Ladataan...

Minulla oli muutama vuosi sitten projektina olla ostamatta uusia vaatteita vuoteen. Se vuosi avasi uudenlaista maailmaa itselleni, koska syvennyin moneen asiaan tässä kulutusyhteiskunnassa. Tuon vuoden jälkeenkin olen ostanut vain muutaman vaatteen uutena. Ja nyt raskausaikana ostin itselleni muutaman äitiysvaatteen. Käytettynä tosin. Vauvalle olen hankkinut vaatteet käytettynä. Kärsin jonkinlaisesta Kiina-ahdistuksesta, josta Eurooppaan lykätään sitä tahtia vaatetta ja tavaraa ettei hitaampi pysy perässä. Moni ihminen yliherkistyy kemikaaleille, moni kärsii iho-ongelmista enkä oikein pidä monien tehtaiden etiikastakaan kohdella työntekijöitä. Katselin kerran dokumentin idästä, jossa kerrottiin nuoresta vaatetehtaassa työskentelevästä naisesta. Hän oli raskaana ja ennen synnytystä pyörtyi työnsä ääreen. Työnantaja ei antanut lomaa ja hän sai olla synnytyksen jälkeen päivän kotona ennen kuin oli palattava töihin. Työpäivien pituudesta en viitsi edes mainita. Ei ole ihme, että näihin tehtaisiin ei päästetä toimittajia juurikaan. Asioilla on toki kaksi puolta; siellä eläville kyse on toimeentulosta, mutta toisaalta pitääkö näin toimia vain siksi, että me yltäkylläisyydessä elävät saadaan halpa vaate, jotka on parkittu ties millä kemikaaleilla homeenestoaineista lähtien?

Länsimaista kuluttavaa ihmistä ei saa syyllistää. Ja hommahan jatkuu siksi samalla tavalla, koska kukaan ei muuta mitään, kaikki jatkavat ostamistaan, tehtaat pyörivät ja meillä on oikeus nauttia kulutuselämäntavasta. Tuntuu nykyään ettei länsimaisella ihmisellä olekaan muuta kuin oikeuksia. Itselleni idän ahdistus on iskenyt ja esimerkiksi Wish on aikamoinen kirosana tuotteineen. Jotkut vetoavat yrityksiin, että miksi he valmistavat tuotteita. Ettei vastuu ole suinkaan kuluttajalla. No, he tekevät niitä tuotteita juuri siksi, että niille on kysyntää. Niitä ostetaan. Jos emme osta niin paljoa, ei tuotettaisi niin paljoa. Maailmasta on tullut rahan pyörittämä bisnespallo, jossa syömme koko ajan tulevaisuuden elinolosuhteita. Saati sitten lastemme elinolosuhteita. Kuka olisi huolissaan maapallon kestokyvystä?

Olen hankkinut vauvalle kaiken käytettynä. Saanut vaatteita ja tavaroita, kierrellyt kirpputoreja sekä käyttänyt nettikirppiksiä. Toki rahallinen säästö on merkittävä, koska monet haluavat tavarapaljoudessa eroon tavaroista muutamilla euroilla. Jotta saa kaappiin tilaa uusille tavaroille. Toinen syy on se, että vauvanvaatteet on pesty jo moneen kertaan, jolloin niistä on huuhtoutunut pois enempi määrä kemikaaleja. On todella vaikea nimittäin löytää Euroopassa valmistettuja vaatteita. Vauvanvaatteissakin suurin osa valmistetaan nimittäin Kiinassa eikä hinta kerro valmistusmaasta välttämättä mitään. Muun muassa Bangladeshissa valmistetaan sekä halpoja henkkamaukan vaatteita että kalliita Molon vaatteita. Marimekon vauvanvaatteita valmistetaan Thaimaassa. Name It, PoP, Tutta ja Lindex Kiinassa. Noshin vaatteiden alkuperä sentään johtaa Portugaliin, jossa suomalaisomisteisessa tehtaassa valmistetaan myös Papun vaatteita sekä ainakin osa äitiyspakkauksen vaatteista. Erikoista on, että jotkut merkit mainostavat vaatteitaan lauseella "Designed in Finland", mutta valmistusmaata ei kerrota. 

