Urheiluidentiteetin löytäminen

Tyhjä ajatus

Viime marraskuussa kirjoittamassani postauksessa kerroin että fitness-buumi toi elämääni liikunnaniloa. Toisin kuin lapsena tai teininä, aikuisena opin nauttimaan liikunnasta ja sisällyttämään sitä arkeeni mukavalla tavalla. Kesti kuitenkin vuosia ennen kuin muodostin itselleni omasta mielestäni terveen urheiluidentiteetin, joka minulla on nyt.

Kun vajaa viisi vuotta sitten menin elämäni ensimmäiselle vapaaehtoiselle lenkille, happi meinasi loppua kesken ennen kuin mittarissa oli kilometriäkään. Vaikka aloin tykkäämään liikunnasta ajatuksena, vihasin itse liikkumista todella pitkään. Olin hidas, huonokuntoinen, kömpelö ja epävarma. Mulla oli silloin vielä heikko itsekuri, ja tiesin, että ellen liittyisi ohjatuille tunneille, minkäänlaista kehitystä ei tulisi koskaan tapahtumaan.

CrossFitin aloittaminen neljä vuotta sitten ilman minkäänlaista pohjakuntoa oli yksi elämäni rohkeimmista päätöksistä. Vihasin sunnuntailenkkejä ja leppoisia joogatuntejakin - miten voisin koskaan oppia tykkäämään rääkkäykseksi kutsutusta lajista? Jokin siinä kuitenkin ilmeisesti kolahti sillä neljä epäsäännöllistä vuotta myöhemmin, käyn CrossFitissä vieläkin. 

Neljään vuoteen on mahtunut paljon kehitystä, liikunnanilon omaksumista, erilaisten lajijen kokeilua, juoksutapahtumia ja itsensä hyväksymisen opettelua mutta myös takapakkia, loukkaantumisia, mielenkiinnon lopahtamista ja kausia kun en ole liikkunut yhtään mitenkään. Ja se on elämää. Mutta siinä missä näiden vuosien aikana joko olen ajatellut että vain kuusi treeniä viikossa on riittävästi tai vaihtoehtoisesti olen ollut kuusi viikkoa liikuttamatta jäsentänikään, olen nyt löytänyt mukavan tasapainon ja ennen kaikkea itsevarmuuden liikunnassa.

Itsevarmuuden kokeilla lujempaa kun siltä tuntuu ja itsevarmuuden hölläillä kun kaipaan hölläämistä. En rakenna urheiluidentiteettiäni enää harrastamani lajien ympärille tai sen mukaan, saanko nostettua x kiloa penkistä. Meni viisi vuotta ennen kuin opin olla vertaamatta itseäni muihin. Meni viisi vuotta ennen kuin hyväksyin sen, että on ihan ookoo jos ei ole sen kummoisempia urheilutavoitteita (edes CrossFitissä) ja siksi on myös ihan ookoo jos itseään ei pakota treenaamaan. Ja vasta kun löysin liikunnasta "sisäisen rauhan", löysin myös urheiluidentiteettini: se on sellainen joka sallii urheilla juuri silloin ja sillä tyylillä kuten itsestäni tuntuu.

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie

Vaatteet: Nėpra (saatu blogin kautta)

Kuvauspaikka: Roots Helsinki

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Reetta P

Mulla oli ennen urheiluidentiteetti, olin se joka liikkui paljon ja nuoruudesta löytyykin urheiluharrastuksia melkein joka sormelle. Mutta jostain syystä noin pari vuotta sitten multa katosi urheilu elämästä melkein kokonaan, en tiedä johtuuko se siitä että muutin ulkomaille ja elämä tuntuu vieläkin todella väliaikaiselle eikä mihinkään osaa tai halua sitoutua, vai katosiko rasti urheiluun polvileikkauksen jälkeen mikä on ainakin saanut miettimään tarkemmin että mitä sitä uskaltaa enää tehdä ettdk polvi mene uudestaan. Haluaisin urheilla mutta en tiedä mitä haluan tehdä, ei myöskään tähän tilanteeseen auta se ettei ole ylimääräistä rahaa sijoittaa kalliisiin harrastuksiin vaikka ne hyvää tekisikin. Toivon että tänä vuonna saan taas liikunnasta kiinni ja siitä muodostuu osa mun arkea! Ja helpottanut on se sama oivallus että eihän mun tarvitse urheilla tavoitteellisesti tai tavoitella jotain fitness beben kroppaa, vaan omaa hyvää oloa ja jaksamista :----)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos ihana kommenttista. <3 Tosi ikävä kuulla että sun polvi on loukkaantunut. En voi kuvitella millaisia rajoituksia se tuo, ja vieläpä kun elämään yhdistää vielä tuon "väliaikaisuuden tunteen". Mä toivon että löydät oman (edullisen) lajin ja oman tavan harrastaa liikuntaa, oli se mikä tahansa. <3 :)

