Ladataan...

Siskoviikonloppujen ei soisi koskaan loppuvan. Hassuja höpinöitä, huonoja vitsejä, keskiyöllä kynsien lakkausta, liian paljon ulkona syömistä, monta halausta ja epäonnistuneita karkkiostoksia (Pandan uusi suklaasekoituspussi, olit tosi fail).

Maanantai tuli taas (tämä on kyllä tietysti ilmeistä, mutta pakko sanoa se silti) äkkiä. Tosin vähän erilaisena kuin ennen (jos entiseksi voi laskea viimeiset kolme kuukautta). Päivätyöt ovat hetkeksi takana, edessä on jotain toivottavasti suurta ja tuntematonta.

Taidan hengähtää hetken, antaa itselleni vähän aikaa, imuroida myös sängyn alta ja hengittää syvään syysauringon loisteessa.

Viimeinen kuva olkoon muuten tuuletukseni (noin viisi minuuttia sitten) valmistuneelle lopputyölle sekä uudelle asunnolle.

Välillä tuntuu, että kaikkea tapahtuu ihan liikaa ja miksi kaikilla muilla kaikki sujuu ja itsellä ei ikinä mikään. Sitten sitä yhdessä hetkessä herää sumusta, katsoo ympärilleen ja huomaa, että oikeastaan kaikki taitaakin olla aika hyvin. Aika hemmetin hyvin.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Maailman paras ja kuulein pikkusisko tulee tänään kylään. (Mulle on annettu lempinimi dönkkis, se tarkoittaa kuulemma tosi vanhaa ja kalkkista ihmistä, eli en taida olla niin kuul kuin yritän itselleni aamuisin uskotella.)

Ei mulla muuta.

Kamalan (muka) kiirettä on ollut viime päivät, töitä ja opparia ja jumppaa ja välillä vähän sushia. Eilen tapasin lopputyönohjaajaa, joka kertoi, että työ on vähintäänkin hyväksytty, JEI SILLE! Ensi viikosta lähtien lupaan olla vähän parempi bloggailija.

Olihan mulla näköjään vähän muutakin.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Pienet jutut tuovat suurta iloa. Varsinkin silloin, kun maanantaiaamuna syön joka aamuisen ruisleivän palani ja ikkunasta tuijottaa harmaa pilvimassa. Katselen sekalaista valokuvien, lippusten ja lappusten kyhäelmää, ja olen hetkessä kaukana pienen kaksion keittiökomerosta. Kuvistakin tuli mustavalkoisia, mutta tarinat niiden takana räiskyvät kaikissa eri sateenkaaren sävyissä.

Share
Ladataan...

Pages