Ladataan...
Tyhjä ajatus

Postaukseni Mitä olen oppinut masennuksesta? on yksi blogihistoriani rohkeimpia ja samalla luetuimpia. Sen julkaiseminen jännitti niin paljon, että tunsin fyysisesti pahaa oloa. Kävi kuitenkin niin, että vasta kun painoin Julkaise-nappia paranemisprosessini alkoi.

Todellisuuudessa olin tuolloin ollut kuukauden sairaslomalla. Kuten silloisessa postauksessa kerroin, olin ollut koko vuoden kovan työpaineen alla, ja vapaa-ajalla yritin hallita jokaista elämän osa-aluetta. Ja kun paine hellitti - no, jotkut sairastuvat pitkäaikaisen stressin jälkeen flunssaan, minä sairastuin masennukseen.

Koen olleeni masentunut seitsemän kuukautta. Vielä on vaikea analysoida että mistä kaikki alkoi ja milloin tulivat ensimmäiset oireet, mutta ainakin luonteelleni hyvin epätyypillinen ilottomuus, unettomuus, jatkuva syyllisyydentunne, rankaisevuus ja entistä niin itseeni kuin muihinkin kohdistunut kovempi vaativuus alkoivat viime vuoden kesäkuussa. Silloin elämässä alkoi tapahtumaan myös muita ikäviä asioita, jotka painoivat paljon jo valmiiksi lyhistyneillä olkapäillä.

Yhdeksän kuukautta ensimmäisten synkkien päivän jälkeen tunnen voivani hyvin. Olen onnellinen. En koe, että minulla olisi yhtä paljon energiaa ja draivia kuin ennen masennusta, mutta samalla luulen, että se "energia" ja "draivi" polttivat minut loppuun. Siinä missä masennuksen ollessa voimakkainta tunsin lähinnä alakuloisuutta, ahdistuneisuutta ja innottumuutta, nykyään olen paitsi suurimman osan päivästä iloinen usein myös surullinen, innostunut, pettynyt ja rentoutunut. Tunnen erilaisia tunteita, joita ahdistus ei sallinut minun tuntea pitkään aikaan.

Näin pääsin yli masennuksesta

Annoin paranemisprosessille aikaa. Tälle ei yksinkertaisesti voinut asetta deadlineja. Oli hyväksyttävä että totaalirentoutuminen viikonloppuna ei välttämättä tuo onnellista loppua ja että tulevat tapahtumat elämässä voivat mennä sumussa, olivat ne ajatuksen tasolla kuinka kivoja tahansa.

Madalsin vaatimuksia. Kaikkein vaikeinta oli hyväksyä itseltään vain murto-osan niistä suorituksia mitä ennen sai aikaseksi. Muuhun ei yksinkertaisesti ollut energiaa eikä intoa.

Rinnastin masennusta muihin sairauksiin. Ystäväni sanoi fiksusti että masennus on sairaus, joka yrittää uskotella ihmistä, ettei hän ole sairas. Mä oon itse myös aina kuvitellut, että monet mielenterveyssairaudet ovat asenteesta kiinni. Nooh, pilkka osui omaan nilkkaan... Masentuneena opin vakuuttamaan itseäni, että masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa fysiologinen sairaus ja se voi rajoittaa mun jaksamista monin eri tavoin.

Puhuin, paljon. Ennen masennusta en ollut tottunut puhumaan ikävistä asioista muille. Jotta olisin saanut muut ymmärtämään tilanteeni ja itsenikin ottamaan sairauteni vakavasti, mun täytyi puhua. Mä puhuin poikaystävälleni, perheenjäsenille, ystävilleni, esimiehilleni, lukijoilleni ja psykologille.

Tein mielekkäitä asioita. Sairaslomani antoi mulle mahdollisuuden niin lepäämiseen kuin mielekkäiden asioiden tekemiseen. Harrastin (tilanteeseeni sopivaa) liikuntaa, kirjoitin ja valokuvasin. Aloin pikkuhiljaa tapaamaan taas kavereita useammin. Katson dokumentteja, kuuntelin musiikkia, luin kirjoja ja nukuin paljon. Niin sanotusti palauduin.