On haastavaa olla nykyään tiedostava kuluttaja. Lastenvaatteita tarvitaan ja monille kysymys on myös rahallinen. Eivätkä kaikki halua ostaa käytettyä, koska heille muodostuu kokemus köyhyydestä. Köyhyys on hyvin subjektiivinen kokemus. Itse saan kiksejä siitä, että löydän kivan vaatteen käytettynä, toinen kokee itsensä köyhäksi hankkiessaan käytetyn tavaran. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en koe olevani köyhä, vaikka hankin käytettyä ja kaupoissakin ostan tuotteita punaisilla lapuilla. Minulle se ei ole köyhyyttä vaan oman elämäni ja maapallon kannalta järkevää toimintaa. Talooni olen suunnitellut sisustuksen niin mieleiseksi ettei sitä tarvitse vaihtaa toivottavasti kymmeniin vuosiin. En nimittäin ihan ymmärrä jatkuvaa sisustuksenkaan vaihtamista. Onko se tarpeellista vai onko siinä kyse jonkinlaisesta psyykkisestä tyhjyydestä tai ostamiseen koukuttumisesta?

Myös erilaisissa pesuaineissa olen siirtynyt erilaisiin tuotteisiin mitä aiemmin. Pyykinpesuaineet ovat nykyään hajusteettomia ja etsin aina allergia-ja astmaliiton merkin pyykinpesuaineissa. Shampoissa siirryin ajat sitten silikonittomiin tuotteisiin ja tällä hetkellä käytössä ovat biohajoavat Ole hyvä-tuotteet. Uutena olen löytänyt kylpyhuoneeseeni edulliset Organic Shopin ihanat tuotteet. Järven rannalla asuessa itselleni on tärkeää, että kemikaalit hajoavat luontoon ja oma ympäristöön kohdistuva kuormitus olisi mahdollisimman pientä. Tosin järvien kuormituksessa kannattaa ottaa huomioon aina rikki-ja typpilaskeumat, joita tulee Suomeen jatkuvasti itäblokin maista ja niiden tehtaista, joissa myrkkyjen suodatus on melko alkeellista. Suomi sijaitsee niin idässä, että itäblokista saapuu tänne koko ajan laskeumaa taivaalta. Tämän takia erityisesti itäblokin maiden myrkkyjen käsittelyyn tulisi ehdottomasti panostaa. Ei riitä, että täällä järvirantojen asukkaat tekisivät mitä, jos taivaalta laskeutuu ties mitä myrkkyä järviimme. Tarvittaisiin kokonaisuus, jossa huomioitaisiin jokainen osa-alue.

Jos joku on joskus ihmetellyt miksi raskausaikanakin ihoni on hyvässä kunnossa niin kerronpa pienen salaisuuden: en käytä ihooni mitään hajustettuja rasvoja, en meikkivoiteita, en puutereita. Juon aamulla ensi töikseni puoli litraa vettä vähintään ja juon vettä päivän mittaan koko ajan. Ainoa rasva mitä ihooni käytän, on karitevoi. Ja joskus apteekin hajusteettomat perusvoiteet. Uskon kuitenkin, että ihon hyvinvointiin vaikuttaa eniten vesi sekä ruokavalio. Niin. Ja en juo alkoholia raskausajan ulkopuolellakaan.

Hyviä kulutusvalintoja jokaiselle tähän vuoteen. :) 

Share
Ladataan...

Ladataan...

En juuri käytä julkisia terveyspalveluja, koska hakeudun yleensä sairastuttua yksityiselle puolelle. Maksan mielelläni hyvästä hoidosta, joka on empaattista, kuuntelevaa, asiantuntevaa ja asiakasta kunnioittavaa. Työterveyttä käytän myös, mutta ei siitä sen enempää. Pääosin kokemukset työterveydestä ovat olleet positivisia. ;) Ja uskon siihen, että julkinen terveydenhoito on myös paineen alla, jolloin se näkyy hoidon laadussa.

