Ladataan...
une petite life

 

 

Sen pitemmittä puheitta, tarkemmin itkun syihin menemättä, oma nyyhkybiisilistani näyttää tältä:

 

1. Tehosekoitin – Hetken tie on kevyt

2. Guns N’ Roses – Don’t Cry

3. Hanna Ekola – Villihevosia

4. Antti Tuisku – Mä hiihdän

5. Michel Sardou - Je vole

6. Coeur de Pirate – Oublie-moi

7. Fauve - Les hautes lumières

8. Varpunen jouluaamuna

9. Jouluyö, juhlayö

10. Creedence Clearwater Revival - Have You Ever Seen The Rain?

Kauniita ja liikuttavia biisejä, suosittelen kuuntelemaan. Miltä sun vastaava lista näyttäisi?

 

Surkean ja itkettyneen fiiliksen nostattamiseksi on pakko jakaa kaksi biisiä, jotka taatusti hymyilyttävät ja tanssittavat TAI, kuten olen lähipiiriä havainnoimalla huomannut, ärsyttävät suuresti. Ärtymys on onneksi aika kaukana surusta tai haikeudesta, joten jos kymmenen nyyhkybiisin jälkeen kaipaat tunnetilan vaihdosta, kuuntele:

Musta Barbaari – Eilen me naura
ja
Antti Tuisku – Hanuri

Tein jopa edellä mainituista kahdesta biisistä oman soittolistan, jotta pystyin luukuttamaan niitä taukoamatta kokonaisen viikonlopun ajan.

Ei mulla tällä kertaa juuri muuta! Hirveä hinku olisi useammin tänne päivitellä, mutta ei mahda tänä syksynä muille erittäin aikaa vieville velvollisuuksille mitään. Lisäksi pyydän anteeksi, että olen vastaillut aikamoisella viiveellä osaan kommenteista, ja osaan en ole kerennyt vastata vielä lainkaan :,( Pyhitän teidän kommentteihinne vastailuun ihan oman päivän jossain kohtaa<3.

 

Onneksi töissä paahtamiseen ja graduun tulee kivasti taukoa pienestä reissusta Ranskaan.

Tämän postauksen julkaisuhetkellä olen jo lentokoneessa matkalla kohti Jura-vuoristoa, jonka kupeessa Ranskan maaseudulla vietetään rakkaan ystäväni häät. Päivittelen varmasti Instaa ja blogia reissun osalta myöhemmin! Ihan huikeeta päästä juhlimaan hyvää ystävää, puhumaan ranskaa ja majoittumaan linnassa! Joo ihan totta!!! Ranskan maaseudulla on tyypillisesti linnoja eikä mitään puoliksi romahtaneita latoja, kuten vaikka Nivalassa, haha.

 

 

Gros bisous<3
Niina

 

Kuvat: minä ja Taru / Stuff About

+Behind the scenes: Valokuvausinpis on taas palannut! Heti, kun kerkeän, niin haluan jatkaa valokuvaterapia-juttusarjaa ja tutustua kunnolla voimaannuttavaan valokuvaan. Lainasin kirjastostakin aiheeseen liittyvän kirjan, joka jäi kaikessa muussa tuoksinassa lukematta. Postauksen kuvienottohetkellä satoi lähes kaatamalla, mikä tuotti omat hankaluutensa, kun kuvaajan piti suojella sateenvarjolla kameraa :D. Saatiin kuitenkin taltioitua ruskaa ja jännä vaalea tausta osaan kuvista, vaikka valokuvaustuokio jäikin suunniteltua lyhyemmäksi. Ja kyllä, toi on tekoturkki!

 

Lue myös:

Miksi mielenterveyshoidoista ei pidä leikata

Olet 100 % varmasti etuoikeutettu, koska luet mun blogia

Musiikki, psykologia ja aivot / Music, psychology and brains

Valokuvaterapiaa vai Narkissos-syndrooma? / Therapeutic Photography or Narcissus syndrome?

