Liian fiksu lääkikseen?

 

Viime perjantaina juhlistimme psykologian siirtymistä lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Psykologian yksikkö (vai laitos? en ikinä muista kumpi..) on tähän asti sijainnut Helsingin komeimmalla tontilla eli Siltavuorenpenkereellä Kruunuhaassa. Krunikan kukkulalla olemme olleet autuaassa ylväässä yksinäisyydessä, vanhaa yliopistotunnelmaa henkivässä miljöössä. Tästä syksystä lähtien psykologian opetus ja tutkimus on laskeutunut lähemmäksi maankamaraa ja maallikoita eli Meilahteen, missä sijaitsee lääketieteellinen tiedekunta. Siirtymä on sujunut yllättävän kivuttomasti, vaikka psykologian henkilökunta ja opiskelijat ovat joutuneet vaihtamaan hulppean merinäköalan ja isot luentosalit Meilahden kliinisiin käytäviin ja avokonttoreihin.

 

 

Helsingin psykologian opiskelijat ovat aina osanneet olla ylpeitä siitä, kuinka vaikea pääsykoe meillä on. Sisäänpääsyprosentti on pitkään hengaillut 3-5 % välillä (joka on pienempi kuin lääkikseen, mistä se sitten kertookaan ;)), eli vain harvat ja valitut pääsevät osaksi loistavista psykologian opinnoista. Monen psykon lempi haalarimerkki onkin tähän asti ollut ”Liian fiksu lääkikseen”. En tiedä miten suu pannaan nyt, kun psykologia on virallisesti osa lääketieteellistä tiedekuntaa :D.

Käsittääkseni lievästä ylimielisestä ennakkoasenteesta huolimatta (joka lienee jo jäänyt historiaan, ja joka reflektoi enemmin psykologien heikkoa ammatti-identiteettiä tai –itsetuntoa kuin mitään muuta), psykalla suhtaudutaan erittäin positiivisesti ja odottavaisin mielin siihen, mitä tiedekuntamuutos tuokaan tullessaan. Onhan se paljon coolimpaa, että psykologian maisterin papereissa lukee lääketieteellinen tiedekunta vs. käyttäytymistieteellinen, vai mitä? Lisäksi psykologian ja lääketieteen tutkimusaiheet sivuavat paljon toisiaan, sekä kliinisessä työssä psykologi ja lääkäri ovat usein työpari tai ainakin samassa tiimissä eli uskoisin, että tiedekuntamuutos tuo lisäarvoa kummallekin osapuolelle.

 

 

Menolippu Meilahteen -päivä alkoi juhlapuheilla, mistä siirryttiin syömään rakkaaseen Oliviaan eli Siltavuorenpenkereen näköalapaikalla sijaitsevaan opiskelijaravintolaan. Seuraavaksi vuorossa oli Kompleksin eli Helsingin psykologian ainejärjestön kahvihuoneen jäähyväiset, skumppatarjoilu ja tilausratikkakyyti Meilahteen. Meikussa vähän lisää puheita, kampuskierros, kahvia ja musiikkia. Jatkot olivat Korjaamolla. Oli kyllä hauska päivä!

Musta tällaiset siirtymäriitit tai päätösjuhlat on tärkeitä: Ne auttavat sopeutumaan muutoksiin ja luovat yhteisöllisyyttä. Olin ensimmäisinä opiskeluvuosinani ihan poruilla siitä, että yliopistolla ei ole mitään kevätjuhlaa vaan kesäloma alkaa silloin, kun kurssit loppuvat. Tuntui, että lukuvuosi loppui kuin seinään, mutta siihenkin tottui.

Loppukevennykseksi Menolippu Meilahteen –tilaisuudessa kuultua: ”Lääkäri voi aloittaa tapaamisen potilaan korvan tarkastamisella eli alemman tason toiminnolla. Psykologeilla ei ole sellaisia (tässä: alemman tason toimintoja).” :D 

 

Hauskaa loppuviikkoa<3!

