Mitä on kiva työ?

Tyhjä ajatus

Autostamme puhkesi rengas viime viikolla, ja lähdimme paikkaamaan sitä erääseen pieneen autokorjaamoon. Astuessamme autokorjaamoon sisään, valtasi minut välittömästi hyvä fiilis: työntekijät hyräilivät radiomusiikin tahtiin, tarjosivat kahvit ja korjasivat puhjenneen paikan rehellisesti (siinä missä edellisessä korjaamossa sanottiin ettei auta muu kuin ostaa heiltä saman tien uusi kallis rengas tilalle). Lopussa jouduimme jopa tyrkkäämään rahat heille käteen, kun he eivät halunneet ottaa maksua niin "pienestä asiasta." Meininki oli ilosta ja jollain tavalla vaatimatonta.

Jäin tämän jälkeen kovasti pohtimaan kivan työn ja työpaikan ominaisuuksia - aihe on näin työelämään siirtymisen kynnyksellä itselleni ajankohtainen, mutta samalla sellainen, jota olisi hyvä miettiä aina silloin tällöin siellä työelämässäkin. 20-vuotiaana päätin, etten koskaan mene tai jää sellaiseen työpaikkaan, jossa en enää viihdy ja joka ei palvele minua muuten kuin rahallisesti. Lupaus on kyllä pitänyt.

Uskon että kiva työ koostuu avoimesta ilmapiiristä (mukavat työkaverit ja reilu esimies), ja se on palkitsevaa ja kehittävää. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin omasta suhtautumisesta ja asenteesta, joilla voi vaikuttaa melkeinpä kaikkiin muihin edellämainittuihin seikkoihin. Kun asenne on kohdillaan, työnilon voi löytää kaikilta aloilta: kaupan kassalta (check), terveysalalla (check), toimistossa (check), opetusalalla (check) ja mitä ilmeisemmin, myös autokorjaamoissa.

Kyse on kuuluisasta ei mitä vaan miten -periaatteen laista - ei ole väliä mitä tekee, vain sillä, miten sen tekee.

Kannustan kuitenkin kaikkia, jotka asenteen muuttamisesta huolimatta eivät viihdy omalla työpaikallaan, kokeilemaan siipiään muualla. Pieni ajatusläksy silti viikonlopulle: miten sinä voisit tehdä omasta työstäsi hauskempaa? Ideoita ja kokemuksia saa vapaasti pyöritellä kommenttiboksissa! :)

 

EN: Better attitude, better job.

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Kommentit

Satya

Kannustan kuitenkin kaikkia, jotka asenteen muuttamisesta huolimatta eivät viihdy omalla työpaikallaan, kokeilemaan siipiään muualla.

Kuin se olisikin noin helppoa. Monet perusduunit katoavat automatisaation tieltä. Muualla siipiä kokeilleena huomasin, että vielä kurjempia työpaikkoja on.

Tämä ajatus työnteon mukavuudesta on ihmiskunnan historiassa melko uusi. Viimeisen 30 vuoden aikana siitä on noussut oma teollisuutensa self-help genressä. Tällä esim. Jari Sarasvuo takoi hyvin rahaa jo 90-luvulla Sisäinen Sankari ja Vapaus! kirjoillaan ja niiden siivittämillä esiintymisillä.

Melkein kaikkia töitä voi tehdä ilman suurempia ongelmia vähän aikaa. Jos ikävää työtä tekee vuosia, murtaa se iloisimmankin ihmisen sisintä. Sori, tähän tulokseen olen tullut omien ja muiden kokemusten perusteella.

Saranda
Tyhjä ajatus

Ymmärrän sun pointin ja oot omalla tavallasi oikeessa! Mä oon ite vain oppinut ajattelemaan niin että jos jossain tilanteessa (työpaikalla, parisuhteessa jne.) on todella kurjaa, kannattaa ehottomasti päästä siitä pois joko fyysisesti lähtemällä tai yrittämällä muuttaa asioita radikaalisesti sen sisällä. Itsellenikin on tapahtunut joskus niin et muutos on ollut huonompaan suuntaan mutta koska tulevaisuuteen ei voinut silloin etukäteen nähdä, en ole katunut sitä että yritin muuttaa asioita. Ja eihän sitä tiedä jos huonosta kaudesta seuranneen vieläkin huonomman kauden jälkeen tuliskin elämään jotain tosi mageeta. :)

Mutjoo, oon tosiaan nuori ja käytännössä kasvanut tähän laajenevaan ajatusmalliin et töistä on tykättävä tavalla tai toisella!

Satya

Mutjoo, oon tosiaan nuori ja käytännössä kasvanut tähän laajenevaan ajatusmalliin et töistä on tykättävä tavalla tai toisella!

Mitään vikaa ei tässä ajatusmallissa ole. Ei kannata missään nimessä hylätä sitä, mutta kannattaa muistaa sen olevan pelottavan suureksi osaksi myyntimiesten luomaa lumetodellisuutta.. Tietysti nyt paremmin kuin koskaan, voi perustaa yrityksen ja saada asiakkaiksi koko maapallon. Siitäkin luomisesta on helpompi kirjoittaa inspiroivia kirjoja kuin oikeasti rakentaa sellainen omista vahvuuksista elävä työ/yritys, josta todella nauttii pitkistä päivistä huolimatta.