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife

Share

Ladataan...
une petite life

 

Lauantaiaamu 23.9.2017 valkeni jännittyneissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, kun Lähde Mieleesi - psykologi tavattavissa -tapahtuman järjestäjät kokoontuivat Lapinlahden Lähteelle. Lapinlahden vehreä ympäristö, vanha mielisairaalamiljöö tarjosi kauniit ja historiallisesti kiinnostavat puitteet Helsingin psykologiyhdistyksen ja Psykologiliiton järjestämälle tapahtumalle, joka toteutettiin osana 60-vuotiaan Psykologiliiton juhlavuotta.

Viime aikaisessa keskustelussa ovat olleet pinnalla erilaiset uskomushoidot kuten enkeliterapia, yksisarvishoidot ja kaikenkarvaiset itseään terapeuteiksi kutsuvat auttajat. Termiviidakossa menevät sukkelasti sekaisin psykologit, psykoterapeutit ja psykiatrit. Halusimmekin vapaaehtoisista psykologeista ja psykologian opiskelijoista koostuvan järjestäjätiimin kanssa herätellä keskustelua ja tarjota tutkimukseen pohjaavaa tietoa siitä, miten auttaja kannattaa valita, miksi psykologi on hyvä (vai paras ;)) valinta, ja miten psykologian ja psykologien avulla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

 

 

 

Lähde Mieleesi -päivän kattaukseen kuului työpajoja itsemyötätunnon kasvattamisesta pariterapiaan, sekä luentoja mindfulnessista hyvään johtamiseen ja resilienssiin työelämässä. Messuhenkisesti esittäytymässä olivat myös psykologian alan yritykset Minduu, Nyyti Ry, Mielenterveystalo sekä Vastaamo ständeineen. Nelituntinen tapahtuma huipentui paneelikeskusteluun, jossa sai kysyä ihan mitä vaan psykologilta.

Vaikka järjestäjien kesken olimme vakuuttuneita ohjelmannumeroiden loistavuudesta, ja tarjolla oli todella korkealaatuista settiä, mielessämme kaihersi, kiinnostaako psykologia ja psykologit tarpeeksi suurta yleisöä? Tuleeko kukaan edes paikalle, kun jaossa ei ole ilmaisia ämpäreitä? Kauhukuvissa häilyivät psykologian opiskelijoiden valtaamat työpajat ja kouluttautumisintoisten psykologien kansoittamat luennot.

 

 

 

Huoli osoittautui turhaksi, sillä jo tuntia ennen tapahtuman alkamista ensimmäiset innokkaat riensivät ilmoittautumaan työpajoihin. Workshopit menivät täyteen ensimmäisen tunnin aikana, ja osalta luennoista jouduttiin käännyttämään väkeä pois tai tuomaan lisää tuoleja. Psykologian opiskelijoita paikalla näkyi yllättävän vähän. Jokunen rohkelikko uskaltautui myös saunomaan psykologien kanssa. Kaiken kaikkiaan päivään osallistui arviolta 100-200 henkilöä, mikä oli juuri passeli pääluku käytössä olleisiin tiloihin nähden.

Järjestäjän asemassa en ehtinyt juurikaan seurailla luentoja, mutta kuuntelin lopun paneelikeskustelun, jossa yleisön kysymyksiin vastailivat psykologit Karri-Pekka Kauppinen, Eero-Matti Koivisto, Reetta Latvala ja Ville Rantalainen. Sääli, että keskustelua ei taltioitu videolle, sillä niin laadukasta, ajatuksia herättävää ja viihdyttävää sanailua oli ilmassa. Keskustelunaiheet velloivat yksisarvishoidoista, psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan eroavuuksiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin saakka. Paneelista jäi hyvä ja levollinen olo, juuri sellainen, että psykologi, tässä tapauksessa jopa neljä psykologia, olivat todellakin olleet tavattavissa.

 

 

 

Seuraavaksi muutamia poimintoja psykologeille esitetyistä kiperistä kysymyksistä ja panelistien vastauksista:

Mitä, jos psykologin ja asiakkaan maailmankatsomus eroavat radikaalisti toisistaan? Psykologin tehtävä ei ole kyseenalaistaa tai kinata asiakkaan elämänkatsomuksesta tai uskonnosta. Sen sijaan, psykologi voi yrittää ymmärtää uskomusten mekanismeja ja sitä, mitä ne merkitsevät juuri tälle ihmiselle. Ristiriidassa olevat elämänkatsomukset eivät ole este hyvälle hoitosuhteelle, mutta toki psykologin ja asiakkaan on helpompi löytää yhteistä kosketuspintaa, jos he jakavat jokseenkin samoja arvoja ja mielipiteitä.

