Ladataan...
Vahva ja voimaton

Keskiviikkona sen tapaamisen jälkeen mä kävin auditoriossa uusintakokeessa ja koitin olla itkemättä, uusintakokeen jälkeen istuin ruokalassa itkemässä kunnes mä lähetin miehelle viestin että hakee mut pois, en mä pysty jäämään. Kotimatkalla mä itkin, kotona mä itkin ja seuraavana aamuna kävin terveysasemalla mielenterveyspäivystyksessä juttelemassa ja selvittämässä että miten mun hoitokuviot menee jos romahdan (menneisyydestä löytyy aika rankkoja hetkiä ja vuosia ja jo pidempään oon osannut suhtautua näihin tilanteisiin jotenkin järkevästi ja en vaan jää kotiin märehtimään) mutta päädyttiin siihen että selvittelen neuropsykan jatkoja eka ja palaan terveysasemalle. 

Oon loppuviikosta syönyt herkkuja, vetänyt kännit, käynyt leffassa, saanut hurjasti selkähipsuttelua sekä rakkautta ja oon itkenyt ja pohtinut, oon mennyt "mä lopetan ja luovutan ja sanon niille että olkaa hyvä, voititte!" fiiliksestä "kai mä koitan jatkaa niin että mitään ei ois tapahtunut" fiilikseen. 

Lopulta mä oon nyt (ehkä) päätynyt siihen että meen maanantaina kouluun selvittelemään mikä ois paras jatko, en ota stressiä siitä jos jään jälkeen ja vaikka mua syyllistetään ja lannistetaan, senkun. Mä en keskeytä, en stressaa itseäni sairaslomakuntoon, en taistele vastaan ja otan vaan vähän rennommin. Tiedän että jos haluun päästä asioista yli mun on pakko kääntää mun omat ajatukset ja ajatella että a) kukaan ei ole sanonut mitään väärää ja b) mun ei tarvitse palata niihin epäkohtiin vaan voin antaa vaan olla. Oon yrittänyt tuoda esiin epäkohtia ja mun fiiliksiä, yrittänyt osoittaa mun motivaation ja oon pyytänyt tukea ja mikään näistä ei oo tuottanut hedelmää, joten nyt se on vaan minä ja minä oon vastuussa omista fiiliksistäni ja jos mä päätän olla lannistumatta niin mä en lannistu. 

Yrittäkööt potkia mut pois koulusta, siihen saakka mä jatkan kaikkea kuin mitään ei ois tapahtunut, mutta seuraavaan keskusteluun mä otan mukaan ulkopuolisen ihmisen tai pyydän lupaa keskustelun nauhotukseen. :D 

 

 

Share

Ladataan...
Vahva ja voimaton

"Musta vaan tuntuu että mun opettaja ei pidä musta ja se haluaa savustaa mut ulos ja tunnen itseni voimattomaksi, koska kukapa mua uskoisi?"

Noin mä kirjotin toissapostauksessa ja tänään se kuvastaa käytyä keskustelua tosi hyvin. 

Meitä oli tapaamisessa kolme, erityisopettaja ja kaksi mun opettajaa. Keskustelu alkoi sillä että erityisopettajan mielestä mä olen valehtelija, että kukaan ei koskaan ole sanonut mun opettajasta mitään negatiivista ja mä en saisi keksiä tollaisia asioita, ylireagoin ja opettajan lähettämät viestit ovat kuulemma olleet "todella tsemppaavia ja sinua tukevia", kun kerroin että se en ole vain minä joka on tätä mieltä asioista, että tunneilla oppilaat ei saa tarpeeksi tukea, niin olen valehtelija, en saisi olla tuomari enkä puhua muiden puolesta, kun ehdotin että voin kerätä listan nimistä ja ongelmista niin se ei kuulemma ole tarpeellista. 

Erityisopettaja sanoi myös että "mun mielestä sun pitäisi mennä hoitoon" johon tietenkin totesin että "anteeks mitä? Ethän sä voi sanoa että mun pitäis mennä hoitoon, ethän sä edes tunne mua?" jonka jälkeen keskusteli eteni näin;

"Niin sähän käyt jo jossain terapiassa?" 

"Ei, en käy"

"No missäs sua sitten hoidetaan?" 

"Neuropsykiatrian poliklinikalla mua tutkitaan"

"Nyt se on kuule niin että sinun täytyy lopettaa valehtelu"

"Anteeksi mitä? (Jälleen kerran) Siis valehtelu mistä?"

"Juurihan sä sanoit että sä et saa hoitoa?"

