Ladataan...
Tyhjä ajatus

Suomen kesä: tunnetusti lyhyt. (Kuvissa tosin Istanbulin kevät ja turkkilainen aamiainen mutta sivuuttakaa se.) Ihmiset ovat rennoimpia; joku saa muotoja vyötärölle ja toinen huomaa nauttivansa tavallista enemmän viiniä terassilla. Vegaani syö maitopohjaisen jäätelön silloin tällöin tai herkuttelee isän kalastamaa järvikalaa.

Kannattaako kesälläkin oli vegaani? Omasta mielestäni ehdottomasti. Planeetta, eläimet, oma terveys ja lompakko kiittävät. Silti yhden käden sormet eivät riitä laskemaan kuinka monta kertaa olen itse "chiitannut" toukokuusta lähtien: häissämme söin kananmunapohjaista hääkakkuamme, Aurinkolahden Kahvila Kampelassa olen nauttinut muurinpohjaletun jos toisenkin ja just viimeksi muutama päivä sitten laitoin mieheni ostamaa kreikkalaista jogurttia perunapaistoksen päälle. Pakko sanoa, että oli hyvää.

Olen aidosti sitä mieltä että vegaaniksi ryhtyminen on ollut elämäni paras päätös, ja reippaasti yli 99% syömistäni aterioista ovat vegaanisia. Mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niin - yhdelle sopii se ehdoton sata prosenttia ja toinen voi syödä esimerkiksi arkisin kasvispohjaista ruokaa ja viikonloppuisin riistaa. Kesällä ajattelen että on ihan ookoo välillä löysätä omista periaatteista, vaikka siitä ei hyötyisikään kukaan tai mikään muu kuin oma mieli. Tottakai ajattelen että yksikin teurastettu sika tai karjakasvatukseen hakattu sademetsä on liikaa, mutta pahoin pelkään että veganismin ehdottomuus vain karkottaa ihmisiä kokeilemasta sitä ylipäätään.

Mä haluaisin nostaa tässä vaiheessa hattua mun aviomiehelle: me valmistamme joka ilta kotona vegaanista ruokaa ja syömme sen seuraavana päivänä lounaaksi, ja sekasyöjänä hän on täysin mukana tässä. Meillä on tosi harvoin mitään eläinperäistä ruokaa jääkaapissa (no se jogurtti) emmekä juuri koskaan kokkaa lihaa kotona. Ulkona hän saattaa silti tilata liharuoan tai kaupassa valita sen kermajäätelön. Omien sanojensa mukaan hän ei koe luopuneensa mistään vaikka aloittikin tämän tavan alunperin minun vuokseni. Hänen hiilijalanjälkensä on varmasti todella paljon pienempi nyt kuin mitä se olisi ollut jos mikään ei olisi muuttunut, ja silti hän "ei ole vegaani".

Mitä mieltä olette? Ajatteletteko että vegaani voi kutsua itseään vegaaniksi vain jos ei koskaan maistakaan ei-vegaanista ruokaa? Uskotteko ehdottomuuteen vai armollisuuteen myös ympäristö- ja eläinoikeusasioissa? Kommenttikenttä on vapaa!

 

 

Lue myös:

Miksi olen vegaani?

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Mun oli tarkoitus vetäytyä blogista juhannuksena: olla tavoiteltavuuden sijaan mökin kuistilla tai saunalauteilla, järvessä uimassa tai vaakatasossa kirja kädessä. Sen sijaan matalalle profiilille olikin tarvetta jo alkuviikosta ja jätin sosiaalisen median ja blogin TV:n, pyykinpesun ja kotiseudun pitkien kävelylenkkien takia. Radiohiljaisuus silloin kun täällä ei muutenkaan ole ketään -taktikointi ei toiminut vaan mun tekee mieli höpistä täällä kaikkea maan ja taivaan väliltä just nyt kun te muut todennäköisesti vaihdatte vapaalle.

Erakoituminen silloin tällöin on itselleni ainakin sitä ravitsevaa sieluruokaa. Aina ei vain pysty ennakoida milloin sitä tarvitsee. Olen hyvin onnekkaassa asemassa kun tämänhetkinen työtilanteeni sallii sen että voin silloin tällöin spontaanistikin eristäytyä töistä ja muusta maailmasta.

Ja jos sitä mahdollisuutta ei olisi, ainakin on juhannus.

Toivon että teillä on tänä viikonloppua tilaisuus rauhoittua ja kytkeytyä pois - jos siltä siis vain tuntuu. Muuten mä oon täällä jos seura ja lukeminen kelpaa! Oon mä siellä mökilläkin, ihanien ystävien ja sen kirjan kanssa.

 

Rauhallista juhannusta. <3

 

 

Kylpytakki: Familon

 

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages