Ladataan...
Tyhjä ajatus

Postaussarja saa jatkoa. Linkit aiempiin postauksiin löydät tämän kirjoituksen lopussa. :)

Tämä oli viime kesän ihanimpia viikonloppuja. Meillä oli Australiasta sukulaisia käymässä, samaan aikaan oli useampi todella kiva pressitapahtuma ja tätini kuusikymppiset. Oli luksusta kun kerrankin aussiperheen vierailun aikana sää oli Suomessa helteinen ja ihana - kunnes illalla puhkesi jäätävä myrsky. (Jep, Flow-viikonloppu toisin sanoen.)

Tämä viikonloppu elokuun lopussa oli myös aivan mahtava. Matkattiin pikkuveljeni kanssa Vaasaan viettämään aikaa toisen tädimme perheen luona. Aika monet ikimuistoiset ja lämpimiä tunteita herättävät päivät liittyvät meidän sukuun. <3

Meidän eväät Kuusijärvi-uinnin jälkeen. Käydään poikaystäväni kanssa usein järvessä uimassa kun kaipaan vaihtelua meriveteen. (Tällä hetkellä kaipaan tosin vain kesää.)

Matkalla Adaman, Hannan ja Anin kanssa Tallinnaan. <3

Välillä yllätän itsenikin (vaikka piti yllättää vain myöhään töistä tuleva poikayastävä): falafelpyöryköitä, pannulla paistettuja padron-paprikoita, hummusta, viinilehtikääryleitä ja kukkakaalimuusia. Nam nam naaam.

Tallinnan Vegan V -ravintolassa jossa nimensä mukaisesti löytyy mitä herkullisimpia vegaanisia ruokia ja kakkuja. Tästä kuvasta tulee mieleen se miten rennosti voin aina olla Adaman, Hannan ja Anin kanssa: vaikka meidän yhteiset tapaamiset sisältävät paljon kuvaamista, suunnittelua ja somevinkkien pallottelua, aina on tilaa puhua henkeviä ja tuhmia. :D

Pelkään kissoja (tosin nykyään vähän vähemmän!) mutta voi vitsi ne on kauniita eläimiä. Tämä piti mulle seuraa koko illallisemme ajan kun olimme Ferhatin kanssa syömässä Kosovon Mitrovicassa. Haluan uskoa että seurallisuus liittyi olemukseeni, mutta pienten pizzapalojen antaminen pöydän alta saattoi vahvasti vaikuttaa asiaan...

Tästä kuvasta tulee kolme asiaa mieleen: 1. Tuomiokirkko ei koskaan vanhene asukuvien ottamisessa. 2. Silkkinen kauluspaita + lempipörröneule -kombo ei myöskään koskaan vanhene. 3. Ystäväni Jonna saa mut aina nauramaan. <3

Tämä kuva oli yhdestä aamusta kun haettiin poikaystäväni kanssa aamiaista Rootsista ja mentiin Talvipuutarhaan syömään. Oli muuten tosi kiva aamu mutta koska hän ei kummemmin välitä a) aamuista b) superfoodeista, päätin että jatkossa keskitän terveysaamutreffini ystäviini. :D

 

 

Lue myös:

Elämää Instagram-kuvien takaa osa 2

Elämää Instagram-kuvien takaa

Instagram ei ole elämäni

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Luin Kaisan postauksen Marokosta ja siitä, miten siellä tällä hetkellä sataa lunta. Kuvittelin itseni samanlaisessa tilanteessa: kauan odotettu lomamatka lämpimään, jossa paikan päällä olisikin lähes yhtä kylmä kuin Suomessa. Vaikka ajattelen olevani kohtuullisen positiivinen ihminen, en tiedä pystyisinkö pidättämän samassa tilanteessa itkua. Menisin jokailta nukkumaan sillä toiveella, että aamulla paistaisi aurinko ja heräisin seuraavana päivänä entistä pettyneempänä.

Mulla on jossain vaiheessa elämää sisäänrakentunut tapa yrittää muuttaa itseäni ja välillä myös ympäristöä ja ihmisiä lähelläni. Täytyy olla hoikempi, kauniimpi, mielenkiintoisempi, aina vain parempi. Olen ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni, mutta kehityksenjano ei anna mielenrauhaa tai tilaisuutta pysähtyä nauttimaan itsestäni ja saavutuksistani. Näen kokoajan tilaisuuksia yrittää kehittyä tuossa ja tehdä paremmin tämän - herätä aina vähän aikaisemmin, nostaa painoja aina vähän enemmän ja kirjoittaa aina vähän useammin.

Pahinta on se, kun vaatimukset kohdistuvat ympäristöön. Yritin vuosia tehdä poikaystävästäni aamuihmistä ja jos olisin Marokossa, yrittäisin varmasti saada jollain keinolla myös lumisateen loppumaan.

Mä yritän päästä tästä tavasta eroon tai ainakin säädellä sitä niin, että välillä voi viettää päiviä (apua, ehkä kokonaisia viikkojakin?) kun ei tarvitsisi miettiä, mikä voisi tänään olla paremmin. Koska oikeastihan mulla on kaikki just niin hyvin kuin voi vaan olla. Vielä paremmin olisi (nonni, ymmärrän paradoksin) jos löytäisin tasapainon hetkessä elämisen ja tavoitteiden tavoittelemisen suhteen. Tai ehkä 80% hetkessä elämistä, 20% tavoitteita.

Osittain kyllä nautin tulevaisuuden suunnittelusta ja sopivissa määrin se tekee mut onnelliseksi. Ja olen huomannut, että ne tavoitteet jotka lähtevät sellaisesta paikasta, jossa on hyvä olla - jossa olen jo valmiiksi tyytyväinen ja itsevarma - toteutuvat paljon todennäköisemmin versus ne tavoitteet jotka syntyvät ahdistuksesta ja riittämättömyyden tunteesta.

Siispä tämänhetkinen tärkein tavoitteeni: yrittää hyväksyä itseni, ihmiset mun ympärillä ja jopa sään juuri sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Kivaa viikonloppua. <3

 

Kuvat: Jonna Markkanen, editointi minä

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Viime aikoina parhaita ravintolassa syötyjä kasvisruoka-annoksia ovat olleet...

Pompier ESPA:n illallinen, joka sisälsi avokadoa, vihreitä kasviksia ja cashewgranola paistetulla portibellosienellä ja linsseillä. Täällä hintalaatusuhde oli tosi hyvä ja tunnelma hieman fiinimpi.

Eteläesplanadi 8, Helsinki

Korttelin Story:n aamiaissetti avokadoleipineen, tuorepuuroineen, energiashotteineen ja vihersmoothieineen. Storyssä ruoka maistuu aina hyvälle ja palvelu on ystävällistä.

Urho Kekkosen katu 1, Helsinki

Ravintola Makujan sushibuffet, jossa on monipuolisesti susheja ja lämmintä ruokaa myös vegaaneille, erityisesti tiistaisin.

Fredrikinkatu 46, Helsinki

Vapianon pomodoropasta, johon pyydän lähes aina erikseen myös pinaattia ja tofua. Mmmmhh.

Mikonkatu 15, Helsinki

Reloven vaihtuvat ja runsaat kasvislounaat. En kuollaakseni muista mitä tällä kertaa tilasin, mutta maku ja koko olivat vähintäänkin kohdallaan...

Sandelsinkatu 6, Helsinki

Vallilan Stoorin härkiskeitto - ensimmäinen vegaaninen "lihakeittoni", ja ai että maistui maukkaalle.

Sturenkatu 36, Helsinki

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Pages