Ladataan...

Rakkaat naiset,

Olen tullut siihen tulokseen, että me naiset ollaan ihan mahtavia! Naiset ovat mystisiä, maagisia, vahvoja, selviytyjiä ja kauniita. Tulin tähän tulokseen, kun tuossa yksi päivä imetin vauvaani ja sitä ennen olin pumpannut 100 ml maitoa, jonka pakastin. Naisen keho on todella hieno; ensin kannat lasta hänen kehittyessä sisälläsi ja yhtäkkiä tuotat maitoa, joka pitää lapsen hengissä. Mitä maailmassa olisi ilman naisia? Aika tyhjää olisi, sanoisin.

Olen jonkinsortin feministi, joka on vahvistunut minussa iän myötä. Usein ajatellaan, että feminismi on jonkinlaista miesvihaa. Sitä se ei suinkaan ole. Oma feminiinisyyteni ajattelee, että miehen tulee olla mies ja miehet ovat ihania. Mutta oma feminiinisyyteni ajattelee myös ettei naisia kohdella kaltoin. Mies ei kohtele naisia kaltoin. Kukaan ei kohtele toisiaan kaltoin, jos on henkisesti tasapainossa ja sinut itsensä kanssa. Oma feminiinisyyteni ajattelee, että jos toista ihmistä täytyy kohdella kaltoin, kiusata, haukkua tai muuta vastaavaa, tarvitsee apua tämä ihminen, joka sellaista tekee. Hänellä on paha olla itsensä kanssa.

Olen ollut iloinen julkisuudessa olleesta MeToo-kampanjasta, jossa naiset vihdoinkin uskaltavat tulla piiloistaan ja kertoa elämästä ja saamastaan kohtelusta. Koska itsekin olen elämässä joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, ymmärrän miten iso askel on kertoa asiasta. Hyvin usein uhri joutuu syyllisen penkkiin, koska monilla ahdistelijoilla on hyvin erilainen julkikuva ja voi olla vaikea uskoa, että tuon kuvan takana käyttäydytäänkin täysin eri tavoin. Enhän minä itsekään ottanut aikoinaan poliisiin yhteyttä. Pelon takia. Sen takia, että kukaan ei usko minua. Että minulle nauretaan ja että ahdistelija sanookin, ettei hän ole mitään tehnyt. Että minua aletaan syyllistää jostain. Pukeutumisesta, hymystä, hiuksista, ties mistä. Ja tämä kaikki on väärin. Niin väärin. Naiset ympäri maailman kantavat harteillaan niin suuria häpeän ja pelon taakkoja, että on suorastaan puhdistavaa, että niitä aletaan pikkuhiljaa purkamaan!

On kuitenkin myös niin, että uhriutuminen on täysin turhaa. Se vie energiaa, elämäniloa ja aikaa. Uhriutumisen sijaan naisten on hyvä ymmärtää, että he pystyvät aika paljoon. Naiset pystyvät kyllä halutessaan kävelemään läpi ahdistelun, syytösten, jouruilujen, pahojen sanojen, kateuden ja kaiken mitä ympäröivä maailma asettaa tielle. Sillä aina on ja aina tulee olemaan juoruilijoita, haukkujia, kateutta ja negatiivisia ihmisiä. On hyvä ymmärtää, että tällainen käytös ei ole sinun ongelmasi, jos sellaisen kohteeksi joudut. Ongelma on hänessä, joka tällaista käytöstä viljelee. Älä siis ikinä ota sitä henkilökohtaisesti, vaan kävele ohi. Kävele ohi pää pystyssä.

Minuakin on haukuttu elämässä. Joskus tuntuu, että riittävästi. Mutta nykyään sillä ei ole enää väliä, koska ajattelen, että haukkujilla pyörii ihan oma sirkus, jonka apinoihin minä en kuulu. Toivoisi vaan, että he löytäisivät sen verran elämäniloa ja valoa, jotta energia ei kuluisi toisten alentamiseen. Viimeistään lapsen saaminen yksin muutti persoonaani juuri oikeaan suuntaan itseni kannalta, koska nykyään muiden mielipiteet ovat vain muiden mielipiteitä. Jokaisellahan niitä on, joten miksi antaa niille kovin paljoa merkitystä. Mielellään ei yhtään. Kun joutuu raivaamaan tien läpi juorujen ja muun niin lopulta niiden merkitys katoaa.

