Ladataan...
Tyylitietotoimisto

Ohjeita muotiuraansa aloitteleville.

Osallistuin viime viikolla Pre Helsinki -tapahtuman yhteydessä järjestettyyn For Fashion's Sake -muotiseminaariin. Seminaariin oli kokoontunut kansainvälisen tason joukko muotiammattilaisia keskustelemaan muodin digitalisoitumisesta. Toisin sanoen, seminaarissa keskusteltiin siitä, miten sosiaalinen media, internet ja muodin demokratisoituminen ovat viime vuosina muokanneet muotiteollisuutta ja samalla myös sitä kuluttavan yleisön haluja ja makuja.

Seminaarin ehkä ennakolta odotetuimman puhujavieraan piti olla Central Saint Martinsin muotisuunnittelun professori Louise Wilson. Wilson kuitenkin menehtyi syöpäsairauteen vain muutama päivä ennen seminaaria, joten tilaisuus oli luonnollisesti omistettu hänen muistolleen. Seminaarin aluksi paneelivieraat muistelivatkin Wilsonia ja tämän uraa. Louise Wilsonin kerrottiin muiden muassa jakaneen usein oppilailleen neuvoksi yllä näkyvän "värssyn". Vaikka urasi ei olisikaan muodin parissa, uskoisin tuosta löytyvän hyviä mottoja myös muille elämän ja työuran osa-alueille (miinus kirosanat, tietenkin)!

Panelistit koossa (vasemmalta oikealle): Ryan Aguilar, Michel Gaubert, Frances Corner, Dan Thawley, Lou Stoppard, Stephen Jones ja Lutz Huelle.

Paneelikeskustelua johti A Magazine Curated by -lehden päätoimittaja Dan Thawley. Thawley oli kutsunut puheenjohtajakaverikseen SHOWstudion Lou Stoppardin. Jos Jonathan Anderson aiheutti viimevuotisessa seminaarissa minussa pieniä fan girl -oireita, niin tänä vuonna samainen kunnia menee ehdottomasti Lou Stoppardille. Olen jo pidemmän ajan seurannut ja ihastellut naisen toimia SHOWstudion nettisivujen kautta (TJEU: Lou Stoppardin johtamat muotiviikkojen livekeskustelut). On aina mukava päästä kuuntelemaan livenä henkilöitä, joiden työtä arvostaa ja innolla seuraa.

Paneelin muina jäseninä nähtiin London College of Fashionin johtotehtävissä istuva Frances Corner (tämä taisi oli ensimmäinen kerta, kun näin hänet livenä, vaikka suoritin opintoni LCF:ssä), muotimaailman musiikkivelho Michel Gaubert kera työpartnerinsa Ryan Aguilar, vaatesuunnittelija Lutz Huelle ja hattusuunnittelija Stephen Jones.

Lutz Huelle järjesti kesken seminaarin minimuotinäytöksen, jonka teeman olivat bomber-takit.

Seminaarista ilmestyy myöhemmin myös videokooste SHOWstudion nettisivuille, joten jätän yksityiskohtaisen seminaariraportin nyt kirjoittamatta. Kokosin silti yhteen muutamia mielenkiintoisia ajatuksia ja keskusteluavauksia, joita kolmetuntisen keskustelutilaisuuden aikana kuultiin.

