Ladataan...
Vahva ja voimaton

Kello on seitsemän aamulla ja mä heräsin googlettelemaan joulukuusia (älkää kysykö, en tiedä miksi)  kuudelta enkä enää sen jälkeen saanut unta kun olo oli niin virkee.

Oon hetken aikaa panostanut syömisiin, liikuntaan, vitamiinien saantiin ja hyvään unirytmiin. Oon ollut tosi pirtee ja koska oon edelleen sairaslomalla niin oon ehtinyt tehdä asioita joita en aikasemmin ehtinyt, tai, vaan saanut aikaiseksi. 

Opettaja laittoi mulle sähköpostia sen jälkeen kun kerroin että mulla on oppisopimukseen haastattelu, ja jostain käsittämättömästä syystä ehdotti että keskeyttäisin opintoni maaliskuun loppuun saakka jotta ehdin saada itseni kuntoon (en tiedä mitä kuntoon saamista mussa on ollut, varsinkin kun hän ei tiedä muuta kuin sen, että oon sairaslomalla meidän keskustelusta ja sen aiheuttamasta stressistä johtuen) ja sitten keväällä kävisin tekemässä näytöt ja jatkaisin opiskeluja kesän ja ensi syksyn ajan. Pienesti otin kierroksia tästä sähköpostista, nimittäin hän selkeästi ilmoitti mulle pari kuukautta sitten että en tule pääsemään näyttöihin koska mun osaaminen ei riitä (ja yhtäkkiä 6kk sairasloman jälkeen olisinkin sitten valmis näyttöihin. Mitä?) ja että mun pitäisi mennä suorittamaan opintoja ylimääräiseen työharjoitteluun, ja nyt kun mä oon tehnyt just niin kuin se on halunnut, niin kaksi viikkoa ennen mun haastattelua oppisopimukseen hän ehdottaa että keskeyttäisinkin opinnot. Keskeyttäisin opinnot puoleksi vuodeksi vaikka mä jatkuvasti sanon että en halua keskeyttää ja kerron että keskeyttäminen vaan jättäisi mut kotiin lojumaan eikä se hyödyttäisi ketään.

Ja sit mulle sanotaan että mä kuvittelen että mun opettajan käyttäytyminen olis jotenkin outoa ja että "hänhän vain haluaa tukea sinua" ja nyt mä sen sanon; vitut. Tän viimeisimmän sähköpostin jälkeen tiedän että tarkoituksena on saada mun pois tuolta ja jonkun toisen ongelmaksi. Me ei myöskään ymmärretä toisiamme nähtävästi ja päädyinkin siihen että vastasin vaan nopeasti että palaan asiaan haastattelun jälkeen. 

Keväästä saakka samaa kakkelsia ja mä vaan haluaisin opiskella rauhassa, sori siitä? :D Mutta minähän valmistun vielä, ihan vaan vaikka vittuillakseni. 

 

 

Share

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Tänään asetettiin diagnoosi, jonka toki sain jo tietää kuukausi sitten, mutta nyt se on siellä mustaa valkoisella eikä enää tarvitse epäillä. Äidin haastattelu oli ollut hyvä ja sen vastaukset oli ollut hyvin samankaltaiset mun kanssa, joten lääkärin mukaan tässä ei ole enää mitään epäselvää. 

Lääkitystä ei vielä aloitettu koska mun verenpaine on liian korkee, pitäis kuulemma alapaineen olla alle 85 ja nyt mä sit mittailen verenpainetta kotona ja varmaan varaan ajan terveyskeskuslääkärille joka vois määrätä mulle verenpainelääkityksen, toisaalta mulla on myös vapisevat kädet ja beetasalpaajat tehoaa siihen, joten tulis sitten sekin hoidettua samalla. 

Sain myös lähetteen psykopolin akuuttityöryhmään MASENNUKSEN vuoksi ja mä en voi kun vaan pyöritellä päätäni. Kerroin mikä mun tilanne on nyt, kuinka sekavaa kaikki on ja kuinka mulla on univaikeuksia ja mua vituttaa ja ahdistaa koska mun elämäntilanne on nyt vähän hankala ja inhottavia asioita on tapahtunut. Sain sitten eteeni masennustestin ja olen kuulemma nyt keskivaikeasti masentunut ja sit mä oon täällä vaan sillai että eihän sitä diagnoosia voi jumalauta asettaa aina kun elämässä tulee vastoinkäymisiä ja vituttaa hetken? Nytkin vituttaa sit se että siellä on diagnoosina "toistuvan masennuksen masennusjakso", JUMALAUTA ketä nyt ei masentais ja vituttais välillä? Sit mä sanoin että tämä menee kyllä ohi kunhan saan käytännön asiat kuntoon, mutta mää tarttisin vielä vähän sairaslomaa että saadaan noi lääkitys- yms jutut kuntoon ja kun ne on kunnossa niin no problemos. 

Mut eiii, lääkäri tarjosi mulle myös masennuslääkkeitä, ei kiitos. 

Noh, akuuttityöryhmään sitten, kai mun hoitokontakti tulee psykopolilla olemaan myöhemmin muutenkin, joten kaipa se käy että meen sinne vauhdilla, eikä mun pitäis valittaa, vaikka mun kohdalla tää masennusdiagnoosi on ihan höpöhöpöä ja lääkäri mun mielestä vähän ylireagoi niin ehkä jonkun toisen tilanteessa lääkärin reagointi tulis todellakin tarpeeseen, tiedän kuitenkin kuinka paljon masentuneet tai mielenterveyspotilaat joutu kokemaan vähättelyä ja hoitoon pääsy on vaikeeta. 

