Ladataan...
Tyhjä ajatus

Masentuneena kaikki on vähän vaikeaa; työnteko, asioista innostuminen, liikkumaan lähteminen ja jopa kavereiden näkeminen.

Ystäväni vitsailevat siitä, että olen maailman nopein päätöksentekijä - mun kanssa on kiva mennä shoppailemaan koska en jahkaile yhden paidan kanssa pitkään ja sulhaseni ihmettelee jatkuvasti sitä, miten vaivattomasti saan lyötyä hääpäätökset lukkoon. Siksi tuntuikin todella kummallista kun viimesyksynä en osannut masennuksen vallassa tehdä minkäänlaisia päätöksiä, en pieniä enkä varsinkaan suuria.

Kun punnitsin yhtä työhön liittyvää päätöstä jo toista kuukautta (minä joka olen mm. irtisanoutunut muutaman minuutin mielijohteesta), pelkäsin ennen kaikkea että teen väärän päätöksen. Silloin poikaystäväni sanoi ääneen: "Kaikkien päätösten ei tarvitse olla oikeita. Joskus itse päätöksen tekeminen on tärkeämpää kuin vaihtoehtojen miettiminen hamaaseen tulevaisuuteen asti."

En onneksi enää ole masentunut mutta en vieläkään tiedä oliko tuolloin tekemäni päätös oikea. Sen näkee ajan myötä. Olen tänään iloinen siitä että olen saanut elämäniloni, energiani ja nopeat päätöksentekotaitoni takaisin. Kukaan meistä ei näe tulevaisuuteen, joten toivon että sinä teet tänään juuri sellaisen valinnan, joka tuntuu just nyt hyvältä. Ja jos asiat eivät päädy lopulta kuten toivoit, ainakin tiedät että olet joskus - kaikeissa kliseisyydessä - kuunnellut sydäntäsi.

Kivaa viikonloppua. <3

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tänään on ollut tosi ihana ilta täällä Melbournessa. Olemme aloittaneet enoni hääjuhlaviikonloppua yksityisellä jahtiristeilyllä, tunnelma on ollut lämmin ja ilmassa on ollut paljon rakkautta. Oloni täyttyi kiitollisuudella, ja siksi haluan tämän päivän postauksessa listata asioita ja henkilöitä, josta olen erityisen kiitollinen.

Kiitos universumi (ja tämänhetkinen työtilanteeni), että pääsin tulemaan tänne viettämään minulle rakkaiden ihmisten juhlapäivää ja ennen kaikkea olemaan tukena sairastavalle läheiselle

Kiitos että pääsen viettämään omia häitäni parin kuukauden kuluttua. Kiitos maailman ihanimmalle tulevalle aviomiehelleni, joka on aina niin kultainen, ymmärtäväinen, kärsivällinen ja läsnä

Kiitos pikkusiskolleni, joka on ollut niin paras ystäväni kuin rikoskumppanini nämä muutamat päivät. Ja koko elämäni

Kiitos lentokapteeni kun toit meidät turvallisesti perille ja muut työntekijät kuin saitte mm. matkalaukumme perille asti. Kiitos Finnairille myös vegaanisista aterioista lennolla

Kiitos sosiaalinen paine, joka saa minut kirjoittamaan kirjaani silloinkin kun en usko itseeni

Kiitos siitä mahdollisuudesta, että voin ottaa paljon kuvia matkamuistoksi ja lähettää niitä helposti ja ilmaiseksi ihmisille, jotka eivät pääse tänne paikalle

Kiitos mun maailman parhaimmille lukijoille kun piristätte ja annatte voimaa mulle joka ikinen päivä. <3

Mistä sinä olet kiitollinen tänään?

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tänään ilmestyy uusi upea Trendi, jonka painotus on työelämässä ja urassa. Ajattelin siitä innostuneena jakaa kokemuksiani omasta urasta ja erityisesti yhdestä asiasta siihen liittyen - nimittäin intuitiosta.

Mielestäni työelämässä korostetaan tosi paljon koulutusta, verkostoitumista, kehittymistä ja itsevarmuutta, mutta harvoin puhutaan oman vaiston merkityksestä uran kannalta. Mä olen ainakin tehnyt isoimmat työelämäpäätökseni ns. fiilispohjalta. Sen taustalla on aina ollut oma intuitiivinen suhtautuminen asiaan, ei se että sopiiko jokin juttu tai työtehtävä minulle tai olenko siinä hyvä.

Seuraavat päätökset ovat ainakin syntyneet pelkän vaiston perusteella:

Jätin työni tavarakaupassa kehityskeskusteluni yhteydessä, ihan puun takaa. Keskustelu oli muuten mukava mutta kerroin esimiehelleni että olen kärsinyt motivaatiopulasta, ja tajusin samalla sekunnilla että ei se motivaatio sinne tule koskaan palaamaankaan. Seuraavalla kahvitauolla huomasin saaneeni puhelun, ja kun soitin numeroon takaisin, se oli työtarjous paljon kivemmasta paikasta. Ei tarvinnut kauan olla työttömänä.

 

Sosionomiopintojeni loppupuolella mun olisi ollut mahdollisuus saada myös lastentarhanopettajan pätevyys, sillä tein opinnäytetyöni päiväkotiin. Siihen olisi vaadittu lisäksi vain 10 viikon harjoittelujakso päiväkodissa. Suoritin niistä viisi, jonka jälkeen päätin etten halua lastentarhanopettajaksi. Rakastin päiväkodin lapsia, sitä työyhteisöä ja ilmapiiriä, jopa työtehtäviä, mutta jotenkin tiesin vain ettei se ole mun paikka. Olisin hyvin voinut jäädä sinne vielä viideksi viikoksi ja saada pätevyys, mutta vaisto oli eri mieltä, enkä ole kertaakaan katunut päätöstäni.

Kun hain nykyistä työpaikkaani, vaadin kokoaikaisuuden sijaan osa-aikaisuutta. Olin kirjoittanut blogia vähän aikaa ja vaikken saanut silloin bloggaamisesta penniäkään, tiesin, että luottamalla itseeni voisin tienata siitä vielä palkkaa. Läheiseni ihmettelivät että oliko tuo nyt taloudellisesti fiksua ja että eikö työtunteja kannattaisi leikata vasta kun blogista maksettaisiin, mutta pidin itse pintani ja kuuntelin intuitiota. Ja hyvä niin - vuosien saatossa olen tehnyt blogista osa-aikaisen työn.

 

 

Onko teillä ollut työelämässä tilanteita, jossa olette turvautuneet vaistoonne?

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Pages