Ladataan...
Tyhjä ajatus

Istuin eilen tihkusateessa Kahvila Kampelan terassilla juomassa kahvia. Olin nukkunut kaksi tuntia pidempään, herännyt kuukautiskipuihin ja välttänyt kaikki työt lähtemällä kahden tunnin kävelylle sateeseen. Märällä puupenkillä istuessani tajusin että tällainen pieni ex-tempore lenkki huonollakin säällä ja kaikkien suunnitelmien lykkääminen oli paras tekemäni päätös päiviin tai viikkoihin.

Overplanning kills magic oli entisen elämäni mantroja kahden muun lempisanontani kanssa: Always believe that something wonderful is about to happen ja tietysti Always do what you are afraid to do. Niin nerokkaita asioita jotka vaan hukkuvat milloin minkäkin elämäntilanteen alle.

Tämä on viimeinen kokonainen viikko ennen häitä. Laitan kaiken muun, blogin mukaan lukien, toissijalle ja keskityn viimeisiin viimeistelyihin ja mieleni rauhoittamiseen. Teen niitä kävelylenkkejä ja nukun pidempään, ihan sama. Pidän postaustaukoja jos siltä tuntuu, myös siitäkin syystä etten jaksa väsyttää teitä kokoajan #häät-teemalla, mutta koska häät on päällimmäisenä mielessä, mistään muusta on vaikea kirjoittaa.

Alla vielä edellisviikon postaukset. Ihanaa maanantaita sinne jokaiselle. <3

 

Päivittäin käyttämäni luonnonkosmetiikkatuotteeni

Näissä tavoitteissa olen epäonnistunut

Viimeisimmät Instagram-kuvat ja kuulumisia

Lannistava vs. voimaannuttava kateus (toivepostaus)

51 asiaa jossa olemme säästäneet rahaa

Kaksi viikkoa häihin - STRESSI ja muut kuulumiset

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Uskoakseni on kahdenlaista kateutta: myrkyllistä ja lamaannuttavaa ja sitten voimaannuttavaa ja eteenpäin potkivaa.

Myönnän että usein lähipiirissäkin jaettu positiivinen uutinen saattaa herättää minussa kateuden tunnetta millisekunnin ajaksi. Mä en tiedä onko se jokin biologisesti ihmiselle ominainen mekanismi tai vain piirre, joka on juurtunut itseeni lapsuudesta saakka. Muistan myöhään teini-ikään asti olleeni kateellinen monillekin: kauneimmille lukiokavereilleni, seurusteleville ystävilleni ja paremmin menestyneimmille opiskelutovereilleni.

Mä en tiedä milloin ja miten onnistuin ravistelemaan melkein päivittäin piinaavan kateuden pois. Ehkä se oli vain sitä teini-iän epävarmuutta joka kypsyessä hävisi itsestään, sillä uskon kateuden olevan nimenomaan sitä: epävarmuutta. Totuus on nimittäin se että aina jollakin menee sinua paremmin jollain aspektilla, ja jos et arvosta sitä mitä sinulla on nyt, saat olla kadehtimassa sisaruksiasi, puolisoasi, naapuriasi ja jokaista läheistä ystävääsi...

Enää minua ei häiritse se että ensimmäinen ajatukseni saattaa olla iloisen uutisen kuultuani oi vitsi, mäkin haluun. Voin olla aidosti onnellinen toisen puolesta vaikka hieman harmittaisikin miksei itsellään ole parempi palkka, erottuvat vatsalihakset tai takataskussa lentolippu lämpimään. Haluan että ihmiset lähelläni ovat onnellisia ja menestyneitä jopa myös itsekkäistä syistä - he haastavat minuakin seuraamaan unelmiani ja ovat elävä todiste siitä, että mikä vain on mahdollista.

Tänään mä olen kateellinen bloggaajille joilla on aina vähintään 5-6 asukuvaa per postaus, morsiamille joiden häät ovat vasta kesällä (aika loppuu niin kesken!!) ja about jokaiselle joka tietää mitä elämältään haluaa.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Ladataan...
Tyhjä ajatus

Blogeissa on yleistä fiilistellä asioita, joita on saavuttanut. Ja se on mahtavaa! Inspiroidun tosi paljon muiden onnistumistarinoista, saan niistä ehkä kaikkein eniten potkua omien unelmieni kanssa.