Luin eilen artikkelia nuoresta raskaana olevasta naisesta, joka ei tiennyt kuka hänen lapsensa isä on. Artikkelin kommentointi oli järkyttävää. Ihmiset, jotka eivät edes tunteneet naista, tuomitsivat ja haukkuivat. Hänestä tehtiin huono äiti, vastuuton, mielenterveysongelmainen ja niin edelleen. Ihmettelin suuresti, koska en minä ainakaan voi toisten elämää tuomita, koska en tunne ihmisten tarinoita enkä heidän elämänsä yksityiskohtia. Mutta tämä nainen oli ihana, hän oli päätynyt keskittymään lapseen, koska lapsi oli tärkein. Toivottavasti hän ei ikinä päädy lukemaan artikkelin kommentointia.

Kysynkin vain yhden kysymyksen: Ajattelevatko nämä toisia niin hanakasti tuomitsevat ihmiset olevansa sitten jotenkin esimerkillisiä? Hekö ovat niitä hyviä roolimalleja lapsille? Sitäkö lapsille halutaan opettaa, tuomitsemista?

Minun mielestäni katsokaa ihmisiä, jotka ovat selviytyneet elämässä raskaista taakoista, käyneet läpi kovia kouluja, kulkeneet uria, jotka vievät pois keskikaistalta ja selviytyneet. Katsokaa sinne ja ottakaa opiksi. 

Voimia jokaiselle, sille omalle tielle jota kulkea. Ja naiset, me pystytään ihan mihin vain kunhan tarvotaan läpi kaikkien juorujen ja alentajien. Jos osaat ja haluat, pystyt mihin vain. 

Ihmeellistä on rintamaito, kun se saa aikaan tällaisia blogitekstejäkin. ;)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Muutamia vuosia sitten sain tarpeekseni jatkuvasta ulkoapäin tulevasta höpötyksestä, että miksei minulla ole miestä. Sorruin sosiaaliseen paineeseen ja latasin puhelimeeni suositun deittisovelluksen- Tinderin. Sydänystäväni kyllä sanoivat ettei Tinder sovi minulle, kun olen tällainen metsän menninkäinen, mutta ajattelin, että tuleepa sekin kokeiltua. Ehkä minulla on vain huono tuuri, mutta nyt jälkikäteen mietittynä, ei olisi kannattanut. Sukeltakaamme hetkeksi Tinder -deittien maailmaan!

* Herra A oli hauska (ainakin omasta mielestään). Hän heitteli puujalkavitsejä, tytötteli ja samaan hengenvetoon kertoi ettei minun pidä loukkaantua tytöttelystä. Vai olenko sellainen mielenipahoittaja kenties? Herra A oli myös kärsimätön. Jos vastasin viesteihin yhdellä sanalla kiireen keskellä,hän loukkaantui. Kerro miksi vastaat noin lyhyesti?! Enkö ole kiinnostava? Häh? Hän joko hyväksyi selitykseni (niinkuin hän itse niitä kutsui, ne olivat selityksiä) tai ei. Ruuanlaitto oli hyväksyttävä selitys, ystävän kanssa kahvilla olo ei. Ymmärrätte varmaan, että Herra A ei mennyt jatkoon. Ei mennyt edes treffeille.

