Ladataan...
Vahva ja voimaton

Juttelen opettajan kanssa sähköpostitse ja hän saa tietää että en ole menossa oppisopimukseen, samalla hän kertoo mulle että voin suorittaa yhden kurssin verkkokurssina. Viikkoa myöhemmin kyselen verkkokurssin perään ja hän kertoo olevansa huolissaan siitä että en ole ollut syksyllä koulussa, ja "sairaslomasi jälkeenkään et ole tullut kouluun" ja kun kerron, että en tullut koska sain sen käsityksen että en voi tulla sille kurssille vaan joudun sen tekemään verkkokurssina, hän sanoo että en voi tehdä sitä verkkokurssina koska en ole menossa oppisopimukseen, siis sinne oppisopimukseen josta opettaja aikaisemmin sanoi että en voi suorittaa tutkintoa siellä. 

Noh, mulle riitti ja erosin koulusta! Eli oon vapaa! En vaan enää jaksanut tota kummallista kiusaamista, en vaan enää pystynyt vaikka uhosinkin että kyllä mää valmistun ja näytän niille, sen verran mahdottomaksi oli tämä opiskelu tehty. 

Mutta kuulkaas, mä sain ihan uudenlaista puhtia ja hain töitä. Hain muutamia työpaikkoja vaikka en ollut pätevä, mutta päätin kuitenkin yrittää koska mitä menetettävää mulla ois ollut? En siis lähtenyt hakemaan sen alan töitä mitä opiskelin. 

Noh, sitten mä pääsin työhaastatteluun joka ei mun mielestä mennyt kovin hyvin ("onko sulla niitä suosittelijoita?" "ei" :DD) mutta niin vaan seuraavana päivänä tuli soitto että mut halutaan sinne ehdottomasti! Eli mitä tästä opimme? Kannattaa aina yrittää. Työt alkaa tammikuussa ja kestävät ainakin juhannukseen saakka, mitä sen jälkeen? Saa nähdä. 

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Sain tänään opettajalta sähköpostia kuinka hän on huolissaan kun minua ei ole näkynyt koulussa, en ole osallistunut kursseille ja opintoni eivät ole edenneet syksyn aikana melkein yhtään. Älä perkele, semmosta se yleensä on jos ollaan sairaslomalla.

Mä kyselin kuitenkin marraskuussa että mitä voin tehdä sen kurssin suhteen jolta oon ollut poissa sairasloman vuoksi, siellä se viesti on edelleen watsapissa luettuna, mutta vastaamattomana. 

Onks tässä mitään järkeä enää? 

 

 

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Vähän päälle kaksi viikkoa lääkkeitä takana ja olen tehnyt seuraavanlaisia huomioita:

  • Ekat kaksi viikkoa oli aika paskaa: pahoinvointia, ruokahaluttomuutta jne. Kun annos tuplattiin niin olo tasaantui huomattavasti. 
  • Melkein mikään ei ärsytä
  • Jaksan kuunnella pitkiä tarinoita et senkus, jaaritelkoot ihmiset niin paljon kuin haluaa. 
  • Pystyn katsomaan leffaa ilman että tarvii näprätä jotain samaan aikaan. 
  • Aloin kuuntelemaan podcasteja koska vihdoinkin pystyn keskittymään moiseen toimintaan, next step: books. 
  • Käyn kävelylenkeillä säännöllisesti
  • En stressaa asioista niin paljoa kuin aikaisemmin
  • En välitä pahemmin siitä mitä muut musta ajattelee
  • Vastailen jopa puhelinmyyjien soittoihin! :D 
  • En ärsyynny äänistä tai muista ärsykkeistä jotka aikasemmin sai mut näkemään punasta
  • En oo jatkuvasti (tai oikeastaan ollenkaan) ärtynyt ja vittuuntunut
  • Noudatan helpommin rutiineja (esim hampaiden pesu, kasvojen pesu, kasvojen rasvaaminen, roskien vienti jne, you know) ja pystyn pitämään unirytmin säännöllisenä 
  • En syö impulsiivisesti tylsyyteen 
  • Saan aikaiseksi asioita ilman että stressaan niistä etukäteen ja lopulta jätän tekemättä koska stressaan. 
  • Pystyn ajattelemaan ennekuin sanon jotain tai teen jotain, thank god, aikaisemmin sanoin mitä sylki suuhun toi ja tein mitä tahansa halusin ajattelematta seuraamuksia... 

