Ensikäynti neuvolassa

Vahinkolapsi

Kerrotaan ihan suoraan, että odotukseni ensimmäisestä neuvolasta eivät olleet korkealla, mutta alittuivat silti. Jollain tasolla toivoin ja odotin saavani neuvoja, tukea tai jotain muutakin konkreettista kuin nipun lappuja. Ensinnäkin koko homma alkoi sillä, ettemme saaneet omaan lähineuvolaan aikaa lainkaan vaan jouduimme täysin toiselle puolelle kaupunkia ensikäynnille. Jostain syystä koko ensikäynti ahdisti ja jännitti niin, että koko aamuinen työpäivä meni täysin harakoille. Olimme paikalla 10 minuuttia etuajassa, missään ei lukenut pitääkö ilmoittautua vai ei ja muutenkin ohjeistus oli heikkoa. Istuimme lopulta hermostuneina aulaan odottamaan. Kello tuli tasan eikä mitään tapahtunut, kaikki muut aulassa olijat olivat kadonneet jonnekin. Mietin, että ollaanko tässä nyt edes oikeassa paikassa. Odotettiin lisää ja hermostuneisuus kasvoi. Kymmenen minuutin jälkeen ilmoitin miehelle, että lähden kohta lätkimään jos ei ala tapahtua. Muutama minuutti tämän jälkeen meidät kutsuttiin huoneeseen.

Heti kättelyyn onnittelut ja kysymys miltä tuntuu, johon vastasin rehellisesti että järkyttävältä. Ahaa sanoi hoitaja ja oletin hänen palaavan tähän lausuntoon myöhemmin. Ei muuten palannut. Alkuun kerrottiin, että neuvoloita on nyt ja sitten ja tuolloin, josta käteen jäi vain se, että ultria on kaksi joista toisessa mennään emättimen sisään. Sen jälkeen juostiin läpi äidin ja isän vaivat, allergiat ja muut. Tuntuu, että puolet ajasta meni alkoholista ja tupakasta tenttaamiseen sekä kiellettyjen ruokien listaukseen. Tässä kohtaa joku avasi huoneen oven ja sanoi että "mennään kohta", johon hoitaja sanoi tulevansa ihan juuri, vaikka neuvola-ajastamme ei ollut puoliakaan kulunut. Sen jälkeen kasa lappuja käteen, verenpaineen mittaus ja toivotettiin onnea matkaan. Jäätiin molemmat hieman hölmistyneinä käytävään kun hoitaja juoksi mitä ilmeisemmin kello yhdentoista lounaalle.

Kukaan ei kysynyt missään vaiheessa meidän fiiliksiä tulevasta vanhemmuudesta tai mistään siihen liityvästä, ei kertonut sanallakaan mikä on normaalia tässä vaiheessa, tai yhtään mitään muutakaan mitä nyt voisi jotenkin olettaa neuvolassa kysyttävän. Kysyimme kolme kysymystä joihin yhteenkään ei saatu tolkullista vastausta. "Saako itsekasvatettuja ituja syödä?" ei tietoa. "Miksi listeria on vaarallinen? Mitä se tekee vauvalle?" googletimme kotona. Ja oma kysymykseni "kuinka todennäköinen keskenmeno on tässä vaiheessa raskautta?" ei vastausta, ei sellaista tietoa kuulemma löydy. Insinöörit tahtovat lukuja, varmasti tällainen tilasto löytyy ja siitä on myös joku prosentti mitattu, jostain syystä tämä kuitenkin haluttiin meiltä pimittää.

Etukäteen puhelimessa luvattu 1,5 tunnin ensikäynti oli kuihtunut 45 minuuttiin eikä meille kerrottu mitään mitä emme jo etukäteen tienneet. Tuntui ettei hoitajaa kiinnostanut asia yhtään, toki hän oli mukava ja ystävällinen, mutta ei tullut mitenkään huomioitu olo. Odotamme innolla seuraavaa neuvolakäyntiä, mennäänköhän silloin emättimeen? Nyt siirrymme lukemaan lappukasaa ja viikonlopun viettoon.

 

Share

Kommentoi