* Herra B kuului siihen sarjaan, johon moni muukin kuului, eli terapoitaviin. Aluksi kaikki vaikutti hyvältä. Pikkuhiljaa alkoi tulla pieniä merkkejä, joista tuli itselleni negatiivista energiaa. Usein huomasin joutuvani terapeutiksi koskien edellisiä suhteita, mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, muita elämän solmukohtia. Herra B kertoi jopa suunnittelevansa edellisen tyttöystävänsä tappamista. Siinä vaiheessa tajusin etten halua olla se seuraava ex-tyttöystävä, jonka selän takana mietitään vedätäänkö hänelle naru kaulaan vai pyydetäänkö autoajelulle, joka päättyy traagisesti. Tajusin, että lehtien otsikot eivät ole harhaa vaan keskuudessamme on oikeasti hyvin häiriintyneitä ihmisiä, jotka tarvitsisivat ammattiapua eikä minun hyväsydämisyyttäni ja kuuntelevia korvia. Poliisituttuni soitti Herra B:lle, kuulemma tällaiset rauhoittuvat jo pelkästä poliisin yhteydenotosta. Pelästyin, numeroni meni salaiseksi ja nykyään en terapoi yhtään ketään. Ei jatkoon.

* Herra C kuului kategoriaan, jollaisia tuli vastaan useita. Huijari. Hän ei suinkaan ollut oikeasti Herra C vaan todellisuudessa Herra J. Tämän kategorian tyypit valehtelevat nimensä ja moni valehtelee kaiken muunkin mm. ammatin, asuinpaikan ja oikeastihan he eivät ole edes sinkkuja. He elävät jonkinlaista kaksoiselämää. Nokkelana naisena huijaus selviää aika pian, koska intuitio kertoo ettei kaikki ole nyt oikein. Herra C katoaa kuin tuhka tuuleen ja hänen Prepaid-numeronsa lakkaa toimimasta, kun hän paljastuu. Kertoipa yksi Herra C kerran olevansa sairaalassa kuolemankielissä ja päätin selvittää asian menemällä sairaalaan. Ei ollut kuolemankielissä eikä sairaalassa. Minua vain huijattiin. Ei jatkoon.

* Herra D on ikuinen seikkailija. Tinder tarjoaa tähän oivan väylän. Herra D:n ajatuksena ei todellakaan ole parisuhde vaan naisten hömpöttäminen. Fiksu nainen pelaa Herra D:n ehdoilla ja dumppaa hänet aiemmin kuin tämä Mr. Macho eli Herra D ehtii sen tehdä. Sillä sen hän tekee ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin. Ja sen pienen hetken aikana, jonka Mr. Macho sinulle suo jumalallisesta olemuksestaan, hänellä on naisia kierroksessa ainakin yhden käden sormen verran. Hän puhuu paljon ja luo mielikuvaa sitoutumisesta. Puheillaan hän luo ansan, johon on helppo langeta. Ei jatkoon. Ellei halua takuuvarmaa sukupuolitautia ja hyppykuppaa Thaimaasta sillä Herra D matkustelee sielläkin aktiivisesti. Rentoutumassa. You know.

* Herra E on epätoivoinen. Hän on toisaalta sympaattinen, mutta epätoivoisuus ei tee kenestäkään kaunista eikä kiinnostavaa. Herra E:n elämän keskipisteeksi on tullut kumppanin löytäminen ja hän tekee kaikkensa löytääkseen Sen Oikean. Herra E ei osaa nauttia enää elämässä mistään muista jutuista vaan hän haluaa vain löytää kumppanin. Mahdollisimman pian. Se on surullista nähdä ihmisen riutuvan, mutta samalla myös todella rasittavaa. Sillä Herra E:n seurassa ei saa happea. Hänen pitää tietää jokainen marjastusreissu (tai mieluummin en saisi mennä marjaan vaan viettäisin aikaa hänen kanssaan). Ei jatkoon. 

* Herra F elää itselleen, mutta haluaa naisen, Herra F ilmoitti minulle heti, että jos suhteemme kehittyy pidemmälle, minun on muutettava hänen asuinpaikkakunnalleen. Minun on myös luovuttava hevosestani, koska hän on niille allerginen ja se veisi liikaa aikaa. Vihaan sitä, että joku alkaa määritellä elämääni. Sitä, että joku kertoo miten minun pitää tehdä asiat. Sitä, että joku alistaa minut oman elämänsä ikeen alle. Herra F:n kanssa meillä oli heti riita. Herra F sopii vain alistuville naisille. Onnea Herra F:lle, jos uskoo löytävänsä sellaisen uusien sukupolvien naisista. Ei jatkoon.

