Ladataan...
Tyhjä ajatus

Tässä kuussa tulee neljä (!) vuotta täyteen blogin perustamisesta. Välillä on ollut hiljaisia kausia ja välillä päiviä, kun postauksia on tullut useampia ulos. Välillä ollaan esitelty päivän asuja, välillä itketty suruja ja jaettu iloja. On ollut yksi blogimuutto toiseen portaaliin, yksi paluumuutto takaisin Lilyyn, tuhansia kommentteja (joista vain muutama ilkeä), mielenkiintoisia yhteistyöprokkiksia ja alati kasvava lukijoiden määrä.

Millaista elämä sitten olisi ilman blogia? Vaikka kuinka haluaisin sanoa, että blogi on vain päiväkirja elämästäni, vaikuttaa se tekemisiini todella paljon, jo pelkästään siksi että se on yksi tulonlähteistäni. Ilman blogia minulla olisi paljon enemmän vapaa-aikaa (tietysti, suunnittelemiseen/kuvaamiseen/kirjoittamiseen käytetty aika vapautuisi), mutta samaan aikaan blogi mahdollistaa lisää vapaa-aikaa esimerkiksi niin, että voin sen ansiosta tehdä päivätyötäni osa-aikaisena. Yhteistyökuviot mahdollistavat uusia kokemuksia ja pressitilaisuuksissa pääsee tapaamaan muita bloggaajia, joista on tullut jo kavereita.

Blogi antaa minulle selvästi tietyn rangan elämääni. Tekisin selvästi vähemmän asioita ilman blogia, koska tiedän että saan tekemällä uusia kokemuksia ja sitä kautta uusia postausaiheita. Luulen, että analysoisin ympäröivää maailmaa vähemmän ilman toistuvia muistutuksia siitä, että tästäkin näkökulmasta voisi kirjoittaa. En missään nimessä koe tekeväni asioita vain siksi koska minulla on blogi, niiden takana on aina aito kiinnostus, mutta välillä jos joskus on laiskottanut, blogi on ollut hyvä eteenpäinpotkiva voima.

Ennen kaikkea ilman blogia minulta puuttuisi merkittävä tukiverkosto: nimittäin te lukijat. Olen saanut teiltä älyttömän paljon voimaa, kannustusta, uusia näkökulmia ja jopa uusia ystäviä blogin ulkopuolellakin. Monet teistä on minulle kasvottomia mutta teistä on tullut oikeita tukihenkilöitä. Jos lopettaisin bloggaamisen (mikä ei näytä lähitulevaisuudessa kylläkään todennäköiseltä), vuorovaikutus teidän kanssa tulisi minulle ensimmäisenä ja eniten ikävä. Iso kiitos siis olemassaolostanne ja siitä, että vierailette täällä kerta toisensa jälkeen. Olen siitä ikionnellinen.

 

PS: Myös nämä kliseiset Alppiruusutarhan asukuvat olisivat jääneet ottamatta ilman blogia ja poikaystäväkin olisi voinut keskittyä enemmän kukkien ihailuun.

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Kannattaa motivoida itseään tekemään päivällisen/illallisen kotona: kun ruokaa valmistaa reippaamman annoksen, siitä saa myös huomisen lounaan.

Ennen kuin tyydytät makeanhimoasi suklaalla, juo iso lasillinen vettä ja odota 30 minuuttia. Tämä toimii itselläni - ehkä noin joka toinen kerta.

Kytke puhelimen mobiilidata pois tunti ennen nukkumaanmenoa. Nukut varmasti paremmin.

Jää kotimatkalla pari pysäkkiä aikaisemmin pois ja kävele loppumatka.

Kun väsyttää, pue värikäs paita ja huulipunaa. Se ei voi ainakaan pahentaa väsymystä.

Katso useammin TV-sarjan sijaan dokumentti, lue Iltalehden sijaan kirjaa.

Jätä valkaisevaa hammastahnaa välillä hampaisiin useammaksi minuutiksi.

Pue mekon päälle neuleen ja saat hameen, pue mekon päälle hameen ja saat uuden paidan.

Ripottele kahvipurujen joukkoon rakastamaasi maustetta ja vaniljajäätelön päälle kaakaojauhetta.

 

Mitä muita pieniä arjen kikkoja teille tulee mieleen?

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Hiljaista on ollut viikolla. Juhannuksena rohkaistuin kirjoittamaan ja sainkin teiltä älyttömän paljon voimaa, mutta arkipäivät ovat menneet taas ihan perusasioiden äärellä. Kuukauden vaihtumisessa on kuitenkin aina tietynlaista taikaa, enkä muista koska olisin viimeksi herännyt näin levänneenä.

Luin Maaret Kallion kirjasta Lujasti lempeä nerokkaan kappaleen vastalääkkeistä: niistä asioista, joita ihmisen on pyrittävä saamaan vaikeina hetkinä. Jollekin se on hikiliikunta tai jooga, toiselle leipominen tai 10 tunnin yöunet. Ne ovat meille ehdottoman tärkeitä näinä harmaina kausina ja silti yleensä ensimmäisiä, josta niiden aikana luovumme.

Tänään on rakkaan ystäväni muistotilaisuus. Hyvästelen ihmisen, jonka kanssa jaan sisarusteni lisäksi eniten lapsuusmuistoja. Ihmisen, joka opetti minulle rehellisyyttä, rohkeutta, lojaalisuutta ja seikkailunhalua mutta myös sitä, kuinka puhelimen asetuksista piilotetaan soittaessa oma numero ja kuinka kuukautissiteet kiinnitetään. Hän oli vastalääkkeeni sellaisina päivinä kun en tuntenut oloni normaaliksi, suosituksi, kauniiksi tai rakastetuksi. Hän oli paras ystäväni ja parempia vastalääkkeitä kuin ystävät ei maailmassa ole.

Lepää rauhassa.

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Pages