Kylläpä oli surullista avata kansiot uudesta-seelannista, mutta vihdoin löysin aikaa! Nyt olen ollut parisen viikkoa takaisin kotona ja nyt voin taas huokaista että kulttuurishokista on selvitty mutta yllättävän paljon mä tän suomen kielen kanssa vielä takkuilen. Oli ihana tulla kotiin ja nähdä perhettä, kummeja sekä ihania ystäviä! Mutta nyt vielä takaisin aurinkoisiin ja lämpimiin kuviin Uudesta-Seelannista (ja sen ulkopuolelta!)

Rugbyä hamiltonissa kieranin ja maricen kanssa, tätä lajia ei oikein voi verrata jääkiekon katselemiseen..

Luonto against kolmen kopla, yksi yö yövyttiin mökissä keskellä metsää jonne käveltiin se 3 tuntia kauhea määrä ruokaa repuissa.

Roadtrip Gisborneen darrienin (california hostserkku) ja maricen kanssa

Unelma viikko Fiji-saarella lomalla maricen kanssa (camilla ja mai olivat myös mukana hostäiteineen ja siskoineen)

Pääsiäinen perhetuttujen mökillä

Viimeisiä koulupäiviä ja field-trip rannalla maantieto "opiskelemassa"

Synttäreinä koulussa oli sopivasti mufti day ja ai että toi suklaakakku kelpasi luonaaksi (kiitos taylor <3)

Synttäreitä juhlistamassa ravintolassa ystäväperheiden kanssa (siellä se synttärimargarita kiiltelee punaisena)

Perhekuvien ottamista toisen isäntäperheen kanssa. Tosi moni kyseli aina että kumpi perhe oli parempi, mutta täytyy sanoa että olin tosi onnekas että kohdalleni osui kaksi upeaa ja niin erilaista perhettä (vaikka ohjelmaani kuului vain yhdessä perheessä asuminen) Molemmissa perheissä koin ja opin todella paljon joten molemmat ovat yhtä rakkaita.

Jäähyväisdinnereitä 3x, tässä yhden illan kokoonpano. Toisina iltoina olimme vaihtareiden kanssa mutta oli ihana huomata kuinka monta kiwikaveria tuli illastamaan ihan vain mun ja camillan vuoksi.

Viimeinen koulupäivä..

Leaving partyt camillan kanssa (ja monta muutakin ystävää :D) toga teemalla eli lakanoissa pompittiin koko ilta/yö mutta sää oli lämmin ja oli just hyvä asu tanssimiseen.

Sitten se surullinen totuus iski.. Loppujen lopuksi voisin sanoa että vaihtarikavereista tuli läheisempiä kuin paikallisista kiwikavereista, varmaan juuri kesäloman vaihtarileirien takia. Nyt on sitten menolippu ainakin Norjaan, Ouluun (hurjan kaukana..) ja Italiaan näitä tyttöjä piristämään <3 Moneen muuhunkiin maahan ja tottakai takaisin Uuteen-Seelantiin on päästävä!

Viimeiset näkymät Whakatanesta.. Mun viimenen päivä oli tuskallista pakkaamista ja kyllähän siinä monet kengät (korkkarit) kannettiin vielä maricn kanssa postiin. Laukku painoi loppujen lopuksi 22.6kg mutta heitin NIIN paljon tavaraa pois! Lentokentälle menin ensin hyvästelemään Camillan ja kyllähän siellä itku tuli kun Camillan lentokone hävisi taivaalle. Itse lähdin 4 tuntia myöhemmin ja samat ihmiset tulivat uskoollisesti samaan itkurumbaan. Lennot kotiin sujui tosi hyvin, Auckland-L.A, L.A-London ja London-Helsinki. L.A.n laskeatuessa näin Hollywood-kyltin mutta kuvaa en saanut (seuraavalla kerralla sitten kun Darrienia menen moikkaamaan) Muuten matkustaminen oli aika nukkumispainotteista :D

Lähteminen Uuteen-Seelantiin oli paras idea ikinä vaikka vähän myöhään lähdinkin mukaan vaihtariohjelmaan. Opin, näin ja koin niin paljon että nyt kun katson taakse ei voi kun hymyillä kuinka huippuaikaa mulla olikaan! Kyllä pitää näin loppuun se kliseinen mutta niin todenmukainen lause kirjoittaa: "Exchange is not a year in a life; it's a life in a year"

