#Uraoivallus: vaistoon luottamisesta

Tyhjä ajatus

Tänään ilmestyy uusi upea Trendi, jonka painotus on työelämässä ja urassa. Ajattelin siitä innostuneena jakaa kokemuksiani omasta urasta ja erityisesti yhdestä asiasta siihen liittyen - nimittäin intuitiosta.

Mielestäni työelämässä korostetaan tosi paljon koulutusta, verkostoitumista, kehittymistä ja itsevarmuutta, mutta harvoin puhutaan oman vaiston merkityksestä uran kannalta. Mä olen ainakin tehnyt isoimmat työelämäpäätökseni ns. fiilispohjalta. Sen taustalla on aina ollut oma intuitiivinen suhtautuminen asiaan, ei se että sopiiko jokin juttu tai työtehtävä minulle tai olenko siinä hyvä.

Seuraavat päätökset ovat ainakin syntyneet pelkän vaiston perusteella:

Jätin työni tavarakaupassa kehityskeskusteluni yhteydessä, ihan puun takaa. Keskustelu oli muuten mukava mutta kerroin esimiehelleni että olen kärsinyt motivaatiopulasta, ja tajusin samalla sekunnilla että ei se motivaatio sinne tule koskaan palaamaankaan. Seuraavalla kahvitauolla huomasin saaneeni puhelun, ja kun soitin numeroon takaisin, se oli työtarjous paljon kivemmasta paikasta. Ei tarvinnut kauan olla työttömänä.

 

Sosionomiopintojeni loppupuolella mun olisi ollut mahdollisuus saada myös lastentarhanopettajan pätevyys, sillä tein opinnäytetyöni päiväkotiin. Siihen olisi vaadittu lisäksi vain 10 viikon harjoittelujakso päiväkodissa. Suoritin niistä viisi, jonka jälkeen päätin etten halua lastentarhanopettajaksi. Rakastin päiväkodin lapsia, sitä työyhteisöä ja ilmapiiriä, jopa työtehtäviä, mutta jotenkin tiesin vain ettei se ole mun paikka. Olisin hyvin voinut jäädä sinne vielä viideksi viikoksi ja saada pätevyys, mutta vaisto oli eri mieltä, enkä ole kertaakaan katunut päätöstäni.

Kun hain nykyistä työpaikkaani, vaadin kokoaikaisuuden sijaan osa-aikaisuutta. Olin kirjoittanut blogia vähän aikaa ja vaikken saanut silloin bloggaamisesta penniäkään, tiesin, että luottamalla itseeni voisin tienata siitä vielä palkkaa. Läheiseni ihmettelivät että oliko tuo nyt taloudellisesti fiksua ja että eikö työtunteja kannattaisi leikata vasta kun blogista maksettaisiin, mutta pidin itse pintani ja kuuntelin intuitiota. Ja hyvä niin - vuosien saatossa olen tehnyt blogista osa-aikaisen työn.

 

 

Onko teillä ollut työelämässä tilanteita, jossa olette turvautuneet vaistoonne?

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

punastus
Punastus

Kyllä vain: intuitio ohjaa. Ennen tein kuten "kuului tehdä" eli olin työpaikassa, joka ei miellyttänyt, enkä uskaltanut lähteä menemään, ellei uutta ollut tiedossa. Nykyisin tiedän, että työ täytyy jättää taakseen mikäli se aiheuttaa pahaa oloa tai ei muuten miellytä. Asiat järjestyvät kyllä ja uusia ovia aukenee, kun päästää vanhaan sidotun energian vapautumaan. Onhan se toki taloudellisesti riskihommaa, mutta kun on muutenkin pienet tulot, niin se ei tunnu niin isolta romahdukselta. Kuulostaa varmaan älyttömältä :D (Tämä tosiaan omakohtaista kokemusta, eli en voi puhua muiden tilanteista enkä varsinkaan taloudellisista sellaisista. Me kaikki koetaan nää asiat niin eri tavoin.)

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi hyvä kommentti! Ja sitten kun on kokemusta siitä että asiat on järjestynyt ennenkin kun on vaan uskaltanut lähteä, madaltaa se kynnystä tehdä päätöksiä vapaamin. :)

Millie's
Randomilla

Tätä oli kiva lukea. Mulla oli vähän silleen että valitsin järjen äänen ammatinvalinnan suhteen, vaikka olen intuitiivinen ihminen. Pitkään mietin valitsinko nyt oikean alan, mutta nykyisin saan sillä saralla tehdä melkein sitä mistä tykkään. Ja uskon, että saan tällä kokemuksella jatkossa tehdä (ainakin toivottavasti) juuri sitä mitä haluan tehdä, jos vaan ottaa yhteyttä oikeisiin ihmisiin ja tarvittaessa kouluttautuu lisää. :)

Toisaalta mullakin yks intuitio-juttu löytyy. Opiskelin avoimessa yliopistossa erään kielen ensimmäisen vuoden opinnot + muita opintoja melkein 60 opintopisteen verran. Yritin hakea kieltenopettaja-koulutukseen. En päässyt ekalla sisään (3 pistettä jäi vajaaksi) ja jotenkin rupesi tuntumaan että ei kannata ruveta hakkaamaan päätään seinään, ehkä se ei olekaan mun juttu. Ja oon niin tyytyväinen, että en valinnut sitä tietä. Silloiset opiskelukaverit kun ovat siinä niin paljon taitavampia ja työpaikkoja siellä on vähemmän. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana tilanne! Kuulostaa niin hyvälle ja siltä että järki on ohjannut ihan oikeaan paikkaan. :) Ja toi opiskelujuttukin on mun mielestä tosi hyvä esimerkki siitä et jos joku juttu ei vaan tunnu oikealta, turhaan väkisin yrittää! Hatunnosto sulle! :)

pieta
Ruista Ranteessa

Oon niin samaa mieltä tästä! Mullakin usein järkeä tärkeämpää on vaan se, että asia myös tuntuu hyvältä. Jos ei tunnu hyvältä, niin ei kannata väkisin alkaa tekemään, siitä ei tule kuin paha mieli kaikille. Sain muistutuksen tästä kun kävin haastattelussa paikkaan, jonka ilmotus oli sillee ihan ok, mut ei tullut sellanen erityisen innostunut fiilis. Ja siellä haastattelussa tuli aika nopeasti tunne et oon väärässä paikassa. Pitäis aina luottaa fiilikseen eikä pakottautua tekemään jotain vain, koska se on järkevää.

Saranda
Tyhjä ajatus

Hei tosi hyvä kommentti ja kokemus. :) Ihanaa, fiilis edellä! Kivaa viikonjatkoa sinne. <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.