Asiat loksahtivat tärkeysjärjestykseen. Paranemisprosessin loppupuolella näin asiat selkeämmin. Yhtäkkiä huomasin ajattelevani, että omat ongelmani ovat pieniä, jolloin ahdistus ei saanutkaan enää otetta. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut ajatuksen voimalla enkä missään nimessä väitä, että masennuksesta voi parantua vain asioita priorisoimalla. E-heei. Mutta kun alkaa voimaan paremmin, näkee asioitakin positiivisemmin, mikä taas vahvistaa parantumista. Alkaa syntymään positiivinen kierre.

Tämä on minun parantumistarinani, ei kenenkään muun. Mulla ei ole mitään valtuuksia väittää, että nämä asiat toimisivat kellekään muulle. Mutta jos edes ydestä vinkistä on apua jollekin, voin ajatella, että sairastumisellani oli jokin tarkoitus.

 

Lue myös

Mitä teen kun ahdistaa?

Mitä olen oppinut masennuksesta?

"Miten minä voisin paremmin?"

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Paloja kuvista, jotka tulevat blogiin myöhemmin

Mulla on tällä hetkellä pieni blogi- tai ehkä enemmänkin bloggaamiskriisi meneillä. Haluaisin päivittää blogia ja somea, lomailla täällä Ausseissa ja viettää aikaa sukulaisten kanssa kaikkia yhtäaikaa mutta vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken kun yritän ehtiä kaikkeen ja joka paikkaan.

Olen herännyt joka aamu vähintään neljä tuntia muita aikaisemmin ja päivällä yrittänyt tehdä pari tuntia ekstraa töitä, ja silti olla kaikissa menoissa yhtälailla mukana. Olen kerryttänyt aikamoiset univelat sen takia, ja sen ansiosta huomaan välillä etten nauti mistään yllämainituista asioista: kirjoittaminen tuntuu pakkopullalta ja läheisten kanssa en osaa olla läsnä.

Katsotaan jos pidän muutaman päivän totaalitauon tai päivitän muuten vain harvemmin. Se vaan tuntuu niin pirun vaikealta kun on jo kerran asettanut tietyt tavoitteet itselleen...

 

 

Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Suosin illalliskutsuilla helppoa sormiruokaa, jota tunnetaan esim. espanjalaisittain tapaksiksi ja Lähi-idässä mezenä. Tyypillisimpiä meze-ruokia on viinilehtikääryleet, tabouleh-salaatti, tsatsiki ja oliivit sekä erilaiset tahnat kuten hummus ja munakoisotahna. Itse tykkään käytännössä tarjota ihan mitä vain kaapista löytyy, ja näissä kuvissa esiintyykin perinteisten viinilehtikääryleiden ja hummuksen lisäksi falafelia, oliiviöljyssä paistettuja padron-paprikoita ja kukkakaalimuusia.

Vegaanisen kukkakaalimuusin resepti

Tarvitset

1 iso kukkakaali

0,75dl kaurakermaa

1tl oliiviöljyä

0,5tl suolaa

kourallinen kevät- tai ruohosipulia

Tee näin

Pilko kukkakaali ja keitä se suolatussa vedessä. Kaada vesi pois ja soseuta kukkakaalit kaurakerman ja oliiviöljyn kanssa. Lisää suola ja sipulit joukkoon (kuvissa sipuliton muusi, lisäsin ne vasta kuvien ottamisen jälkeen).

Meze on yleensä alkupaloina tarjoiltu ruokalaji, mutta kun niitä on riittävästi, menee se pääruoaksikin. Mezet-ruoat ovat helppoja, koska jokainen voi annostella lautaselle juuri sen verran kuin haluaa, juuri niitä ruokalajeja mistä pitää eniten. Ravintolassa tilatessa mezet ovat sosiaalista syömistä parhaimmillaan, kun pöytäseurue voi tilata lukusia erilaisia ruokalajeja jaettavaksi.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Pages