Ladataan...

Teetkö gradua tai opparia? Tuskailetko tilastoanalyysien tai SPSS:n kanssa? Ovatko opettajiesi suosittelemat tilasto-opukset tappavan tylsiä tai vaikeatajuisia? Painatko "EXECUTE."- komentoa, suljet silmät ja rukoilet, ettei SPSS heittäisi viidettä error-viestiä? Suoriuduitko pakollisista tilastokursseista rimaa hipoen, ja nyt regressio- ja faktorianalyysit kummittelevat sinulle gradun muodossa? Ei hätää, mulla on sulle ratkaisu(ja)!

 

 

Ensinnäkin tilastojuttuihin löytää valtavasti apua ihan vaan googlaamalla. Esim. "regressioanalyysi + SPSS" tuottaa sekä suomen- että englanninkieliset kuvalliset ohjeet analyysin tekoon. Lisäksi Akin menetelmäblogista ja Reunamon SPSS-pikaohjeista löydät ratkaisuja simppelimpiin tilastoanalyyseihin sekä ohjeita tieteelliseen raportointiin. Edit 3.7.2018: Löysin vielä tällaisen suomenkielisen oppaan, vaikuttaa aika kattavalta! Tämä Kaisa Kirveksen menetelmäopas kannattaa lukaista ennen, kun alkaa hakkaamaan graduanalyysejä (ja päätään seinään), niin muistaa, mitä kaikkea aineistolle pitää tehdä ennen varsinaisia analyysejä.

Kuitenkin yksittäisten artikkeiden lukeminen ja ohjeiden googlaaminen saattaa jättää pinnallisen kuvan ja pahimmillaan tieto voi vaikuttaa ristiriitaiselta. Et välttämättä tiedä, mikä analyysi sopisi tutkimusongelmaasi parhaiten, et osaa perustella valitsemaasi analyysiä, tai et ymmärrä, mitä datallesi tapahtuu, kun käsittelet sitä tietyllä tavalla. Mitä tapahtuu, jos ruksitat tai jätät ruksaamatta SPSS:ssä kohdan "Collinearity diagnostics"? Mikä on käytännössä merkitsevä efektikoko? Mikä on jatkuva muuttuja? Mitkä olivatkaan analyysien käyttöedellytykset?

 

Lilyn bloggaajien afterwork uudella Más Rooftop Bar -kattoterassilla. Oli tosi kiva tavata Lilyn Toimitus ja muita bloggaajia<3.

 

Helppolukuisin, ja ehdottomasti hauskin, tilastotieteestä lukemani kirja on Andy Fieldin Discovering statistics using IBM SPSS Statistics (and sex and drugs and rock 'n' roll). Field selostaa railakkaiden esimerkkien kautta ja juurta jaksaen yksinkertaiset tilastomenetelmät sekä haastavammat analyysit. Parasta on että kirja on ladattavissa täysin ilmaiseksi! Vinkkasin Fieldin kirjasta jo InstaStoryssä, ja niin moni oli kiinnostunut ja kyseli kirjan perään, että päätin jakaa linkin tän blogissakin. Etenkin psykologian, lääketieteen tai muiden saman tyyppisten alojen opiskelijat varmasti hyötyvät teoksesta, mutta uskon, että siitä voi olla hyötyä jokaiselle, joka törmää opinnoissaan tilastotieteeseen.

Lataa kirja pdf-muodossa täältä! Tässä on vielä linkin osoite, niin on helpompi kopioida se tarvittaessa: http://www.fb4all.com/download/ebooks/statistics/%23Discovering%20Statistics%20Using%20SPSS%202013.pdf

Jos linkki ei toimi, googlaa "Andy Fieldi Discovering statistics 4th edition pdf". Kirjasta löytyy sekä maksullisia, että ilmaisia versioita. Löydät kyllä ilmaisen version kunhan kahlaat linkkejä läpi.

 

 

Tilastotiede on kyllä kummallinen ja tunteita herättävä juttu: Hyvänä päivänä SPSS ja tilastopulmat tuottavat mun nörttisielulle ehtymätöntä mielihyvää, ja pahana päivänä tuijotan syntaxia silmät verestäen ahdistuksen kuristaessa kurkkua. Onneksi viime aikoina on ollut lähes pelkästään noita hyviä päiviä.

