Otat kuvia = et osaa nauttia hetkestä?

Tyhjä ajatus

Yksi yleisin väite johon nykymaailmassa törmään on se, että kuvienottajat eivät osaa nauttia hetkestä. Että ikään kuin kuvien ottaminen on läsnäolon vastakohta ja että silloin ei voi samanaikaisesti nauttia tilanteesta. Mitä roskapuhetta, sanon minä.

Teknologia - älypuhelimet, musiikin kuunteleminen, snäppääminen - toki vie huomiomme tästä hetkestä, mutta en ole koskaan laskenut kuvienottamista tähän kategoriaan. Bloggaajana sitä on tottunut ottamaan kuvia mitä arkisimmista asioista, mutta en vain blogin takia. Myös ja enemmänkin siksi, että kuviin ja niiden aikaansaamiin tunnelmiin on ihana palata myöhemmin.

Kuvienottaminen on myös mun tapani ilmaista ja toteuttaa itseäni. En tietenkään halua tehdä sitä muiden tai ilmapiirin kustannuksella, mutta miten ketään voi häiritä muutaman minuutin kuvienotto? Tietenkin varmistan, ettei ystäväni joudu syömään ruokansa kylmänä tai tulla johonkin matkakohteeseen vain siksi koska "sieltä saa hienoja kuvia". (En laske tähän joukkoon kärsivällistä, blogiystävällistä poikaystävääni. Ihana mies.)

Mullakin on hetkiä kun häiriinnyn tai muutun levottomaksi ottaessani kuvia. Ajattelen, että ne ovat mielen signaaleja, jotka käskevät jättämään tämä hetki ikuistamatta, jolloin sujautankin kameran kiltisti takaisin laukkuun. Monesti jätän myös sekä kameran että puhelimen kotiin ja olen tietoisesti kuvamatta mitään. Mutta jos käsissä on kamera ja sellainen hetki, jonka haluan vangita muistikortille, senhän minä teen. Hetkestä täysillä nauttien.

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä - oletteko samaa vai eri mieltä?

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Kommentit

kirsihannele

Samaa mieltä! Ensin nautin hetkestä ja sitten hoksaan sen olevan ikuistamisen arvoinen. Haluan nauttia siitä myöhemminkin, kuvien kautta.. Eli ensin nautinto, sitten vasta kuvaus. Ei toisinpäin. Näin se menee...ainakin minulla :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana järjestys ja varmasti toimiva! :) Kakkupalasta voi ottaa muutaman haukun ennen sen kuvaamista... :)

Eeru
Packing peanuts

Juu ja ei, riippuu niin hetkestä. On hetkiä jolloin kuvien ottaminen ja hetkestä nauttiminen menevät nätisti käsi kädessä ja sitten toisia joissa asia on nurinkurin.

Mulla on viimeaikoina monesti kamera kulkenut mukana kassissa, olen kohdannut kuvaamisen arvoisia juttuja - ja todennut että säästän nämä vain korvien väliselle kovalevylle. Syynä ehkä ähky nykyiseen kuvatulvaan ja ajatus että tämän asian haluan pitää vain itselläni? Mutta onhan niitä kuvamuistoja toki kiva katsella jälkikäteen, sitä ei voi kiistää.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi hyvä pointti! Nykyään täytyy tietoisesti päättää et jotkut asiat kuuluu vain itselleen, varsinkin jos on tottunut kuvaamaan ja jakamaan paljon. Hyvä asenne siis sulla! :)

sallamanteri

Täysin samaa mieltä, musta on ihanaa ikuistaa asioita kuviin juurikin sen takia kun en muuten muista niitä enää muutaman viikon päivän päästä. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Jee kohtalontoverini. <3

HetaR
determined.

