Ladataan...
Ulla Puunissa

Laskettu aika oli eilen. Heti aamusta puhelin täyttyi kysymyksistä: "No, joko?" ja "Onko mitään tuntemuksia?". Eipä ollut ei.
 Kävin punttisalilla, kävelylenkillä ja harrastin miehen kanssa seksiä. Seksi tuntui omituiselta, erilaiselta. Ilmeisesti kohdunkaula on laskeutunt tosi alas (ja sehän on hieno juttu). Yöllä heräilin kivualiaisiin supistuksiin noin tunnin välein. Ehdin jo innostua: nyt se alkaa! Annoin miehen nukkua ja tunnustelin kipuja ja mahan kovettumisia - tiivistyykö tahti, muuttuuko kipu intensiivisemmäksi. Aamuyhdeksältä lysti kuitenkin loppui kuin seinään. Mikä pettymys! Vaikka olen kyllä lueskellut synnytyskertomuksia, joiden mukaan näin tuntuu käyvän monille, harmittaa silti. Olisin ollut niin valmis jo. Aloitin aamun imetysteellä, illaksi kaavailtiin saunaa, päivälliseksi lisää seksiä. Jos saan nukuttua päiväunet, teen ehkä myös pienen porrastreenin.  

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ulla Puunissa

Heräsin yöllä niin kipeään supistukseen, etten pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Ihan säikähdin siinä puoliunisena, pakko sanoa. Toisaalta mielen valtasi jonkinlainen innostus: pakkohan sen synnytyksen on nyt olla lähellä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ulla Puunissa

Laskettu aika on ylihuomenna. Vauva saattaa saapua ensi yönä tai vaikka kahden viikon päästä. Odottavan aika on todella pitkä, jokainen päivä tuntuu viikon pituiselta. Mies sen sanoi hyvin: aikaisemmin raskaus meni kaiken muun elämän ohessa, nyt koko muu elämä on pysähtynyt odottamaan vauvan syntymää.
 

Välillä koko uusi elämä tuntuu ihan epätodelliselta. Että ei meille oikeasti varmaan mitään pientä ihmistä tänne ole tulossa, sehän olisi aivan järjetön ajatus. Ehkä mahan möyrimisetkin on vaan tosi pahoja ilmavaivoja.

Share
Ladataan...

Pages