn sanomassa asiasta onnenpojalle ja varaan ajan Diacoriin heti maanantaille. Mutta vietä nyt tässä sitten kiva viikonloppu! Yritän työntää ajatuksen taka-alalle ja keskityn syömiseen ja shoppailuterapiaan, mutta pieni angsti nakuttaa silti takaraivossa.

21.9.2015 Diacorin lääkäri veikkaa kystaa mutta antaa lähetteen mammografiaan ja ultraääneen varmuuden vuoksi ja kehottaa hakemaan lähtiessä ultrasta äänen, maanantaiboogie hänelläkin. Heläytetään hersyvät naurut ja lähden huojentuneena töihin.

22.9.2015 Mammografia ja ultraääni. Tissin litustus käy yllättävän kivuttomasti (vaikka se näyttääkin pannunmyssyltä levyjen välissä), hoitaja hieman yllättyy ja repeää nauramaan kun esitän hänelle draamallisesti Celine Dionin ”My heart will go on” pätkää koska hän asetteli minut tissistä killiin vehjettimeen justiinsa semmoiseen oopperadiiva-asentoon. En vain voinut hillitä itseäni siinä tilanteessa. Saa kai ihminen omassa mammografiassaan esittää mitä viisua haluaa?

Ultraäänivehjetintä operoiva lääkäri ei ole varsinaien toivon keiju eikä erityisen hilpeäkään. Ajaa ultraäänellänsä ees kahtaalle, mitään puhumatta. Sanoo viimein että otetaan tästä paksuneulanäyte. Omassa pääsäni mietin että miksi paksuneula, eikö teillä enää ole ohuita, mitä niille tapahtui?! Lääkäri näkee kaiketi kasvoilta pikku paniikin ja lupaa ettei se satu, että puuduttaa ensin. Eikä kyllä satukaan. Kysyn viimein kun koko rumba on ohi, että voikohan se olla kysta. Lääkäri tuumaa ykskantaan että ei voi, ei tämä nyt kyllä hyvältä näytä. Että lähettävä lääkäri palaa asiaan muutaman päivän kuluttua. Siinä kohtaa tuntuu kuin olisi heitetty pesuvadillinen kylmää vettä kintuille, onneksi olen makuullani. Hoitaja jää painamaan näytteenottoaukkoa umpeen, on herttainen, informatiivinen. Kysyn pääsenkö esiintymään tankotapahtumaan viiden viikon kuluttua. Hoitaja arvelee että siihen mennessä minut on jo leikattu, että en. Kysyn pääsenkö Hawaiille talvella. Hoitaja lupaa että siitä kannattaa pitää kiinni, tähdätä tavoitteeseen. Sopii mainiosti. Olo ja mieli kohenee hoitajan kanssa jutellessa, tiedän että jalat kantavat kun nousen ylös.

Kun pääsen auton luo, soitan onnenpojalle. Äänestä kuulee että uutisten vakava kaiku ottaa koville. Itselläkin meinaa vähä itkua työntää, kuristaa kurkusta. Lähden ajelemaan töihin, soitan äidille. Molemmilla on vähän tunnelmat paksun tuntuiset. Töissä työkaverit tulevat halaamaan, silloin pääsee se ensimmäinen itku.

24.9. Työterveyslääkäri soittaa diagnoosin. Duktaalinen rintasyöpä, ei kovin ärhäkän oloinen. Lähete on mennyt Kirurgiseen sairaalaan ja aikaa saa tiedustella jo iltapäivällä. Lähetteen kanssa on pikku hässäkkää koska selviää että se on käännetty Hyvinkäälle asuinpaikan takia. En halua Hyvinkäälle, haluan Meilahteen Euroopan parhaaseen syöpäyksikköön koska se nyt on hoodeilla. Papereita faksaillaan moneen kertaan hirveällä intensiteetillä lisäillen potilaan toiveita. Asia järjestyy. Soitan onnenpojalle, äidille, kahdelle ystävälle. Toinen tiputtaa kinttaat siltä päivältä tiskiin ja alkaa selvittää mitä diagnoosi tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Itse menen tuuraamaan kollegan tankontanssituntia, hänellä on flunssa. Totean että minä voin tulla kyllä, minulla on vain syöpä, se ei tartu. Kotiin ajellessa ystävättäräiseni on jo selvittänyt koko protokollan ja kertoo mitä tässä tapahtuu. Toteaa että todennäköisemmin kuolen kolarissa työmatkalla kuin kuolen rintasyöpään. Tuntuu mukavalta tietää että minä olen saanut syöpien Mersun, tästä paranee 90 % täysin! Päätän kertoa asian avoimesti Facebookissa, jakaa tämän kokemuksen kaikkien ystävieni kanssa.

25.9. Aikataulut selvillä. Seuraavana ohjelmassa on magneettikuvaus Jorvin sairaalassa ja preoperatiivinen tapaaminen kirurgin kanssa. Jännitys tiivistyy.

