Ladataan...
Ulla Puunissa

Pieni rakas tyttäremme on jo yhdeksän päivää vanha. Hänellä on mantelinmuotoiset, tarkkaavaiset silmät, paljon tukkaa ja rimpulajalat pienine varpaineen. Hän saapui maailmaan kolmen vuorokauden supistelujen jälkeen pienellä avustuksella ja täytti äitinsä heti ensirääkäisyllä ennenkokemattomalla rakkaudella.

Raskaus ei sopinut mulle yhtään. Olo oli liki koko yhdeksän kuukauden ajan epämukava, tukala, melankolinen, etova, vieras tai muuten vaan kurja. Äitiys taas tuntui heti synnytyssalista lähtien itselle luontevalta ja lapsi omalta. Tuo maailman suloisin pieni ihme on nyt meillä lainassa ja ajattelin nuuhkia ja silitellä häntä niin kauan ja paljon kuin voin.

Tämä blogi oli raskauspäiväkirja ja purkautumiskanava. Raskaus on nyt ohi, eikä uutta ole suunnitteilla, joten blogikaan ei luonnollisesti jatku. Seuraavaksi keskityn kirjoittamaan päiväkirjaa tyttärelleni, mutta sen jaan ainoastaan hänen kanssaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ulla Puunissa

Viime yö oli kamala. Kivuliaita supistuksia alkoi ripotella pitkin iltaa, yöllä niitä tuli pääasiassa vartin välein, välillä muutaman minuutin välein. Väsymys ja kipu panivat aivot mössöksi, mössöstä muistona puhelimeen supistusten välillä kirjatut muistiinpanot:

Ajattelen päärynöitä, niiden vihreyttä
Ne ärsyttää
Samoin joku vanha mies joka on harmaantunut
Miehen hengitys kuulostaa siltä, että roskalaatikoita paiskottaisiin jossain kaukaa
Pyllyssä paine
Lantio tulessa
Vituttava kipu
Ei tää etene
Nojailuasento on paras
Oksettaa
Onhan vauvalla kaikki hyvin
En halua synnyttää kuollutta vauvaa
Onhan vauvalla kaikki hyvin

Yritin parantaa oloa Panadolilla ja kauratyynyllä. Jälkimmäinen auttoi aluksi, ensimmäinen on iso vitsi.

Toinen, vielä isompi vitsi on se, että supistusten väli harveni puoleen tuntiin heti, kun aamu koitti. Päivä on mennyt vähän itkeskellessä ja paljon lepäillessä. Ruoka ei maistu. Odotan innolla seuraavaa yötä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ulla Puunissa

Eilen kävelin pitkän lenkin ja saunoin. Illalla alkoi supistella, kipu oli jo toista luokkaa kuin edellisyönä. Supistuksen aikana piti vaan keskittyä hengittämiseen, kipu tuntui kuumana aaltona alavatsan lisäksi koko lantiossa. Tunnin välein, 45 minuutin välein, puolen tunnin välein, vartin välein. Nukuin supistusten välissä ja annoin miehen nukkua, koska olin ihan varma, että kohta päästään lähtemään. Sitten tuli aamu ja lysti loppui. Muutama hajanainen supistus enää pitkin päivää, niiden välissä harrastettiin seksiä - ei auttanut sekään.

Olen kävelevä aave kahden yön repaleunien jäljiltä. Olo on toivoton ja turhautunut. Tuleekohan seuraavasta vuorokaudesta samanlainen? Entä sitä seuraavasta? Menisin kävelemään portaita ylös alas, jos en olisi näin väsynyt.

Mies yrittää parhaansa mukaan helliä, piristää ja kannustaa. Toi ruusujakin aamupalapöytään. Ihana mies.

Share
Ladataan...

Pages