  • Street style -ilmiön myötä muodista on kadonnut tietynlainen yksilöllisyys. Kuvattavaksi päätyvät enää harvoin "oikeat" katutyylit, sillä kuviin valikoituvat lähes poikkeuksetta tietyt katutyylitähdet, joiden yllä nähdään vain viimeisimpiä näytöslookeja. Katutyylikuvista onkin tullut lähes yhtä kontrolloituja, kuin muotieditorialeista: muotitalot haluavat lookit kuvattavan kokonaisuudessaan ja vain tietynlaisten naisten yllä. Näin ollen muotitalojen markkinointivalta yltää jo mainos- ja editorialkuvista kaduille saakka.
  • Muoti on ollut aina myös viestinnän väline. Tämä seikka on korostunut erityisesti erilaisten alakulttuurien kohdalla. Enää näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Toki vaatteilla viestitään edelleen monia asioita, mutta vain tietyille alakulttuureille kuuluneet pukeutumikoodistot ovat menettäneet merkityksensä. Nykymaailmassa kaikki on muotia ja vaikutteita haetaan taiteen, musiikin ja kulttuurin jokaiselta osa-alueelta. Seminaarissa heitettiinkin mielenkiintoinen ajatus ilmoille: onko designer- ja luksuspukeutuminen nykyään jo oma ala-kulttuurinsa demokratisoituneessa muotikentässä?
  • Katumuoti on menettänyt yllämainituista syistä merkitystään myös kaduilta inspiraationsa hakevien suunnittelijoiden silmissä. Esimerkkinä mainittiin muiden muassa A.P.C. -merkin Jean Touitou, joka ei kuuleman mukaan enää kiinnitä katumuotiin juuri minkäänlaista huomiota. Hänen mielestään ihmiset ovat jo liian tietoisia pukeutumisestaan ja siitä, mitä heidän vaatteensa yrittävät viestiä.
  • Luksusbrändeistä ja -kulutuksesta puhuttiin myös paljon. Keskustelua käytiin muiden muassa käsitteestä "affordable luxury". Voiko käsitettä "edullinen luksus" edes olla olemassa? Ajatuksia?!
  • Instagram tuntui olevan päivän sana. Sen mahdollisuuksia hehkutettiin, mutta sai kuvasovellus myös kritiikkiä osakseen. Muotinäytöksistä postatut loputtomat kuvavirrat ja epäselvät videot syövät nimittäin mallistojen voimaa. Vastareaktiona ilmiölle, monet muotitalot ovat alkaneet julkaista omia editorial-lookbookejaan sosiaalisessa mediassa. Tällä tavoin mallistot pyritään esittelemään siinä kontekstissa, jossa suunnitelija haluaa yleisön ne näkevän.

Loppukevennykseksi kerrottakoon vielä eräs hattusuunnittelija Stephen Jones paljastama muotiknoppitieto! Tiesittekö, että herra on vieraillut Suomessa aikaisemminkin? Tämä tapahtui vuonna 1985, kun suunnittelija järjesti Helsingissä muotinäytöksen Vivienne Westwoodin ja MicMacin (kyllä, luit oikein) kanssa! Siinä siis pieni pala myös suomimuodin historiaa!

Myöhemmin lisää For Fashion's Sake -seminaarista SHOWstudion nettisivuilla!

PS.  Pahoittelut rakeisista kuvista. iKamera ei tällä kerralla pystynyt hämärrässä luentosalissa parempaan :(

-------

For Fashion's Sake

Last Thursday I took part in For Fashion's Sake fashion seminar at Aalto University.

Among the speakers were Lou Stoppard, Dan Thawley, Michel Gaubert, Stephen Jones, Lutz Huelle, Frances Corner and Ryan Aguilar.

The seminar was organised in association with SHOWstudio. So keep you eyes open, as SHOWstudio is about to release some video footage from the event!

 

Share

Ladataan...

Tunnelmia viime vuoden Creative Currency -seminaarista

Pre Helsinki -muotitapahtuma tulee taas! 21. - 24. toukokuuta toista kertaa järjestettävä, suomalaista muotia promotoiva Pre Helsinki -tapahtuma tuo kaupunkiimme jälleen liudan ERITTÄIN nimekkäitä muotiammattilaisia. Erilaisia presentaatioita, näytöksiä, seminaareja ja muotibileita sisällään pitävän Pre Helsinki -ohjelman löydät kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ.

Yhden tapahtumista haluan kuitenkin minäkin nostaa esille, vaikka tänä vuonna en itse (suureksi harmikseni) taida paikalle ehtiäkään!