Olenko normaali, hullu vai sairas, jos näen enkeleitä tai koen muuta yliluonnollista? Tutkimusten mukaan jopa 90 % yläasteikäisistä on kokenut jotakin yliluonnollista, mikä johtuu paljolti siitä, että ihmisten aistit tekevät tepposia. Näistä ilmiöistä, kuten myös erilaisista uskomuksista ja uskonnoista voi olla hankala keskustella tai väitellä, sillä niitä ei voi tutkia tieteen keinoin. Sairauden määritelmään kuuluu, että sairauden tulee tuottaa kärsimystä joko henkilölle itselleen ja/tai hänen läheisilleen. Useimmiten yliluonnolliset uskomukset ja kokemukset eivät täytä sairauden tai ”hulluuden” määritelmää.

Yksisarvishoidoissa saatetaan ohjata omaksumaan esimerkiksi soturin identiteetti, jonka avulla lähdetään kohtaamaan vaikeuksia, mutta millaisia eheyttäviä identiteettejä psykologi tarjoaa? Psykologi ei anna asiakkaalleen uutta identiteettiä vaan hän auttaa asiakasta lisäämään omaa itsetuntemustaan ja tutustumaan jo olemassa olevaan identiteettiin. Psykologi voi auttaa asiakastaan suhtautumaan myönteisemmin ja hyväksyvämmin itseensä, tulemaan eheämmäksi ihmisenä.

Mikä on hankalinta psykologin työssä? Kliinisellä kentällä työskentelevät panelistit olivat yksimielisiä siitä, että psykologin työssä vaikeinta on elämän traagisuuden kohtaaminen ja epäreilut ihmiskohtalot. Sen sijaan psykologitutkijalle päänvaivaa tuottavat kinkkiset tilastoanalyysit, joita ei harjoiteltu opintojen puitteissa, vaikka psykologeilla varsin korkeatasoinen tilasto-osaaminen onkin. Toisinaan harmaita hiuksia tuottaa myös se, että tutkijan pitäisi venyä psykologin lisäksi vuoroin geneetikoksi ja lääkäriksi, sillä psykologian tutkimusaiheet sivuavat nykyään paljolti näitä aloja.

Mikä on upeinta psykologin työssä? Psykologitutkijan mielestä parasta on se, että ihmismielessä riittää uteliaalle sielulle loputtomasti tutkittavaa. Kliinikot olivat puolestaan yksimielisiä siitä, että palkitsevinta on se, kun asiakkaalla ”syttyy lamppu päässä ja hän alkaa elää” eli auttaminen ja elämänmuutosten näkeminen inspiroivat heitä.

 

Kinkkisten kysymysten ja napakoiden vastauksien lisäksi Lähde Mieleesi -tapahtumasta jäi käteen runsain mitoin psykologista viisautta, osaamista ja tietämystä. Heila-treffipalvelun luennolta opin, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan. Sen sijaan, jotta homma toimisi, tutkimusten mukaan kumppanilla on hyvä olla samat uskonnolliset ja poliittiset näkemykset, yhtenevät perhearvot, samanlainen tapa hoitaa raha-asioita, samankaltaiset elämäntavat ja kutakuinkin sama älykkyysosamäärä kuin itsellä.

Paneelikeskustelun parhaita paloja:

”Ajattelen, että voin vaikuttaa vain käsivarren mitan päässä oleviin asioihin, niinpä keskityn niihin, ja samalla hyväksyn ne asiat jotka ovat vaikutuspiirini ulottumattomissa.”

”On tärkeää oppia hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen.”

”Pelkoja, ja tunteita ylipäänsä, tulee ja menee, ja niiden kanssa voi oppia elämään.”