Julkisen puolen palveluihin olen tutustunut nyt raskausaikana neuvolan kautta. Korostan sitä, että neuvolasysteemi on valtavan hyvä ja hieno asia, mutta omalla kohdallani olen ollut siihen myös pettynyt. Tässä muutama esimerkki.

Sain hampaisiini elämäni ensimmäisen reiän suunnilleen 4. raskauskuulla. Hammasta vihloi ja särki ja ei ollut yhtään kiva syödä mitään. Tutkimusten mukaanhan raskaus muuttaa suun bakteeristoa ja altistaa esimerkiksi hampaiden reikiintymiselle. Hammasterveydestä tulisi huolehtia, koska sillä voi olla vaikutuksia myös sikiöön. Neuvolasta ohjeistettiin varaamaan aika hammaslääkäriin. Sanoivat, että pääsen oireillani varmasti pian, koska olen raskaanakin. Soitin kaupunkini hammashoitolaan, jossa ensimmäinen tarjottu aika oli lähes 3 kuukauden päässä. Raskaus ei hammashoitolan mukaan ole syy jouduttaa hoitoon pääsyä. Asun Kurussa ja sanoin, että olen valmis myös ajamaan Ylöjärvelle mihin tahansa toimipisteeseen, jos vaan saisin ajan hieman aiemmin. Ei löytynyt aikaa. Sanoin meneväni yksityiselle, jolloin puhelimeen vastannut hoitaja kirjasi ylös, että kieltäydyin annetusta hoitoajasta "jotta meillä lukee tämä paperilla, että olet itse kieltäytynyt, vaikka olemme tarjonneet sinulle hoitoa."

Menin yksityiselle. Reikä hampaassa. Paikattiin heti ja yksityinen hammaslääkäri ihmetteli suuresti saamaani "palvelua" omassa hammashoitolassa. Neuvolan suosituksesta laitoinkin Ylöjärven kaupungille palautetta asiasta ja sain ylihammaslääkäriltä vastauksen, jonka ydinkohdat olivat:

- raskaus ei ole sairaus eikä näin ollen syy jouduttaa hammashoitoon pääsyä 

- raskaus voi sen sijaan estää monien hammashoidossa käytettävien aineiden käytön

- kannattaa hoitaa hampaat kuntoon ennen raskautta

- sikiölle on monia muitakin vaaratekijöitä kuin hammasterveys

Sellaista. Olisiko minun pitänyt liioitella tuntuvasti hammassärkyäni, vaikka hyvän kipukynnyksen omaavana kestän kipua todella paljon, päästäkseni hoitoon nopeammin? Eikö riitä, että kertoo hammasta särkevän eikä pysty syömään kunnolla? Arvaatte varmaan, että käytän jatkossakin yksityistä hammashoitoa. Olin raskaana tai en. ;)

Toinen juttu sattui joulunpyhinä. Oma neuvola Kurussa oli joulunajan kiinni ja ohjeistettiin ottamaan yhteyttä Taysin raskauspäivystykseen jos tulee jotain. Raskauden loppuaikoina verenpaineeni on tahtonut kohota hieman ja mitatessani sen uudenvuoden tienoilla huolestuin, koska se ylitti rajan, jossa pitää ottaa Taysiin yhteys saamieni neuvolan ohjeiden mukaan. Soitin Taysiin ja kätilö sanoi, että pitäisi mitata virtsan proteiini. Kerroin neuvolani olevan kiinni, johon kätilö sanoi ettei minun kannata sellaisen asian takia tulla Taysiin vaan pitää nyt vaan odottaa 2.1 asti, kun Ylöjärven pääneuvola aukeaa ja yrittää olla stressaamatta.