22. toukokuuta Mediakeskus Lumeeseen kokoontuu nimittäin ennennäkemättömän nimekäs joukko muotiammattilaisia jakamaan viisauttaan myös suomalaiselle muotiväelle. Pre Helsinki -tapahtuman ja Aalto yliopiston yhteistyönä järjestettävän ARTS Fashion Seminarin puhujalistalta kun löytyvät muiden muassa seuraavat nimet: hattumestari Stephen Jones, Central Saint Martinsin kuuluisan MA-ohjelman vetäjä Louise Wilson OBE, stailisti Tiina Laakkonen ja London College of Fashionin dekaani Frances Corner. Sekä tietenkin muutama muu korkea-arvoinen muotiammattilainen.

Menkää ihmeessä paikalle kaikki kynnelle kykenevät ja raportoikaa kokemuksistanne! Oma raporttini viime vuoden vastaavasta seminaarista löytyy täältä!

PS. Myös Trendi on mukana tänä vuonna Pre Helsinki -tapahtumassa! Lue lisää asiasta toimituksen blogista!

-------

ARTS Fashion Seminar 
If in Helsinki on 22nd May, do not miss this:

"An afternoon seminar hosted by the Aalto University School of Arts, Design and Architecture brings together various international speakers from different fields of fashion to discuss the new boundaries and possibilities of fashion and the value of creativity in today’s challenging ecological and economic climate. The seminar’s guest curator is Daniel Thawley, Editor In Chief of the cult Belgian magazine A Magazine Curated by. The 2014 speakers include the British milliner Stephen Jones, Louise Wilson OBE , Professor and Course Director at Central Saint Martins College of Art and Design, stylist Tiina Laakkonen, Rick Owens’ muse and partner Michele Lamy and the dean of the London College of Fashion, Frances Corner."

 

Tickets from the door
Location: Media Centre Lume, Aalto University,
School of Arts, Design and Architecture,
Hämeentie 135 C Helsinki
www.aalto.fi

Share

Ladataan...
Tyylitietotoimisto

Torstaina järjestettiin Mediakeskus Lumessa Creative Currency -seminaari, joka oli osa Pre Helsinki -tapahtuman ohjemistoa. Seminaarissa keskusteltiin muotiteollisuuden nykytilasta, haasteista ja mahdollisuuksista. Nelituntinen seminaari piti sisällään paljon asiaa ja mielenkiintoisia näkökulmia.

Varoitus: Nyt seuraa paljon luettavaa!

Puhujapaneeliin oli kutsuttu joukko muotinimiä, jotka kaikki edustavat omalla osaamisalueellaan alan ehdotonta kärkeä.

Seminaarin aloitti taustalla soiva avantgardistinen soundtrack. Diorin syysmalliston muotinäytöksen nähneet saattoivat tunnistaa äänimaiseman näytöksen musiikiksi. Teoksesta vastasi ranskalainen DJ Michel Gaubert, joka lensi Helsinkiin suoraan Monacosta Diorin resort-kokoelman esittelytilaisuudesta. Gaubert on työskennellyt muodin parissa jo kolmen vuosikymmenen ajan ja tuottanut näytösmusiikkeja Chanelille, Diorille, Célinelle, Guccille, Valentinolle, J.W. Andersonille ja monille muille muodin kärkinimille.

Paneeliin kuuluivat myös ranskalaisen Rue du Mailin perustaja Marc Ascoli, lontoosta käsin työskentelevä stailisti ja Carine Roitfeldin entinen assistentti Benjamin Bruno, Antwerpenissa sijaitsevan MoMu Fashion Museumin kuraattori Karen Van Godtsenhoven ja CANDY-lehden takaa löytyvä Luis Venegas. Lisäksi paneelissa istui -henkilökohtainen suosikkini- irlantilaissuunnittelija Jonathan Anderson. Puhetta johti A Magazine Curetad by -lehden päätoimittaja Daniel Thawley.

Kuinka breikata muotibusineksessa?