Seuraava facebook-lainaus saattaa vaatia simultaanitulkkauksen, koska se on omalla pohjanmaan murteellani kirjoitettu.
 

Tänäänki oli jännittävä päivä, mulle oli varattu magneettikuvaus ens tiistaille, siittä rapia viikko ja mulla on tapaaminen Kirurgisesa sairaalasa. Se kuulosti semmoselta kokoontumisajolta että sielon mukana torimummuista muumioihin, saapa nähä saako siinä suun vuorua. Mää esittelin hoitajalle kaikki mun pillerit puhelimesa ja se sai sanua että jatkoon vai ei. Näillä näkymin mun leikkaus on 16.10. jos ei kummempia tapahu. Mää puhuin tänään monen rakkaan ystävättäräisen kans puhelimesa, sain vertaistukia ja pyyteetöntä ystävien rakkautta, mulla oli erinomaisen ihana iltama Verticalilla ja oon tosi ilonen että tuo aikataulu mahdollistaa mun osallistumisen sekä Anna DC:n workshoppiin että meidän firman naisten iltaan. Ja onnenpoikaki kerkiää käyä reissusa sitä ennen. Haluaiskohan joku viettää mun kans laatuaikaa ens viikonloppuna? 

Vuosi sitte se oli Lee Child ja luunmurtuma, nyt se on Stephen King ja syöpä. Pitäskö täsä rueta miettiin mitä lukee syksysin? Agatha Christie meni just boikottiin..!

 

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Sä oot niin rohkee,maailman positiivisin ihminen<3 mä luen jokaisen blogikirjoituksen, ajattelen sua lämmöllä ja oon hengessä mukana! Oot rakas ❤

PoleTET

Kiitos <3 Ja minä laitan näitä kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa tulemaan, lystejä lukuhetkiä joulua odotellessa :)

Jutta/FitFarm (Ei varmistettu)

Kiitos, että aloit kirjoittamaan blogia!

Olet huikea nainen ja esimerkki monelle ja luultavasti pelastat monta naista muistuttamalla, että tissejä tosiaan kannattaa tutkia!

Jätti halaus!

PoleTET

Kiitos Jutta <3 Jos yksikään havahtuu niin tämä homma on ollut sen arvoista! Hermeettisen kookas vastahali!

MarjutÅ (Ei varmistettu)

Ihana Terhi &lt;3

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Kiitos Marjut <3

Toimitus
Toimitus

Ehkä huikein bloginimi ikinä. <3 Kiitos kun kirjoitat.

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Herranen aika, olen otettu että tämä mun jännitystarinani alku on otettu näin mahtavasti vastaan, kiitos siitä <3

Toimitus
Toimitus

Menee tänään jakoon myös Lilyn Facebook-sivulle! :)

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

No johan jotakin! Ompa hyvä että jatkoa on työn alla niin on enemmänkin kuin yksi juttu kohta luettavana :)

Ja universumi nauraa

Kiitos tästä blogista. Ihan salee seuraan!

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Tervetuloa tähän matkaralliin mukaan :)

Torey
Näissä neliöissä

Olet rohkea<3 ja kirjoitat vaikeasta asiasta kuitenkin kivasti! Jehova vertaus sai vähän ehkä tirskahtamaan nauruun. :D

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Kiitos! Vinkkelini on ehkä vähän erilainen, mutta jopa joutaa olemaankin, tarkoitus olisi kumminkin näyttää ettei tämä maailman loppu ole ;)

Voikku/Rapatessa Roiskuu (Ei varmistettu) http://rapaajaroisketta.blogspot.com

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa. Kirjoitustyyliisi kun on ihan mahtava. &lt;3 Kiitos, että avoimesti kerrot ja herätät myös muita.

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Herätellään ja ravistellaan ja vähän viihdytetään siinä sivussa ilomielin!

saltzu (Ei varmistettu)

Voi miten hyvin kirjoitat! Tää nyt tuntuu varmaan aika hurjalta ehdotukselta heti alkuun, mutta voisitko harkita fb-sivun perustamista? Me ei-aktiiviset lilyläiset voitais tykätä sun sivusta, ja voisit laittaa sinne linkit uusista postauksista, ja mekin pysyttäis kärryillä! :) jatkoon!

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Huh, johan tässä alkaa pää tohista vauhdista kun reilu vuorokausi on vasta takana ;) Mutta varsin kelpo ajatus, muhittelen sitä muutaman päivän, luulisin että siihen someosaaminen riittää (hyvähän se nyt on keulia ja kuvitella osaavansa, kun vain ei menisi käsi päähän heti kun yritän käpeltää jotain toimivaa). Kiitos vinkistä! 

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Pyyntö toteutettu, jonkinlainen sivuston luuranko on nyt luotu :)
https://www.facebook.com/TuumoristaniHuumorilla/?fref=ts

saarah
visual diary

Kiitos tästä tekstistä. Kirjoitat niin hyvin. 

