Vinkkini tavaroiden karsimiseen

Kaikkihan ovat varmasti lukeneet karsimisvinkkejä kyllästymiseen asti ja nämä vinkit olisi pitänyt antaa jo pari vuotta sitten, kun KonMari ja karsintabuumi olivat vasta alussa. Omasta karsimisurakastani on nyt kulunut aika tarkalleen sen kaksi vuotta, joten ajattelin nyt kuitenkin kertoa, miten karsin, mikä siinä meni pieleen/mitä tekisin nyt toisin, ja missä mennään nyt.

Innostuin siis tavaroiden vähentämisestä luettuani artikkelin minimalismista. Meillä oli kotona kamala kaaos, kaikki paikat pursusivat kaikenlaista ihmeellistä pikkusälää ja tuntui, että kodin pitäminen siistinä oli ihan mahdotonta. Jos oli tulossa vieraita, tein puolen tunnin pikasiivouksen, jonka jälkeen toivoin kotimme näyttävän siltä että "täällä on vähän sotkuista kun ei ehditty yhtään siivota, mutta niinhän pikkulapsiperheessä on". Ihan oikean siisteyden tavoittelu tuntui niin kaukaiselta, että sitä en edes lähtenyt yrittämään.

No, mutta artikkelin luettuani googlettelin minimalismia ja löysin KonMarin, jonka ostin Elisa-kirjasta. Kirjan opeilla ja Konmari Suomi- facebook- ryhmän (siinä oli siihen aikaan 3000 jäsentä! Nykyään jäseniä on melkein 55 000) innoittamana karsin parissa viikossa koko kodin. Se oli vähän vastoin ohjeita, prosessille pitäisi antaa aikaa. Mutta meillä oli muutto edessä, joten ajattelin että ei ole mitään järkeä kuljettaa tavaraa uuteen kotiin karsittavaksi.

En oikein täysin ymmärtänyt KonMarin ideaa siitä, että tavaran tulisi tuottaa iloa. Tunnistin kyllä selvästi tavarat, jotka eivät tuottaneet iloa,​ ja ne oli helppo poistaa, mutta minulla ei ollut juurikaan tavaroita, jotka erityisemmin olisivat tuottaneet iloa. ​KonMarissahan tämä ongelma ratkaistaan niin, että ei ole mitään ongelmaa: jos mikään ei tuota iloa niin sitten karsitaan kaikki. Näin kärjistetysti ilmaistuna. Itse kuitenkin ajauduin karsimaan seuraavalla, melko hyväksi osoittautuneella tavalla KonMaria mukaillen:

  • Keräsin saman ryhmän tavarat samaan paikkaan. Otin viereen jätesäkkejä ja aloin laittaa tavaroita roskis- ja kierrätyssäkkeihin. Johtoajatuksena oli, että kaikki lähtee, paitsi jos erityisesti haluan säästää jotain.

Tämä tekniikka toimi hyvin ja mahdollisti sen, että esimerkiksi vaatekaappiini kuitenkin jäi joitain vaatteita, vaikka yksikään vaatteista ei erityisemmin sykähdyttänytkään. Erityisen tehokas ja hyödyllinen tämä tekniikka osoittautui sen ihmeellisen pikkutavaran kanssa: Otin laatikon, joka oli täynnä ihmeellistä rojua: langanpätkiä, varanappeja, pinnejä, vanhoja kännyköitä, rikkinäisiä koriste-esineitä jne, ja heitin kaiken pois (kierrätykseen, jos se oli mahdollista, mutta tässä tavararyhmässä oli tosi paljon ihan rehellistä roskaa)​Siis toki esim. ne pinnit säästin, mutta muuten lähes kaikki se ihmeellinen pikkusälä oli turhaa ja sitä oli säästetty jostain tuntemattomasta syystä.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin koti on edelleen rojuvapaa. Olen ollut tarkkana siitä, ettei etenkään sitä ihmeellistä pikkusälää pääsisi kertymään. Ja että ostan vain vaatteita ja tavaroita, joita ilman oikeasti en pärjää. 

Olen myös välillä tehnyt uusintakierroksia karsinnassa. Erityisesti kosmetiikkaa on vielä lähtenyt pariin otteeseen, kun olen vähentänyt sen käyttöä. Samoin joistain säästetyistä vaatteista olen huomannut, että vaikka jostain syystä tykkään niistä, en käytä niitä ikinä.