Oon siis melkoisen tyytyväinen lääkkeeseen, varsinkin nyt kun sivuoireet on lievittyneet tosi paljon mutta lääkkeen hyvät vaikutukset on silti jäljellä! Verenpaine on elämäntaparemontin myötä nyt normaalilla tasolla, ja vaikka kävinkin moikkaamassa lääkäriä keskustellaksemme verenpainelääkityksen aloittamisesta niin käteen jäi ainoastaan propanolia, ja sitäkin pelkästään vapinan lieventämiseksi, haha, eli verenpainelääkitystä ei siis tosiaankaan tullut ja tuskin edes tulee, mutta seurataan mitä lääkkeet tekevät, nouseeko verenpaine vai pysyykö alhaalla. 

Lääkkeet auttoivat myös avaamaan silmiä kouluasioihin liittyen ja tiedossa on kaikkea kivaa ensivuoden puolella! 

Ladataan...
Vahva ja voimaton

On niin monta asiaa joka häiritsee mua tässä koulussa ja koulutuksessa, että mun on pakko tehdä tästä tiivistelmä jotta saan vähän kiinni siitä mitä kaikkea on tapahtunut. Tää on raskas ja pitkä teksti, kirjoitusvirheitä löytyy varmasti myös, mutta mä kirjotan tätä blogia oikeastaan itselleni ja terapioin itse itseäni tän kautta, joten jos siellä on joku tänne eksynyt ja haluaa lukea mun ainaista (:D) valitusta samasta aiheesta niin: you have been warned. 

Aloitetaan:

Joulukuu 2016, aloitan uudessa koulussa muuton myötä, kaikki vaikuttaa hyvältä. 

Helmikuussa 2017 tehdään henkilökohtaistamissuunitelma ja kerron samalla opettajalle että en pysty suorittamaan työharjoittelua vielä, pyydän että saisin sen suorittaa kesällä 2017 ja tämä sovitaan. Opettaja kertoo että HOJKS:ia ei voida minulle vielä tehdä koska ADHD-diagnoosia ei vielä virallisesti ole. Tapaamisesta jää hyvä fiilis, opettaja ei syyllistä ja kehuu kuinka heidän koulussaan tuetaan kaikkia oppilaita todella hyvin ja että mitään hätää ei ole. 

14.2 Saan opettajalta sähköpostin jossa hän kertoo ottaneensa yhteyttä erityisopettajaan ja että HOJKS voidaankin minulle tehdä, hyvä homma, ajattelin. 

Keväällä koulun suorittaminen takkuilee, joudun puhutteluun poissaolojen vuoksi ja saan ensimmäiset viitteet siitä että opettajien (meillä niitä on kaksi) mielestä en oikein osaa mitään ja en ole motivoitunut ja että osaamistani ei voida todentaa ja saatan joutua päiväpuolen opiskelijoiden mukaan näyttämään osaamistani, sanon että tämä on ok, että voin suorittaa poissaolojani käymällä esim. siellä päiväpuolen opiskelijoiden luona. Mainitsen myös että olen jatkuvasti päivittänyt blogiini (joka kuuluu opintoihin) töitäni mutta että näen että kukaan ei ole siellä käynyt niitä katsomassa, en saa tähän oikein minkäänlaista vastausta. Toinen opettaja kertoo että "olen huomannut kun oppilaalle tehdään HOJKS niin tämä oppilas joutuu tekemään enempi töitä valmistumisen eteen" ja totean siihen että oli hojksia tai ei, niin joudun jatkuvasti tekemään normaalia enempi hommia, rästitöitä ja lisätöitä, sekä taistelemaan jatkuvasti sen kanssa että kykenen etenemään ja työskentelemään pitkäjänteisesti ja ymmärrän että HOJKS ei anna vapautuksia, mutta se mahdollistaa esim. oppimisympäristön muovaamista vähän sopivammaksi (esim. tutkintotilaisuuden voi tehdä rauhassa jne.). 