Meidän high schoolissa on neljä taloa: buck (punainen), kara (keltainen), pomare (sininen) ja ngata (vihreä). Koulu yhteishengen sekä yleisesti vaan liikuntapainotteisuuden vuoksi koulussa järjestettiin kahdet eri talojen väliset urheilukilpailut: swimming sports ja athletics. Osallistuin kumpanakin päivänä 3 eri lajiin lähinnä vain participation pisteiden ja hasukanpidon vuoksi. Kaikissa lajeissa oli tietysti kilpailuhenkiset finaalit, mutta itse päätin ottaa kuvia kavereiden kanssa kunnon hikiurheilun sijasta, molemmat päivät kun oli varmasti lähellä +30 astetta. Mun talo buck voitti swimming sportit, mutta athletics päivänä taidettiin olla kolmansia. Hyviä musitoja jäi ja vihdoin kunnon kasa kuvia kavereiden kanssa!

näiden tyttöjen kanssa hengailen eniten kouluaikana (Natasha, Mckeinze, Sophie ja Holly)

tanksavaihtari Mai

vaihtaritytöt Pia ja Camilla, vaikkakin Pia (keskellä) on ihan kiwityttö, mutta tuli juuri takaisin vuoden vaihdosta Sveitsistä

Emma, mä, Taylor, Emma, Khayla

hostveli Kieran

Täällä high school henki on ihan erilaista, kaikki osallistui ja pukeutui oman talon väreihin. Lopuksi tehtiin Harlem Shakeja melkei tuhat oppilasta heilui ringissä. Athletics päivän jälkeen lähdettiin isolla porukalla virkistäytymään joelle. Samaisella porukalla mentiin viime viikonloppuna Horror Mazeen, joka on labyrintti maissipellon keskellä. Ja tuo horror liitekkin kertoo, että lähdettiin taskulamppujen valojen saattelemana kymmenen aikaa illalla selvittämään reittiä maaliin. Matkan varrella maissien seasta eteen hyppi kaikkien kauhuleffojen hahmoja tekomoottorisahoineen sekä matkan varralle oli erilaisia teemataloja kuten saw-leffa sekä zombieland.. Kyllähän siellä tuli kiljuttua ja juostua henkestä edestä, mutta loppujen lopuksi oli tosi hyvin järjestetty ja kivaa oli. Nyt kun mulla on jäljellä enää kuukausi niin kaikki kaverit alkaa oikeesti kutsua mua joka paikkaan ja hengailla koulun jälkeen.. noh parempi myöhänä kun ei milloinkaan (:

Valilla meinaan jo tottua naihin upeisiin olosuhteisiin; +25 ja auringon paiste paivia on ollut jo 2 viikkoa ja auringonlaskut omalta parvekkeelta (viimeinen kuva isovanhempien unelmatalolta ohope beachilta) nayttaa entista paremmalta! Oltiin kattomassa kavereiden kanssa maoritanssi show ja kyllahan noita ruskettuneita lihaksia kelpas kattella.. Siina listattuna vahan arjen pienia iloja (;

Palasin koulun penkille tammikuun lopussa ja nyt olen year13 eli viimeisella high school vuodella. Sen kunniaksi saatiin ostaa tollainen amerikkahenkinen leaver jacket, muuten koulupuku on pysynyt samana. Tosin kouluhame on hieman pieneksi jaanyt, onhan tassa 12kiloa keraytynyt matkan varrella. Tajusin etten ole selittanyt mtn mun koulupaivista joten nyt on korkea aika!

Koulu alkaa 8:40am luokanvalvojan tunnilla (joka kestaa tosin vain 10 min). Paivana aikana on kaksi taukoa: interval (40min) ja lunch time (60min). Tauolla kaikilla on vain yksi asia mielessa, ruoka. Camillan kanssa pelaan italialaisia korttipeleja, jos aikaa riittaa.

Viime vuonna saavuin siis kesken kouluvuoden, joten tunneilla istuin hukassa ja ilman kunnon jutteluystavia. Tunnit keskittyivat kertaukseen ja loppukokeisiin valmistautumisella. Nyt tylsat matikan, bilsan, maantiedon ja kemian tunnit on vaihtunut liikuntaan ja enkkuun (jotka minulla oli jo viime vuonna) seka turismiin, kokkailuun seka valokuvaukseen. Kaikkien Uusi Seelanti vaihtarien kannattaa valita Outdoor education! Itse otin sen viime vuonna eika tehty paljoa joten vaihdoin luokan normaaliin liikuntaan, mutta tana vuonna kuulin etta ryhma opettelee kayakointia..

Vaihdoin maantiedon ryhmaa etta paasin ihanan Sophien kanssa samalla tunnille, eihan siina paljoa tule opittua kun hyvan ystavan vieressa istuu! Taalla opettajat eivat hiljenna keskustelijoita ja ilmapiiri on todella rento. Oon saanut uuden sakillisen kavereita, koska kierrellaan eri paikkoja Camillan kanssa ja ryhmani ovat muuttuneet viime vuodesta. Uuden Seelannin koulujarjestelman mukaan jokainen oppilas valitsee 6 ainetta koko vuodeksi eli ryhma on todella tarkea tunneilla.

Valokuvaustunti on ehdoton suosikkini, koska nyt otan entista enemman kuvia. Ehdin ottaa osaa yhteen assessmenttiin joka on documentti valokuvaus. Ensimmaisessa osassa piti ottaa kuvia omasta elamasta. Ma valitsin aiheeksi isantaperheeni syotavan suloiset puudelit.

Koulun loputtua 3:00pm kavelen kotiin tai towniin. Nykyaan myos aamuisin kavelen kouluun hostveljeni Kieranin kanssa. Kavelymatka kestaa yleensa 20min, mutta aurinkoisessa saassa matka sujuu mukavasti. Toivottavasti seuraavat valokuvaustehtavat puskee mua ottamaan enemman kuvia arjesta seka ymparistosta, liian usein olen jattanyt kameran kotiin! Nyt on alkanut suomen kieli ontua, puolet sanoista tulee jo enkukuksi jos en taysilla keskity.. Perhelle skypetellessa saan huomautuksia kuinka puheeni kuulostaa oudolta, MIE oon Jessicalta saanut jotain oulunmurteen vaikutteita :D Toivottavasti saatte jotain selvaa tasta tekstita ja nyt yritan oikeesti pitaa tan blogin hengissa.

Kaikkea sita vaihtarina tulee tehtya, varsinkin urheiluhullussa Uudessa-Seelannissa. Uusi isantaperheeni on astetta sporttisempi ja hostveljen innoittamana ilmottauduin triathloni kisaan. Osallistuin GoGirlTri in Ohope tapahtumaan aurinkoisena perjantaina. Viikon treenaus takana ja hymy huulilla suunnattiin ohope beachille.

Ensimmainen osa oli 400 metrin uinti. Eniten jannitin uimista, koska uiminen ei koskaan ole ollut vahvuuteni. Onneksi aallot olivat myota ja vaikka uinkin aluksi vaaraan suuntaan seka nielin merivetta, onnistuin jotenkuten selviytymaan takaisin maan paalle ilman porukasta jalkeenjaamista!

10kilometrin pyorailya olin treenannut vahasen ja sain lainata hostveljeni huippupyoraa. Tekniikka taisi olla vahan hakusessa seka meinasin tormata parkeerattuun autoon, mutta hostisa ja aiti ajoi autolla vieressa kannustamassa seka pari kaveria jotka asuvat ohope beachilla olivat myos kadun reunassa kannustamassa!

Viimeinen vaihe oli 2.5km juoksu eika enaa hymyillyttanyt. Jalat ei vaan suostunu juosta, suu oli kuiva merisuolasta ja aurinko poltti kuin autiomaassa.. Pari kavelyaskeltahan siina tuli otettua, mutta tielle paastyani hostveljeni pyoraili vieressani ja kannusti koko loppumatkan mut juoskemaan. Hostaidin kannustushuudot auttoivat myos superisti ja loysinkin jostain voimia loppusprintiin. Sijoituksellani ei ollut valia enka aikaanikaan tieda, paa-asia etta hengissa selvisin! Ilman huikeaa isantaperheeni kannustamista olisin varmasti luovuttanut viimeistaan juoksuvaiheessa.

Vihdoin 12.joulukuuta hypattiin vaihtareiden kanssa lentokoneeseen ja lennettiin Uuden-Seelannin Wellingtoniin. Paakaupungissa ihmeteltiin suuria ostoskatuja seka vierailtiin Te papa museossa, joka sisalsi kaikkea taru sormusten herrasta maanjaristyshuoneisiin.