* Herra G on nopeuden mestari. Puhelinnumero tulee alta aikayksikön ja erehdypä antamaan omasi hänelle. Sillä alta aikayksikön puhelimeesi saapuu kuva Herra G:n sukupuolielimestä. Ehkä mittojen kanssa. Kenties lisänä kysymys: "No, miltä näyttää beibe?". Sanani loppuvat tähän Herra G:hen.

*********************************

Kun aikani törmäsin näihin Tinderin ihmeisiin, totesin, että sydänystäväni olivat oikeassa. Tinder ei ole minun paikkani. Ehkä se sopisi kevyeksi ajankuluksi huumorimielessä tai ehkä omat energiani vetävät puoleensa vain vääränlaiset tyypit. Veikkaan, että myös miehet kokevat samaa naisten puolelta (paitsi noista sukupuolielimen kuvista en tiedä). En tiedä, minulla on kokemuksia vain tästä näkökulmasta. Oli miten oli, Tinder ei ole minun juttuni. Tulkoot mies vastaan jossain muualla jos tulee, olen onnellinen ilmankin. :)

P.S. Tämä oli minun kokemukseni. Moni varmasti löytää rakkauden Tinderistä mikä on ihanaa. Onnea heille :)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla oli muutama vuosi sitten projektina olla ostamatta uusia vaatteita vuoteen. Se vuosi avasi uudenlaista maailmaa itselleni, koska syvennyin moneen asiaan tässä kulutusyhteiskunnassa. Tuon vuoden jälkeenkin olen ostanut vain muutaman vaatteen uutena. Ja nyt raskausaikana ostin itselleni muutaman äitiysvaatteen. Käytettynä tosin. Vauvalle olen hankkinut vaatteet käytettynä. Kärsin jonkinlaisesta Kiina-ahdistuksesta, josta Eurooppaan lykätään sitä tahtia vaatetta ja tavaraa ettei hitaampi pysy perässä. Moni ihminen yliherkistyy kemikaaleille, moni kärsii iho-ongelmista enkä oikein pidä monien tehtaiden etiikastakaan kohdella työntekijöitä. Katselin kerran dokumentin idästä, jossa kerrottiin nuoresta vaatetehtaassa työskentelevästä naisesta. Hän oli raskaana ja ennen synnytystä pyörtyi työnsä ääreen. Työnantaja ei antanut lomaa ja hän sai olla synnytyksen jälkeen päivän kotona ennen kuin oli palattava töihin. Työpäivien pituudesta en viitsi edes mainita. Ei ole ihme, että näihin tehtaisiin ei päästetä toimittajia juurikaan. Asioilla on toki kaksi puolta; siellä eläville kyse on toimeentulosta, mutta toisaalta pitääkö näin toimia vain siksi, että me yltäkylläisyydessä elävät saadaan halpa vaate, jotka on parkittu ties millä kemikaaleilla homeenestoaineista lähtien?

Länsimaista kuluttavaa ihmistä ei saa syyllistää. Ja hommahan jatkuu siksi samalla tavalla, koska kukaan ei muuta mitään, kaikki jatkavat ostamistaan, tehtaat pyörivät ja meillä on oikeus nauttia kulutuselämäntavasta. Tuntuu nykyään ettei länsimaisella ihmisellä olekaan muuta kuin oikeuksia. Itselleni idän ahdistus on iskenyt ja esimerkiksi Wish on aikamoinen kirosana tuotteineen. Jotkut vetoavat yrityksiin, että miksi he valmistavat tuotteita. Ettei vastuu ole suinkaan kuluttajalla. No, he tekevät niitä tuotteita juuri siksi, että niille on kysyntää. Niitä ostetaan. Jos emme osta niin paljoa, ei tuotettaisi niin paljoa. Maailmasta on tullut rahan pyörittämä bisnespallo, jossa syömme koko ajan tulevaisuuden elinolosuhteita. Saati sitten lastemme elinolosuhteita. Kuka olisi huolissaan maapallon kestokyvystä?