Bisous, Niina

 

P.S. Muistakaa Lähde Mieleesi – psykologi tavattavissa -tapahtuma 23.9. lauantaina Lapinlahdessa! Huikeeta setti luvassa (lue lisää täältä ja täältä!)!

 

Kuvat: Taru Mari. Nyt ei taida olla mitään jännää behind the scenes -tarinaa kerrottavana paitsi, että muhun isku ujous ja kuvausahdistus ja halusin jonnekin mahdollisimman syrjäiselle paikalle kuvaamaan. Kuvan nahkarotsi on mun ihan ykköslempparibestvaate ja ostin sen kierrätettynä UFFilta. Sinisen pelipaidan sain pikkuveljeltä ja lippiksen ostin Stockan lastenosastolta. Muut kledjut on hankittu Montréalista silloin, kun olin siellä vaihdossa. Eli kaikki ei ole vanhaa ja koinsyömää, mutta siihen pyritään :D.

Lue myös:

Elämäni paras kasvohoito Ekopharman eettisillä tuotteilla + ARVONTALähde mieleesi - psykologi tavattavissa  ∞
Vegaanin ruokapäiväkirja ∞ 8 + 1 Luonnon hyvinvointivaikutusta ∞ Kootut psykologia postaukset ∞ Ikäkriisi + voimalause ∞ Proteiinirikas vegearrabbiata (ve) ∞ Voiko psykologi pitää blogia? ∞ Mitä, jos yksisarvishoito tai enkeliterapia ei autakkaan? ∞ Miksi hain opiskelemaan psykologiaa? ∞ Huvittavinta, mitä olen hetkeen kuullut x 6Puolukkakinuski-raakakku: Näillä vinkeillä onnistut varmasti

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instassa @unepetitelife

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

"Helsingin psykologian opiskelijat ovat aina osanneet olla ylpeitä siitä, kuinka vaikea pääsykoe meillä on, vaikeampi kuin esimerkiksi lääkikseen ;). Sisäänpääsyprosentti on pitkään hengaillut 3-5 % välillä, eli vain harvat ja valitut pääsevät osaksi loistavista psykologian opinnoista. Monen psykon lempi haalarimerkki onkin tähän asti ollut ”Liian fiksu lääkikseen”. En tiedä miten suu pannaan nyt, kun psykologia on virallisesti osa lääketieteellistä tiedekuntaa :D."

Vaikka tähän ilmiöön suhtauduitkin vähän naurahdellen, niin haluan vielä varmuuden vuoksi sanoa, rakkaat psykot, me tilastotieteen taiturit (!): se, että johonkin paikkaan hakee enemmän ihmisiä ei tarkoita, että sinne olisi vaikeampi päästä. Lääkikseen kun tuppaa hakemaan ne laudaturin opiskelijat ja sinne haetaan jopa 10x. Psykalle hakee toki myös laudaturin opiskelijoita, mutta suhteessa vähemmän. Samalla sinne hakee kaikki "no ku emmä oikee tiiä mitä muutakaan tekis" tyypit, jotka "käy nyt vähän kattomassa millaset ne pääsykokeet on". Vaikka tosiasia toki on, että psyka on yksi näistä haastavimmista aloista, mihin voi hakea! Mutta sisäänpääsyprosentteja katsomalla hairahdutaan kauas siitä, mihin tarvitaan eniten kognitiivisiä kykyjä sisäänpääsyyn.

Psykologeilla tuntuu välillä olevan tosiaan vähän heikko ammatti-itsetunto oman kokemukseni mukaan. Muista aloista puhutaan vähän vähätellen ja kerrotaan miten kukaan muu ei osaa tehdä tiedettä kun eiväthän he opiskele tilastotiedettä näin paljoa! Vaikka mun mielestä tällaiseen ei olisi mitään syytä (toki olen vähän puolueellinen kun olen itsekin alalla).

Terveisin kollega

Niina Maria V.

"Mutta sisäänpääsyprosentteja katsomalla hairahdutaan kauas siitä, mihin tarvitaan eniten kognitiivisiä kykyjä sisäänpääsyyn."

