Ladataan...
Tyylitietotoimisto

Hello! I'm back!

Niin siinä vierähti yli kuukausi, ja aivan huomaamatta. Blogia en siis suinkaan ole lopettanut, viime aikoina on vain ollut vaikea löytää sille aikaa.

Luulen, että postaustahti saatta jatkossakin pysyä hieman hiljaisempana. Ajankohtaisempia uutisia voi silti edelleen lukea Toimituksen blogista! Täällä ehkä keskitytäänkin vast'edes enemmän meikäläisen omiin intoiluihin, muotityöläisen arkeen ja muotiviikkojen tarjontaan. Miltäs sellainen kuulostaisi?

No mitä tauolla sitten tapahtui? Instagramista päätellen olen ainakin intoillut Lanvinin pre-fall 2015 -kokoelman look bookin tunnelmasta (yllä). Ihanaa dramatiikkaa, mustaa, rock'n'rollia ja hattuja. Pidän.

Hivenen ylimitoitettu joululahjatoiveeni toteutui jouluaattona! Ainakin melkein. Isoveljelle propsit humoristisesta lähestymistavasta. Mansur Gavrielin mini bucket bag roikkuu siis jo seinälläni, ja ehkä vielä jonain päivänä myös olallani.

Sain kuin sainkin työpaikkani lahjoittaman joulukukan selviämään hengissä pyhien yli. Viimeinen kukka nuupahti sopivasti loppiaisena. Nyt amarylliksellä on menossa viidakkovaihe. Miten sen kanssa tulisi jatkossa toimia? Vinkkejä, anyone?

Parin viikon takainen John Gallianon Maison Margiela debyytti (kyllä, tekivät sitten Saint Laurentit) sai minut fiilistelemään haute couture -mallistoja. Pariisissa onkin tällä viikolla esitelty lisää couture-muotia, josta lisää seuraavassa postauksessa.

Viimeisimpänä aivain tuore uutinen. Marimekko ja Kustaa Saksi ovat nimittäin lyöneet hynttyyt yhteen yhden lempikahviloistani kanssa. Katajanokalla sijaitsevan Johan & Nyström -kahvilan sisustuksessa näkyykin tästä edes Kustaa Saksen Marimekolle suunnittelemia printtejä. Hyvältä näyttää, eikä kahvikaan ole yhtään hassumpaa!

Olipa muuten vapauttavan mukavaa taas kirjoitella hieman kuulumisia. Pitäisi vissiin tehdä tätä useamminkin!

PS. Meinasi aivan unohtua! Mukava uutinen oli myös se, että Mikko mahtavine blogeineen muuttaa pian Lilyyn! Jee! Tervetuloa naapuriin!

// The break is over! Hopefully! ;)

Kuvat/Pics: My Instagram

SEURAA BLOGIA - INSTAGRAMISSA - FACEBOOKISSA - TWITTERISSÄ

Share

Ladataan...
Tyylitietotoimisto

Alkaa olemaan meikäläisen postaustahti jälleen melkoisen olematonta. Tuntuu ikävältä taas pyydellä asiaa anteeksi, mutta elämässä tapahtuu. On uusi työ, marraskuu ja kamalasti menoja. Eilenkin tein yli 12 tuntisen päivän ensin perehdytyksessä, sitten töissä ja vielä illalla lapsenvahtina. Monta rautaa on tulessa, mutta kaikki onneksi kivoja ja positiivisia juttuja.

Uudesta työstä olen erityisen iloinen. Oman alan työt eivät tässä taloustilanteessa ole itsestäänselvyys, joten kivan paikan löytyminen oli hieno juttu! Myös blogiin liittyviä menoja on viime aikoina riittänyt erilaisten pressitilaisuuksien muodossa. Himotuslistalle ensi kevään mallistoista menivät ainakin Hunkydoryn jäänsininen mekko ja Supertrashin pastellinen neule. Jäänsinisen mekon ja oman kalvakan ihoni yhteensopivuudesta en tosin ole varma, mutta kaunis se silti on.

Mitä muuhun pukeutumiseen taas tulee, on marraskuun harmaus tuonut mukanaan jälleen pientä inspiraation puutetta. Koska tällä hetkellä kaikki (kaksi) mustaa pipoani kyllästyttävät, olen yrittänyt harjoitella hieman hattujen käyttöä. Olen kuitenkin havainnut empiiristen tutkimusten jälkeen, että vallitsevissa olosuhteissa tästä supertrendikkäästä asusteesta tekee haastavan käyttää seuraavat kaksi asiaa:

1. Suuret kaulaliinat ja talvitakkien kaulukset, jotka ikävästi nostavat hatut pois paikoiltaan.

JA

2. Ympyrätalon kulmilla (ja muuallakin Helsingissä) erittäin kovaa puhaltava merituuli, joka nappaa hatun tehokkaasti mukaansa.

Nyt kysymys kuuluukin, että millä keinoilla muut hatukkaat pitävät päähineensä paikoillaan, vai onko minun hattuvarastooni vain eksynyt muutama liian suuri yksilö?

// Life has been keeping me busy lately, hence the blog silence.

SEURAA BLOGIA - INSTAGRAMISSA - FACEBOOKISSA - TWITTERISSÄ

Share

Ladataan...
Tyylitietotoimisto

Matkalla töihin

Niistä töistä.