Väitän, että somettajat ei osaa nauttia hetkestä. Tunnistan tämän jo itessäni ja pyrin siihen, että silloin kun olen jonkun jännän äärellä niin en snäppää enkä mieti mielessäni jo hästägejä tulevalle instaotokselle, vaan keskityn siihen jännään. Nautin siitä itse ja jos jännä hetki antaa myöten, niin sitten otan siitä kuvan ja ehkä laitan jälkimaininkeja someen. Mulla on menny monta keikkaa ja ruoka-annosta huti, koska olen keskittyny siihen, että saan muille ilmotettua miten mahtavalla keikalla olen tai miten herkullista ruokaa syön. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Joo ymmärrän. :) Somettaminen joka menee hetkessä nauttimisen edellä on kyllä ikävää, ennen kaikkea itselleen!

Henriika S.

Mulla on nykyään niin kova meno kokoajan päällä, että oon asettanut itselleni muutamia sääntöjä esim. kävelyllä käydessäni. Jos tarkoitus on vaan tyhjentää päätä, jätän kameran kotiin kokonaan. Jos taas tarkoitus on yhdistää pään tyhjennus ja blogikuvien ottaminen, asetan jokun tietyn päämäärän jonne kävelen ottamatta yhtään kuvaa. Joskus joudun myös viemään kaikki älylaitteet yms. pois olohuoneesta, kun on tarkoitus katsoa leffaa ja rentoutua. Kerrankin olevinani rentouduin sohvalla leffan parissa selaamalla samalla instagramista inspiraatiokuvia, lukemalla blogeja ja toisella korvalla kuuntelin vielä musaa, jota mieheni kuunteli samalla hetkellä toisessa huoneessa. Mutta siis joo, kuvien ottaminen voi olla toisaalta myös itsessään tosi terapeuttista ja siinä jos jossain on oltava hetkessä, että saa ikuistettua just sen oikean hetken :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kommenttista. :) Mun mielestä sun tapa ja säännöt kuulosta tosi hyvältä! Tässä informaatioähkyisessä maailmassa on asetettava jotkut rajat itelleen oman jaksamisen ja elämästä nauttimisen takia. :)

Kata / Raidallisia hetkiä ja retkiä (Ei varmistettu) http://raidallisiahetkiajaretkia.blogspot.com

Minusta valokuvaus itsessään ei häiritse hetkessä elämistä tai siitä nauttimista. Olen samaa mieltä kanssasi, ettei kuvien ottaminen estä läsnäoloa ja hetkestä nauttimista. Häiritsevää on kaikki siihen liittyvä oheisräpläys, joka liittyy useimmiten someen. Koko ajan tulee katsottua Instagramista ihania kuvia tai laitettua sinne oma päivitys. Silloin on jotenkin vain puolittain läsnä. Hyvä esimerkki aikaisemmissa kommenteissa oli elokuvan katsominen, jolloin kuitenkin räplää samalla puhelinta ja vielä kuuntelee toisesta huoneesta kuuluvaa musiikkia. Onko silloin oikeasti läsnä tai elääkö silloin hetkessä? Ehkä puolittain.

Jokin aika sitten kirjoitin älypuhelimien ja somen aiheuttamasta ylikuvaamisesta. Jotenkin tuntuu, että jotain on pakko kuvata vain somen päivittämistä varten. Linkki tekstiini:
http://raidallisiahetkiajaretkia.blogspot.it/2017/06/some-alypuhelimet-j...

Muuten kuvaaminen on ihanaa ja minustakin on mukava muistella menneitä hetkiä kuvien kautta!

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi hyvä kommentti, kiitos! Joo, kuvaamisen ja somettamisen välillä menee raja, tosin se on häilyvä ja helppo ylittää...