Nopea karsimistahti (tai joku muu, tuntematon, syy) kuitenkin johti siihen, että nyt ajateltuna tulin karsineeksi vähän liian ankaralla kädellä. KonMari sanoo, että jos tavara ei tuota iloa, sen karsiminen ei jälkeenpäin harmita vaikka sitä huomaisikin tarvitsevansa. Ja totta se on, tavallaan. En ole kaivannut yhtään tavaraa, jonka olen karsinut. Mutta kun pyrin säästäväisyyteen ja kulutuksen vähentämiseen, niin kyllä se nyt vähän ottaa päähän, jos nyt pitää ostaa uusi tavara siksi, että on karsimisinnossaan heittänyt vastaavan pois. Siis, en kaipaa sitä tiettyä tavaraa, mutta harmittaa ostaa uusi.

Tästä syystä olen ollut uusintakierroksilla aika paljon varovaisempi. Karsin edelleen surutta ne tavarat, jotka eivät ole hyviä siihen tarkoitukseen, mihin niitä käytetään. Sen sijaan tavarat, joista en pidä tai joita en ole pitkään aikaan tarvinut, mutta jotka ovat tosi hyviä siinä, mihin niitä käytetään, olen säästänyt toistaiseksi ​vaatehuoneen perälle. Ja niin siinä vain on käynyt, että eivät ne sinne vaatehuoneeseen ole jääneet, vaan jossain vaiheessa olen hakenut ne takaisin käyttöön ja iloinnut siitä, että sellainen löytyi omasta kaapistani enkä joutunut ostamaan uutta!

Vinkki:

(Vähän vastaava vinkki löytyy Jenni Sarrasin kirjasta Tavarataidot!)

  • Jos et tarvitse jotain NYT (etkä usko tarvitsevasi enää ikinä), mutta tavara on hintava/ainutlaatuinen/vaikeasti saatava/hyvä tarkoitukseensa, älä heitä sitä vielä pois, vaan laita se talteen. Ei mihinkään kellariin "hylättyjen tavaroiden laatikkoon", josta ei edes muista mitä siellä on, vaan johonkin sivummalle pois jaloista, mutta kuitenkin selvästi esiin. Esim. meillä on vaatehuoneen perällä hylly tällaisille tavaroille. Kun tavaraa kaiken kaikkiaan on tarpeeksi vähän ja näitä "sivuun siirrettyjä" vain muutamia, ne eivät unohdu, vaan pääsevät takaisin käyttöön jos​ kun niitä sittenkin tarvitaan. Sitten jos tavara on ollut sivussa vuosikausia (ja meillä tosiaan ei ole vielä käynyt niin, mutta parit lenkkarit otin vasta nyt käyttöön niiden oltua pari vuotta sivussa), sen voi hyvällä mielin karsia kokonaan pois.

Tietysti, jos tilaa ei ole yhtään ylimääräistä tai jos ei yhtään harmita ostaa uutta, tämä vinkki ei ehkä ole hyödyllinen.

 

Eli vielä yksinkertaistettuna omat vinkkini tavaroiden karsintaan:

  1. Karsi kaikki, mitä et erityisesti halua pitää. Suurin osa lähtee.
  2. Jos tavara on kallis/ainutlaatuinen/vaikeasti saatava/hyvä tarkoitukseensa, laita se sivuun odottamaan tulevaa käyttöä.
  3. Kiinnitä jatkossa huomiota kulutuskäyttäytymiseesi, muuten olet kohta samassa tilanteessa kuin ennen karsimisurakkaa.

Kommentit

Paula N (Ei varmistettu)

Miten sä onnistut pitämään kodin siistinä ja karsittuna lapsen tavaroista? Itselläni on 3,5-vuotias, ja toinen tulossa. Vaikka en ole ostanut lapselleni varmaan yhtään lelua ikinä, ja vaatteitakin vain tarpeeseen, niin jostain sitä roinaa meille vain kantautuu. Ja koska on ollut tiedossa, että (toivottavasti) joskus tulee toinen lapsi, niin pois tulee laitettua vain rikkinäiset kamat (ja kerran myin kirpputorilla kuution pehmoleluja).

Kun vaatteet jäävät pieneksi pari kertaa vuodessa, niin niitä vanhoja saisi olla arkistoimassa ja käymässä läpi yhtenään. Ja se pikkusälä - vaikken ostaisi sitä itse, niin anoppi tunkee lapsen käteen milloin minkäkin koriste-esineen (lue: roskan) ja lupaa, että sen saa viedä kotiin.

Niin, todellakin haluaisin kuulla kaikki pienetkin vinkit siihen, miten lapsiperheen kodin saa pidettyä rojuvapaana! :)

Kiitos kommentista!