Seminaariohjelma alkoi pohtimalla pienten brändien haasteita. Koska seminaari järjestettiin yhdessä Aalto-yliopiston kanssa, suuntasivat panelistit keskusteluaan selvästi opiskelijayleisölle. Ja hyvä niin. Jonathan Anderson kertoi oman merkkinsä alkutaipaleesta ja haasteista, joita hän on urallaan kohdannut. Anderson aloitti muotiuransa ikkunasomistajana Pradalla. Opintonsa hän suoritti London College of Fashionissa miesten vaatteiden parissa. Suuntautuminen miesten vaatteisiin ei kuitenkaan ollut tarkoituksellista, sillä kyseinen linja oli ainoa, johon Anderson hyväksyttiin. Opintojensa jälkeen Anderson perusti J.W. Anderson -nimikkomerkkinsä.

Pienen merkin pyörittäminen ei ole helppoa ja se vaatii paljon tahtoa ja rohkeutta. Suunnittelija vastaa paitsi merkkinsä taiteellisesta puolesta, mutta myös kaikesta muusta yrityksen pyörittämiseen vaadittavasta toiminnasta. Anderson hoitaa itse tilauksiaan ja vastailee yrityksenä sähköpostiliikenteeseen. Kun J.W. Andersonin tilausmäärät alkoivat kasvaa, oli yritys mennä konkurssiin. Pienellä toimijalla ei usein ole resursseja vastata äkkiä kasvaviin tilauksiin, materiaalikuluihin ja tuotantokustannuksiin. J.W. Andersonin apuun riensi Topshop, joka on tunnetaan paikallisen muotiteollisuuden tukijana Isossa-Britanniassa.

Kuinka aloitteleva toimija sitten saa jalansijaa äärimmilleen paisuneilla muotimarkkinoilla? Jonathan Anderson uskoo ja vannoo muodin demokratisoitumisen sekä internetin ja sosiaalisen median luomien mahdollisuuksien nimeen. Saavutettavuus on avainsana. Jos nuori suunnittelija lukitsee itsensä jo aikaisessa vaiheessa norsunluutorniin, eivät tulevaisuuden näkymät ole valoisat. Tärkeintä on löytää oma ääni sekä visio ja tuoda ne ihmisten tietoisuuteen. Digiviidakossa on kuitenkin helppo hukata oma identiteettinsä, joten sitä tulee vaalia myös digitaalisessa ympäristössä.

Digimaailma - uhka vai mahdollisuus?

Internetin ja sosiaalisen median myötä muuttunut muotikenttä herätti mielenkiintoista keskustelua. Panelistit jakautuivat näkemystensä kanssa selkeästi kahteen koulukuntaan. Rohkenen jopa väitää, että kyseessä oli sukupolvien välinen näkemysero. Marc Ascoli ja Michel Gaubert ottivat asiaan hieman konservatiivisemman kannan. Etenkin Gaubert tuntui olevan vahvasti muodin demokratisoitumista ja helposti saavutettavuutta vastaan. Hänen näkemyksensä mukaan internet on antanut äänen joukolle teeskentelijöille, jotka eivät todellisuudessa tiedä muotiteollisuudesta mitään. Sanaa ei suoranaisesti lausuttu, mutta Gaubert lienee tässä viitanneen bloggaajiin. Marc Ascoli oli varovaisesti samaa mieltä.

Jonathan Anderson tiivisti toisen näkökulman. Hänen mielestään jokainen on oikeutettu lausumaan oman mielipiteensä, jos sellainen on. On lukijan vastuulla päättää onko näkökulma relevantti vaiko ei. Jokainen voi valita oman totuutensa, oli sen sitten sanonut Suzy Menkes tai tuntemattomuudesta noussut bloggaaja. Paneeli pohti asiaa myös e-commercen näkökulmasta. Nuoret merkit ovat ymmärtäneet nettikaupan ja voimakkaan digipresenssin tärkeyden, mutta monilla isoilla tekijöillä on tässä suhteessa vielä paljon opittavaa. Isoista muotitaloista ainoastaan Burberry on toiminut suunnannäyttäjänä sosiaalisen median hyödyntämisessä e-commercen tarpeisiin.

