Ladataan...
Tyhjä ajatus

Luin vähän aikaa sitten Reetalta Fashion Statement -blogista mielenkiintoisen postauksen siitä, miksi hän ei kerro asupostauksissaan vaatteiden alkuperän. Vaate- tai verkkokauppojen listaamatta jättäminen asukuvien päätteeksi on blogeissa aika harvinaista, minkä takia ajattelin itsekin kertoa, miksi teen niin. Kiitos Reetalle postausaiheesta!

Toki blogini on vähän tällainen sekamelskablogi, jossa muodin tai vaatteiden osuus on aikakaudesta riippuen 5-15%. Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin postaan huomaamattakin useamman asun putkeen - kuten kävi nytkin kolme postausta peräkkäin. Joskus on oikeasti mukava esitellä asukokonaisuuksia blogissa muun tekstin ohella, joskus käytän asukuvia pakollisina kuvituksina kun en muutakaan keksi.

Aivan kuten Reetallakin, pääsyy on se, etten halua kannustaa seuraajiani kuluttamaan ja ostamaan kokoajan uutta. Haluan inspiroida lukijoita yhdistämään ja soveltamaan kenties vanhoja vaatteita uusilla tavalla. Mulla toistuu kans samat asut ihan kokoajan, ja toivon että se saa monia miettimään, että heidänkään ei tarvitse helposti kyllästyä omiin vaatteisiinsa. Miksi on jotenkin uncool jos käyttää paljon samoja vaatteita?

Välillä vinkkaan jostain kivasta uudesta vaateesta, mutta nykyään sen täytyy olla vastuullisemmin hankittu: ehkä jostain kotimaisen ja pienemmän firman koruista tai kierrätysmateriaaleista tehdyistä laukuista. Välillä on kiva hehkuttaa kirpparilöytöjä, vaikka tuskin kukaan löytää täsmälleen saman paidan käytettynä samasta paikasta. Yleensä mun uusina hankitut vaatteet ovat vain niin vanhoja ettei se palvelisi ketään vaikka listaisinkin niiden alkuperän ylös.

Se, että valitsen todella huolella mitä merkkejä haluan suositella tai markkinoida, vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti mun blogituloihin. Siitä ei ole pitkä aika kun jouduin kieltäytymään yhdestä vaatebrändin yhteistyötarjouksesta, jolla olisin kattanut parinkin kuukauden yhteistyötuloni. Nämä ovat kuitenkin valintoja josta haluan pitää kiinni ja toivon, että pystyn pitämään niistä kiinni myös jatkossa.

Mitenköhän mun pad thai -annos liittyy tähän postaukseen...

Kuvien mekosta: ostin sen Marmariksesta kesällä 2015 koska aidosti näin yhteisen tulevaisuuden pitkälle. Enkä ole kyllästynyt siihen millään tavalla. Se on ollut mulla siitä kesästä asti joka kesä päällä kymmeniä kertoja, myös syksyisin sukkahousujen ja neuleen kanssa. Rannekello on poikaystäväni Pariisista vuonna 2014 tuotu tuliainen ja olen käyttänyt sitä niin paljon, että olen joutunut jo kertalleen vaihtamaan siihen hihnan. Kengät ovat muutaman vuoden takaiset H&M:stä, ihan söötit, mutta jääneet tosi vähälle käytölle. Nykyään ne ovat tuulen ja sateen raiskaamat terassikenkäni, jotka silti päätyvät välillä arkenakin jalkaan.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Moikka ja kivaa perjantaita! Mun viikonloppu alkaa pienellä kahvikupillisella töissä (en ole juonut kahvia varmaan kuuteen viikkoon, ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun kahvin haju ei etoa) ja lounaalla rakkaan ystävän kanssa, jota en oo nähnyt lyhyeen ikuisuuteen. Töiden jälkeen lähdetään kavereiden kanssa mökille, perinteisesti jo 12. vuotta peräkkäin.

Nyt kun alan voimaan vähän paremmin ja olen selvästi saanut jonkinlaisesta kirjoitusotteesta taas kiinni, kysyn pitkästä aikaa teiltä: mitä haluatte lukea? Mitä postaustoiveita teillä on? Onko teillä kysymyksiä työhöni, monikulttuurisuuteeni, raskauteeni tai mihin tahansa elämään liittyen? Onko blogiskenessä jotain hauskoja haasteita, joita oon missannut? Ehdotuksia saa laittaa kommenttikenttään, meilillä (tyhjaajatus@live.fi) tai vaikka Insta Directillä. :)

Ihan parasta viikonloppua sinne jokaiselle tasapuolisesti. <3

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Moikka! Ajattelin osallistua tänään ensimmäisen kerran jo pitkään pyörineeseen Epäsuositut mielipiteet -haasteeseen. Kun julkisesti kirjoittaa tuhansille ihmisille, on aina vähän varpaillaan näiden asioiden kanssa. Tulkitseeko joku minut tai sanojani väärin, suuttuuko joku eri mieltä oleva silmittömästi? Loukkaanko jotakin vahingossa? Entä jos mielipiteeni muuttuvat vuosien varrella tai ehkä kenties jo komenttivuoropuhelun aikana - onko se noloa ja käytetäänkö sitä mua vastaan?

No, riskeistä huolimatta annetaan palaa vaan! Mielipiteet voivat todellakin muuttua (myös bloggaajilla...). Muistetaan myös että pelkät mielipiteet eivät ole koskaan faktoja.