Yrittää olla stressaamatta. Raskausmyrkytyksellä pelotellaan joka paikassa ja sihen liittyy nimenomaan kohoava verenpaine, virtsassa esiintyvä proteiini, turvotukset, näköhäiriöt ja päänsärky. Kun päätänikin lisäksi särki ja olin flunssassa, oli paniikin ainekset kasassa. Odottelin monta päivää Ylöjärven aukeamista jotta pääsisin selvittämään proteiinit. Aloin pelätä jokaista verenpaineenmittausta kotona. Mitä jos paine vaan nousee enkä tiedä liittyykö se raskausmyrkytykseen? Tuli 2.1 ja soitin Ylöjärvelle. Neuvolan hoitaja kertoi juuri tulleensa lomalta "eikä voi nyt ottaa minua Ylöjärvelle eikä oikeastaan heittää pissatikun tulkintaa kellekään muullekaan, kun oma neuvolani Kurussa on vielä kiinni." Koita nyt olla stressaamatta, oli vastaus ja pahoittelut siitä, että oma terveysasema nyt vaan on kiinni. Neuvola suositteli myös Taysiin menoa, jos stressi kasvaa liian isoksi. Siispä. Tays sanoo, että mene neuvolaan ja neuvola sanoo, että mene Taysiin. Kukaan ei voi ottaa yhtä helvetin pissatestiä, jonka vaatimukseni on kastaa tikku pissapurkkiin, odottaa minuutti ja kertoa tulos. Tällaisella aiheutetaan viimeisillään raskaana olevalle ihan kohtuuton stressi. Mutta yritä ihmeessä olla stressaamatta!

Odottelin muutaman päivän taas ja jännitin ja stressasin. Kunnes pääsin neuvolaan ja luojan kiitos, ei proteiineja. Sain kotiin testiliuskat, koska tietenkin nyt he ovat huolissaan verenpaineestani, joka on todellakin ollut koholla viime viikot pelkästään stressin takia! Nytkö sitten on resursseja seurata tilannetta, jonka aivan itse järjestivät sillä, että en saanut apua ja hoitoa asiaan, joka aiheutti stressiä? Anna minulle ymmärrystä tätä kaikkea kohtaan, sitä toivoin ja nyt lähinnä ottaa päähän koko touhu.

Ei siis raskausmyrkytystä toistaiseksi. Mutta ne verenpaineet. Seuraillaan nyt niitä sitten. Ihminen miettii aina, että mitä jos. Mitä jos proteiinia olisi ollut ja tila olisi ollut raskausmyrkytys? En halua edes ajatella. Mielestäni tällainen on kaameaa välinpitämättömyyttä. 

Mutta jotta pysytään positiivisena, toivottavasti synnytyksestä tulee mukava kokemus. :) Ylöjärvi- yritän ymmärtää sinua. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tätä aloituskuvaa ei ole siis todellakaan otettu tänä talvena. Kahdestakin syystä. Ensinnäkään nyt ei vielä kannata mennä jäälle näillä leveysasteilla. Toisekseen, en pystyisi tuollaiseen hyppyyn tällä hetkellä mahani kanssa. Kuva on siis viime talvelta. Mutta se motivoitkoon miettimään, muuttuuko ihminen vuoden vaihtuessa. Vai muuttuuko ihminen yksinkertaisesti vain ajan myötä. Jos muuttuu. Kaikki eivät muutu. Toiset muuttuvat.

Vuoden vaihtuminen on lupausten aikaa. Mutta jääkö vuodenvaihteen lupaukset sanahelinän tasolle vai motivoivatko ne elämänmuutokseen? On hienoa, että ihmiset aloittavat kaikenlaisia projekteja. Ne voivat olla ponnahduslauta erilaiseen elämään. Tärkeintä on ehkä kuitenkin oma tahtotila. Haluanko minä tätä todella? Sillä ilman omaa halua ihminen ei muutu. Ja sitä omaa halua ei voi kukaan tuoda ulkopuolelta toiseen ihmiseen. Motivaattoreita voi olla, mutta oma halu on se bensa liekeissä, joka tuo tulosta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kaikki lähtee lopulta itsestä.