Ja kiitos kovasti linkistä, täytyy mennä lukemaan! <3 :)

IlonaK (Ei varmistettu) http://nennesitajasetata.blogspot.fi

Olen samanlainen kuvien kautta eläjä - on ihana palata mukavista hetkistä otettuihin kuviin jälkikäteen. Kuvat ovatkin minulle todella tärkeitä juuri muistojen säilyttämisen kannalta. Parhaimmillaan niihin on tallentunut jonkin tärkeän hetken fiilis esimerkiksi kasvojen ilmeisiin. Myös arkisemmat kuvat tuovat usein mieleen mukavia muistoja. Siksi onkin hassua, miten jotkut, jotka ärsyyntyvät kuvien ottamisen hetkellä kuvailusta, kuitenkin ihastelevat kuvia jälkikäteen antaumuksella. Muutama otos ennen annoksen syömistä tai kauniiden maisemien äärellä ei mielestäni ole suuren ärtymyksen aihe, kun miettii miten paljon iloa kuvat voivat jälkikäteen tuottaa monelle ihmiselle. Jatkuva somettaminen seurassa sen sijaan on. Se on kuitenkin ihan eri asia, kuin tilanteiden tai maisemien ikuistaminen. Snäppäämisellä ja valokuvauksella kun on aika iso ero! :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Aamen! :D Tosi hyvin puettu sanoiksi omatkin ajatukset. Ihanaa että ymmärsit mun pointin ja että on muitakin jotka ajattelee samalla tavalla. <3

MarikaJohannaP
Hey girl

Täysin samaa mieltä. Ja mulle kuvien ottaminen on monesti hetkessä olemista, tarkkailen tilannetta ehkä jopa tarkemmin samalla kun kuvaan. Ja mua ei häiritse muidenkaan kuvien otto yhtään :).

Saranda
Tyhjä ajatus

Hyvä pointti että kuvatessa voi ja välillä täytyy jopa keskittyä enemmän. :) Ihanaa päivää sinne. <3

MarikaJohannaP
Hey girl

Samoin :) <3!

Multitaskaus ei ole mahdollista. Kun otat kuvia, suunnittelet niitä, käsittelet niitä tai tallennat niitä, olet pois hetkestä.

http://www.idealista.fi/tehopakkaus-terveytesi-on-vaarassa/

Harrastan itse valokuvausta vakavamielisesti, enkä edes yritä väittää, että kuvaus ja hetkessä oleminen olisi mahdollista yhdistää. Kuvaaminen vaatii suunnittelua, harkintaa, tiedollisen aineksen liittämistä tunnelmaan, kokeilua, sommittelua ja niin edespäin. Se on hetken luomista eikä hetkessä olemista.

 

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kommenttista. :) Olen itse eri mieltä mutta voi olla etten suhtaudu kuvaamiseen yhtä intohimoisesti. Kiitos myös linkistä!

SofiaMenbere (Ei varmistettu) http://sofiamenbere.blogspot.fi/?m=1

Tämä on niin jokaisesta itsestä kiinni miten kokee somettamisen !:D Ehkä rajan voi vetää siihen mitä julkaisee kaikille ja mitä jättää vaan vaikka omaan puhelimeen? Tai myös siihen että kunhan asioita ei tehdä väkisin ja vain kuvan takia?

Mulle kuvaaminen on tapa ilmasta itseä niinkun säki sanoit! Sekö Vanhojen kuvien ja videoiden selaaminen=muistoja=parhautta! Toisin sanoen: totally agreed with you honey!

Saranda
Tyhjä ajatus

Erinomaisia pointteja. :) Ja jos jotain haluaa julkaista, ei ainakaan tee sitä juuri sillä hetkellä vaan vaikka sitten myöhemmin kun on yksin eikä enää siinä tilanteessa.

Kiitos kommenttista ja suuuuuperkivaa viikonloppua! <3 :)

Pyjama79 (Ei varmistettu) https://pyjamapaivia.com/

Minusta tuntuu, että kiinnitän asioiden kauneuteen jopa enemmän huomiota, kun kuvaan niitä. Katson kukkia tai ruokaa tarkemmin, kun otan niistä kuvia. Sen sijaan etenkin kameralla otetut kuvat jaan somessa usein vasta myöhemmin. Ja niinkin on käynyt, että olen nähnyt kaveria, jota en ole kuukausiin (jopa vuosiin!) nähnyt enkä muista ottaa yhtään kuvaa! Liian hauskaa!

Minähän siis kuvaan paitsi someen, niin myös Project lifea (=fyysistä valokuva-albumiani varten).

Kommentoi