 

Epäsuositut mielipiteeni

Saa erota "liian helposti". En ymmärrä, miksi monet saarnaavat sitä, että ihmiset eroavat nykyään liian helposti tai liian kevein perustein. Eroon on aina syy, eikä toisen kanssa tarvitse olla vain siksi koska ennen vanhaa oltiin pidempään yhdessä tai erottiin harvemmin. Se, että meillä on nykyään enemmän valinnanvaraa ja joustoa elämässä koskettaa luonnollisesti myös ihmissuhteita. Miksi toisen kanssa täytyy olla väkisin jos ei tunnu siltä?

 

On itsekästä olla seuraamatta uutisia. Ymmärrän, että jotkut ahdistuvat uutisista. Mutta mun mielestä länsimaalaisina etuoikeutettuina ihmisinä meillä on velvollisuus tietää mitä muualla maailmalla tapahtuu. Ja ihan täällä Suomessakin! Ärsyttää kun ihmsiset argumentoivat jonkun asian puolesta ottamatta asioista selvää, vain huhupuheen tai joidenkin satunnaisten otsikoiden perusteella. Ärsyttää vähän myös sellaiset ihmiset jotka ovat kiinnostuneita vain omasta elämästä.

Tiedän, että media usein myös vääristää asioita ja korostaa tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaisia tapahtumia, kriisejä ja sotia pois lööpeistä. Mutta medialukutaito ei ainakaan parane uutisiin ja mediaan perehtymättä.

Huutaminen ei ole koskaan OK. Ei puolisolle, eikä lapsille. Mulla ei ole vielä lapsia eli en puhu omasta kokemuksesta enkä tuomitse vanhempia, jotka joskus suuttuvat lapsilleen ja huutavat. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että kaikkia tunteita, myös suuttumista, voi ilmaista ääntä korottamatta. En oikeasti ole huutanut koko meidän parisuhteen aikana kertaakaan mun miehelle ja ollaan joka tapauksessa aina pystytty ratkaisemaan asiat ja riidat. Eli ollaan riidelty, mutta ei huudettu. Tiedän, että tässä on myös temperamenttisia eroja, mutta sitten kun meidän lapsi syntyy, mulle on oikeasti tosi tärkeää, ettei hänelle huudeta. Ei vanhempien eikä kenenkään muunkaan toimesta. Omasta mielestäni huutaminen ei ole koskaan OK.

 

Raskaana saa syödä tai juoda juuri sitä mitä haluaa. Mua ärsyttää ihmiset, jotka puuttuvat toisen raskausajan syömiseen. Suomessa on lista suosituksia, mitä juomia ja ruokia kannattaa välttää, ja on jokaisen oma asia kuinka niitä noudattaa. Vältettävien ruoka-aineiden listalla on sellaisiakin ruokia jotka voivat aiheuttaa sikiölle vaaraa yhtä todennäköisesti kuin se, että joudut kolariin tai tukehdut johonkin "sallittuun" ruokaan.

Niin paljon kuin olenkin kiintynyt omaan sikiööni, rationaalisesti ajattelen, että sillä ei ole vielä mitään oikeuksia eikä lain silmissä raskauden tule rajoittaa naista millään tavalla. Ehkä tämä menee samaan kategorian sen kanssa mitä ajattelen abortista: se on OK eikä millään tavalla ihmiselämän riistämistä. Uskon, että suurin osa äideistä haluaa pysyä kaukana ns. sikiölle mahdollisesti vaaraa aiheuttavista ruoka-aineista ja esimerkiksi alkoholista ja tupakasta, ihan siksi koska monelle etenkin raskautta toivoneelle sikiö on jo tässä vaiheessa niin älyttömän tärkeä ja rakas ja sitä haluaa suojella kaikin keinoin. Ja juuri siitä syystä symppaankin heitä, jotka siitä huolimatta jatkavat esimerkiksi alkoholin käyttöä - usein silloin taustalla on riippuvuus eikä mikään tahallinen tarkoitus vahingoittaa sikiötä. Ollaanhan armollisia (muita) odottavia äitejä kohtaan?

Lapsilisä ei kuulu kaikille. Jos vielä lapsiaiheisilla voidaan jatkaa, ajattelen, että kaikki eivät tarvitse lapsilisiä. Tai sanotaan mieluummin näin päin: oikeasti hyvätuloiset perheet, jossa lapsella on molemmat vanhemmat elättämässä, eikä heillä ole millään tavalla tiukkaa rahasta, tuskin tarvitsevat sitä 94e/kk. Tiedän monia, jotka pistävät sen suoraan lapsen korkoa kasvattavalle säästötilille johon lapsi pääsee käsiksi täytettyään 18 - n. 20 000e ihmiselle, joka on todennäköisesti saanut jo koko ikänsä kaiken tarvitsemaansa ja ylikin. Versus vaikka pienituloiset yksinhuoltajat, jotka joutuvat oikeasti käyttämään saman summan (yksinhuoltajakorotuksella, mutta sekin on pieni) vaippoihin ja ruokaan eikä se läheskään aina riitä. Voisiko lapsilisääkin maksaa suhteessa tuloihin? (Muut näkemykset ovat tervetulleita, olisi mielenkiintoista jutella aiheesta lisää.)

 

Teinit ovat fiksuja. Mun kokemus tämänhetkisistä teineistä: he ovat fiksuja ja esimerkiksi yllättävän ympäristötietoisia tyyppejä. Mitä olen keskustellut omien nuorempieni serkkujeni kanssa (ja kyttäillyt demi.fi:tä, haha), teinit puoltavat sukupuolineutraalisuutta, monikulttuurisuutta ja kasvisruokaa. Mua ei yhtään pelota jättää tulevaisuus heidän käsiinsä!

Oletteko samaa vai eri mieltä? Onko teillä omia epäsuosittuja mielipiteitä?

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie (editointi minä)

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Pages