 

Kaikki osallistujia, luennoitsijoita ja järjestäjiä myöten vaikuttivat varsin tyytyväisiltä päivään. Vetäjien mukaan työpajoihin oli osallistuttu innokkaasti ja antaumuksella: Saldona aktiivista ja avointa keskustelua, itkua, uusia oivalluksia ja toimintatapoja kotiin viemiseksi. Eräs osallistuja puolestaan ihmetteli, että miten näin hieno tapahtuma voi olla ilmainen. Toinen kävijä kommentoi, että normaalisti psykologi on vaikeasti tavoitettavissa, vastaanottoaikaa saa jonottaa, ja lopulta maksaa itsensä kipeäksi. Sen sijaan tänään, neljän tunnin ajan oli pilvin pimein psykologeja tavattavissa, ja ihan ilmaiseksi, uskomatonta! Tapahtumassa vierailleet maallikkoystäväni totesivat, että he olisivat mielellään kuunnelleet toisenakin päivänä luentoja. Olivat kuulemma mukavan erilaisia ja tarjosivat uutta ajateltavaa.

Näiden palautteiden pohjalta ei voi muuta kuin tuulettaa: JES, ME TEHTIIN SE! Ja meillä viittaan mahtavaan järjestäjätiimiin, jonka vetovastuussa toimivat Emma Talvitie ja Laura Blomqvist, tähtiluennoitsijoihin ja -työpajojen vetäjiin, rahakirstunsa meille avanneisiin Psykologiliittoon ja Hepsyyn ja ennen kaikkea tapahtuman osallistujiin. Yhdessä saimme aikaan jotakin hienoa. Totesimmekin, että täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi!

 

 

Lähde mieleesi -tapahtuman päätteeksi kokoonnuimme järjestäjien iltakaronkkaan, joka vietettiin leppoisasti pitsan, saunomisen ja jälkipuinnin merkeissä. Päällimmäisenä ilmassa leijui iloinen yllättyneisyys ja tyytyväisyys tapahtuman saamasta suosiosta ja hyvin onnistuneesta päivästä.
Katsotaan, valtaako Lähde Mieleesi -psykologi tavattavissa ensi kerralla jo Pasilan Messukeskuksen ;)!

Olitko paikalla? Jos olit, niin mitä jäi käteen? Pitäisikö tällaisia tapahtumia järkätä jatkossakin? Mitä sinä kysyisit psykologilta, jos saisit kysyä mitä tahansa? Kommenttiboxissa tavataan :)!

Loistavaa uutta viikkoa kaikille!

 

Bisous, Niina

 

Lue alkuperäinen kirjoitukseni Hepsyn sivuilta.

 

Lue myös:

Liian fiksu lääkikseen?

Ikäkriisi + voimalause

Luottokampaajan käsittelyssä chez Kampaamo Kotosa

Kootut psykologia postaukset

 

Kuvat: Jaakko Tähkä

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instagramissa @unepetitelife

Share

Ladataan...

*Kaupallinen yhteistyö: Johannes Yrjö & Kampaamo Kotosa

 

 

 

Johannes Yrjö ollut jo vuosikausia vastuussa mun hiuksista lukuun ottamatta paria pientä syrjähyppyä.

Ensimmäinen syrjähyppy tapahtui vuonna 2015, kun olin vaihdossa Ranskassa. Lyonissa asuessani värjäsin kaksi kertaa hiukseni itse, ja tulos oli tuolloin ihan ok, sillä pohjalla oli terve ja kevyesti raidoitettu hius à la Johannes. Sen sijaan Montréalissa halusin päästä kampaajalle, koska pelkäsin, että kolmas kotivärjäys toden sanoo, eikä sillä hyvällä tavalla. Oli aikamoisen etsinnän tulos, että löysin sieltä kampaamon, joka on tunnettu siitä, että he osaavat käsitellä myös vaaleita hiuksia. Loppujen lopuksi soitin kampaajan tuolista Kanadasta koti-Suomeen, kelle muullekaan kuin Johannekselle, sillä Montréalin hiustaikuri ei uskonut, että hiukseni vaalenevat pelkällä värillä ilman vahvaa vaalennusainetta. Johannes antoi ystävällisesti tarkat ohjeet värikoodeista ynnä muusta, ja näillä neuvoilla saimme hiukseni kauniisti vaalennettua myös maailman toisella puolen.

