Ladataan...
Ulla Puunissa

Aika kuluu onneksi nopeasti. Vauva alkaa olla iso ja vahva ja sen myllerrys ja potkut välillä jopa sattuvat. Synnytys pyörii mielessä kokoajan enempi. Ei pelota, ehkä ennemminkin semmoinen utelias olo, että mitenköhän kaikki lopulta menee (ja milloin).
 Käytiin lomamatkalla Euroopassa jokunen viikko sitten. Vähän etukäteen jännitti se, että miten kroppa reagoi lentoihin ja jaksanko kävellä kaupungin kuumuudessa. Hyvin kuitenkin meni. Kaupunkipäivinä paahdettiin kymmenen kilsan päiväannoksia ja sen muutenkin ihan kohtuullisesti. Uin altaassa kilsan lenkin kolmeen otteeseen. Ainoita miinuksia reissussa raskauden ja voinnin suhteen olivat loppulomasta puhjennut herpes (vanha vaiva), joka pilasi yhden päivän kokonaan ja pakotti seksilakkoon sekä kieltäymykset kivasta, kuten viinistä ja vuoristoradoista.
 Reissun jälkeen maha on paksuuntunut entisestään ja olo voipunut sitä mukaa. On ollut pakko hyväksyä, että urheillessa pitää ottaa ihan tosi iisisti ja unia ja yleistä lötköttelyä on vaalittava. Olo alkaa olla turpea ja jatkuva paikoillaan makoilu ja lölliminen koettelee psyykettä. Uusina vaivoina olen päässyt kokemaan hiivan, virtsatietulehduksen ja peräpukaman - viimeistä hoidan edelleen. Murehdin jo valmiiksi, miten hoidan loman jälkeen koittavat työt, kun istuminen ei selkeästi ainakaan pukamatta luonnistu. Myöskään vauva ei tykkää istuskelusta - alkaa möyrinnällään vaatia lisää tilaa - ja häntäluu on edelleen kaput.
 

Mies on vitsaillut lisälapsien hankinnasta, itseäni ei ne vitsit nyt ihan kauheasti naurata. Aika selvää on, että tämä raskaushomma ei ole mun juttu. Toivottavasti synnytys ja vauvaelo sujuvat jouhevammin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ulla Puunissa

Välillä tuntuu, että olen tässä hommassa niin yksin. Toinen voi jatkaa elämäänsä normaalisti, minun kehoni ja mieleni saavat kantaa ja kestää muutokset. Mies ei ole miettinyt yhtään vauvahankintaa - paitsi ehkä isompaa autoa hetkittäin. Tuntuu vittumaiselta vinkua apua vakuutusten tutkimiseen tai pyytää näennäistä mielipidettä pakollisiin tavarahankintoihin, joihin toisella ei näytä olevan mitään kiinnostusta tai intoa. Pelottaa, että tämä on tie, jota kuljetaan näin jatkossakin. Että minä hoidan ja muistan ja organisoin ja pyydän miestä maksamaan omaa osuuttaan hankinnoistaan useampaan kertaan. Vituttaa. Turhauttaa. Tuntuu tyhmältä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ulla Puunissa

Pari päivää sitten alkoi viimeinen kolmannes. Uskomatonta, että oon selvinnyt jo näin pitkälle! Lueskelin tuossa ajatuksia ensimmäisiltä kuukausilta ja olen äärimmäisen helpottunut, etten ole enää niin ahdistunut ja fyysisesti epäterve kuin silloin. Myös varmuus siitä, että saadaan vauva syliimme kokonaisena ja hyvinvoivana, on melko vahva.
 Maha kasvaa kasvamistaan. En pysty enää istumaan pitkiä aikoja ja töissä on alkanut olla vähän hankalaa olla. Kengät ovat jääneet puolisen kokoa liian pieniksi. Keho kaipaa lepoa ja palautumista uskomattomia määriä, siihen on ollut vaikeaa suhtautua. Hengästyn kaikesta, siihenkin on ollut vaikea suhtautua. Tuntuu, ettei mitään kuntoa olisi koskaan ollutkaan.
 Tytön nimi on ehkä keksitty, vaikka onhan tässä vielä aikaa sitäkin veivata. Tilasin äitiyspakkauksen ja jätin hakemuksen äitiyspäivärahasta.
 

Aina, kun näen tai kuulen vauvan neuvolassa tai lääkärillä, rakastun häneen vähän enempi.

Share
Ladataan...

Pages