Kun suorittaminen seuraa lomallekin

Tyhjä ajatus

Kosovossa oli omalla tavalla ihanaa mutta toistin sen saman virheen, jonka olen tehnyt aikasemminkin: toin suorittamisen paineen arjesta mukaan lomalle.

Ensin meillä oli noin neljä kokonaista päivää poikaystäväni kanssa, ja mun oli pakko "tehdä kaikki pakolliset ja nähdä kaikki nähtävyydet" hänen kanssaan - tiesin, että kun hän lähtee, minulle ei jäisi enää omanikäistä seuraa ja halusin, että hänkin kokee Kosovossa kivoja muistoja. Hän kovasti yritti kertoa, että päivän ei tarvitse olla aamusta iltaan aikataulutettu ja että niitä kivoja muistoja voi tehdä myös meidän asunnossa tai puistossa istuen, mutta ne sanat kantautuivat kuuroille korville. Kaiken lisäksi ulkona oli lämmintä ja Suomessa satoi, olihan pakko ottaa jokaisesta t-paitakelistä ilo irti.

Sitten poikaystäväni lähti ja tiesin, että minulla on yksi kokonainen viikko aikaa isoäitini kanssa. Silloin se paniikki vasta alkoi. En tiedä milloin näen mummia seuraavan kerran, nyt on ihan pakko herätä joka aamu tosi aikaisin ja tehdä sen kanssa tätä ja tuota ja levätä vain silloin kun hänkin lepää. Mummini kovasti yritti kertoa, että mun seura kelpaa silloinkin kun vain istun hänen vieressään vaikka kirja sylissä tai nukun päiväunet viereissä huoneessa, mutta nekin sanat kantautuivat kuuroille korville.

Sitten oli kaikki ne asiat joita lomalla on pakko tehdä joita en tehnyt ja josta tunsin entistä paskempaa fiilistä: mun piti nukkua myöhään, lukea kolme mukanani tuomaa kirjaa tai ainakin se kesken jäänyt loppuun, harrastaa kotijoogaa tai mitä tahansa muuta liikuntaa... Oli pakko ehtiä kävelemään päämäärättömästi katuja ja ihmetellä paikallista elämää ja saada sellainen "ooh elämä on niin ihmeellistä, nyt elän vain hetkessä" -tunne.

Sitten mä sain vatsataudin ja mummi vaarallisen kuumeen, ja silloin se iski päin kasvoja: mun on ihan pakko levätä.

Elämä on ihmeellistä ja uskon, että sen salaisuus on hetkessä elämisessä niin, että tekee niistä hetkistä omannäköiset luontoa ja muita ympärillä kunnioittaen. Mutta kaikki tuo on todella, todella vaikeaa jos ei voi henkisesti hyvin. Mä olen käynyt alkukeväästä asti pahasti ylikierroksilla, eikä vauhdin hidastamiseen riitä pari viikkoa lomaa - ei varsinkaan silloin, kun "lomailun" tahti on tuollaista. Mun on edelleen tosi vaikea myöntää se, että siinä missä vielä muutama vuosi sitten mua ihan aidosti teki onnelliseksi hyvin aikataulutettu elämä, nykyään mulla ei yksinkertaisesti ole voimia siihen. Ei arjessa, eikä varsinkaan lomalla.

Nyt mä oon Suomessa ja nyt mä lepään, omanlaista lepäämistä. Ja yritän muistaa sen, että Kosovon (ja vertauskuvannollisesti elämäni) parhaat hetket olivat sellaisia, kun katsottiin mummin kanssa turkkilaisia saippuasarjoja ja juotiin monta kupillista teetä.

 

SARANDA  
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Kommentit

Hanna K
Sunday Blondie

Voi rakas! Voisinpa rutistaa sua juuri nyt. ♡

Ymmärrän tuon suorittamisen tarpeen, koska olen itse samanlainen. Koska suorittaminen on meillä verissä, siitä pitää yrittää pyristellä tietoisesti irti. Sä tiedostatkin jo asian ja olet tehnyt paljon sen eteen, että voisit paremmin.

Muista, että täällä on aina tyyppi, joka kuuntelee tai vaikka tulee ottamaan sun kanssa päikkärit, jos kaipaat kaveria, joka "pakottaa" ottamaan rennommin. Se tekee nimittäin hyvää itse kullekin. ♡

Saranda
Tyhjä ajatus

<3 Oon niin onnekas kun mulla on tuollainen ystävä! Kiitos!