Toisen kerran, vuosi sitten, erehdyin uskomaan, että säästän rahaa, jos värjään hiuksiani aina silloin tällöin itse. Mulla oli muutenkin ”do-it-yourself” -vaihe, ja päädyin leikkaamaan itselleni pitkän polkan, josta tuli muuten aika kiva ja jopa Johanneksen mukaan hyvin leikattu (käy kurkkaamassa DIY-ohjeet, miten tasoittaa tai leikata hiukset itse!). Ensimmäinen kotivärjäys noin vuosi sitten onnistui jälleen ihan hyvin, mutta toinen kerta vetäisi kuontaloni kellertäväksi, kuivaksi ja todella kotona värjätyn näköiseksi. Niinpä tein vuoden alussa pyhän päätöksen siitä, että en enää koskaan leiki tulella, vaan pysyn tästä lähtien ammattilaisen käsittelyssä.

 

 

Töppäilyni jälkeen Johannes on kaksi kertaa hellävaraisesti raidoittanut ja sävyttänyt hiuksiani, sekä tehnyt kristallipuhdistuksen. Peilin katsoessa olen monesti itkenyt ja kiristellyt hampaita (no en aivan, mutta tää on hauska sanonta), sillä hiuksissani on selkeitä kellertäviä ja kaiken kirjavia läiskiä. Ei muuta kuin syvään henkeä ja baby steps, sillä mitään rankkaa käsittelyä DIY-värjätyt hiukseni eivät olisi kestäneet. Viime kerralla Johannes raidoitti hiuksia tavallista vähemmän ja sävytteeksi valittiin beigeä, jotta päästäisiin luonnollisempaan vaaleaan.

 

 

 

Täytyy tähän väliin kertoa, että pakahdun ylpeydestä ja ilosta Johanneksen puolesta<3 Mun rakas pieni serkku avasi syyskuun alussa kollegansa kanssa oman ihanan liikkeen Rööperiin. Kampaamo Kotosa on täysin nimensä veroinen: tunnelmallinen ja lämminhenkinen kuin olohuone, jonne palaa mieluusti hengailemaan, ja josta lähtee aina tyytyväisenä, ja - mikä parasta - kauniimpana kuin tullessaan ;D.

Viikonloppuna vietettiin Kotosan tupareita. Jäi kyllä niin onnellinen fiilis Johanneksen ja Niinan (toinen Kotosan omistaja) puolesta; mahtavan kampaamon ovat perustaneet ja ihan itse suunnitellet ja rempanneet!

 

 

 

Kampaamo Kotosan löytää Punavuoresta osoitteesta Pursimiehenkatu 9, 00150 Helsinki. Ajanvarauskalenteriin pääset täältä.

Millaisia kokemuksia teillä on hiusten kotivärjäyksestä? Entä oletko löytänyt jo itsellesi luottokampaajaa?

Ihanaa & rentoa viikkoa!
Bisous, Niina

Lue myös:

¤ Viiniä kotiinkuljetuksella (!!!) ja juhannukseksi Suomeen! ¤ Turistiviikko Lyonissa ¤ Loma kuvina x 7 ¤ Mikä minusta olisi voinut tulla (jos ei psykologi) ¤ Vegaanin ruokapäiväkirja ¤ Mitä kaipaan vaihto-opiskelusta?

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea: Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instagramissa @unepetitelife

Share

Ladataan...

Kiirettä pitää! Olette varmaan huomanneetkin blogin päivittyneen vähän harvemmin. Gradua ja töitä riittää, ja vapaa-ajalla olen halunnut tehdä jotain ihan muuta kuin istua koneen ääressä. Vaikka kirjoittaminen itsessään onkin ihanaa, istuminen ei ole. Eli vähäinen vapaa-aika on kulunut aktiivisemmissa merkeissä: salilla, ulkoillen ja frendien kanssa. Juhlittiin myös Tarun polttareita, josta alla vähän kuvamateriaalia! Itsellä ihan eka kerta kyseisissä juhlissa, ja hauskaa oli!