Vuoden vaihtuessa moni keskittyy fyysisiin muutoksiin. Olen pitkään miettinyt, miksi psyykkisen puolen asiat ovat edelleen vaikeita ottaa haltuun, vaikka meillä on tietoa enemmän eri asioista kuin koskaan aiemmin. Ihmiset näkevät kaiken mielellään fyysisyyden läpi, vaikka on tutkimuksia, joissa on todettu ihmisen psyykeellä olevan valtava merkitys hyvinvoinnilla. Psyyke voi aiheuttaa jopa 70-80 % fyysisistä sairauksista. Vai oletko koskaan tullut ajatelleeksi ihmisiä, jotka hyppivät lääkäristä toiseen eikä mitään syytä löydy monenlaisiin oireisiin? Koskaan. Mistään. Millään tutkimuksilla. Ehkä psyyke onkin asia, joka pitäisi ottaa ensimmäisenä haltuun. Kohdata itsensä ja omat varjonsa. Sillä niitä meillä kaikilla on, jos olemme ihmisiä. Kohtaamalla itsensä ihminen avautuu uudella tavalla ja keho pääsee toimimaan normaalimmin ilman psyykeen aiheuttamia tukoksia.

Mihin tahansa ympärillä katsoo, tarvittaisiin hurjasti töitä nimenomaan psyykeen kanssa. Elämä on niin kokonaisvaltaista, että siitä ei voi erottaa osia. Meidän tulisi hoitaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Päästä varpaisiin ja huomata, että kipu tietyssä paikassa voikin aiheutua jostain muualta kuin juuri kipukohdasta. Me puhumme mielellämme fyysisistä ongelmista. Olen kuullut niin monesti listoja fyysisistä sairauksista kahvipöytäkeskusteluissa. Mutta en ole kuullut kenenkään sanovan vaikkapa, että joudun lapsena väkivallan kohteeksi ja kehoni reagoi siihen nyt näin ja noin ja minun pitäisi käsitellä noita lapsuuden tunteita. Ei. Tällaisia ihmiset eivät puhu. Koska nousee häpeä. Yksi vahvimmista tunteista. Ja tunteistahan tässä kaikessa on lopulta kyse.

Ihmeellistä on siis elämä. 

 

Vuoden vaihtuessa tulee mietittyä myös mennyttä vuotta. Itselleni se oli vauhdikas vuosi, mutta hyvä vuosi. Matkustelin ja näin paljon ystäviä. Elämässäni tapahtui voimakas henkinen siivousoperaatio, joka johti siihen, että lähennyin uusien ihmisten kanssa ja joitakin ihmisiä jäi elämästä pois. Pois jäi erityisesti hallitsevia persoonia, joita olen seurannut ja totellut lampaan lailla. Oma henkinen kasvuni saavutti menneenä vuonna pisteen, jossa en suostunut enää alistumaan kenenkään ikeen alle. Se oli itselleni valtava helpotus. Tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteilta. Yksinkertaisesti jätin tällaiset omassa täydellisyyden kuplassa elävät ihmiset omaan arvoonsa. Jatkakoot elämäänsä ilman minua. Minua ei hyväksikäytetä enää. Olen aina ollut hyvin sinisilmäinen. Vähän sellainen sadun punahilkka, joka uskoo kaikessa hyvään. Ihmisissäkin. On hienoa löytää itsestään vahvuutta, mutta säilyttää silti usko elämään, elämänriemu ja huumori. Löytää omia rajoja, joita valvoa hallitsevilta persoonilta. Sillä kuka asettaa rajoja, jos et sinä itse? 