Hanna K
Sunday Blondie

Mä oon onnekas, että mulla on sut. ♡♡♡

Millie's
LAISKA SUNNUNTAI

Hyvä, että tunnistit asian. Tämä on hyvä muistutus myös meille muille. Itse olen saanut kuulla tästä suorittaja-mentaliteetistani jopa työhaastattelussa (http://www.lily.fi/blogit/laiska-sunnuntai/pieleen-mennyt-tyohaastattelu-ja-paatos), joten relaamista ja sitä oikeaa hetkessä elämistä olen yrittänyt opetella. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Oi pitää lukea tuo postaus! Kiitos kommenttista ja linkittämisestä ja ennen kaikkea empatiasta. <3 :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tietty aikataulutus arjessa on toki ihan hyvä ja lomallakin on kiva, kun on jotain suunnitelmia, mutta ihan parasta on se, että niin arjessa kuin lomalla on aikaa tehdä asioita fiiliksen ja hetkellisten päähänpistojen mukaan. Tyhjä kalenteri ei tarkoita tyhjää elämää. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Tyhjä kalenteri ei tarkoita tyhjää elämää.

IHANA, niin viisas kommentti!!!! <3 Kiitos! Tähän tuun palaamaan monta monta kertaa!

punastus
Punastus

Oon itse aika anti-suorittaja ja poikaystävä on ihan samanlainen, mikä tarkoittaa sitä, että himaan on liiankin helppo jäädä makoilemaan. Lomallakin sama homma. Oma stressi ja suorittaminen näkyy sitten suhteessa ympäröivään maailmaan, eli alan stressaamaan sitä, että voiko näin nyt tehdä, eiks pitäis olla tekemässä jotain. Vaikka näennäisesti onkin helppoa vaan olla, niin käytännössä on vaikeaa päästää irti ulkopuolisesta paineesta ja siitä, mitä sinulta mukamas odotetaan. Oikeestihan kukaan ei odota yhtään mitään :) Armollisuus itseään kohtaan on välillä hyvin, hyvin vaikeaa.

ginty
gg and the moon

Mä niin yhdyn tähän! Vaikka olen kyllä käynyt suorittaja-vaiheen ja se yrittää silloin tällöin ottaa otteen elämästä edelleen. Mutta luulen, että meiltä kyllä oikeasti odotetaan aika paljon, ei se ole täysin kuviteltua. Alkaen ihan siitä, miten meidän odotetaan käyttäytyvän lapsina ja esimerkiksi jatkavan harrastuksiamme, jotka eivät ehkä nää kiinnosta. Jos (ja kun) kasvaa odotusten ympäröimänä (luulen että me kaikki) on niin vaikea vanhempana tehdä päätöksiä täysin oman mielen mukaan.  Meidän ei vain pitäisi oikeasti välittää näistä odotuksista, koska ne eivät vastaa omia ajatuksiamme. Jossain vaiheessa niitä on vain vaikea erottaa toisistaan... 

Vai onko ne sittenkin vain täysin kuviteltuja odotuksia? Mielenkiintoinen aihe. :D Mietin vain kaikkia niitä miljoonia kertoja, kun nämä odotukset on sanottu konkreettisesti päin kasvoja ja olen joko kieltäytynyt (ja potenut huonoa omaatuntoa) tai suostunut (miellyttääkseni useimmiten). Taidamme ainakin suurennella ja ottaa liian henkilökohtaisesti muiden ajatuksia ja oletuksia, se on varma. Koska pohjimmiltaan ei kellään muilla kuin meillä itsellämme ole oikeutta odottaa meiltä yhtään mitään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta se on osa aikuistumista, että alkaa luoda itselle ja omalle elämälle omia odotuksia ja hyväksyy kyllä muiden (esim. vanhempiensa) odotukset, mutta ei elä niiden mukaan. Ja toki mediassa/somessa/ympäröimässä maailmassa on valtavasti erilaisia odotuksia, mutta niistä välittää sitten sen verran kuin kokee tarpeelliseksi. Vaikeaahan se välillä on. :)