 

Tuleva morsian kaapattu kotoa ja rauhoiteltu lasillisella skumppaa ;)

 

 

 

Tällä viikolla tiedossa vielä Kauneushoitola Hillan ja kampaamo Kotosan avajaiset, yhdet häät ja tuparit eli kissanristiäisiä (joskin kivoja sellaisia), riittää :D.

Mitäs sun viikkoon kuuluu?

 

Ihanaa loppuviikkoa!

Bisous, Niina

P.S. Olen Ekopharman arvonnan voittajaan pian henkilökohtaisesti yhteydessä :)!

 

Lue myös:
Masentunut, kerää ittes!15 x Epäsuosituimmat postauksetKootut psykologia postauksetKuolemanpelostaVaihtovuosi 2015: Lyon ja Montréal

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea: Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instagramissa @unepetitelife

Share

Ladataan...

lauantai, 9. toukokuu 2015

Enää reilu kuukausi jäljellä!

Coucou! :)

 

Ensimmäinen vappu pitkästä aikaa ilman valkolakkia ja haalareita tuntui vähän hassulta, mutta nopeasti unohdin, että mikään vappu onkaan, kun kuten jo viime postauksessa totesin, täällä ei vappua kummemmin vietetä. Tykkään Suomessa siitä, että meillä on vaikka mitä juhlia ja paljon niihin liittyviä traditioita. Galluppini mukaan täällä ei kummemmin juhlita muuta kuin joulua tai jos juhlitaan, niin siihen ei liity mitään suurempia seremonioita.

 

 

 

 

Vappu jokilaivalla Turun malliin :D

 

 

 

Viikko ja kaks päivää enää niin kouluhommat on taputeltu!! Tänään pidän välipäivän tentteihin lukemisesta, mutta muuten olen lukenut useamman tunnin joka päivä. Muulla on hyvä lukuaikataulu niin ei pääse tulemaan mitään viime hetken paniikkia. Ja musta on tullut ihan suvereenisti pikku psykoanalyytikko :D. Suoraan sanottuna välillä meinaa pää hajota joillekin Freudin jutuille (eräät ovat saaneetkin kuunnella mun avautumisia useampaan otteeseen, kiitos henkisestä tuesta, ja mahtavista Freud-vitseistä), mutta psykan opiskelu täällä on antanut mulle myös tosi arvokasta kokemusta mm. kliinisten tapaustutkimusten analysoimisesta. Tulevaisuudessa haluan opiskella psykoterapeutiksi ja sitä ajatellen mun kurssit sopivat kuin nenä päähän.

 

 

 

 

Oon lukenut todella viihdyttävää ja mielenkiintoista kirjaa ranskan kulttuurista, yhteiskunnasta, historiasta, perhe- ja rakkaus-elämästä jne. Suosittelen! Kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten, ja moni asia on muuttunut, mutta moni ei.

 

 

 

 

 

Yllämainitusta kirjasta voi bongata ranskalaisten näkemyksen maailmankartasta :D. Kartta on julkaistu 80-luvulla "Actuel"-lehdessä. Mun kokemuksen mukaan ranskalaiset ovat aina todella yllättyneitä ja ihmeissään, kun sanon, että ei, en halua asua Ranskassa 6 kk pitempään, ja kyllä, haluan työskennellä tulevaisuudessa Suomessa enkä Ranskassa. Mutta miksi ihmeessä??? Muutamaan kertaan oon rehvastellut, että Suomi on kaikilla mittareilla maailman paras maa asua, ja lisännyt, että meillä on tosiaan NELJÄ vuodenaikaa, eikä ikuinen talvi ja pimeys. Palkaksi olen saanut hyvin epäuskoisia katseita.

 

 

 

Oon sporttaillut tosi paljon enemmän kuin alkuvuodesta, mihin on vaikuttanut suuresti elämänrytmin hienoinen rauhoittuminen ja se, että oon löytäny treenikaverin! Mun naapurin kanssa käydään yhdessä lenkeillä ja treenataan puistoissa, ja viime viikolla hurahdin asuntolan ilmaiseen jumppaan nimeltä “Remise en forme” (eli vapaasti suomennettuna “takaisin kuosiin”). Tunneilla on ihan huippusymppis vetäjä ja tappava tahti, tykkään!! Toisin sanoen täältä palataan rantakunnossa eikä viinipöhnässä :DD.