Ja tervetuloa Lilyyn, vaikkakin tällaisen ei niin kivan asian tiimoilta :)

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Kiitos kaunis! Jotenkin tuntui että nyt on sen verran tärkeää sanottavaa että on aika tomertua ja tarttua näppikseen. Olen saanut niin paljon jo nyt että on minun vuoroni antaa, varsinkin niille joilla on sama polku edessään. Mutta myös niille jotka ovat hurrausjoukkoina sen polun varrella kuin maakuntaviestissä konsanaan.  Jonkun nöistäkin pitää kertoa ;)

saarah
visual diary

Itse olen ainakin kokenut blogin pitämisen parhaimmillaan aika terapeuttisena harrastuksena. Oma elämänmuutos oli tietysti erilainen, vain ulkomaille muutto, mutta ainakin itselle asioista kirjoittaminen on ollut todella tärkeää ja tehnyt hyvää. 

Tsemppiterkkuja Lissabonista <3 

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Samaa mietein kun kirjoitin näitä ensimmäisiä postauksia että jotenkin puhdistava tunne, käydä läpi mitä tapahtui ja missä järjestyksessä ja miltä se kaikki tuntui. Vähän kuin loisi nahkansa! Lissabonin terkut tuntuukin erikoisen hyvältä näissä meidän jouluisissa sadekeleissä, kiitos :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hilpeetä!
Loistava suhtautuminen tautiin, jolle ei mitään enää tuossa vaiheessa voi kuin mennä virran mukana. Positiivisesta milialasta on tutkitusti apua.
Itse sain uudet teinitissit maanantaina. Neljä vuotta sitten löytyi "sopivan" ärhäkkä rintasyöpä 50-vuotiseulonnassa. Hoito aloitettiin merkkausaineella ja sytostaateille, sitten rinnan poisto ja sädehoito. Seinäjoen keskussairaalan onkologi sanoi, että annetaan sellainen satsi, ettei varman uusi.
Ennen ensimmäistä sytostaattia 5.12.2011 kirjoitin Facebookiin, että aloitan muodonmuutoksen: ensin poistan hiuksen ja sen jälkeen vasemman tissin. Kommentit olivat ensin, että mitä sä nyt pelleilet... Koska syöpä on edelleen asia, mistä ihmiset eivät oikeasti tiedä käytännön tasolla mitään, päätin kertoa, lukekoon kuka tykkää. Sieltä paljastui mielialavaihtelut, kuolemanpelot, hautajaisten suunnittelut, kuin pohjalainen sisukin, että prkl muahan ei tuo tauti tapa.
Nyt sain siis uudet ihanat pikkutissit, pääsee hiostavasta proteesista eroon ja saa siirtyä D-kupista A- tai B-kuppiin. Löytyy liivejäkin paremmin menemättä maatalouskauppaan.
Tsemppiä! Kntrollikohdat ovat pahat, käyt kaiken uudelleen läpi, mutta sä voitat!

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Onnea uusille tisseille! Omakin tausta on Pohjalaine, eli ilmankos meillä onkin samanlaiset ajatukset asiasta, tsempillä läpi ja ilo irti! :) Jos samalla lähtee tissikin irti niin ninnannunnan, firman piikkiin uudet entistä täpäkämmät! Kiitos kannustuksesta, sitä ei vaan voi olla liikaa ihmisen elämässä <3

miiajohanna
miiajohanna

Ihana blogi! Ihana asenne sulla, tsemppiä hurjasti <3

PoleTET
Tuumoristani huumorilla

Iso kiitos <3

Hiutale (Ei varmistettu)

Hei,
Sulla todella kiva blogi. Ja on lohduttavaa nähdä että on myös muita suunnilleen saman ikäisiä kohtalonsisaria.
Itselläni leikattiin rintasyöpä joulukuussa. Nyt odottelen että alkaa hoidot. Ehkäpä saatetaan törmää toisiimme Meilahdessa :).
Oikein mukavaa alkanutta vuotta sulle!

PoleTET

Kiitos kaunis! Ja kiva että olet löytänyt tänne, parahiksi ehkä saamaan käytännön vinkkiäkin hoitoihin. Ja ennen kaikkea vertaistukea. Ihan mielettömän paljon tsemppiä tuleviin hoitoihin,  ei se ole ensinkään niin kamalaa kuin pelotellaan ;) Jos niin onnekkaasti käy että satutaan yhtä aikaa Meikkuun niin nykäisethän hihasta! Ja jos voin jotenkin auttaa mieltä askarruttavien asioiden kanssa niin luoaan vastata parhaan kykyni mukaan. Upeaa tätä vuotta itsellesikin, tämä tullaan muistamaan vuotena jona päihitettiin syöpä! (Laittaisin tähän vielä rivin voimaperäisiä hymiöitä mutta ne eivät suostu julkistumaan joten jätetään se suurien puheiden piikkiin tällä kertaa.)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.