Huomaa kyllä, että unella ja unirytmillä on jättiläismäinen vaikutus jaksamiseen. Nyt, kun omat uniongelmat alkavat vähitellen olla historiaa, niin haastavammatkin jutut, kuten gradu, tuntuvat yllättäen ihan suoritettavilta. Eli nukkukaa säännöllisesti ja hyvin ihmiset! Se tietysti on joskus helpommin sanottu kuin tehty, siksi haluankin postata uniongelmista ja niiden itsehoidosta asap.

 

Kontrasteja.

 

Onko SPSS tuttu sulle opinnoista tai töistä? Kauhistuttaako tilastotiede? Osallistuitko psykologian valintakokeeseen, ja jos joo niin oliko tilasto-osuus ihan killeri tänä vuonna?

Tilastoiloa päiviinne ja terkkuja kirjastosta (täällä on ihmisen paras olla su iltana klo 20:55)!

Bisous, Niina

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

 

Tsekkaa myös nämä opiskeluaiheiset postaukset:

Liian fiksu lääkikseen?

Viimeinen psykologian luento

Post-traumaattinen stressireaktio ja viime syksyn kurssivalikoimani

Ladataan...

Ihana Marika Hey Girl -blogista haastoi mut mukaan kahdentoista kohdan kesähaasteeseen. Laitoin taustalle soimaan Brockhamptonin Bleachin (josta tuli jännästi kesäinen viba, vaikka lyriikat eivät ole kovin iloiset), ja aloin virittäytymään kesätunnelmaan näiden kinkkisten kysymysten äärellä.

 

 

Lippis vai lierihattu? Lippis, koska se sopii rentoon farkut plus nahkatakki -tyyliin eikä tipahda päästä pois tuulessa :D

 

Pehmis vai jäätelöpallo? Paha paha, mutta pehmis! En tiedä saako niitä vegaanisena? En ole kovin makean perään, niin oikeastaan en tartte kumpaakaan.

 

Herneet vai mansikat? Mansikat. Niitä voisin syödä – ja syönkin – kilokaupalla, pitää varoa mansikkakuumetta.

 

Palju vai järvivesi? Järvivesi, ehdottomasti ja kaikkina vuodenaikoina, avanto on jees!

 

 

Grilliherkut vai kesäkeitto? Grilliherkut! Tofupihvit ja chorizo-tyyppiset mausteiset vegenakit on parhaita. P.S. Mummun tekemä kesäkeitto, jossa on oikeaa tuorejuustoa, on parasta, mutta tämä kehittelemäni vegaaninen versio on kokeilemisen arvoinen.

 

Mökki vai teltta? Mökki. Oon nykyisin niin naurettava vilukissa, että en usko minkään makuupussin olevan riittävän lämmin telttailuun, mutta pitää käydä testaamassa tämä uskomus kesän aikana!

 

Varjo vai auringonpaiste? Auringonpaiste, jos lämpötila on max. 25 astetta, muutoin varjo.

 

Kesäsade vai kesätuuli? Kesäsateessa on tunnelmaa. Sen ropinaa on kiva kuunnella, ja kaikista parasta tekemistä kesäsateella on saunoa ja etenkin uida.

 

 

Lavatanssit vai festarit? Festarit, koska festarikupla on paras kupla! Festareilla yhdistyy monta siistiä juttua samaa aikaan: 24/7 hengailu ystävien kanssa, hyvä musiikki, kesä, loma ja vapaus, sekä keikoilla hyppiminen ja tanssiminen. Tämän kesän ohjelmassa on ainakin Bassline Festival Valkoisessa salissa, Carlings Kesäfestivaali Korjaamolla, Stadin Juhannus, Ruisrock, Flow ja Blockfest. Lavatansseissa en ole koskaan ollut, mutta haluaisin kyllä.

 

Roadtrip vai riippumatto? Road trip, oon sen verran aktiivinen ja seikkailunhaluinen. Riippumaton voi pakata takakonttiin ; ).

 

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu? Hiirenkorvat, koska ne ovat ensimmäinen lupaus kesästä pitkän talven jälkeen. Tänä vuonna hiirenkorvia näkyi vasta myöhään keväällä, ja niiden bongaamiseen kiteytyi suorastaan helpottunut tunne, vihdoin talven pimeys on ohi!