Saranda
Tyhjä ajatus

Miten se sanonta menikään, ne jotka ei osaa, opettaa :D (eli tässä tapauksessa kirjoittaa kirjoja)

Mia K.
Voi taivas

Itse uskon jotakuinkin niin, että jos uskaltaa ajatella/kokeilla/hakea/ etc uudelleen koulutukseen tai ylipäätään miettiä kaikkia uusiakin mahdollisuuksia ulkomaita myöten, löytää takuulla joitain vastauksia elämäänsä työnkin saralla! Joskus se vaatii vuosia. Joskus vähemmän aikaa. Se jokin pieni unelma, joka on ollut jossain haudattuna arjen rutiinien, työn, perheen taakse, kannattaakin nyt kaivaa esille, ja k o k e i l l a! Siinä nimittäin ei koskaan ainakaan menetä mitään! Ja, jättää ns muiden varaan kootut selitykset niille, jotka n i i t ä jakelevat. Vain sinä itse voit vaikuttaa tulevaisuuteesi ja elämääsi. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Just näin!! :) Tiivistit mun ajatukset aika kivaan pakettiin.

Suvi K.
Sisunainen

Samaa mieltä. Mä olen ollut sekä todella huonoissa että oikeesti kivoissa työpaikoissa. Todella huonoja yhdisti heikko ohjaus ja työilmapiiri ja se, että työtä oli joko liikaa tai liian vähän työaikaan nähden. Kuitenkin samat hommat jossain muualla voisi olla oikein kivoja. Se, onko töissä kivaa, ei riipu alasta vaan siitä, ketä ne ihmiset siellä on (itse mukaanlukien).

Satya

Se, onko töissä kivaa, ei riipu alasta vaan siitä, ketä ne ihmiset siellä on (itse mukaanlukien).

Kyllä, ne ihmiset vaikuttavat tosi paljon tai jopa ratkaisevasti työn mielekkyyteen. Mutta suurempi kysymys kuuluukin; kuinka moni meistä pystyy konkreettisesti vaikuttamaan siihen ketkä ovat työkavereitamme? Harvat. Pitkälti kyseessä on samanlainen arpaonni kuin kenestä tulee luokkakavereitamme koulussa. 

Suvi K.
Sisunainen

Totta, arpapeliä se on. Mutta siihen ainakin pystyy vaikuttaa, millanen työkaveri on itse. Ja toisaalta voi ääneen vaatia esim. esimiehiltä parempaa ohjausta tai työkäytäntöjen kehittämistä. 

Satya

Mutta siihen ainakin pystyy vaikuttaa, millanen työkaveri on itse. 

Laiha lohtu tästä löytyy niille jotka kokevat vaikka työpaikkakiusaamista. Itse en sen kohteeksi ole joutunut, mutta todella sairaanloiseksi kehittyneen ilmapiiriin vuoksi vaihdon parivuotisen työpaikan, joka ensimmäisen vuoden aikana oli loistava, mutta joka muuttui aivan sietämättömäksi. Ei paljoa auttanut hokea itselleen "ainakin minä teen parhaani työilmapiirin parantamiseksi", kun useat muut ottivat ahneesti kaikki simputusmahdolisuudet, vaikka niille ei ollut mitään työsuoritukseen liittyviä syitä.

Ja toisaalta voi ääneen vaatia esim. esimiehiltä parempaa ohjausta tai työkäytäntöjen kehittämistä. 

Voi pyhä yksinkertaisuus Batman! Tietysti löytyy loistavia esimiehiä, jotka eivät ole ainostaan päteviä työssään, mutta myös kaikin puolin hyviä ihmisiä. Paljon löytyy niitä, jotka ottavat kaiken palautteen hyökkäyksenä heitä vastaan. "Kuka sinä luulet olevasi alkaa minua neuvomaan?! Sulta kysyttäisiin, jos meidän mielestä sulta löytyisi jotain sanottavaa. Vai vaadit sinä meiltä jotain? Pysyhän siellä minne kuulutkin!" Monissa duunarihommissa on kirjoittamaton sääntö, että älä opasta esimiehiä ellei jonkun henki ole vaarassa. En kärjistä yhtään tuolla vertauksella.

Saranda
Tyhjä ajatus

Samaa mieltä! Mieluummin teen ei-oman-alan ja vähän "kurjempaa" työtä mut ihanien ja kannustavien tyyppien kanssa kuin yhteiskunnallisesti "arvostettavaa" työtä huonossa ja latistavassa ilmapiirissä. Pitää oikeesti olla todella rakastunut omiin työtehtäviin jos työpaikan ilmapiiri ei vaikuta omaan työskentelyyn ja hyvinvointiin!

Marjorie of LOVE

Olen myös tehnyt saman "ei työpaikalle, jossa en viihdy" -päätöksen kuin sinä. Huono työilmapiiri tai epäinspiroiva työnkuva ei kiinnosta. Valitsin yrittäjyyden, jossa projektit ovat vaihtelevia, työkaverit kivoja (kun valitsee itse projektit joihin lähtee mukaan). Toisaalta tämä on myös aika epävarmaa ja joskus yksinäistä touhua. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Oon iloinen sun puolesta että oot voinut valita työsi ja toivottavasti oikea valinta ollutkin! :) Yrittäjäperheessä kasvanut oon saanut seurata sitä yrittäjyyden tuomaa epävarmuutta sivusta ja miettinyt kyllä että monet yrittäjät on oikeita supersankareita... ihailtavaa että olet itsekin yrittäjä! :)

Kommentoi