 

 

 

 

Lenkkipolkuja <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Cimetière Loyasse.

 

 

 

 

Residenssillä on vaikka mitä ohjelmaa joka päivälle. Itse olen osallistunut vain Remise en Formeen.

 

 

 

Nykyään syödään ehkä enää kerran viikossa ulkona, kun alussa pahimmillaan viisikin kertaa viikossa. Kaikilla alkaa olla vähän sniidumpi mentaliteetti, ja mä ainakin olen jo ihan kyllästynyt ravintolaruokaan. Tykkään kokata itse, kun saa aina tuoretta ja terveellistä ruokaa.

 

 

 

 

 

 

Tenttien jälkeen ollaan suunniteltu ainaki kaksi reissua: Päiväretki Annecyyn, joka on kaikkien hehkuttama pieni vuoristokaupunki ja touko-kesäkuun vaihteessa Etelä-Ranskaan (Montpellier, Marseille, Cassis, Aix-en-Provence)! St. Tropez on jäänyt vähän kaivelemaan mun mieltä, sinne pitäis kanssa päästä, mutta mulla ei ole kunnon korkkareita mukana ja se on niin kallis.. Pitää miettiä.

   

En tiedä mikä pensas tämä on, mutta jo huhtikuun puolivälissä täällä kukki juhannusruusu. 

 

Saône-joki.

 

 

 

 

Niinkun otsikko kertoo, jäljellä on enää 1,5 kk. Mulla on ollut ensimmäistä kertaa päiviä tai oikeastaan vähän reilu viikon jakso, jolloin tuntui vähän tylsältä olla täällä, ja ajattelin, että mitä muka keksin tekemistä kolmeksi viikkoa tenttien jälkeen ennen kuin palaan Suomeen, mutta se fiilis on jo kaikonnut ja nautin taas täysillä täällä olosta.

Kavereitten kanssa ollaan tehty listoja, mitä halutaan vielä tehdä yhdessä ennen lähtöä, ja ollaan tehty toisillemme ystäväkoruja ja kuvakollaaseja ym. <3 Läheisimpien kavereitten kanssa ostetaan rakkauslukko ja kiinnitetään se johonkin Saônen siltaan. 

Suomessakin alkaa olla kuvien perusteella jo kevät, onneksi palaan kesällä, niin ei tule niin suurta kulttuurishokkia ainakaan sään suhteen. Ensi viikolle luvattu 31 astetta Lyoniin... 

 

Hyvää viikonloppua!

 

<3: Niina

 

Share

Ladataan...

 

Viime perjantaina juhlistimme psykologian siirtymistä lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Psykologian yksikkö (vai laitos? en ikinä muista kumpi..) on tähän asti sijainnut Helsingin komeimmalla tontilla eli Siltavuorenpenkereellä Kruunuhaassa. Krunikan kukkulalla olemme olleet autuaassa ylväässä yksinäisyydessä, vanhaa yliopistotunnelmaa henkivässä miljöössä. Tästä syksystä lähtien psykologian opetus ja tutkimus on laskeutunut lähemmäksi maankamaraa ja maallikoita eli Meilahteen, missä sijaitsee lääketieteellinen tiedekunta. Siirtymä on sujunut yllättävän kivuttomasti, vaikka psykologian henkilökunta ja opiskelijat ovat joutuneet vaihtamaan hulppean merinäköalan ja isot luentosalit Meilahden kliinisiin käytäviin ja avokonttoreihin.

 

 

Helsingin psykologian opiskelijat ovat aina osanneet olla ylpeitä siitä, kuinka vaikea pääsykoe meillä on. Sisäänpääsyprosentti on pitkään hengaillut 3-5 % välillä (joka on pienempi kuin lääkikseen, mistä se sitten kertookaan ;)), eli vain harvat ja valitut pääsevät osaksi loistavista psykologian opinnoista. Monen psykon lempi haalarimerkki onkin tähän asti ollut ”Liian fiksu lääkikseen”. En tiedä miten suu pannaan nyt, kun psykologia on virallisesti osa lääketieteellistä tiedekuntaa :D.