 

Mato-onki vai golfmaila? Golfmaila. Minigolf on ihan hauskaa. Oikealla golfkentällä tipuin useamman kerran ojaan kuin osuin mailalla palloon.

 

 

Huomasin, että olen aika kaikkiruokainen, ja lähes jokaiseen kohtaan teki mieli vastata molemmat vaihtoehdoista tai ”riippuen tilanteesta”. Päätin kuitenkin, että en ole nössö, ja yritän valita vain toisen vaihtoehdon. Eli valitsin tämän hetkisen mielentilani mukaan. Kysy huomenna uudestaan, niin saatan vastata ihan päinvastoin ;). Postausta viimeistellessä soi Karma Chameleon - Culture Club. Mikä biisi edustaa sulle kesää?

Haastan mukaan Sarandan (blogi: Tyhjä ajatus), sekä teidät lukijat! Mikä yllä olevista olisi helpoin valinta ja mikä taas ihan 50:50?

 

Kesäistä viikkoa!

Bisous, Niina

P.S. Jos kaipaat lisää kesäistä lukemista, niin tsekkaa nämä vanhat postaukset:

Juhannustaikoja

Kesän bucket list x 11

Serranon perhe mökkeilee

Äkkilähtö kesään ja lopunajan tunnelmia!

Nyt on elokuu ja minä olen lomalla, vielä

Maalta kaupunkiin - vieroitusoireita?

Loma kuvina x 7

 

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com  

Ladataan...

Valokuvaus on taas alkanut kiehtoa. Keväällä on varmasti tekemistä asian kanssa: Lisääntynyt valonmäärä ja valon vaihtelut päivänmittaan ovat saaneet mut ravaamaan kamera kourassa harva se päivä. Tällä hetkellä mulla ei ole mitään suurempaa agendaa valokuvauksen suhteen. Nautin eniten potrettityyppisten kuvien ottamisesta ja pehmeiden ilta-auringonsäteiden taltioimisesta. Ammatillisesta vinkkelistä valokuva terapeuttisena menetelmänä kiinnostaa. Kuvien muokkailussa ja selailussa vierähtää helposti tovi, jos toinenkin. Lisäksi blogin ja Instagramin visuaalisen ilmeen suunnittelu on kivaa puuhaa etenkin nyt, kun on vähemmän aikaa panostaa kirjoittamiseen.

Koostin tähän postaukseen mielestäni parhaimpia valokuvia vuosien varrelta. Lisäksi kokosin loppuun kaikki aiemmin julkaisemani valokuvaus- ja valokuvaterapiakirjoitukseni. Olen omistanut järjestelmäkameran, varta vasten kuvaillut ja ollut kuvattavana vasta reilu puolentoista vuoden ajan - enemmän ja vähemmän aktiivisesti - joten kuvamateriaalia ei ole kertynyt aivan tolkuttomasti. Tähän postaukseen keräsin vain järkkäreillä - joko omallani tai muiden - otettuja kuvia eli monet tuhruisemmat mutta tunnelmalliset kuvat jäävät nyt tämän julkaisun ulkopuolelle. Suurkiitos ja kunnia kaikille kuvaajille ja kuvattavana olleille<3!

 

Parhaat valokuvat vuosilta 2008-2018

 

Dubain aavikolla talvella 2017. Kuva: minä

 

Helsingissä kesällä 2018. Kuva: minä

 

Alanya, Turkki, 2011. Kuva: MV

 

Turkissa, Alanyassa vuonna 2011. Kuva: MV

 

Meidän edesmennyt rakas haukku<3. Kuva: MV

 

Krabi, Thaimaa vuonna 2018. Kuva: minä

 

Talvi 2017 Vantaalla. Kuva: minä

 

Sveitsissä Lausannessa kesällä 2017. Kuva: minä

 

Lapinlahti, Helsinki vuonna 2017. Kuva: minä

 

Blois, Ranska, vuonna 2017. Kuva: minä

 

Itämaisen tanssin näytöksessä vuonna 2008. P.S. Oon brune tässä :D! Kuva: Tanssitalo Juulia

 

Roihuvuoren kirsikkapuistossa keväällä 2018. Kuva: minä

 

Valokuvaus- ja valokuvaterapia-aiheiset postaukset:

Kyllä kelpaa

Valokuvausvinkkejä aloittelijoille ja koiralenkkejä

Valokuvaterapiaa vai Narkissos-syndrooma?

