Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille

Tyhjä ajatus

Lupasin tässä postauksessa, että tänä syksynä aion lukea. Ja joskus käy niinkin hassusti, että pidän lupauksistani kiinni (silloin kun ne eivät sisällä vuorien siirtämistä tai muutenkaan mukavuusalueelta poistumista).

Mitä enemmän lukee, sitä todennäköisemmin törmää huonoihin kirjoihin. Olen vuosien aikana valinnut harvinaisen monta surkeaa kirjaa luettavaksi. Surkean kirjan määritelmä on minulle yksinkertaisesti se, että silloin ei tunne vastustamatonta halua kaivaa kirja esiin bussissa tai iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Surkea kirja voi olla taitavasti kirjoitettu, periaatteessa mielenkiintoinen, hauska, nokkela ja menestynyt, mutta syystä tai toisesta se ei sillä hetkellä koukuta.

Ja niimpä sitä ei tarvitsekaan lukea. Ei ole mitään järkeä tuntea huonoa omatuntoa keskeneräisistä kirjoista - lukeminen ei ole suoritus. Kirjaa voi jatkaa joskus tulevaisuudessa jos siltä tuntuu tai aloittaa se kokonaan alusta. Tai olla koskematta siihen enää ikinä uudestaan. Niin tai näin, kirjat eivät karkaa minnekään.

Tällä hetkellä luen Fausto Brizzin 100 onnen päivää. Kertoo miehestä joka sairastuu maksasyöpään ja saa elinaikaa arviolta kolme kuukautta. Ei kuulosta hauskalta, mutta sitä(kin) se on. Ja nauran bussissa ääneen.

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /
SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
Share

Kommentoi