Ensimmainen paiva etelasaarella ei sisaltanyt kuvankaunistga vuoristoa tai aurinkoista kesailmaa. Ruoho oli ruskeaa ja kuivaa seka sadekuuroja riitti. Kaikourasta ja Nelsonista emme saaneet paljoa irti huonon saan takia ja jouduimme jopa perumaan Able Tasman luonnonpuisto vierailun sateen takia. Onneksi loysimme paljon sisatila aktiviteettia, jotka tiivistivat ryhmahenkea. Pitkilla 6-8 tunnin bussimatkoilla katselimme taru sormusten herrasta leffoja ja onnistuin bongaamaan Misty Mountains! Pikkupysahdykset punakaiki pannukakku kivilla ja greenstone kaupassa antoivat aikaa jaloitella.

Franz josefilla aurinko paistoi ensimmaista kertaa ja kuvien laatu parani heti! Vuoret alkoivat myos olla yha suurempia ja kesasta huolimatta lumihuippuiset vuoret pilkistivat sadepilvien takaa. Kylla, sadekuurot iskivat jalleen kun ajoimme etelasaaren lansirannikkoa.. Wanakassa sade helletti hetkeksi ja saimme nauttia hostellimme ikkunasta vuori-jarvimaisemaa.

Milfound Sound, yksi Uuden-Seelannin kuvatuimmista vuorista. Eihan siella postikorttimaisemia loytynyt, vaikka mirror lakes ja ajomatkalla nakyvat vuoret olivat todella kauniita! Ehka aloin jo tottua korkeisiin vuoriin ja paadyin nukkumaan muiden vaihtareiden kanssa bussimatkan Te Anaun holiday parkiin.

Matkan kohokohta oli ehdottomasti Uuden-Seelannin aktiviteetti paakaupunki: Queenstown. Onneksi sade hellitti pariksi paivaa joten kaikki paasivat nauttimaan valitsemistaan aktiviteeteista. Canyon swing, luge, jet boat ride seka ride of the rings piti paivani kiireisena. 

Viimeisella ajomatkalla Chirstchurchiin saimme vihdoin unelma nakyman Mt.Cookista Lake Pukakilla. Etelasaari oli todella erilainen pohjoissaareen verrattuna. 10 paivan ja 3000km jalkeen oli ihana palata lampimaan ja aurinkoisempaan Whakataneen.

Tosin hieman muuttuneena palasin, kun paatettiin piristaa Queenstownin iltaa varjaamalla hiukseni blondiksi! Muutenkin montamonta asiaa on tammikuun aikana muuttunut: isantaperheen vaihto seka koulun alku seka kannettavani rikkoutuminen. Hengissa kuitenkin ollaan ja olen hyvin kotiutunut uuteen isantaperheeseen!  Perheeseen kuuluu aiti, isa seka 17-vuotias veli, jonka tunsin jo aikaisemmin koulusta. Huoneen lisaksi minulla on oma parveke, josta naankin hienot oranssit auringonlaskut entista paremmin. Kesa on nyt kuumimmillaan, koulun luonastunneilla meinaa iho palaa kun aurinko paistaa ja lampotila on yli +20. Viela on vahan reilu 2 kuukautta jaljella taalla Whakatanessa, toivottavasti saan kannettavani korjattua, etta paasen paremmin postailemaan (:

Joulu Uudessa-Seelannissa ei ole valkoinen tai kylmä, se on punainen ja kesäinen! Pohutukawa niminen puu kukkii punaisena vain joulun aikaan, joten vihreä ruoho ja punaiset kukat itseasiassa loivat jouluisen tunnelman, mutta ei mikään valkoista joulua voita. Sää ei suosinut tänä jouluna rannalle menon kannalta, koska aurinko ei paistanut, mutta paleltua ei tarvinnut :D

Aamulla joulupäivä (25.!!) tuntui normaalilta, koska katsottiin vain tv.tä. Lounasaikaan lähdettiin kuitenkin sukulaisten luo bbq-luonalle. Eli grilliruokaa jouluaattona ja syötiin ulkona, tunnelma oli kuin jossain kesäisissä sukujuhlissa siellä Suomessa. Täällä jouluruoka painottuu jälkiruokiin, ja söinkin ylikyllin marjoja, kakkuja sekä pavlovaa. Lounaan jälkeen virkistäydyttiin uima-altaassa ja suunnattiin takaisin kotiin avaamaan lahjat. Lahjat jaettiin vain perheen kesken, joulupukkeja ei näkynyt. Lahjat olivat ilmestyneet muovikuusen alle jo monta viikkoa ennen joulupäivää. Joulu ei siis ole läheskään yhtä suuri juhla kuin Suomessa, varsinkin kun jouluaattona (24.) kaikki ostivat vielä paniikkiostoksia townissa alennusmyynneistä :D