Yhdessä tekemisen tärkeys

Keskustelussa tuli ilmi myös yhteistyön tärkeys. Muodin parissa moni asia on kiinni oikeista yhteistyökumppaneista. Paneeli olikin yhtä mieltä siitä, että kun oikeat kumppanit löytää, on niistä pidettävä kiinni. Kunnioitus on tässä asiassa avainsana. Luovan alan toimijan pitää pystyä ottamaan vastaan kritiikkiä ja sitä on vastavuoroisesti uskallettava myös antaa. Esimerkkinä Jonathan Anderson mainitsi tuoreen Versus-kokoelmansa, jonka työstämiseen myös Donatella Versace osallistui. Vaikka työskentely muodin todellisen legendan kanssa olikin jännittävää, oli Andersonin pystyttävä pitämään kiinni omasta näkemyksestään. Välillä se tarkoitti Donatellan ideoiden tyrmäämistä. Jonathan Anderson paljasti myös hauskan yksityiskohdan Versus-kokoelmastaan: sen työstämiseen meni kokonaisuudessaan vain kolme päivää.

Ketjuliikkeiden ja muotitalojen yhteistyökokoelmat sen sijaan voivat olla pienemmille merkeille hyviä oppimisprosesseja. Yhteistyökokoelma antaa mahdollisuuden testata omaa brändiä suurilla massoilla. Kun volyymit ovat suuret, näkee helposti mikä myy. Jos yhteistyökumppani antaa suunnittelijalle vapaat kädet, voi yhteistyön nimissä toteuttaa myös ideoita, joihin omalla merkillä ei ole resursseja. J.W. Anderson for Topshop -kokoelma piti esimerkiksi sisällään kaikkea aina kynistä kiltteihin saakka. Kokoelma antoi Jonathan Andersonille tilaisuuden luoda tuoteperhe, joka kuvasti hänen laajempaa muotivisiotaan.

Sukupuolirajat -mitä ne ovat?

CANDY-lehteä luotsaava Louis Venegas nosti esille mielenkiintoisen näkökulman sukupuolirajoista ja niiden rikkomisesta. Naiset ovat kulkeneet miesten vaatteissa vuosikymmenet, mutta mies naisten vaatteissa on pitkään ollut tabu. Asia on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa. CANDY-lehti on toiminut edelläkävijänä ja se tulikin tunnetuksi muutama vuosi sitten laittamalla kanteensa Hollywood-tähti James Francon drag-asussa. Terry Richardsonin valokuvaama kansi nosti kohun, jota puitiin jopa Ellen DeGeneresin keskusteluohjelmassa. Miehet naisten vaatteissa ei ole kuitenkaan tavaton näky muotiympyröissä. Naisten vaatteisiin tai asuteisiin pukeutumista ei katsota enää kannanotoksi tai lueta drag-pukeutumiseksi. Rajasta on tullut häilyvä.

Jonathan Anderson on tosin aiheuttanut tässäkin suhteessa pientä kuohuntaa viimeisimmillä miesten mallistoillaan. Rohkeasti sukupuolirajoja rikkovat mallistot ovat kävelyttäneet miesmalleja näytölavoille pikkumekoissa, korseteissa ja röyhelöshortseissa. Sukupuolirajoilla leikkiminen ei ole suunnittelijalle kuitenkaan itseisarvoista. Mallistojen tarkoituksena oli rikkoa totuttuja kaavoja ja linjoja. Suunnittelija halusi nähdä miten korsettiin pukeutuminen muuttaa miehen ryhtiä ja olemusta. Anderson kertoi mallistojen taustalla olevan ajatus uuden löytämisestä. A-linjainen mekko naisen yllä ei tarjoa muotikentälle mitään uutta, mutta miehen yllä se herättää mielenkiintoa. Sukupuolirajoja rikkovien kokoelmien takaa löytyy myös hyvin käytännönläheinen syy: kokoelmat työstetään resurssisyistä pareittain ja samaa konseptia tutkien.