Erittäin hyviä pointteja, kiitos kollega! :) tää postaus oli nimenomaan vähän kieli poskella ja ironisesti kirjoitettu, missään tapauksessa en väitä että psykalaiset olisivat vain ylimielisiä, täysin hukassa ammattiminänsä kanssa tai että psykalle olisi kaikista vaikein pääsykoe tai että oltais sen filmaattisempia kuin muutkaan. Lisäksi toi mun oma lause pääsykokeista on kieliopillisestikin päin peetä ja vaikeaselkoinen (huomasin juuri) ja voisin selkeyttää että viittasin vain noihin sisäänpääsyprosentteihin "vaikeudella" :D. 

öh (Ei varmistettu)

No johan on... Ajatella, jos vaikka lääkisläisen tai oikislaisen haalareissa killuisi merkki, jossa lukisi ''Liian fiksu humanistiksi''? Minkähänlainen älämölö siitä syntyisikään. Olet varmaan oikeassa, että heikon itsetunnon pönkittämiseksi vaaditaan tuollaisia vakuutteluja ja oman itsensä korostamista?

En tosiaan myöskään vertaisi eri aloja sisäänpääsyprosenttien perusteella - tällöinhän kaikista älykkäimmät opiskelisivat Teakissa (Teakia en tässä mollaa, sinne kun nyt vain pääsee se prosentin osa).

Niina Maria V.

Haalarimerkeissä lukee kyllä vaikka ja mitä, ja itse näkisin että siitä ei tarvitse syntyä sen suurempaa haloota. Haalarimerkit ovat täynnä aika roisia, mustaa ja jopa mautonta huumoria ja ovat sellaisenaan osa opiskelijakulttuuria. Kaikki eivät varmasti niistä tykkää ja osa jutuista voi olla hauskoja vain jossakin sisäpiirissä ja loukkaavia tai täysin typeriä sen piirin ulkopuolella. :) 

Ko lääkis-haarimerkki varmaan kompensoi juuri sopivasti psykologian opiskelijoiden mahdollista alemmuuden tunnetta :D (itseltäkin taitaa ko merkki löytyä, hups)

Maria/ Nyt heti (Ei varmistettu) http://nytheti.blogspot.com

Kuulostaa hyvältä tuo siirros! Se varmasti avaa ihan uusia mahdollisuuksia sekä lääketieteen, että psykologian opiskelijoille. Psykologiaa on kyllä hirmu vaikea päästä lukemaan. Joskus siitä haaveilin, mutta todennäköisesti ala olisi ollut minulle henkisesti liian rankka. :)

Niina Maria V.
une petite life

Toivotaan, että tarjoaa kummallekin osapuolelle uusia mielenkiintoisia kursseja ja tutkimusprojekteja :)! Psykologi voi onneksi tehdä monentyyppistä  työtä eli kaikki työmahdollisuudet eivät ole niin "rankkoja", mutta ymmärrän hyvin pointin, tuota mietin itsekin ennen kuin hain psykalle :) Hyvää viikkoa ja kiitos kommentista !

Ex-yliopistolainen (Ei varmistettu)

"Liian fiksu lääkikseen" on Helsingin yliopiston Solu- ja molekyylibiologian sekä biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Helix ry:n "tuotemerkki". Löytyy vaiks kuukkeloimalla (eli googlettamalla)! ^_^

Niina Maria V.
une petite life

Aijjaa, en tiennytkään, mielenkiintoista :)

Jenni S. | big mamas home (Ei varmistettu) http://bigmamashome.blogspot.fi

Tosi mielenkiintoinen juttu. Vaikka nämä jutut menevät tällaiselta maallikolta täysin yli hilseen. :)

Niina Maria V.
une petite life

Kiva, että silti jaksoi kiinnostaa :)! Mukavaa viikkoa!

Jane / Yhtä kuin kolme - blogi (Ei varmistettu)

Komppaan edellisyä, että vähän menee mulla nyt ohi, kun en alasta mitään ymmärrä :D Mutta varsin mielenkiintoista luettavaa :)

Niina Maria V.
une petite life

Haha, kiva, että silti jaksoi kiinnostaa :)! Mukavaa viikkoa sinnekin!