Joo ei meillä siis ole siistiä :D. Mutta rojutonta on, lapsen tavaroita lukuun ottamatta.

Lapsella on ihan hirveästi leluja ja justiin kaikkea ihan kamalaa säläkrääsää, joka kuitenkin on hänelle tosi tärkeää, kuulemma.. Lelujen suhteen olen ajatellut niin, että näitä leluja nyt on kun lapsi on pieni. Meillä on olohuoneessa kolme isohkoa laatikkoa leluille ja olen linjannut niin, että niiden pitää riittää (lisäksi jotkut isommat lelut voivat jäädä ulkopuolelle). Jos meinaa tulla liian täyttä niin omavaltaisesti karsin varastoon ne lelut, joista tiedän ettei niillä ole aikoihin leikitty. En kuitenkaan heitä heti pois siltä varalta että niitä kuitenkin kaivataan.

Ja sitten esim.legot on sellaisia, että jos niillä ei leikitä niin siirrän ne varastoon joksikin aikaa. Koska vaikka niillä ei leikittäisi niin kyllä ne kuitenkin joka päivä levitetään ympäriinsä.. Niitäkään (tai varsinkaan niitä) en kuitenkaan hävitä koska uusia legobuumeja tulee aina.

Kun kaikki "omat" kaapit on väljiä ja järjestyksessä ja tasot tyhjinä niin kestän sen, että meillä on yleensä olohuoneen ja keittiön lattiat täynnä leluja. Iltaisin, tai jos on tulossa vieraita, menee pari minuttia kun lelut kerää laatikoihin.

Vaateasiassa en oikein osaa auttaa. Meille ei näillä näkymin ole tulossa lisää lapsia, joten laitan kaiken kiertoon. Yleensä kun huomaan että joku vaate on mennyt pieneksi, laitan sen pojan kaapin alahyllylle "pienten kasaan" ja kun kasa alkaa olla iso, laitan eteenpäin. En tiedä toimisiko joku vastaava systeemi myös siinä tilanteessa, että vaatteita haluaa säästää. Sitten siirtäisi ne kierrätyksen sijaan aina vaikka laatikkoon, jossa lukee koko tai ikävuodet..?

Paula N (Ei varmistettu)

Okei, tavallaan helpottavaa kuulla, että muutkaan eivät ole saaneet tätä ainakaan täysin ratkaistua :) Just tuo on se ongelma, että lapsi tykkää siitä kamalasta halvasta muoviroskasta, eikä missään nimessä halua, että niitä heitetään pois.

Olen yrittänyt taltuttaa kaaosta sillä, että aina välillä pistän vähemmän leikittyjä kamoja vaatehuoneeseen piiloon, ja sitten taas jossain välissä kierrätän ne takaisin, niin tuntuvat ihan uusilta. Samalla se iltaisin kerättävä rojumäärä on ehkä piirun verran pienempi. Ja ennen joulua yhdessä lapsen kanssa käytiin lelut läpi, ja poistettiin sellaisia, millä ei enää leikitä, niin että saatiin tilaa joululahjoina tuleville leluille.

Tuo vaatekaaos olisi ehkä vähän helpompi, jos ne tosiaan olisi koonmukaisissa laatikoissa, eikä sellaisissa isoissa miljoonalaatikoissa, missä on eri koot ja vuodenajat suloisessa sekamelskassa. Nyt ne miljoonalaatikot odottavat äitiyslomaa tai jotain muuta hetkeä, jolloin ne ehtisi järjestää...

Tietysti se on parempi, että edes omat kaapit on järjestyksessä ja suht väljiä, niin on oikeasti tilaa noille lapsikamoille. Mutta haaveilen jo siitä hetkestä, kun saan alkaa alkaa myydä kuopuksen jälkeen sittereitä ja kantoreppuja sekä omia raskausvaatteitani :D

Miljoonalaatikot on kyllä tosi tuttuja "aikaisemmasta elämästä". Tsemppiä setvimiseen! 

Mulla jotenkin se, että omat tavarat ja kaapit järjestyksessä, tuo sellaisen elämänhallinnan tunteen. Kun ennen tuntui siltä että kaikki on ihan kaaosta ja mistään ei oikein saa otetta, niin nyt edes lattialla lojuvat lelut eivät horjuta tunnetta siitä että kaikki on hallinnassa ja järjestyksessä. Ja jos tulee ihan oikeita yllätysvieraita (mitä sattuu nykyään aika usein), meillä näyttää siltä minkä ennen toivoin saavuttavani puolen tunnin pikasiivouksella: että vähän on sotkuista mutta niinhän lapsiperheissä aina :D.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.