Pääopettaja jää loppukevääksi sairaslomalle ja kysyn toiselta opettajalta missä vaiheessa HOJKS menee, olen kevään aikana saanut n. 5 eri sähköpostia siitä kuinka HOJKS voidaan minulle tehdä, ja seuraavassa sähköpostissa että sitä ei voidakaan tehdä. Lopulta opettaja päätyy siihen että palataan asiaan syksyllä. 

Keväällä vastaan kaikille lähetettyyn kyselyyn koskien opiskeluja että toivoisin että meille annettaisiin joskus muuta palautetta kuin pelkästään negatiivista tai neutraalia, pohdin myös omaa opiskeluani ja kerroin että haluan syksyllä panostaa läsnäoloon paremmin, tähän ei koskaan tullut mitään vastausta. 

Keväällä lähden etsimään sovitusti työssäoppimispaikkaa ja väännän sähköpostitse opettajan kanssa asiasta kun yritän selvittää mihin päivään mennessä hänen täytyy saada sopimukset ja jos en niitä ehdi saamaan siihen päivään mennessä niin mikä on toinen vaihtoehto. Toista vaihtoehtoa ei ollut ja mutkien kautta sainkin paperit ajallaan koululle. Opettaja muistuttaa myös etätehtävistä jotka eivät olleet menneet läpi ja jotka joudun tekemään uudestaan, kuulemma mahdollisimman pian (varmaan 80% tehtävistä meni läpi, eli ei hätää sen suhteen). Teen ne työssäoppimisessa vauhdilla ja laitan niistä viestiä opettajalle, en ole vieläkään saanut niistä minkäänlaista arviointia ja nyt ollaan marraskuun lopussa. 

Syksyllä palaan innoissani kouluun, työharjottelu on tuonut hirveän määrän lisää osaamista ja motivaatiota. Saan kuitenkin migreenikohtauksia ja elokuusta-syyskuussa poissaoloja on viisi. Asiakaspalvelutunneilla tuntuu siltä että opettaja tiuskii ja nälvii mulle, ja kun pyydän apua niin saan vastauksen että "kyllähän sinä kävit sen koulutuksen joten kyllähän sinun pitäisi osata" ja kun sanon että en osaa niin "no sun pitää kysyä joltain toiselta", tätä samaa jatkuu ja alan kuulla kommentteja myös muilta luokkalaisilta ja viereiseltä luokalta. Asiakaspalvelutunneilla käy kamala kato kun osa oppilaista ei uskalla tulla tekemään töitä sen pelossa että eivät saa tarpeeksi apua, kolme oppilasta keskeyttää opiskelut ja yksi toteaa mulle facebookissa että "oon ihan täys tota "koulua" ", "joo, ymmärrän", mä vastaan. Toinen kertoo että oli asiakaspalvelutunnilla itku silmässä tehnyt töitään asiakkaan parissa koska ei ollut saanut opettajilta apua, kyseinen oppilas ei tullut seuraavalle asiakaspalvelutunnille. Alan miettimään että ehkä nää asiat jotka on häirinneet mua jo keväästä lähtien häiritsee myös muita, koitan vähän kysellä muiden mielipiteitä ja mitä enempi kuulen niin sitä varmempi oon siitä että tää ei koske vaan mua. 

