Ladataan...
Tyhjä ajatus

Olen pitänyt hyvällä omatunnolla vapaata. Koulusta, töistä, treeneistä, blogista, aamupuurosta. Korvannut ne löhöilyllä, terasseilla, pussailulla, kuumalla auringonpaisteella ja take away muffinseilla. Olen heittänyt talviturkin pois, avautunut nuotiolla paistaen vaahtokarkkeja, ollut aamusta iltaan urheilutrikoilla ilman ainuttakaan urheilusuoritusta (baarissakin, kiitos Chaplinin poket kun päästitte sisään) ja ajellut päämäärättömästi ympäri kyliä kuunnellen Loopin aina samoja kappaleita.

Ollut muuten aika hullun onnellinen.

Tänään oli paluu arkeen ja omiin rutiineihin, joita oli näissä pilvilinnoissakin vähän ikävä. On ollut kuitenkin mielettömän vapauttavaa tajuta, etten ole tarvinnut kangertuneita tapojani säilytäkseni jonkun aikaa hengissä tai ollakseni tällainen (-- siis hullun onnellinen).

Nimittäin, ihan samalla tavalla kuinka rutiinit tasapainottaa jonkun verran mun elämää, tarvitsen vaa'assani vastapainoksi myös spontaaneja illanviettoja, myöhään nukkumista ja joskus jopa kunnon juustohampurilaisenkin.

Suklaanougatjäätelöstä meren rannalla nyt puhumattakaan.

Saranda

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tänään ei ole kyllä mitään syvällistä sanottavaa. Ajattelin vain epätasaisen blogihiljaisuuden katkaisemiseksi höpistä yleistä löpinää. Aamulla olin pitkästä aikaa treeneissä - piti mennä jo eilen, mutta oli liian kiire syödä mutakakkua kotona. Aina kun menen treeneihin vannon että tästä lähtien käyn siellä joka päivä, koska salillamme on oikeasti vaan niin hauskaa. Mutta sitten tulee kaikki mutakakut pilaamaan suunnitelmat. Sama juttu koskee aina kun soitan isovanhemmille. Siitä tulee aina niin hyvä mieli! Mutta aina jossain vaiheessa sen tunteen sitten valitettavasti unohtaa.

Heräsin äsken välikuoleman (= niiden treenien) jälkeisistä päikkäreistä - aina kun nukun päikkärit, lupaan että niiden jälkeen alkaa "uusi elämä" eli syön terveellisemmin, seison ryhdikkäämmin, puhun ystävällisemmin ja opiskelen ahkerammin. Ja se kestää tunnin ja sitten onkin tarve uusille päikkäreille ja elämälle.

Mutta elämä on oikeasti ollut viime aikoina pohjattoman ihanaa. Hyvältä tuoksuvia lakanoita, spontaaneja öitä kaupungilla (ja Myyrmäessä..), ruusuja ja jäätelökahveja. Niken Air Maxitkin on pysynyt tosi valkoisina! Oonkin käyttänyt niitä ehkä kaksi kertaa. Pohjattoman ihanan elämän pohja ei ole tullut vastaan edes töissä, oikeastaan päinvastoin - ollaan työkavereiden kanssa keksitty taas vaikka mitä jekkuja (vapaa-ajalla, pomo!) ja kohtahan mulla alkaa ensimmäinen palkallinen kesäloma! Miten musta tuntuu, että oon aina vaan lomalla? (No koska mä oon.) Mitenköhän jaksan olla kesällä peräti kaksi kuukautta putkeen töissä, haha.

Oon oikeasti tosi onnekas, koska tuntuu että mun elämän jokaisella osa-alueella on nyt ihan mahtavia ihania tsemppaavia ihmisiä. No hitto, tulihan tästä syvällistä.

Taidan keritä ottaa viel yhdet päikkärit ennen iltavuoroa. Nähdään uudessa elämässä, kaikki murut jotka jaksatte lukea ja seurata vaikka välillä vaivunkin koomaan ja joskus tosi huonoihin läppiin.

Saranda

Kuvat otettu Kosovosta.

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Olen aina ajatellut, että kun menen naimisiin, suunnittelen häitäni ainakin kaksi vuotta ja lakkaan nukkumasta vuoden aikaisemmin. Näen nälkää, revin hiukseni päästä ja puran kiukkuani jokaiselle, joka yrittää auttaa minua. Koska hei, sellaiset me naiset ollaan.

Viime viikolla yksi parhaimmista ystävistäni meni naimisiin. Enkä ole koskaan nähnyt niin onnellista mutta silti niin rentoa morsianta.

Sellaista, joka menee hääaattoyönä hakemaan ystäviään lentokentältä. Ja ilmoittaa autossa nauraen, että häämekko on revennyt.

Sellaista, joka soittaa perinteisen häämarssin sijaan Bruno Marsia sisääntulossa.

Ja joka muuten treenaa sitä sisääntuloa ensimmäistä kertaa puoli tuntia ennen h-hetkeä morsiusseurueen kanssa ja nauraa jokaiselle virheelle.

Sheikkaa kavereiden kanssa tunti ennen häitä kahdensadan euron kampauksella.

Ilahduttaa ystäviään ihanalla yllätyksellä, kun sen pitäisi mennä toisin päin.

Ja muutenkin selllaista, joka tekee jokaisen vieraan illasta ikimuistoisen uskomattoman ihailtavallla tavalla.

Tällaisia iltoja, häitä ja erityisesti ihmisiä lisää, kiitos.

Saranda

Pages