Yksi helpompi esimerkki on vaikka häät, joista tässäkin blogissa on puhuttu. Voiko pitää omanlaisensa häät, pettyykö muut kun ne ei olekaan sellaiset kuin useimmilla, pitääkö hääpuvun olla ns. hääpuvun näköinen jne.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi hyvä kommentti. :) Joo tää suorittamisen mentaliteetista eroonpääseminen on vaikuttanut elämäni jokaisella osa-alueella ja merkittävästi nimenomaan häihin. Tuntuu, että suorittaminen+hää -aiheesta keksisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa mutta pelkään että a) kyllästytän teidät kuoliaaksi b) loukkaan jotakin muita ihmisiä jotka ovat järjestäneet perinteisimpiä häitä (vaikka tarkoitus ei todellakaan ole arvostella perinteisiä valintoja)

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi mielenkiintoinen kommentti! Ehkä se on molempien yhdistelmä mutta loppujen lopuksi sillä on merkitystä miten asioihin suhtautuu ja kuinka antaa ulkopuolisten paineiden vaikuttaa? :) (Helpompi sanottu kuin tehty, i know...)

Joka tapauksessa, oon iloinen sun puolesta että pyristelet eloon suorittaja-asenteesta jos se tekee sut onnelliseksi! Ihanaa viikonloppua. <3

punastus
Punastus

Mun vanhemmat oli aikoinaan ihan älyttömiä suorittajia ja varmaan sieltä jäänyt toi huono omatunto siitä, ettei oo koko ajan tekemässä jotain (koska syyllistetty silleen ihanasti tietyllä kireällä ilmapiirillä). Sittemmin ovat höllänneet ja ymmärtävät tän maailmanmenon päälle vähän paremmin itsekin :)

Suorituskeskeinen yhteiskunta tässä ympärillä aiheuttaa hirveet paineet myös. Helposti lähtee ohjautumaan ulkoa sisään päin, vaikka se ainoa oikea tie on sisältä (sydämestä) ulospäin. Haastavaa se tosin on, mutta opetteluahan tää koko elämähomma onkin :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Mä vastasin tähän kommenttiin mutta se hävisi jonnekin (tai onnistuin poistamaan sen...) Sanoin että haluaisin olla enemmän kuin sinä, "pystyä" olla enemmän kotona vaikka ilmeisesti siinäkin on omat haasteensa. :) Ja tykkän niin paljon tuosta sun lauseesta "oikeestihan kukaan ei odota yhtään mitään". Wooord. <3

pieta
Ruista Ranteessa

Kiitos hyvästä tekstistä <3 mä en oikein osaa pysyä paikoillani ja on vähän taipumusta suorittaa, niin tää kyl kolahti. Onneks sentään oon nykyään vähän oppinu rajoittamaan niin, et jos on pakko suorittaa ja sykkiä joka paikkaan, niin valikoin tarkoin et ne jutut on sellasia mitä varmasti haluan tehdä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mukava kuulla että teksti kosketti, toivottavasti siitä on hyötyä ja että monet voi oppia mun virheistä. :) Ja just tuo valikoiminen, se on tosi tärkeää! Ei ihminen voi antaa 120% itsestään jokaisessa asiassa...

xxanni (Ei varmistettu)

Ja niin saapui taas yksi viisaus ja ehdottoman tärkeä muistutus suunnaltasi - kiitos !! :* Töissä kun ehtii tarpeeksi suorittaa, lomat on lomia varten :--)

Tykkäisin vielä mainita oman lomarutiinini: jätän aina (tahallaan tai en) jotain joka paikasta käymättä. Näin seuraavalle kerralle jää aina jotain ja voin (ainakin yrittää) poissulkea sen tunteen että koko ajan on pakko olla tulla ja mennä sata lasissa joka kartannurkkaan. Suosittelen ! :)

Iloa ja ihanuutta viikonloppuun &lt;3

Saranda
Tyhjä ajatus

Vitsi miten ihana kuulla että sait tästä jotakin iloa tai irti. <3 :)

Tuo on NIIN HYVÄ periaate, ihan oikeasti! En oo koskaan kuullut että kukaan tekisi tuollaista mutta se kuulostaa tosi fiksulta ja hauskalta ja toimivalta systeemiltä. Pitää ehdottomasti harkita seuraavan lomamatkan kohdalla!

Toivotan sitä samaa sinulle muru. <3

Kommentoi