Erityisopettaja ottaa syyskuussa yhteyttä ja sovitaan tapaaminen johon menen koska olin päättänyt että en ole tärkeistä jutuista pois, vaikka oltiinkin ilmiriidassa miehen kanssa ja mä menin tapaamiseen sitten silmät turvonneina, vihasen miehen odottaessa autossa koulun ulkopuolella. Kerron erityisopettajalle että mulla on hyvä parisuhde ja elämä muutenkin sujuu hyvin, mutta mun ADHD-diagnoosin saamisessa kestää, kerron myös menneistä vaikeuksista, mainitsen myös ohimennen asiakaspalvelupäivien opiskelijakadoista ja kerron että tuntuu siltä että ei saada tarpeeksi apuja. Tapaamisesta jäi hyvä fiilis, erityisopettaja oli kovin sympaattinen ja komppasi mua paljon ja kehui kuinka osaan järkevästi kertoa omasta tilanteesta ja perustella mihin asioihin tarviin apua ja miksi. Sovitaan että seuraavaan tapaamiseen tulee opettaja mukaan. Lähden tapaamisesta kotiin ja saankin myöhemmin viestin opettajalta perään, kerron että kotona oli huono tilanne jonka opettaja kyseenalaistaa, koska "olit kuulemma kertonut että kotona on kaikki hyvin", kerron opettajalle että mielestäni hänen viesteissään mentiin nyt liian pitkälle ja ei tunnu kivalta, sama meininki hänen puolelta jatkuu. 

Opettaja laittaa mulle viestiä että mun pitäisi lähteä palkattomaan ylimääräiseen työharjotteluun (meillä on tammi/helmikuuksi sovittu seuraava harjottelu) niin että kävisin 3x viikossa koulussa ja vähintään 3x/vko työharjottelussa. Kun kerron että en usko että pystyn panostamaan tähän näin paljoa vielä (ja mainitsen että kun saan lääkitykset ja hoidon kuntoon niin sitten tilanne on varmasti toinen) hän kysyy miten ajattelin tehdä töitä 5x viikossa jos en edes tähän pysty nyt. Toinen vaihtoehtoni on kuulemma keskeyttää opintoni. En tiedä miksi ja kerron että en todellakaan halua opintojani keskeyttää koska motivaationi on nyt niin huipussaan ja olen tehnyt kaikki tarvittavat kirjalliset työt, suorittanut harjoittelun ja poissaoloja ei ollut paljoakaan. 

Aletaan erityisopettajan kanssa sopimaan tapaamista ja mainitsen siinä että haluaisin "ottaa puheeksi opettajani inhottavan käyttäytymisen välillä minua kohtaan" ja en puhu asiasta sen enempää, pyydän mua erityisopettajaa tukemaan mua tapaamisessa koska "edellinen tapaaminen opettajan kanssa tuntui ahdistavalta". 

Viikon päästä erityisopettaja hakee mut kahviosta ja tsemppaa ja kertoo että tapaamisesta tulee hyvä ja mulla ei ole mitään pelättävää vaan ihan rennosti vaan vedetään. Molemmat opettajat saapuu ja jos heti siinä tajuan että ne on ystäviä keskenään ja että mä oon tehnyt virheen. Kirjotin jo aikaisemmin mutta tiivistettynä; erityisopettaja aloittaa keskustelun kertomalla kuinka pahalta hänestä tuntuu mun syytökset opettajaa kohtaan (mitkä syytökset?) ja että "viereisellä luokalla on saman diagnoosin saanut kuin sinä, eikä hän ole koskaan sanonut mitään pahaa" (?), valehtelen ja mun pitäis mennä hoitoon, valehtelen kun sanon että en käy hoidossa tapaamassa terapeuttia tms, hänen mukaansa mun adhd-tutkimuksissa nähtävästi on terapeutti tai psykologi, en tiedä. Erityisopettaja myös sanoo että on hämmentynyt jos "huomenna saan sulta viestiä että oon muka ollut helvetin inhottava sua kohtaan". Opettajan mielestä en ole motivoitunut, en osaa oikeastaan mitään vieläkään ja en tule pääsemään tutkintotilaisuuksiin koska osaaminen tietyllä osa-alueella ei ole tarvittavalla tasolla. Kuulemma mun kokemukset opettajan sähköposteista ja viesteistä on väärin, "hänhän vain yrittää tukea sinua", mitään mitä sanon ei kuunnella tai vastaanoteta. Puhutaan mun poissaoloista ja siitä kuinka olen valehdellut parisuhteeni tilasta, sanon aika kärkkäästi että "vaikka on hyvä parisuhde niin ei se tarkota sitä etteikö välillä olis riitoja ja nyt sattu osumaan iso riita yhden koulupäivän päälle", kaikkien kasvoilta paistaa se että niiden mielestä mä valehtelen. Opettaja myös sanoo tämän lauseen "ja mikäs siinä on että oon huomannut että sun kädet tärisee?" naurahdan ja sanon että "yleensä kukaan ei huomaa, hehe, tää on sukuvika, isällä on sama, mutta tästä ei oo ollut mitään haittaa" ja opettajan mielestä siitä saattaa olla, mietin vaan päässäni että vittu mä olen hoitajan työssä esim. pistänyt ja ei ole koskaan ollut käsien tärinä ongelmana, joten miksi tällä alalla olisi? Itken melkein koko lopputapaamisen koska fiilis on niin kamala. Käyn tekemässä yhden kokeen vaikka itkettää, sen jälkeen istun ruokalassa venaamassa alkavaa oppituntia ja pillitän, lopulta laitan miehelle viestiä että hakee mut pois. 