Mennyt vuosi opetti myös ihmisistä paljon. Se avasi itselleni uusia ikkunoita ihmissuhteissa. Lakaisin vanhan minäni vanhojen suhteiden mukana pois ja näin yhtäkkiä selvästi elämäntarinani. Löysin palaset ja selitykset asioille. Ja tämä kaikki johti myös siihen, että löysin tietynlaista pelastavaa itsekkyyttä. Minun ei enää tarvinnut miellyttää jokaista ihmistä. Minusta tykätään ja ei tykätä. Ja se on ihan ok. Mennyt vuosi opetti myös paljon siitä, ettei kannata luottaa kaikkiin. Ihmiset saattavat sanoa face to face yhtä ja kun selkäsi käännät, he tekevät juuri päinvastoin kuin olivat juuri sanoneet kasvojesi edessä. Se on raadollista huomata. Mutta se on tärkeä huomio. Vaikka itse olen avoin ja hyväksyvä persoona, kaikki eivät sitä ole. Keskellämme elää valtava joukko jäykkiä persoonia, jotka elävät omissa kuplissaan tuomiten muita ihmisiä. Se on äärimmäisen surullista. Surullista nähdä miten monilta on kadoksissa lapsenmieli ja elämänilo. Ja silmien säihke jäänyt jonnekin vuoteen x ja y.

Ja usein nämä ihmiset ovat todellisuudessa jotain aivan muuta minä ihmiset heidät tuntevat. Tiedän esimerkiksi avioliiton tärkeyttä korostavan miehen, joka tuomitsee tällaisia "hempukoita", jotka odottavat lasta yksin. Ymmärrys ei riitä ymmärtämään elämän monenlaisia muuttujia. Sama mies ahdistelee naisia seksuaalisesti minkä kerkiää ja ihmiset tuntevat hänet kunnioitettuna aviomiehenä. Moni ihminen elää kaksoiselämää ja julki he tuovat aina sen mielikuviin sopivan kiillotetun puolen. Korostavat sitä vielä itse tuomitsemalla hempukoita ja erilaisen tien saaneita ihmisiä, jolloin tuomitsemisen kautta ikäänkuin vahvistavat kiillotettua puolta ja ihmiset, jotka eivät tiedä totuutta, uskovat tietenkin vain sitä toista puolta. Ihmiset eivät aina todellakaan ole siltä miltä näyttävät.

Sillä ihmiselle annetaan tie, sitä ei itse aina valita. Ihminen ei ole mikään Jumala, joka voi päättää kaikesta itse.  

Elämä on taitolaji. Sitä opetti mennyt vuosi. Minä en ainakaan muutu vuoden vaihtuessa. Minä muutun elämän myötä. Ajan myötä. Iän myötä. Kokemusten myötä. Uutena vuotena maailmankaikkeus tuokoon minulle juuri ne tilanteet ja opetukset, joita tarvitsen matkallani omalla tielläni.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Joulu on erityistä aikaa pahalle mielelle. Elämähän on paradoksaalista, joten joulun ilon takana vaanii paha mieli. Oi kuusipuu, jouluna on niin monta syytä saada paha mieli:

- Joulun alla kaupoissa on liikaa ihmisiä. Ahdistaa. Ennen joulua ja joulun jälkeen kaupoissa ei ole liikaa ihmisiä. Ahdistaa. Missä kaikki ovat? Kyllä Suomessa on vähän ihmisiä! Paitsi jouluna kaupoissa.

- Kyllä jouluna kaikki on niin kallista. Rahat menee. Lahjojakin pitäisi ostaa. Kyllä muutenkin kaikki on niin kallista. Kyllä omat tulot ja rahat pitäisi kaikki saada säästöön. Säästetään kaikki perillisille. Ai niin, eihän sellaisia välttämättä edes ole. Tai ollaan riitauduttu. Mutta silti minun rahani pitää jäädä säästöön. Mielellään korkeakorkoiselle tilille. Pankitkin ovat ihan pahanmielen lähteitä, kun ei sieltäkään saa korkoa enää millekään. Ei minun rahani saa mennä elämiseen. Kyllä kaikki on niin kallista.

- Jouluna telkastakin tulee vain vanhoja elokuvia ja ohjelmaa lapsille. Uutisiakaan ei tule joka päivä. On se nyt kumma, kun veroakin joutuu maksamaan ja samat pukin kuumat linjat pyörivät koko ajan. Kyllä on paha mieli. Tulisi edes niitä uutisia joka tunti.