Käsittääkseni lievästä ylimielisestä ennakkoasenteesta huolimatta (joka lienee jo jäänyt historiaan, ja joka reflektoi enemmin psykologien heikkoa ammatti-identiteettiä tai –itsetuntoa kuin mitään muuta), psykalla suhtaudutaan erittäin positiivisesti ja odottavaisin mielin siihen, mitä tiedekuntamuutos tuokaan tullessaan. Onhan se paljon coolimpaa, että psykologian maisterin papereissa lukee lääketieteellinen tiedekunta vs. käyttäytymistieteellinen, vai mitä? Lisäksi psykologian ja lääketieteen tutkimusaiheet sivuavat paljon toisiaan, sekä kliinisessä työssä psykologi ja lääkäri ovat usein työpari tai ainakin samassa tiimissä eli uskoisin, että tiedekuntamuutos tuo lisäarvoa kummallekin osapuolelle.

 

 

Menolippu Meilahteen -päivä alkoi juhlapuheilla, mistä siirryttiin syömään rakkaaseen Oliviaan eli Siltavuorenpenkereen näköalapaikalla sijaitsevaan opiskelijaravintolaan. Seuraavaksi vuorossa oli Kompleksin eli Helsingin psykologian ainejärjestön kahvihuoneen jäähyväiset, skumppatarjoilu ja tilausratikkakyyti Meilahteen. Meikussa vähän lisää puheita, kampuskierros, kahvia ja musiikkia. Jatkot olivat Korjaamolla. Oli kyllä hauska päivä!

Musta tällaiset siirtymäriitit tai päätösjuhlat on tärkeitä: Ne auttavat sopeutumaan muutoksiin ja luovat yhteisöllisyyttä. Olin ensimmäisinä opiskeluvuosinani ihan poruilla siitä, että yliopistolla ei ole mitään kevätjuhlaa vaan kesäloma alkaa silloin, kun kurssit loppuvat. Tuntui, että lukuvuosi loppui kuin seinään, mutta siihenkin tottui.

Loppukevennykseksi Menolippu Meilahteen –tilaisuudessa kuultua: ”Lääkäri voi aloittaa tapaamisen potilaan korvan tarkastamisella eli alemman tason toiminnolla. Psykologeilla ei ole sellaisia (tässä: alemman tason toimintoja).” :D 

 

Hauskaa loppuviikkoa<3!

Bisous, Niina

 

P.S. Muistakaa Lähde Mieleesi – psykologi tavattavissa -tapahtuma 23.9. lauantaina Lapinlahdessa! Huikeeta setti luvassa (lue lisää täältä ja täältä!)!

 

Kuvat: Taru Mari. Nyt ei taida olla mitään jännää behind the scenes -tarinaa kerrottavana paitsi, että muhun isku ujous ja kuvausahdistus ja halusin jonnekin mahdollisimman syrjäiselle paikalle kuvaamaan. Kuvan nahkarotsi on mun ihan ykköslempparibestvaate ja ostin sen kierrätettynä UFFilta. Sinisen pelipaidan sain pikkuveljeltä ja lippiksen ostin Stockan lastenosastolta. Muut kledjut on hankittu Montréalista silloin, kun olin siellä vaihdossa. Eli kaikki ei ole vanhaa ja koinsyömää, mutta siihen pyritään :D.

Lue myös:

Elämäni paras kasvohoito Ekopharman eettisillä tuotteilla + ARVONTALähde mieleesi - psykologi tavattavissa  ∞
Vegaanin ruokapäiväkirja ∞ 8 + 1 Luonnon hyvinvointivaikutusta ∞ Kootut psykologia postaukset ∞ Ikäkriisi + voimalause ∞ Proteiinirikas vegearrabbiata (ve) ∞ Voiko psykologi pitää blogia? ∞ Mitä, jos yksisarvishoito tai enkeliterapia ei autakkaan? ∞ Miksi hain opiskelemaan psykologiaa? ∞ Huvittavinta, mitä olen hetkeen kuullut x 6Puolukkakinuski-raakakku: Näillä vinkeillä onnistut varmasti

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instassa @unepetitelife

 

Share

Pages