Stressaan tapaamista ja oon ihan paskana seuraavat pari viikkoa, ahdistaa ihan helvetisti ja tuntuu että mun rehellisyys on palkittu sillä että mua syyllistetään ja koitetaan savustaa koulusta ulos. Oon pari kuukautta sairaslomalla ja kun ilmotan opettajalle että olen sairaslomalla koska koin tapaamisemme niin ahdistavana (tai jotain, en muista tarkalleen) sain vastauksen että "hyvä että otat itsellesi aikalisää", ei siis minkäänlaista pahoittelua yhtään mistään. 

Hommaan sairaslomalla itselleni oppisopimuspaikan ja kysyn opettajalta onko kyseinen paikka ok (ja jäin siihen käsitykseen että on) jo kuukausi ennen työhaastattelua, tulevan kuukauden aikana opettaja lähettää useaan kertaan sähköpostia ja kysyy kävinkö jo haastattelussa ja sainko jo sen paikan. Viikkoa ennen haastatteluaikaa opettaja lähettää sähköpostia ja ehdottaa että mun kannattaisi keskeyttää mun opinnot maaliskuun loppuun saakka saadakseni itseni kuntoon (kuntoon? Olin edellisissä sähköpostiviesteissä ilmoittanut että sain diagnoosin ja lääkitys on lähiaikoina tulossa, tähän hän ei ottanut mitään kantaa) ja mennä sitten suoraan tutkintotilaisuuksiin. Mietin miksi olisin kuuden kuukauden sairasloman jälkeen suoraan valmis tutkintotilaisuuksiin kun en koulussa olemallakaan kuulemma ole? En ota opettajan sähköpostiin kantaa vaan lupasin laittaa viestiä kun oppisopimuspaikka on plakkarissa. 

Saan oppisopimuspaikan ja kyselen keneen olen nyt yhteydessä, ei minkäänlaista reaktiota kummaltakaan opettajalta siitä että sain oppisopimuspaikan, ei onnitteluja tai mitään. Otan oppisopimusvastaavaan yhteyttä ja sovitaan tapaaminen työpaikalle.

Opettaja laittaa watsapissa viestiä ja kun kysyn miten käyn joulukuussa koulua kun aloitan oppisopimuksen, niin kuulemma mun tulee osallistua kaikkeen opetukseen kerta mitään papereita ei vielä ole, JA että "Olethan tietoinen, että jos olet paikassa x oppisopimuksessa niin sinä et välttämättä pysty suorittamaan koko tutkintoa? Tämä on sinun tiedostettava että näin voi käydä". Mietin itsekseni että ei, en ollut tietoinen koska et tästä koskaan aikaisemmin maininnut kun asiaa vielä varmistelin, mutta nyt kun ollaan paperien allekirjoittamista vailla niin nyt mainitset tästä. Kysyn häneltä tiistaina että "Mikä on sun ehdotus ratkaisuksi tähän? :)" nyt on torstai enkä ole saanut vastausta, opettaja on kuitenkin esim. ryhmäkeskusteluissa viestitellyt muiden kanssa. 