Välillä olisi kuitenkin ihan lohduttavaa kuulla myös epäonnistumisista ja keskeneräisistä tarinoista. Koska - noh, elämään kuuluu molempia. Ulkopuolelta katsottuna on helppo olettaa, että toisilla menee aina paremmin ja helpommin, jolloin se oma rämpiminen tuntuu vähintäänkin kahta kauheammalta. Siksi ajattelin kertoa tänään vähän niistä tavoitteista, joita en ole saavuttanut - vielä.

 

En oppinut turkkia.

Mun oli tarkoitus opiskella turkin kieltä ennen meidän maaliskuussa Turkissa pidettyjä kihlajaisjuhlia niin, että puhuisin sitä sujuvasti sulhaseni sukulaisille. Nooh... Eih. Koska en kuule turkkia juuri missään, käytössäni oli vain Duolingo-sovellus, johon turhauduin korkeintaan puolessa tunnissa joka kerta kun yritin siihen keskittyä. Minulla on ihan hyvä kielipää, mutta tarvitsen siihen sen, että kuulen uutta kieltä aktiivisesti ympärilläni. Kihlajaiset oli ja meni ja mä sanoin ehkä yhteensä kymmenen sanaa koko matkan aikana.

 

En osaa kävellä käsillä ja muut lukuisat liikunnalliset tavoitteet.

Mä olen ihan liian fiilisliikkuja, ja olen ymmärtänyt, että tarkat liikunalliset tavoitteet eivät kulje käsikädessä mun muun treenifilosofian kanssa. Rakastan liikkua monta kertaa viikossa, mutta se on aina kaikkea laidasta laitaan ja joka kerta hauskuus edellä. Haluan kuitenkin uskoa, että hauskanpidollakin ja sännöllisyydellä pidemmän päälle voi saavuttaa asioita "vahingossa" - oonhan mä juossut puolimaratonin, hypännyt korkeutta 84cm ja uinut kolme kilsaa pysähtymättä. (Ja siinä mun saavutukset sitten olivatkin. :D)

Blogini ei ole kasvanut niin isoksi kuin alkuvuonna toivoin.

Rakastan jokaista mun lukijaa ja tunnen aitoa iloa jokaikisestä kommentista ja sähköpostiviestistä, jonka saan mutta rehellisesti blogi ei ole vieläkään sellaisissa sfääreissä kuin mitä uskoin sen kasvavan viime tammikuussa. Suunta on ylöspäin mutta se ylämäki ei ole kauhean jyrkkä... Syy on yksinkertaisesti siinä, että en ole panostanut tähän niin paljon kuin mitä voisin. Voimavarat eivät ole riittäneet tapahtumarikkaan alkuvuoden aikana. Tällä hetkellä tuntuu, että on kuitenkin aikaa ja energiaa ihan eri tavalla, ja siksi toivon, että viimeistään syksyllä voin ruksata tämän kohdan yli.

 

En ole löytänyt unelma-ammattiani.

... koska mä en edes tiedä mikä se on. En näe itseäni kokoaikaisena bloggaajana, mulla ei yksinkertaisesti ole ideoita, rahkeita tai itsekuria työllistää itseäni blogin kautta kahdeksan tuntia päivässä. Olisi mieletöntä löytää jokin tasapaino oman koulutuksen (sosionomi AMK) työkentän ja bloggaamisen / kirjoittamisen / sisällöntuotannon välillä. Vielä etsin sitä balanssia ja vielä täytyy kulkea pitkä matka, että se olisi taloudellisesti edes järkevää. Mutta - tämäkin tulee tapahtumaan!

Onko teillä jokin tavoite jossa ette ole vielä onnistunut? Kommenttiboksissa saa avautua. <3

 

 

PS: Huomasitteko muuten uuden bannerin?! Ihana Marjo Maininki teki mulle just mun ja blogini näköisen bannerin. Rakastan tätä niin paljon! Tämän linkin takaa näätte tyypin muut huikeat työt.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Share

Pages