Markka
Marenkia ja neilikoita

Ei vitsi, taas kolahti sun kirjoitus! Mulla on paljon samanlaisia ajatuksia ja oon joskus tuntenut ahdistusta siitä, että mulla ei ole liikkumisen suhteen mitään tavoitteita. Mutta jokin aika sitten jotkin palaset mielessä loksahti paikoilleen ja nyt ajattelen, että liikun just omalla tavalla niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ilman sen kummempia tavoitteita.
Ihanaa viikonloppua! :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi kiitos kommenttista. <3 Kuulostaa niin ihanalle se piste missä oot nyt! Tuntuu että omassa lähipiirissä niin moni urheilee nimenomaan tavoitteellisesti että oma "tavoittelemattomuus" (onks toi sana? :D) on alisuorittamista. Siispä tosi kiva kuulla että meitä on muitakin! :)

Rentouttavaa viikonloppua myös sulle! <3

raijairina

Ihana teksti taas - samastun tosi vahvasti! <3 Mäkin olin ja olen edelleen aika kömpelö, enkä kokenut liikuntaa yhtään kivaksi ennen kuin joskus opiskeluaikana päätin etsiä itselleni sopivia lajeja. Samalla tavalla kasvoin ryhmäliikuntatunteja älyttömästi jännittävästä aloittelijasta hampaat irvessä suorittajaksi - ja lopulta tähän mukavaan tilaan, jossa luotan omaan kehooni ja uskallan kuunnella sen viestejä. On ihana huomata, miten liikuntaa nykyään aina alkaa kaipaamaan, jos tulee pidempi tauko - ja miten keho myös ilmoittelee aika selkeästi, jos suorittaminen menee överiksi (ts. heti pukkaa flunssa päälle ja saman tien tulee viikkokausien lepojakso :D).

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos muru kommenttista. <3 Sun kroppa kuulostaa viisaalta, niin myös tää sunhetkinen asenne liikuntaan! :) Kuulostaa siltä että aika moni meistä käy tuon suorittajavaiheen läpi jossain vaiheessa elämää. Ehkä silläkin kaudella on jokin tarkoitus!

raijairina

Just näin! Eiks ne omat rajat usein just löydy kokeilemalla, ylittämällä ja alittamalla ;)

Mä olen myös kömpelö. Lisäksi jäykkä ja persjalkainen. :D En mitenkään luonnostani urheilullinen. Tykkään kuntosalitreenistä, koska se on niin suoraviivaista. Kun perusteet oppii, variaatioita on loputtomasti. Oon aloittamassa uudella salilla ja se vähän jännittää. Alku on aina hankalaa kaikissa asioissa. Se vaihe kun on uusi ja vähän eksyksissä. Mut siitä pääsee onneksi yli. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Oi onnea uuteen saliin siirtymiseen. :) Huikeeta että oot löytänyt oman juttusi ja koet sen monipuolisena lajina. Ja ennen kaikkea makeeta ettet vetoa kömpelyyteen tai jäykkyyteen "tekosyynä" vaan urheilet siitäkin huolimatta! :) Hyvä sinä!!

kattungar
Kattungar

Hyvä kirjoitus!!! <3 ja voi kunpa kaikki sisäistäisivät tämän asian. Itselle urheilu on aina ollut "elinehto", mutta ymmärrän täysin, jos jollekin esimerkiksi lenkille lähteminen on vastenmielistä. Toisaalta olen varma, että jokaiselle varmasti on olemassa mieleinen tapa liikkua, mutta sen löytämiseen saattaa mennä vuosia :) Ja sen pitäisi nimenomaan olla vapaaehtoista. Fitnessbuumi on mielestäni kanssa pääosin hyvä asia, mutta haluaisin enemmän ehkä sitä, että ihmiset löytäisivät oman juttunsa eikä menisi esimerkiksi salille väkisin sen takia, että se on in!

Saranda
Tyhjä ajatus

Niin hyvä pointti!! Kun tavoitteellinen liikunta on omaehtoista, siinä ei ole mielestäni mitään vikaa. :) Ja oon samaa mieltä sun kanssa siinä, että jokaisella on mahdollisuus löytää oma liikunnallinen juttunsa!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.