Ladataan...
Tyhjä ajatus

Kirjoitin muutama viikko sitten postauksen urheiluidentiteetin löytämisestä jossa mainitsin liikkuvani todella fiilispohjaisesti. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaisia urheilutavoitteita, vaan oikesti menen salille tai lenkille täysin vain liikunnanilon takia. Tammikuun treenit eivät siis olleet omalta osaltani mitenkään rääkkäystä tai rajojen koettelemista, mutta liikkumiskertoja on silti tullut mielestäni mukavasti. Se on pitänyt mielen energisenä ja kehon hyväntuntuisena.

Koko kuukauden treenikalenteri

Ma: 1h vinyasa-jooga

Ti: 1h CrossFit

Ke: 1h CrossFit

To: 1h vinyasa-jooga

Pe: 1h CrossFit

Ma: 1h CrossFit

Ke: 1h CrossFit

To: 1,5h yin-jooga

Pe: 1h flow-jooga

La: 3km juoksulenkki



Ma: 1h CrossFit

Ti: 30min uinti

Ke: 1h CrossFit

Pe: 1h flow-jooga

Su: 4km juoksulenkki

Ma: 1h CrossFit

Ti: 30min uinti

Ke: 1h CrossFit

Pe: 1h CrossFit

Ma: 1h CrossFit

Ti: 1h defendo (itsepuolustustunti)

Ke: 1h CrossFit

Tässä ja ensi kuussa eri matkat tulevat sekoittamaan säännöllistä treenirytmiä mutta aion yrittää parhaani. Ehkä siitäkin saisi mielenkiintoisen postausidean: miten treenata reissun päällä. Vai mitä mieltä olette?

 

Kuvat Rootsin joogastudiosta ja CrossFit-boksiltamme, CrossFit Basementilta

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Pari päivää on ollut aika karseita. Torstain kauppareissun päätteeksi puhelimeni tippui näyttö edellä ostoskärryihin ja tuhosi koko laitteen. Illalla ahdisti rikkoutuneen puhelimen (ja sen että piti maksaa 700e uudesta) lisäksi moni muukin asia, ja kun levottomasti nukutun yön jälkeen heräsin vain tajutakseni, että tietokoneenikin on hajonnut, en voinut pidättää itkua. Itkin hysteerisesti poikaystäväraukan yrittäessä lohduttaa ja laittauta töihin samaan aikaan.

Päivän suunnitelmat menivät rikkinäisen tietokoneen takia ihan uusiksi ja koska olin jo valmiiksi niin ahdistunut, en todellakaan saanut itseäni ylös liikkeeseen korjauttamaan konetta. Reilu 20-kohtaisesta to do -listasta ruksaantui tasan yksi ja sekin oli pyykinpesu, koska pesukoneen ääni sattuu rauhoittamaan mieltäni. Nekin pyykit jäivät koneeseen useammaksi tunniksi pesuohjelman päättymisen jälkeen.

Kyllä mä hyvinä ja useimpina päivinä tiedän, että elämä ja onnellisuus ei ole elektroniikassa tai rahassa mitattavissa, ja eilinenkin olisi saanut ihan uuden käänteen jos olisin käynyt heti aamusta tietokoneliikkeessä ja mennyt sieltä vaikka kirjastoon kirjoittamaan. Kun mieleni on terve, osaan suunnitella paremmin ja turvautua b- tai c-suunnitelmaan. Mutta kun on ahdistunut, se ei mene niin. Ahdistuneena järjelle, spontaaniuudelle tai ilolle ei ole tilaa. On vaan ahdistus.

Tänään heräsin vähän paremmalla mielellä. Tänään ahdistuksen sijaan lähinnä ärsyttää kun ei pääse lakon takia treeneihin ja että täytyy korjauttaa kone ja löytää uusi tilalle. Mutta ärsytys voittaa ahdistuksen 6-0.

 

Parempaa viikonloppua teille. <3 

 

Ps. Pahoittelut tekstin kanssa ristiriidassa olevat kuvat - nämä olivat luonnoksissa valmiina, enkä tarvinnut siis tietokonetta postauksen kirjottamiseen.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Luin Saran (Tickle Your Fancy) blogista että hän oli katsonut dokumentin nimeltään Human. Elokuvan nimi ei sanonut minulle mitään, mutta Saran kuvaus herätti mielenkiintoni ja seuraavana iltana olinkin katsomassa sitä oman poikaystäväni kanssa.

Human (2015) on lyhyesti dokumentti siitä, millainen on olla ihminen. Yli 60 ihmistä ympäri maailmaa kertoo rakkaudesta, sodasta, työstä, uskonnosta, perheestä, seksuaalisuudesta ja köyhyydestä. Se herättää iloa, surua, vihaa, myötätuntoa ja rakkauden tunnetta niin läheisiä kuin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Dokumentin viimeisen kohtauksen jälkeen lupasin että tästä lähtien en stressaa turhasta, arvostan etuoikeutettua elämääni ja keskityn elämän oikeasti olennaisiin asioihin, mutta palasin jo seuraavana päivänä pinnallisiin tapoihin. Kai sekin on yksi inhimillisyyden monista puolista...

Pelkistetyt ja anonyymihenkilöhaastattelut (josta ei selviä edes henkilön kotimaa) ovat dokumentin sielu ja voima, mutta haastatteluiden välissä näytettävät ilmakuvat luonnosta, ihmisistä ja rakennuksista ovat henkeäsalpaavia. Sanoinkuvaamattomia. Niin kauniita. Ehkä kauneimpia videokuvia joita olen koskaan ikinä nähnyt.

Dokumenttielokuvan takana on seitsemänkymppinen valokuvaajatoimittaja Yann Arthus-Bertrand, joka yhdessä tiiminsä kanssa saa katsojan pohtimaan, että mikä tekee meistä ihmisiä.

Human-dokumentti on katsottavissa koko pituudeltaan YleAreenassa tämän linkin takaa maaliskuun puoleen väliin asti.

 

Kuvassa pikkuveljeni ja isoäitini Mitrovicassa, Kosovossa

 

Lue myös:

Dokumentit Netflixissä x8

Dokkaritorstai: 3 + 1 dokumenttisuositusta

Dokkaritorstai: Living on One Dollar

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Pages