Olen hankkinut vauvalle kaiken käytettynä. Saanut vaatteita ja tavaroita, kierrellyt kirpputoreja sekä käyttänyt nettikirppiksiä. Toki rahallinen säästö on merkittävä, koska monet haluavat tavarapaljoudessa eroon tavaroista muutamilla euroilla. Jotta saa kaappiin tilaa uusille tavaroille. Toinen syy on se, että vauvanvaatteet on pesty jo moneen kertaan, jolloin niistä on huuhtoutunut pois enempi määrä kemikaaleja. On todella vaikea nimittäin löytää Euroopassa valmistettuja vaatteita. Vauvanvaatteissakin suurin osa valmistetaan nimittäin Kiinassa eikä hinta kerro valmistusmaasta välttämättä mitään. Muun muassa Bangladeshissa valmistetaan sekä halpoja henkkamaukan vaatteita että kalliita Molon vaatteita. Marimekon vauvanvaatteita valmistetaan Thaimaassa. Name It, PoP, Tutta ja Lindex Kiinassa. Noshin vaatteiden alkuperä sentään johtaa Portugaliin, jossa suomalaisomisteisessa tehtaassa valmistetaan myös Papun vaatteita sekä ainakin osa äitiyspakkauksen vaatteista. Erikoista on, että jotkut merkit mainostavat vaatteitaan lauseella "Designed in Finland", mutta valmistusmaata ei kerrota. 

On haastavaa olla nykyään tiedostava kuluttaja. Lastenvaatteita tarvitaan ja monille kysymys on myös rahallinen. Eivätkä kaikki halua ostaa käytettyä, koska heille muodostuu kokemus köyhyydestä. Köyhyys on hyvin subjektiivinen kokemus. Itse saan kiksejä siitä, että löydän kivan vaatteen käytettynä, toinen kokee itsensä köyhäksi hankkiessaan käytetyn tavaran. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en koe olevani köyhä, vaikka hankin käytettyä ja kaupoissakin ostan tuotteita punaisilla lapuilla. Minulle se ei ole köyhyyttä vaan oman elämäni ja maapallon kannalta järkevää toimintaa. Talooni olen suunnitellut sisustuksen niin mieleiseksi ettei sitä tarvitse vaihtaa toivottavasti kymmeniin vuosiin. En nimittäin ihan ymmärrä jatkuvaa sisustuksenkaan vaihtamista. Onko se tarpeellista vai onko siinä kyse jonkinlaisesta psyykkisestä tyhjyydestä tai ostamiseen koukuttumisesta?

Myös erilaisissa pesuaineissa olen siirtynyt erilaisiin tuotteisiin mitä aiemmin. Pyykinpesuaineet ovat nykyään hajusteettomia ja etsin aina allergia-ja astmaliiton merkin pyykinpesuaineissa. Shampoissa siirryin ajat sitten silikonittomiin tuotteisiin ja tällä hetkellä käytössä ovat biohajoavat Ole hyvä-tuotteet. Uutena olen löytänyt kylpyhuoneeseeni edulliset Organic Shopin ihanat tuotteet. Järven rannalla asuessa itselleni on tärkeää, että kemikaalit hajoavat luontoon ja oma ympäristöön kohdistuva kuormitus olisi mahdollisimman pientä. Tosin järvien kuormituksessa kannattaa ottaa huomioon aina rikki-ja typpilaskeumat, joita tulee Suomeen jatkuvasti itäblokin maista ja niiden tehtaista, joissa myrkkyjen suodatus on melko alkeellista. Suomi sijaitsee niin idässä, että itäblokista saapuu tänne koko ajan laskeumaa taivaalta. Tämän takia erityisesti itäblokin maiden myrkkyjen käsittelyyn tulisi ehdottomasti panostaa. Ei riitä, että täällä järvirantojen asukkaat tekisivät mitä, jos taivaalta laskeutuu ties mitä myrkkyä järviimme. Tarvittaisiin kokonaisuus, jossa huomioitaisiin jokainen osa-alue.