HOJKS:ia ei ole muuten vieläkään tehty, kohta oon ollut vuoden kirjoilla koulussa. Ja hei, meidän luokalta vain yksi pääsi tutkintotilaisuuksiin koska muiden osaamisen taso ei ole vielä tarpeeksi korkealla. Viimekevään etätehtävistä jotka suoritin elokuussa uudelleen en ole saanut mitään merkintää (kurssisuoritukset tulevat näiden perusteella) enkä tiedä onko syyskuussa tehty uusintakoe mennyt läpi, koska siitäkään ei ole mitään merkintää, eikä mun blogissa ei ole kukaan käynyt katsomassa tehtyjä töitä. Mulle on vuodessa kolme kertaa ehdotettu koulutuksen keskeyttämistä vaikka olen itse ollut sitä vastaan ja perustellut miksi olen motivoitunut ja oon aina eritellyt mitä oon tehnyt ja suorittanut. Olin myös valmis tekemään ylimääräisiä töitä, menemään päiväpuolelle tekemään rästipäiviä, tuomaan jokaisesta poissaolosta sairaslomatodistuksen, mikään näistä ei ole sopinut tai riittänyt. 

Mä en tiedä vieläkään mitä multa odotetaan ja kun kysyn missä mun pitäisi parantaa tai mikä ei suju, niin saan ympäripyöreitä vastauksia. Mä en tiedä onko se tämä ala vai mikä, mutta en ymmärrä miten tää voi olla näin hankalaa. Mulle myös sanotaan että mun pitäis viedä tätä asiaa ylemmäs, mutta en uskalla, kun koitin ottaa näitä asioita aikasemmin puheeksi niin mut leimattiin valehtelijaksi ja sairaaksi ihmiseksi ja että kaikki nää on pelkästään mun päässä. Jos tää oppisopimushomma ei onnistu ja rauhoita tilannetta niin mä lopetan, annan opettajan voittaa ja vaihdan koulua. Mun mielestä se, että mä oon avoimesti hakenut apua ja kertonut rehellisesti missä mennään pitäis jo kieliä siitä että mulla on todellakin motivaatiota, jos mulla ei olis motivaatiota niin kai mä olisin jo keskeyttänyt? 

 

 

 

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Ohhoh, sanon minä. Tänään aloitettiin lääkitys ja en olis jotenkin uskonut että jo eka nappi naamassa vaikuttais näin paljon. 

En voi kuvailla tätä mitenkään muuten, kuin että tuntuu siltä että otsassa ois ollut vuosikausia iso lerssi joka aina vaan kasvoi ja oli enempi tiellä ja heilu ja ärsytti ja nyt se on poissa. Ei vituta, ei ärsytä, ei stressatuta. 

Riideltiin miehen kanssa tänään ja mä en menettänyt hermoja, en huutanut, en raivonnut, en provosoinut ja lopulta kun mä en enää jaksanut riidellä mä halasin sitä ja sanoin että "mä en oo sun vihollinen" ja menin vessaan tirauttamaan muutaman kyyneleen jonka jälkeen päätin että laitan podcastin pyörimään ja käyn lenkillä (mitä. ihmettä. täällä. tapahtuu?). Mies pysäytti mut eteisessä ja halusi kertoa mulle että mä oon tänään käyttäytynyt ihan eri tavalla ja että hän on "ehkä vähän shokissa, vaikka se onkin vahva sana" ja että kun toinen kolmen vuoden tuntemisen jälkeen yhtäkkiä käyttäytyy eri tavalla niin se on kuulemma pelottavaa ja koko päivä on ollut vähän pelottava koska tilanne (eli mun yhtäkkiä muuttunut käytös) on ollut niin outo.

Sit mä mietin asiaa ja joo, tänään on ollut vähän hämmentyneet fiilikset. Syke on korkeella, suuta kuivaa ja pää on vähän kipeenä, ehkä pienesti semmonen paha olo, mutta ihan sama jos näistä on oikeesti jotain hyötyä. 

Päivittelen lisää kunhan tilanne tasaantuu, mut siihen saakka; hitto miten siistiä alottaa elämä! 

Pages