Tänä kesänä olen huomannut ainakin yhden asian: minä en ole se supernainen, joka kahden työn lisäksi handlaa suvereenisti vielä oman sosiaalisen elämänsä, kodinhoidon, nukkumisen SEKÄ bloggaamisen. Kun ensin hoidin alta pois ensiksi mainitut, ei aikaa tai energiaa enää riittänyt viimeksi mainittuun. Niinpä päätin heinäkuussa, että olkoon tämä se kesä, kun en stressaa blogista ja annan sen hetken levähtää. Ehkä pieni breikki toisi myös hieman etäisyyttä asiaan ja siinä samalla mukanaan uusia ja freesejä ideoita.

---

Miten tilanne sitten yhtäkkiä äityi niin pahaksi?*

Siinä missä vuonna 2007 sain edellisen vakityöni suhteellisen helposti ja vahingon kautta, eivät asiat varsinaisesti ole aivan yhtä hyvällä mallilla tänäpäivänä. Yliopisto-opintojen jälkeinen työurani onkin koostunut lähinnä erinäisistä pätkätöistä. Keväällä aloitin jälleen yhden näistä pätkistä. Paikka oli jo ennestään tuttu, sillä olin tehnyt siellä jo aikaisemminkin vastaavan rupeaman. Pesti alkoi osa-aikaisena, mikä sopi minulle oikein hyvin, sillä teen koko ajan myös toista osa-aikaista työtä. Kahden osa-aikaisen työn ja bloggaamisen yhteensovittaminen sujui vielä kohtuullisen hyvin. Niinpä keväällä jaksoin olla blogissakin aktiivinen.

Tilanteet kuitenkin elävät. Kesäkuun alussa toinen osa-aikaisista töistäni muuttui täysipäiväiseksi ja toi samalla mukanaan runsaasti lisää vastuuta ja monipuolisempia työtehtäviä. Tilanne oli sinänsä uusi ja jännittävä, sillä harvoin pätkätöissä varsinaisesti pääsee urallaan etenemään. Pätkätyöläisen arjessa onkin vaarana ajautua eräänlaiseen passivoivaan kierteeseen. Kun jokaiselle työsuhteelle annetaan jo sopimusta kirjoitettaessa parasta ennen -päivämäärä, miten pidemmällä tähtäimella motivoida itseään aina vain parempiin suorituksiin? Toki, jos oikein hyvä tuuri käy, voi hyvin suoritettu pätkä poikia lisätöitä. Kävihän minullekin niin. Kaikesta huolimatta, uuteen tilanteeseen astuminen jännitti.

Samaan aikaan koin myös valtavaa painetta blogini suhteen. Se, etten jaksanut tai ehtinyt päivittämään, aiheutti stressiä. Juhannuksen aikoihin teinkin päätöksen hölläämisestä, sillä jotain oli jätettävä lautaselta pois. Päätös oli raskas, sillä onhan tämä blogi ollut minulle rakas henkireikä jo miltei kaksi ja puoli vuotta. Asiaa kuitenkin helpotti se, että tiesin breikin olevan väliaikainen.

---

Nyt kun yhden pätkätyön loppu on siis jälleen häämöttämässä, on oloni samalla haikea ja toiveikas. Kaikki on mennyt hyvin ja tunnistan olevani erittäin vastuullinen, oma-aloitteinen ja -uskaltaisinko jopa sanoa- yritteliäs työntekijä. Olen ylittänyt omat odotukseni ja kokenut onnistumisen hetkiä. Toki matkalle on mahtunut paljon kysymyksiä ja epätietoisuutta, mutta niistäkin on selvitty. On vain pitänyt uskaltaa kysyä neuvoa ja luottaa omaan arviointikykyynsä. Vaikka uutta pitkää tai pätkää ei ole vielä tiedossa, on kulunut kesä palauttanut uskon omaan osaamiseeni. Se nimittäin ehti jo jossakin välissä hieman kadota, kun en päässyt hyödyntämään täyttä potentiaaliani.

Tiedostan myös, että valitsemani ala on yksi vaikeiten työllistyvistä. Siispä olenkin ollut onnekas saadessani tehdä oman alani töitä. Vaikka töitä on ollut kesällä paljon, en valita. Olen oppinut paljon uusia asioita ja nähnyt jälleen uuden puolen muotimaailmasta. Työskentely mielenkiintoisten brändien ja mukavien ihmisten parissa onkin ollut varsinainen onnenpotku.

---

Kun siis syyskuun alussa ryhdyn taas uuden työn metsästykseen, teen sen askeleen verran itsevarmempana ja yhtä arvokasta kokemusta rikkaampana. Jo yksin se, että uskalla näin julkisesti myöntää orastavan työttömyyteni, kertoo muuttuneesta asenteestani jotain. En häpeä myöntää tosiasiaa, joka ei ole itsestäni tai omasta työpanoksestani riippuvainen. Aina näin ei nimittäin ole ollut. Myös paluu blogin pariin tuntuu mukavalta. Inspiraatio on palannut ja ideoita muhii päässä. Toivottavasti siis blogissakin nähdään pian myös uusia tuulia. Tarve kehittyä tälläkin puolelle on nimittäin erittäin kova.

Ja kun uusi oman alan työ jälleen syksyn mittaan (toivottavasti) löytyy, mietitään noita aikatauluongelmiakin sitten taas uudelleen!

Eli nyt vain sormet ja varpaat ristiin!

*(NOTE TO SELF: Ei se tilanne oikeasti niin paha ollut, mutta aina ei vain pysty tai kykene kaikkeen, vaikka kuinka haluaisi. Ja sen myöntäminen on ihan ok!)

SEURAA BLOGIA - INSTAGRAMISSA - FACEBOOKISSA - TWITTERISSÄ

Share

Pages