Jos joku on joskus ihmetellyt miksi raskausaikanakin ihoni on hyvässä kunnossa niin kerronpa pienen salaisuuden: en käytä ihooni mitään hajustettuja rasvoja, en meikkivoiteita, en puutereita. Juon aamulla ensi töikseni puoli litraa vettä vähintään ja juon vettä päivän mittaan koko ajan. Ainoa rasva mitä ihooni käytän, on karitevoi. Ja joskus apteekin hajusteettomat perusvoiteet. Uskon kuitenkin, että ihon hyvinvointiin vaikuttaa eniten vesi sekä ruokavalio. Niin. Ja en juo alkoholia raskausajan ulkopuolellakaan.

Hyviä kulutusvalintoja jokaiselle tähän vuoteen. :) 

Share
Ladataan...

Ladataan...

En juuri käytä julkisia terveyspalveluja, koska hakeudun yleensä sairastuttua yksityiselle puolelle. Maksan mielelläni hyvästä hoidosta, joka on empaattista, kuuntelevaa, asiantuntevaa ja asiakasta kunnioittavaa. Työterveyttä käytän myös, mutta ei siitä sen enempää. Pääosin kokemukset työterveydestä ovat olleet positivisia. ;) Ja uskon siihen, että julkinen terveydenhoito on myös paineen alla, jolloin se näkyy hoidon laadussa.

Julkisen puolen palveluihin olen tutustunut nyt raskausaikana neuvolan kautta. Korostan sitä, että neuvolasysteemi on valtavan hyvä ja hieno asia, mutta omalla kohdallani olen ollut siihen myös pettynyt. Tässä muutama esimerkki.

Sain hampaisiini elämäni ensimmäisen reiän suunnilleen 4. raskauskuulla. Hammasta vihloi ja särki ja ei ollut yhtään kiva syödä mitään. Tutkimusten mukaanhan raskaus muuttaa suun bakteeristoa ja altistaa esimerkiksi hampaiden reikiintymiselle. Hammasterveydestä tulisi huolehtia, koska sillä voi olla vaikutuksia myös sikiöön. Neuvolasta ohjeistettiin varaamaan aika hammaslääkäriin. Sanoivat, että pääsen oireillani varmasti pian, koska olen raskaanakin. Soitin kaupunkini hammashoitolaan, jossa ensimmäinen tarjottu aika oli lähes 3 kuukauden päässä. Raskaus ei hammashoitolan mukaan ole syy jouduttaa hoitoon pääsyä. Asun Kurussa ja sanoin, että olen valmis myös ajamaan Ylöjärvelle mihin tahansa toimipisteeseen, jos vaan saisin ajan hieman aiemmin. Ei löytynyt aikaa. Sanoin meneväni yksityiselle, jolloin puhelimeen vastannut hoitaja kirjasi ylös, että kieltäydyin annetusta hoitoajasta "jotta meillä lukee tämä paperilla, että olet itse kieltäytynyt, vaikka olemme tarjonneet sinulle hoitoa."

Menin yksityiselle. Reikä hampaassa. Paikattiin heti ja yksityinen hammaslääkäri ihmetteli suuresti saamaani "palvelua" omassa hammashoitolassa. Neuvolan suosituksesta laitoinkin Ylöjärven kaupungille palautetta asiasta ja sain ylihammaslääkäriltä vastauksen, jonka ydinkohdat olivat:

- raskaus ei ole sairaus eikä näin ollen syy jouduttaa hammashoitoon pääsyä 

- raskaus voi sen sijaan estää monien hammashoidossa käytettävien aineiden käytön