Mutta näillä taas eteenpäin, oppisopimuksen työhaastattelu siirtyi ensiviikolle joten sitä saa tässä muutaman päivän vielä jännäillä, ensiviikolla oonmonen asian suhteen viisaampi ja toivottavasti vähän vähemmän vittuuntuneempi. ;) 

Share

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Noin mies mulle sanoi eräänä aamuna kun kerroin sille että olin herännyt aikaisin, istunut vessanpöntöllä ja miettinyt ahdistuneena kaikkea negatiivista.

Olin ahdistunut siitä että joudun maksamaan kuukaudessa matkakortista 132 euroa ja jos mies on töissä niin joudun lisäksi maksamaan tohon päälle vielä koulumatkan linja-autosta, sitten mä mietin sitä että miten mä sovellun sinne tulevaan oppisopimuspaikkaan jos edes sinne pääsen, onko mun työkaverit nuoria laihoja ja hyvännäköisiä tyttöjä ja sit siellä oon minä, pullukka 30v. Oon miettinyt osaanko mitään (no onko sillä väliä, sehän on oppisopimus?) ja jaksanko tehdä sitä työtä täysipäiväisesti ja äöääöääh. Mun pää vaan puskee kaikkea negatiivista pintaan ja nyt pitäis vaan sit koittaa keksiä tosi hyviä puolia jotka kumois ne negatiiviset ja pitäis yrittää keskittyä vaan positiivisiin puoliin. 

Havahduin sitten yhtäkkiä lohdulliseen ajatukseen tässä yhtenä päivänä, kaikki muutkin jännittää ja miettiin näitä samoja asioita.

Ei mun jännitys, ahdistus ja stressi ole ainutlaatusta vaan ihan sitä samaa kuin muillakin ihmisillä, en mä ole huonompi kuin kukaan muukaan ja kyllä mä pystyn siihen mihin muutkin. Pieni oivallus joka vapautti mut negatiivista ajatuksista ja nyt on ollut taas helppo hengittää. 

Ja mitä sitten jos mä en pääse sinne oppisopimukseen, haen muualle, selviän kyllä. 

Mitä sitten vaikka en jaksaisi siellä töissä täysipäiväsesti? Sitten mä teen vähempi tunteja tai pahimmassa tapauksessa lopetan ja yritän myöhemmin uudestaan. 

Mitä sitten vaikka rahat tulee olemaan tiukilla? Tiukilla ne on ollut tähänkin saakka, joten pärjään kyllä n. 7kk huonoilla tuloilla. 

Mitä sitten jos oon vanhempi kuin muut (siten myös viisaampi, eiks se niin mene ;D) ja läski, en mä tässä hetkessä laihdu muutenkaan joten tällä on nyt pakko mennä. 

Näihin tunnelmiin, työhaastattelu tällä viikolla, kääk! 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Kohta parin viikon aikana oon ehtinyt;

- Käydä metsässä kävelemässä (jep, tosi klishee mutta kyllä se vaan toimii)

- Saunonut sikana

- Nukkunut suhteellisen paljon, mutta en välttämättä kovin hyvin 

- Käynyt uimassa (uiminen <3)

- Siivonnut kotona kunnolla

- Käynyt kirppiksillä

- Käynyt leffassa ja syömässä 

- Tehnyt maailman parasta porkkanakakkua ja syönyt sitä liikaa

- Mahdollisesti löytänyt oppisopimuspaikan

- Saanut ensimmäistä kertaa opettajalta hyvän ja tsemppaavan sähköpostin

All in all, suhteellisen hyvä viikko siis. Mun pää voi nyt melko hyvin ja oon pystynyt hyvin "päästämään irti" meidän tapaamisesta, etäisyys kouluun on tehnyt ihan tosi hyvää ja ajatus on kirkastunut sen suhteen mitä haluun tehdä. Kaiken lisäksi mies sai työpaikan jonka se on halunnut, joten tässä huushollissa on ihan tosi moni asia nyt hyvin. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Onko semmosta edes? Oon ollut niin huonona ja mun "taking the high road" ei onnistunut, joten tänään kävin lääkärissä jossa oli aivan järjettömän ihana lääkäri joka kirjotti mulle 19.10 saakka sairaslomaa jotta voin nyt hengähtää ja miettiä rauhassa mitä teen jatkossa ja 19.10 mulla on se neuropsykakin. Tuli vapautunut ja ihana fiilis, mä olin niin lähellä lopettamista mutta mä uskon että näiden kolmen viikon aikana jaksan tehdä jatkosuunnitelman ja jos hyvä tuuri käy, niin löytää itselleni mahdollisesti jonkinlaisen oppisopimuspaikan. Omaan opettajaan (ja varsinkaan erityisopettajaan) en halua olla yhteydessä sen enempää mitä on pakko, pelkään opettajan vastausta mutta siinäs syylistää. 

Nyt mä annan itseni levähtää pari päivää jonka jälkeen mä pistän hihoja pikkuhiljaa heilumaan. :) 

Share

Pages