Tasapaino hetkessä elämisen ja tavoitteiden tavoittelemisen suhteen

Tyhjä ajatus

Luin Kaisan postauksen Marokosta ja siitä, miten siellä tällä hetkellä sataa lunta. Kuvittelin itseni samanlaisessa tilanteessa: kauan odotettu lomamatka lämpimään, jossa paikan päällä olisikin lähes yhtä kylmä kuin Suomessa. Vaikka ajattelen olevani kohtuullisen positiivinen ihminen, en tiedä pystyisinkö pidättämän samassa tilanteessa itkua. Menisin jokailta nukkumaan sillä toiveella, että aamulla paistaisi aurinko ja heräisin seuraavana päivänä entistä pettyneempänä.

Mulla on jossain vaiheessa elämää sisäänrakentunut tapa yrittää muuttaa itseäni ja välillä myös ympäristöä ja ihmisiä lähelläni. Täytyy olla hoikempi, kauniimpi, mielenkiintoisempi, aina vain parempi. Olen ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni, mutta kehityksenjano ei anna mielenrauhaa tai tilaisuutta pysähtyä nauttimaan itsestäni ja saavutuksistani. Näen kokoajan tilaisuuksia yrittää kehittyä tuossa ja tehdä paremmin tämän - herätä aina vähän aikaisemmin, nostaa painoja aina vähän enemmän ja kirjoittaa aina vähän useammin.

Pahinta on se, kun vaatimukset kohdistuvat ympäristöön. Yritin vuosia tehdä poikaystävästäni aamuihmistä ja jos olisin Marokossa, yrittäisin varmasti saada jollain keinolla myös lumisateen loppumaan.

Mä yritän päästä tästä tavasta eroon tai ainakin säädellä sitä niin, että välillä voi viettää päiviä (apua, ehkä kokonaisia viikkojakin?) kun ei tarvitsisi miettiä, mikä voisi tänään olla paremmin. Koska oikeastihan mulla on kaikki just niin hyvin kuin voi vaan olla. Vielä paremmin olisi (nonni, ymmärrän paradoksin) jos löytäisin tasapainon hetkessä elämisen ja tavoitteiden tavoittelemisen suhteen. Tai ehkä 80% hetkessä elämistä, 20% tavoitteita.

Osittain kyllä nautin tulevaisuuden suunnittelusta ja sopivissa määrin se tekee mut onnelliseksi. Ja olen huomannut, että ne tavoitteet jotka lähtevät sellaisesta paikasta, jossa on hyvä olla - jossa olen jo valmiiksi tyytyväinen ja itsevarma - toteutuvat paljon todennäköisemmin versus ne tavoitteet jotka syntyvät ahdistuksesta ja riittämättömyyden tunteesta.

Siispä tämänhetkinen tärkein tavoitteeni: yrittää hyväksyä itseni, ihmiset mun ympärillä ja jopa sään juuri sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Kivaa viikonloppua. <3

 

Kuvat: Jonna Markkanen, editointi minä

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Kommentit

MarikaJohannaP
Hey girl

Mä niin pystyn samaistumaan tähän! Helpottava lukea että jollakin toisellakin on näitä tapoja.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kuin myös. Soulsister. <3

raijairina

Ah, tää on niin hirveän tärkeä aihe! Itsekin painiskelen ihan yhtenään sen tasapainon kanssa, että samaan aikaan, kun paahtaa eteenpäin luoden sitä oman näköistä hyvää elämää, pitäisi myös osata päivittäin pysähtyä huomaamaan, miten hyvin kaikki on jo nyt. Mun pysäyttävin lukukokemus ikinä oli Eckhart Tollen Läsnäolon voima - sen luettuani olen havahtunut tosi paljon siihen, miten yksinkertaisista asioista se onni lopulta rakentuu; kuulostaa kauhean kliseiseltä, mutta lopulta ihminen voi olla onnellinen ihan pelkästä olemassaolosta, eikä niillä suurilla unelmilla ja ulkoisilla olosuhteilla ole välttämättä ollenkaan niin suurta roolia omassa hyvinvoinnissa kuin usein kuvitellaan.

Mun on usein vaikeinta keskittyä tähän hetkeen silloin, jos mulla on kova työdraivi päällä - varsinkin, kun asiat etenevät nopeasti ja menevät hyvin, mulla saattaa olla katse hyvin vahvasti tulevassa. Sitten kun joku tavoite onkin saavutettu, tuntuu että herää jostain unesta takaisin tähän hetkeen. ;) Vaikka nuo työdraivikaudet onkin usein tavallaan hirveän positiivisia ja kivoja kausia, olen lopulta kaikkein onnellisin sellaisissa täydellisen läsnäolon hetkissä - ihan täysin niistä ulkoisista olosuhteista riippumatta. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Mun on pitänyt jo pitkään tarttua tuohon kirjaan. Suolanen hinta on vaan saanut vähän epäröimään mut voi vitsi kun moni on sitä kehunut. :) Täytyy katsoa jos kirjastosta löytyisi!

Ja sä sanoit monet asiat niin fiksusti. <3 Tääkin kolahti niin kovaa: "Kuulostaa kauhean kliseiseltä, mutta lopulta ihminen voi olla onnellinen ihan pelkästä olemassaolosta, eikä niillä suurilla unelmilla ja ulkoisilla olosuhteilla ole välttämättä ollenkaan niin suurta roolia omassa hyvinvoinnissa kuin usein kuvitellaan."

Niin inspiroivaa! <3

raijairina

<3 ! Saat kirjan multa lainaan, jos tahdot! :) Mäkin asun Helsingissä, niin voidaan vaikka käydä kahvilla höpöttelemässä samalla! 

Saranda
Tyhjä ajatus

Oikeesti?? IHANAA, ihanaa! <3 Sovitaan kahvitreffit sitten! <3 Mä lähden tiistaina reissuun ja oon n. 6 viikkoa poissa mut heti sen jälkeen! :) Kiitos ihan hirveästi!

raijairina

joo, toki! :) Laitoin sulle just facessa kaveripyynnön, niin voidaan olla yhteyksissä sitä kautta (jos siis sulle ok!)

Kommentoi