- kannattaa hoitaa hampaat kuntoon ennen raskautta

- sikiölle on monia muitakin vaaratekijöitä kuin hammasterveys

Sellaista. Olisiko minun pitänyt liioitella tuntuvasti hammassärkyäni, vaikka hyvän kipukynnyksen omaavana kestän kipua todella paljon, päästäkseni hoitoon nopeammin? Eikö riitä, että kertoo hammasta särkevän eikä pysty syömään kunnolla? Arvaatte varmaan, että käytän jatkossakin yksityistä hammashoitoa. Olin raskaana tai en. ;)

Toinen juttu sattui joulunpyhinä. Oma neuvola Kurussa oli joulunajan kiinni ja ohjeistettiin ottamaan yhteyttä Taysin raskauspäivystykseen jos tulee jotain. Raskauden loppuaikoina verenpaineeni on tahtonut kohota hieman ja mitatessani sen uudenvuoden tienoilla huolestuin, koska se ylitti rajan, jossa pitää ottaa Taysiin yhteys saamieni neuvolan ohjeiden mukaan. Soitin Taysiin ja kätilö sanoi, että pitäisi mitata virtsan proteiini. Kerroin neuvolani olevan kiinni, johon kätilö sanoi ettei minun kannata sellaisen asian takia tulla Taysiin vaan pitää nyt vaan odottaa 2.1 asti, kun Ylöjärven pääneuvola aukeaa ja yrittää olla stressaamatta.

Yrittää olla stressaamatta. Raskausmyrkytyksellä pelotellaan joka paikassa ja sihen liittyy nimenomaan kohoava verenpaine, virtsassa esiintyvä proteiini, turvotukset, näköhäiriöt ja päänsärky. Kun päätänikin lisäksi särki ja olin flunssassa, oli paniikin ainekset kasassa. Odottelin monta päivää Ylöjärven aukeamista jotta pääsisin selvittämään proteiinit. Aloin pelätä jokaista verenpaineenmittausta kotona. Mitä jos paine vaan nousee enkä tiedä liittyykö se raskausmyrkytykseen? Tuli 2.1 ja soitin Ylöjärvelle. Neuvolan hoitaja kertoi juuri tulleensa lomalta "eikä voi nyt ottaa minua Ylöjärvelle eikä oikeastaan heittää pissatikun tulkintaa kellekään muullekaan, kun oma neuvolani Kurussa on vielä kiinni." Koita nyt olla stressaamatta, oli vastaus ja pahoittelut siitä, että oma terveysasema nyt vaan on kiinni. Neuvola suositteli myös Taysiin menoa, jos stressi kasvaa liian isoksi. Siispä. Tays sanoo, että mene neuvolaan ja neuvola sanoo, että mene Taysiin. Kukaan ei voi ottaa yhtä helvetin pissatestiä, jonka vaatimukseni on kastaa tikku pissapurkkiin, odottaa minuutti ja kertoa tulos. Tällaisella aiheutetaan viimeisillään raskaana olevalle ihan kohtuuton stressi. Mutta yritä ihmeessä olla stressaamatta!

Odottelin muutaman päivän taas ja jännitin ja stressasin. Kunnes pääsin neuvolaan ja luojan kiitos, ei proteiineja. Sain kotiin testiliuskat, koska tietenkin nyt he ovat huolissaan verenpaineestani, joka on todellakin ollut koholla viime viikot pelkästään stressin takia! Nytkö sitten on resursseja seurata tilannetta, jonka aivan itse järjestivät sillä, että en saanut apua ja hoitoa asiaan, joka aiheutti stressiä? Anna minulle ymmärrystä tätä kaikkea kohtaan, sitä toivoin ja nyt lähinnä ottaa päähän koko touhu.

Ei siis raskausmyrkytystä toistaiseksi. Mutta ne verenpaineet. Seuraillaan nyt niitä sitten. Ihminen miettii aina, että mitä jos. Mitä jos proteiinia olisi ollut ja tila olisi ollut raskausmyrkytys? En halua edes ajatella. Mielestäni tällainen on kaameaa välinpitämättömyyttä. 

Mutta jotta pysytään positiivisena, toivottavasti synnytyksestä tulee mukava kokemus. :) Ylöjärvi- yritän ymmärtää sinua. 

 

Share
Ladataan...

Pages