Muotia museoon ja kuluttajan vastuu

Seminaarin loppupuolella keskustelu kääntyi itselleni erityisen tuttuun aihepiiriin, nimittäin muotiin museoympäristössä. Kuraattorina työskentelevä Karen Van Godtsenhoven kertoi museotyön olevan haastavaa. Museoiden tarkoituksen on tallentaa ajan henkeä ja aikaa kuvastavaa muotia. Haasteena on löytää valtavasta tarjonnasta ne merkityksellisimmät asiat. Myös nykyvaatteiden laatu tuottaa museoille ongelmia, sillä vaatteet eivät enää säily entiseen tapaan. Museon arkeen saatta kuulua myös keskustelua siitä pitäisikö kokoelmaan tallentaa esimerkiksi Crocsit. Museon tehtävänä on tallentaa myös vaatteita, joita ihmiset käyttävät jokapäiväisessä arjessa.

Nykyvaatteiden laatukysymys johdatteli keskustelun ajankohtaisesti Bangladeshiin. Paneeli toivoi viime aikaisten tapahtumien herättäneen kuluttajia pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistään. Vaatteiden alkuperää on usein hankala selvittää, mutta hyvänä tienviittana voi aina pitää epäilyttävän alhaista hintaa. Totuus kuitenkin on se, että maksoipa t-paita 5€ tai 100€, on se todennäköisesti hinnasta huolimatta valmistettu samassa paikassa. Vastuu siis ei ole vain kuluttajalla, mutta myös valmistajalla. Briteissä kovassa suosioissa olevat fast fashion -markkinat ovatkin alkaneet ottamaan tapahtumien myötä lisää vastuuta. Primark jäi nimeltä mainitsematta, mutta Jonathan Anderson kertoi briteissä toimivan alan markkinajohtajan juuri lahjoittaneen mittavan summan Bangladeshiin. Luksusmerkeillä sääntelyä peliin sen sijaan tuovat suuret tavarataloketjut, jotka ovat tarkkoja valikoimiinsa otettavien tuotteiden alkuperästä. Vaikka maata mullistavia muutoksia ei heti tapahtuisikaan, on hyvä huomata, että alalla keskustellaan asiasta ja siihen suhtaudutaan vakavuudella.

Mitä jäi käteen?

Nelituntinen seminaari piti sisällään niin valtavasti asiaa, että tähän raporttiin siitä päätyi vain murto-osa. Koska omista opinnoistani on vielä suhteellisen vähän aikaa, olivat keskustelujen aihepiirit vielä tuoreessa muistissa yliopistoajoilta. Uusia oivalluksia ei siis juuri tullut, mutta hyödyllisiä ja mielenkiintoisia näkökulmia seminaarissa esitettiin senkin edestä. Ennen kaikkea on mukavaa ja positiivista, että Suomessa järjestetään vastaavia tapahtumia, ja että kansainvälinen muotimaailma kiinnittää hetkeksi katseensa myös suomalaiseen muotikenttään.

Osallistujia seminaarissa oli runsaasti, mutta suomalaiseen tyyliin yleisön kysymykset jäivät esittämättä. Harmillista. Itselläni nousi kysymyksiä puheosuuden aikana useitakin, mutta kuten eräs rohkea yleisöstä totesi, olivat ne jo unohtuneet kun kysymysosioon vihdoin päästiin. Ja ylöshän niitä kysymyksi ei tietenkään voinut kirjoittaa...

Toivottavasti vastaava seminaari nähdään myös ensi vuonna, mikäli Pre Helsinki saa jatkoa.

-------

Creative Currency Seminar

Yesterday I went to Creative Currency fashion seminar held by Pre Helsinki and Aalto University.

Among the panelists were Michel Gaubert, Marc Ascoli, Benjamin Bruno, Karen Van Godtsenhoven, Luis Venegas and Jonathan Anderson. The discussion was hosted and led by Daniel Thawley, the editor-in-chief of "A Magazine Curated by".

Key subjects in the discussion were young and independent brands, gender roles in fashion and the importance of teamwork between different discourses in fashion.

Very interesting talk and it was nice to see some top fashion names here in Helsinki.

 

 

 

Share

Pages