- Jouluna täytyisi olla niin iloinenkin. Kaikilla on mukavaa ja niin edelleen. Pöydät notkuvat herkkuja ja mieli on autuaan iloinen. Tiptaptiptap, kyllä naurattaa! Kyllä minä en ole iloinen edes sen takia, että pitäisi olla. 

- Ruokaakin on liikaa. Tulee kiloja. Huono omatunto. Kinkku karahtaa heti vyötärölle. Luumurahka alleiksi käsivarsiin. Ja ne konvehdit. Kuka on keksinyt suklaakonvehdit? Kyllä siinäkin on tyyppi. Pelkkää sokeria ja rasvaa. Saisi kieltää moiset konvehdit. Koko joulun on huono omatunto. Huh huh. Ja sitten ne kilot pitäisi vielä karistaakin. Kesällä pitäisi olla jo rantakunnossa, vaikkei rannalla tule käytyäkään. Kyllä on taas huono mieli.

- Ja ne lahjat. Taas tuli villasukkia ja jalat hikoilevat jo ilman niitäkin. Ja lisää suklaata. Voisikohan niitä viedä lahjaksi jollekin? Ihan vaan siksi, että laitetaan jenkkakahvat kiertämään! Kyllä on kamalaa, kun minulle on joku varta vasten hankkinut lahjan. Sehän on erityinen syy pahaan mieleen!

- Ja luntakin sataa. Alkaisi jo riittää. Muutan Espanjaan. Auringossa kaikki on paremmin. Enää ei muistella edellisten talvien vesisadetta, vaan tämä lumi. Taas joutuu palaamaan lapsuuden hiihtotraumojen äärelle. Ja luistimetkin on tylsät. Onkohan kukaan jäädyttänyt juuri minulle joulunpyhinä luistelukenttää? Mitä? Kukaan ei ole ajatellut, että haluan nyt luistelemaan. On se kumma, kun eivät ihmiset käy enää töissäkään. Kyllä nyt luistelukenttä pitäisi olla, kun tahdon luistelemaan!

- Enää ei tiedä miten joulukuuseen täytyisi suhtautua. Itkeekö se? Miten jaksaa vastapäisessä nurkassa kiinanruusu? Silläkin on paha mieli joulukuusesta. Anopinkieli tekee varmaa kuolemaa jouluvalaistuksessa. Kuka jäi hoitamaan metsään kuusen vauvoja? Onkohan pöydällä makaavalla kinkulla vielä tunteet? Kyllä on rankkaa. Taidan hankkia muovikuusen. Mutta sekin kuormittaa maapalloa. Istutaan koko joulu pimeässä sitten. Ilman kuusta. Pelastetaan edes huonekasvien mielenterveys.

- Eivätkä ihmiset osaa ajaa autollakaan. Jouluruuhkissa vasta hermot meneekin. Kaksi autoa tuli vastaan matkalla mökille ja niistäkin toinen kehtasi ajaa pitkillä liian lähelle. Kyllä minä näytin sille ja löin kaikki lisävalotkin päälle, että oppii. Kyllä oli ruuhkaa. Toisin se on etelän auringossa. Kyllä siellä osataan.

Kyllä joulu on kovaa aikaa. Huh huh.

Vai onko sittenkin niin, että kaikki onkin aika hyvin? On ruokaa. On lahjoja. On auto millä liikkua. On ihmisiä. Rahaakin. Mitä jos keskittyisimme siihen kaikkeen hyvään mitä elämässä on sen sijaan, että näkisimme kaikessa puutteita, negatiivisuutta ja ikävyyttä? Mitä jos ehdottaisimme uusia ideoita vanhojen tilalle, jos vanhat ideat eivät toimi?

Sillä jos valitat, esitä muutosidea, jolla valituksen kohteena oleva asia voitaisiin muuttaa kenties paremmaksi. Tai erilaiseksi. 

Muussa tapauksessa, ole hiljaa. Ja syö sitä kinkkua. Ja konvehteja. Ja lopeta hyvä ihminen sen pahan mielen viljely. ;) 

Share
Ladataan...

Pages