Minnea
Minnean muruja

Liittyykö yhdistäminen tehostamiseen ja säästämiseen? Toivottavasti sekä lääkiksen että teidän psykojen opiskelu ei kärsi tästä yhdistämisestä! Nykyaikana kun näyttää yliopistoissa olevan se meininki, että "tehostetaan", ja vähennetyllä porukalla pitäisi saada hoitumaan sama työmäärä :/

Mielenkiintoiselta kyllä kuulostaa, että pääsette kurkkimaan, minkälaisissa tiloissa lääkiksessä opiskellaan. Ja yhteistyö on toki aina hyvästä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun käsittääkseni psykan siirto lääketieteelliseen tiedekuntaan toi lääkikselle (= medisiinareille) lisärahaa eikä jouduttu kärsimään opetuksesta yhtään niin paljoa kuin leikkaukset olisivat muuten edellyttäneet. Eli meille siis säästötoimenpide kyllä. En tiedä tarkemmin, keneltä nämä ylimääräiset rahat nyt tulevat ja miksi, huononiko psykan linjan taloustilanne vai miten homma menee.

t. lääkisläinen (eli ihan lääkäriksi opiskeleva)

Niina Maria V.
une petite life

En usko, että psykan opiskelu kärsii, ainakin kurssitarjonta on pysynyt ihan samana toistaiseksi ja tullut joitakin uusia mielenkiintoisia kursseja lisää, mutta aika näyttää :)! Mutta hyvin mahdollisesti psykan liittymiseen lääkikseen liittyy taloudellinen aspekti, jota en itse valitettavastii tunne sen kummemmin. Kiva Minnea, kun kommentoit ja ihanaa viikkoa!

Heidimariiia (Ei varmistettu) http://mielitekoja.fi

Oon aina ollu kateellinen teidän helsinkiläisten psykalaisten opiskelutiloista! Pariin otteeseen oon ollut siellä jossain SPOLin eventissä tms. ja ihastellut mm. sitä ihanaa ruokalaa :)

Tuosta lääkiksen alle siirtymisestä on keskusteltu paljon myös täällä Jyväskylässä ja lähes poikkeuksetta se nähdään hyvänä asiana. Kliinisellä puolella kun yleensä lääkäri tuppaa olemaan psykologin esimies, niin ehkä tällä yhteistyöllä vähennetään molempien ennakkoasenteita ja tuodaan lisää ymmärrystä molemmille osapuolille.

Ja mitä noihin haalarimerkkeihin tulee, niitä pönkittäviä ja vähemmän pönkittäviä teoksia näkyy kyllä miltei jokaisen alan haalareissa. Ja näkyi tai ei, niin niihin ei kannata suhtautua kauhean vakavasti. Jos haalarimerkkejä lähtee liikaa analysoimaan, voin luvata, ettei mielensäpahoittaminen tuohon "liian fiksu lääkikseen" -merkkiin lopu ;) Ja eikös just nuo merkit ole sitä sarjaa että "liian rikas kauppikseen" ja "liian rehti oikikseen" tms. Tämän siis halusin heittää tuohon haalarimerkkikeskusteluun.

-kollega Jyväskylästä

Niina Maria V.
une petite life

Voi kiitos kivasta kommentista :)!! Oispa hauska päästä Jyväskylän psykalle kyläilemään, mutta ehkä joskus vaikka juuri SPOLin kautta tulee lähdettyä! :)

Samoilla linjoilla olen, että varmasti lisää ja sujuvoittaa psykologien ja lääkärien yhetistyötä ja -ymmärrystä!

Hyvin sanottu myös haalarimerkkeihin liittyen! :D mun mielestä niiden huumoriarvo perustuu juuri tuohon snadiin tai joskus aika rajuunkin provosoimiseen. Ihanaa viikkoa ja tsemppiä opiskeluun!

Kommentoi