Kemikaaliahdistus

Minulla oli muutama vuosi sitten projektina olla ostamatta uusia vaatteita vuoteen. Se vuosi avasi uudenlaista maailmaa itselleni, koska syvennyin moneen asiaan tässä kulutusyhteiskunnassa. Tuon vuoden jälkeenkin olen ostanut vain muutaman vaatteen uutena. Ja nyt raskausaikana ostin itselleni muutaman äitiysvaatteen. Käytettynä tosin. Vauvalle olen hankkinut vaatteet käytettynä. Kärsin jonkinlaisesta Kiina-ahdistuksesta, josta Eurooppaan lykätään sitä tahtia vaatetta ja tavaraa ettei hitaampi pysy perässä. Moni ihminen yliherkistyy kemikaaleille, moni kärsii iho-ongelmista enkä oikein pidä monien tehtaiden etiikastakaan kohdella työntekijöitä. Katselin kerran dokumentin idästä, jossa kerrottiin nuoresta vaatetehtaassa työskentelevästä naisesta. Hän oli raskaana ja ennen synnytystä pyörtyi työnsä ääreen. Työnantaja ei antanut lomaa ja hän sai olla synnytyksen jälkeen päivän kotona ennen kuin oli palattava töihin. Työpäivien pituudesta en viitsi edes mainita. Ei ole ihme, että näihin tehtaisiin ei päästetä toimittajia juurikaan. Asioilla on toki kaksi puolta; siellä eläville kyse on toimeentulosta, mutta toisaalta pitääkö näin toimia vain siksi, että me yltäkylläisyydessä elävät saadaan halpa vaate, jotka on parkittu ties millä kemikaaleilla homeenestoaineista lähtien?

Länsimaista kuluttavaa ihmistä ei saa syyllistää. Ja hommahan jatkuu siksi samalla tavalla, koska kukaan ei muuta mitään, kaikki jatkavat ostamistaan, tehtaat pyörivät ja meillä on oikeus nauttia kulutuselämäntavasta. Tuntuu nykyään ettei länsimaisella ihmisellä olekaan muuta kuin oikeuksia. Itselleni idän ahdistus on iskenyt ja esimerkiksi Wish on aikamoinen kirosana tuotteineen. Jotkut vetoavat yrityksiin, että miksi he valmistavat tuotteita. Ettei vastuu ole suinkaan kuluttajalla. No, he tekevät niitä tuotteita juuri siksi, että niille on kysyntää. Niitä ostetaan. Jos emme osta niin paljoa, ei tuotettaisi niin paljoa. Maailmasta on tullut rahan pyörittämä bisnespallo, jossa syömme koko ajan tulevaisuuden elinolosuhteita. Saati sitten lastemme elinolosuhteita. Kuka olisi huolissaan maapallon kestokyvystä?

Olen hankkinut vauvalle kaiken käytettynä. Saanut vaatteita ja tavaroita, kierrellyt kirpputoreja sekä käyttänyt nettikirppiksiä. Toki rahallinen säästö on merkittävä, koska monet haluavat tavarapaljoudessa eroon tavaroista muutamilla euroilla. Jotta saa kaappiin tilaa uusille tavaroille. Toinen syy on se, että vauvanvaatteet on pesty jo moneen kertaan, jolloin niistä on huuhtoutunut pois enempi määrä kemikaaleja. On todella vaikea nimittäin löytää Euroopassa valmistettuja vaatteita. Vauvanvaatteissakin suurin osa valmistetaan nimittäin Kiinassa eikä hinta kerro valmistusmaasta välttämättä mitään. Muun muassa Bangladeshissa valmistetaan sekä halpoja henkkamaukan vaatteita että kalliita Molon vaatteita. Marimekon vauvanvaatteita valmistetaan Thaimaassa. Name It, PoP, Tutta ja Lindex Kiinassa. Noshin vaatteiden alkuperä sentään johtaa Portugaliin, jossa suomalaisomisteisessa tehtaassa valmistetaan myös Papun vaatteita sekä ainakin osa äitiyspakkauksen vaatteista. Erikoista on, että jotkut merkit mainostavat vaatteitaan lauseella "Designed in Finland", mutta valmistusmaata ei kerrota. 

On haastavaa olla nykyään tiedostava kuluttaja. Lastenvaatteita tarvitaan ja monille kysymys on myös rahallinen. Eivätkä kaikki halua ostaa käytettyä, koska heille muodostuu kokemus köyhyydestä. Köyhyys on hyvin subjektiivinen kokemus. Itse saan kiksejä siitä, että löydän kivan vaatteen käytettynä, toinen kokee itsensä köyhäksi hankkiessaan käytetyn tavaran. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en koe olevani köyhä, vaikka hankin käytettyä ja kaupoissakin ostan tuotteita punaisilla lapuilla. Minulle se ei ole köyhyyttä vaan oman elämäni ja maapallon kannalta järkevää toimintaa. Talooni olen suunnitellut sisustuksen niin mieleiseksi ettei sitä tarvitse vaihtaa toivottavasti kymmeniin vuosiin. En nimittäin ihan ymmärrä jatkuvaa sisustuksenkaan vaihtamista. Onko se tarpeellista vai onko siinä kyse jonkinlaisesta psyykkisestä tyhjyydestä tai ostamiseen koukuttumisesta?

Myös erilaisissa pesuaineissa olen siirtynyt erilaisiin tuotteisiin mitä aiemmin. Pyykinpesuaineet ovat nykyään hajusteettomia ja etsin aina allergia-ja astmaliiton merkin pyykinpesuaineissa. Shampoissa siirryin ajat sitten silikonittomiin tuotteisiin ja tällä hetkellä käytössä ovat biohajoavat Ole hyvä-tuotteet. Uutena olen löytänyt kylpyhuoneeseeni edulliset Organic Shopin ihanat tuotteet. Järven rannalla asuessa itselleni on tärkeää, että kemikaalit hajoavat luontoon ja oma ympäristöön kohdistuva kuormitus olisi mahdollisimman pientä. Tosin järvien kuormituksessa kannattaa ottaa huomioon aina rikki-ja typpilaskeumat, joita tulee Suomeen jatkuvasti itäblokin maista ja niiden tehtaista, joissa myrkkyjen suodatus on melko alkeellista. Suomi sijaitsee niin idässä, että itäblokista saapuu tänne koko ajan laskeumaa taivaalta. Tämän takia erityisesti itäblokin maiden myrkkyjen käsittelyyn tulisi ehdottomasti panostaa. Ei riitä, että täällä järvirantojen asukkaat tekisivät mitä, jos taivaalta laskeutuu ties mitä myrkkyä järviimme. Tarvittaisiin kokonaisuus, jossa huomioitaisiin jokainen osa-alue.

Jos joku on joskus ihmetellyt miksi raskausaikanakin ihoni on hyvässä kunnossa niin kerronpa pienen salaisuuden: en käytä ihooni mitään hajustettuja rasvoja, en meikkivoiteita, en puutereita. Juon aamulla ensi töikseni puoli litraa vettä vähintään ja juon vettä päivän mittaan koko ajan. Ainoa rasva mitä ihooni käytän, on karitevoi. Ja joskus apteekin hajusteettomat perusvoiteet. Uskon kuitenkin, että ihon hyvinvointiin vaikuttaa eniten vesi sekä ruokavalio. Niin. Ja en juo alkoholia raskausajan ulkopuolellakaan.

Hyviä kulutusvalintoja jokaiselle tähän vuoteen. :) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.