Valokuvaterapiaa: Teoriaa

Valokuvaterapiaa: Valokuvamallina olemisen sietämätön kiusallisuus

 

Mikä ylläolevista kuvista on sun lemppari? Tykkäätkö valokuvata tai olla kuvattavana? Onko sulla tiettyä erityisesti mieleen painunutta valokuvaa?

Bisous, Niina

 

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com         

Ladataan...

 

Olisinpa tiennyt

Olisinpa tiennyt, että pelkään ihan turhaa olla oma itseni, pelkään ihan turhaa paljastaa todellista minääni, ajatuksia ja tunteitani läheisille. Olisinpa tiennyt, että oman haavoittuvuutensa paljastaminen lähentää eikä loitonna (yleensä). Olisinpa tiennyt, että kaikki sosiaalisissa tilanteissa stressaaminen ja jännittäminen on ollut turhaa.

Olisinpa tiennyt, että vain harvalla asialla on sellaista merkitystä, että niiden takia kannattaa stressata, loukkaantua, surra, murehtia, ottaa itseensä, suuttua, tai pahoittaa mieltään. Niitä isompia vastoinkäymisiä ja menetyksiä kyllä tulee, mitä pitempään elää, ja murehtimisen voi säästää niihin.

Olisinpa tiennyt, että elämä ja turvaverkostot todellakin kantavat. Olisinpa tiennyt kuinka huoleton olin.

Olisinpa tiennyt, että melkein kaikki mistä salaa haaveilin, on mahdollista ja vieläpä moni niistä asioista on jo toteutunut.

Huikeaa katsoa taaksepäin, ja todeta, että hitto olen mä aika paljon viisastunut ja kypsynyt vuosien varrella. #Olisinpa tiennyt -haasteen voisi toteuttaa uusiksi 5 tai 10 vuoden päästä, ja katsoa sitten kuinka viisaina tämän hetken ratkaisuni ja tuumailuni näyttäytyvät.

 

 

Kiitos #olisinpatiennyt -haasteesta, Maaret Kallio!

 

Mitä sinä toivot, että olisit tiennyt jo nuorempana?

Onnea kaikille valmistuneille!

Bisous, Niina

 

Behind the scenes / Ekomuoti: Tarun kanssa oltiin pyörälenkillä ja pysähdyttiin Meilahden kallioilla. Sieltä on kyllä kivat maisemat, ja hyvä spotti istuskella ja katsella merelle. Kuvan urheilutoppi on ostettu 3 vuotta sitten Lyonin Decathlonista (ps. sieltä saa superhalvalla ihan käypiä treenivaatteita), sortsit saatu frendiltä, aurinkolasit ostettu Gina Tricotista reilu vuosi sitten ja kengät Nykistä vuonna nakki, kait 2014. Lenkkarit lentävät kyllä roskiin ihan näinä päivinä, tai heti, kun löydän uudet, sen verran ovat risaiset jo :D. Ekomuotipisteet 2,5/4.

IG: @unepetitelife | FB: Une petite life | unepetitelife@gmail.com           

Ladataan...

Kuka muka enää seuraa sotekeskustelua? En minä ainakaan. Silti en voinut välttyä huolestuttavalta uutiselta: Psykologeja ei ole kaavailtu lainkaan tulevien sotekeskusten henkilökuntaan. Miltä kuulostaa?

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että psykologin palvelut olisivat saatavilla vain erikoissairaanhoidossa (maakunnan liikelaitoksissa) eivätkä lainkaan matalan kynnyksen perusterveydenhuollossa (sotekeskuksissa). Sotekeskuksilla ei ole lainkaan velvoitetta järjestää matalankynnyksen mielenterveyspalveluita, siis muitakaan kuin psykologipalveluita. Hulluutta, sanon minä! Lue myös tämä uutinen asiasta! Tässä postauksessa perustelen, miksi kaavailtu soteuudistus on järjetön, sekä miksi sotekeskuksissa tarvitaan mielenterveysosaajia.

