Blogis eka blogis vika

Ladataan...

Moikka!

Päätettiin siskon kanssa pistää elämä ranttaliksi ja aloittaa blogimme ihan uudessa ympäristössä. Rontti vuoden ajan olemme heitelleet kyniä kattoon, syljeskelleet pituutta ja kärsitty syvästä, lähes elämäämme suuremmasta writersblockista.

Tai sitten meidän elämissämme ei tapahdu mitään.

WRONG!

Allekirjoittanut on vuodessa muuttanut (kaksi kertaa), paiskinut töitä ja matkustellut. Siinä välissä yrittänyt selvitä elämästä. Tämän kevään myötä olen päättänyt ottaa taas harrastuksistani kuristusotteen ja nauttia muustakin kuin heräämisestä ja kotiin töistä palaamisesta. 

Tulemme vaihtamaan tuon profiilikuvamme heti, kun löytyy joku mikä on suhteellisen tuore ja missä ollaan selvinpäin ja/tai järkevän näköisiä. Tuo oli ainoa parin vuoden sisältä tai sitten tämä:

Etualan viinilasi paljastaa totuuden. Tässä olemme Oolan kanssa asuntoni keittiössä ja esittelemme uusia pipoja ja huiveja kameralle. 

Vuoden sisällä olen lopettanut myös tupakan polton, joten vihdoin kuvia joissa en ole rööki huulessa. 4kk takana savutonta elämää! Cold turkey toimii ja sanon kaikille, että lopettakaa seinään - inhalaattorit, pillerit ja purkat on ihan puppua! Sitten kun lopetatte ilman niitä elämä on niin hirveää helvettiä, että ei halua enää IKINÄ aloittaa ettei tarivtse enää KOSKAAN lopettaa. Olen yrittänyt, niin monta kertaa. Nyt ei mitään halua tuprutella, koska ei kroppa ole yhä kiintynyt nikotiiniin.

Vuoden sisällä olen myöskin hankkinut koiran. Koiranpentu on nimeltään Pentu. Hän on uros ja tällä hetkellä alle viikon vajaa 4kk. Hieno tyyppi. Paras "pakkosaadanytheti"-juttu ikinä.

 

Pentu ja minä poseerataan ystävänpäivänä.

Pentu edellispäivänä poseeraa hienon rouhean pantansa kanssa. On liian söpö, joten tarvitsee vähän tollaista pelottavaa pystykorvameininkiä.

Sitten pari päivää sitten kävin leikkaamassa silmäni, josta nyt sairaslomalla yritän selvitä ja parantua. Elämä on hyvin sumuisaa ja toistasilmää särkee kovin. Kerron koko projektista ja ehkä enemmän vielä glaukoomasta, kun jaksan.

Mitäs Oola?

 

Mihin edellisessä tekstissä blogspotissa jäin vuosi sitten - työnhakua ja pätkähommia. Pienen eläimen raivolla hain töitä vajoten välillä syviin mutiin ja päätin aloittaa syrjäytymisen rauhassa, kunnes vihdoin tärppäsi työmarkkinoilta! Vuoden aikana kuitenkin ehdin kehittää erinomaisia kaaliruokareseptejä (halpaa ja hyvää) ja löytää paljon mukavia kävelyreittejä. Nyt yritän toipua "työttömän" tilasta -ympäristö, ihmiset ja itse kummallisesti määrittelee sinua sen kautta mitä olet tai et ole ja tähän kaikkeen on helppo myös vajota mukaan. Sitä astuu piiloon varjoihin ja alkaa pyydellä anteeksi asioita, jotka eivät ole sinusta riippuvaisia. Olotilasta kestää toipua -aivan kuin olisin herännyt koomasta tai toipumassa sairaudesta. On myös jännää huomata miten mainiota on nauttia aamulla kahvia, jota on mukava juoda. Harmittaa vain, ettei osannut nauttia niistä tyhjistä päivistä, kun niistä tuntui loputtomasti olevan käsillä. Silloin ne vaikuttivat rangaistukselta. Osaako ihminen ikinä olla tyytyväinen siihen mitä on tässä ja nyt? Muuten mikään ei ole muuttunut - hiukset yhä leiskuvan punaiset, kissoja kotona yhä kaksi, elämää yritetään vieläkin ihmetellä lapsellisella hämmennyksellä. Tasavuosia iski plakkariin loppuvuodesta.

Meille molemmille, minuutin erolla.

Tässä vielä pakollinen kissakuva, onhan kyse sentään internetistä. Samppa ja Skumppa kaipaavat hengen ja sielun tuotantoa.

Vuosi on pitkä ja lyhyt aika. Paljon ja ei mitään on tapahtunut. Varmaan samalta tuntuu teistä muistakin?

Mukavaa olla taas "linjoilla", enkä tarkoita tässä Kallion katuja Helsingissä.

- Lore & Oola

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Twinners Take It All

Life, universe and everything. We are back!

Ravenwaves (Ei varmistettu)

JEEI you're back! :)

Kommentoi

Ladataan...