 

Terveisiä hallitukselle :)

 

Olin itse aika huuli pyöreänä: Tämä ei nyt ihan vastaa ennaltaehkäisevän mielenterveystyön ja matalan kynnyksen hoidon tarpeeseen, vai mitä? Nykytilannekaan ei ole hääppöinen: Psykologin pakeille ei pääse yleensä ilman lähetettä, ja moni kokee jo nyt hoitoon pääsyn pitkäksi ja kiviseksi prosessiksi. Tätä ilmeisesti ei olla muuttamassa ainakaan parempaan suuntaan. Myös psykoterapian korvattavuudesta käydään vääntöä, mutta siihen en mene tässä postauksessa.

Vuonna 2017 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä 42 prosenttia jäi eläkkeellä mielenterveyssyistä (1). Otetaan esimerkin vuoksi tarkasteluun masennus. Masennus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista: Aikuisista ainakin 5 % kärsii vakavasta masennustilasta vuoden aikana, lievemmistä masennushäiriöistä puhumattakaan. Masennushäiriöihin liittyviä sairauspäivärahakausia on vuosittain jopa 27 000. Lisäksi uusia työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään masennushäiriöiden takia vuosittain 3 500. Masennuksen Käypähoito-suositukset alleviivaavat psykoterapian ja psykososiaalisten hoitojen tärkeyttä masennuksen hoidossa. Hoidon teho kasvaa lääkehoitoa ja psykoterapiaa yhdistämällä, ja molempien avulla voidaan ehkäistä masennuksen uusiutumista. (2).

Jos inhimillinen kärsimys ei liikauta, myös kylmät luvut puhuvat puolestaan: Mielenterveyden edistämiseen ja mielenterveysongelmien ehkäisyyn sijoitetun euron on arvioitu säästävän jopa 4-6 euroa mielenterveyden hoitokuluissa (3)! Hallituskin myöntää, että jos nyt ei satsata mielenterveyspuoleen, niin kustannukset kasvavat. Ennaltaehkäisevä työ tuottaa hedelmää usein pitkällä aikavälillä, ja säästöt saattavat näkyä vasta vuosikymmenen tai vuosikymmenien päästä, mikä ei vastaa yksityisten toimijoiden bisnesintresseihin, mutta on kansanterveydellisesti ja taloudellisesti kestävintä. Luulisi olevan aika selvää pässinlihaa, että on lyhytnäköistä leikata nyt ja säästää lyhyellä aikavälillä, kun pitkässä juoksussa tulee inhimillistä ja taloudellista tappiota tuutin täydeltä.

Mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisy ja hoitaminen maksaa, mutta hoitamatta jättäminen tulee vielä kalliimmaksi.

 

Mitä ajatuksia tai huolia soteuudistukset herättävät? Onko mielenterveyspalveluiden saatavuus mielestäsi riittävä? Millaisia kokemuksia sinulla on hoitoon pääsystä?

Helkkari, tuntuu ettei soteilussa ole mitään järkeä. Mielenterveyspalvelut tulee saada sotekeskuksiin!  

Amen,

Niina

 

Lue lisää:

Aamulehti: Psykologiliitto tyrmistyi – sote-keskuksiin ei tulisi psykologeja – "Valinnanvapauteen pitäisi kuulua keskusteluhoito"

MTV: Psykologit halutaan sote-keskuksiin – "Sote-uudistuksessa on unohdettu mielenterveys"

Kansan Uutiset: Terveydenhuollon tulevaisuus: Sote-keskus hoitaa kropan, maakunta mielen

Suomen Psykologiliiton lausunto: Tulevista sote-keskuksista puuttuu mielenterveysosaaminen

Psykologiliiton asiantuntijablogi: ...Who's afraid of psychologist?

 

Lähteitä:

1. Eläketurvakeskus

2. THL - Mielenterveyshäiriöt        

3. Ennakkoarvio sote-järjestämislakiluonnoksen vaikutuksista mielenterveyspalveluihin    

 

Kuva: Unsplash

@unepetitelife | FB: Une petite life | unepetitelife@gmail.com                 

Pages