"Sä kysyit käynkö terapiassa, en käy, tiedätkö sä edes mikä on adhd:n kanssa hoitopolkuna? Eihän mulla ole vielä edes diagnoosia joten miksi mä kävisin terapiassa? Enhän mä vielä tiedä edes lääkkeistäkään mitään."

Tähän väliin silmien pyörittelyä (jep, arvatkaa meinasiko mennä hermo siihen silmienpyörittelyyn?) ja todella "ammattitaitoinen" kommentti "adhd- lääkitys tehoaa noin 80prosentilla ihmisistä ja sen vaikutusta pitää odottaa parikin viikkoa". 

Tämän jälkeen ehdotin olisiko parempi että seuraavalle tapaamiselle ottaisin mukaan esim. jonkun hoitohenkilökuntaan kuuluvan ihmisen (joo ei oo ehkä ihan realistista neuropsykalla, mutta kuitenkin) ja sain vastauksen että ei ole kuulemma tarvetta. 

Lisäksi mun tulevaa adhd-diagnoosia epäiltiin (lupasin toimittaa mustaa-valkoisella kaikki paperit diagnooseista jne), mun motivaatio kyseenalaistettiin (tässä kohtaa tuli taas itku, lähinnä ehkä turhautumisen takia ja jälleen kerroin monesti että jos mulla ei olis motivaatiota niin mä olisin jo ajat sitten lopettanut opinnot, että mun kaikki tehtävät on ajan tasalla, harjottelut ja kaikki suoritettu ja mä olen ITSE pyytänyt kaikki nämä tapaamiset) ja lisäksi mun sairaspoissaolot (joita on neljä tältä syksyltä) kyseenalaistettiin ja ehdotin tähän että voin tästä lähtien tuoda aina sairaslomatodistuksen jos se hälventää epäilyjä. 

Mulle sanottiin että mun pitäisi olla suorapuheinen (joo meni nyt helvetin hyvin kun olin suorapuheinen) ja kyseenalaistettiin kuinka pystyn selviämään asiakaspalvelusta jos en pysty tulemaan toimeen ihmisten kanssa (tällä viitattiin mun kokemukseen opettajan epäasiallisesta käytöksestä). 

Lisäksi ihmeteltiin miksi en halua työharjoitteluun, ja kun sanoin että en pysty tekemään 5x 8h päiviä koska se on niin raskasta, että miten pystyn koskaan menemään työelämään, totesin siihen että ehkä adhd-diagnoosista tulee olemaan hyötyä, saan hoitoa ja toivottavasti sen avulla kykenen täysipäiväisesti tekemään töitä, ei siinä, kyllähän mä varmaan vittu pystyisin, mutta 5x 8h päivät ilman palkkaa? Siis meidän normaalin 240h työharjottelun päälle? Käsi ylös kuka haluaa lähteä tommoseen? Ei kukaan? Niin mä ajattelinkin. 

Ihan turhaan mä nyt näitä asioita pyörittelen päässäni ja mietin että mitä vikaa mussa on, oonko taas ylireagoinut (en, mun ja opettajan KAIKKI viestit on nähnyt monta ihmistä (sorry not sorry) ja kaikkien mielestä mun pitäisi viedä asiaa eteenpäin), mitä mä teen väärin? Kun mä kuitenkin sain työharjottelusta palautetta siitä että oon hyvä asiakaspalvelija, miellyttävä persoona, oma-aloitteinen ja tuun valmistumaan parhaimpana meidän luokalta, sit mä kuulen opettajalta että en oo yhtään esim. oma-aloitteinen (mitä vitttuaaaaa?!) ja että en tuu pääsemään tutkinnoista läpi niin en mä suostu uskomaan että vika on mussa, vaan siinä opettajassa joka edelleen käyttäytyy mua kohtaan inhottavasti. 

Mulle neuvottiin että tänpäiväsestä keskustelusta pitäisi tehdä kantelua eteenpäin, mutta kerta tänpäivänen keskustelu oli vähän jo... asian eteenpäin viemistä ja mä sain näin pahasti nenilleni, niin miten mä voin tätä viedä enää eteenpäin? Kuka mua uskoo? Se on nyt kolmen ihmisen sana mun sanaa vastaan ja se on ehkä mun vika, kerta en ottanut ulkopuolista ihmistä mukaan. 

Tietenkin tää aiheuttaa sen että mä haluaisin nyt lopettaa, lähteä vittuun tuolta koulusta. Oon itkenyt koko päivän ja miettinyt että mitä helvettiä mä nyt teen? Sen kerran kun mä teen tosissani hommia ja haluan valmistua niin sekään ei riitä, riittääkö mikään oikeesti koskaan? Onko mun koskaan mahdollista valmistua mistään koulusta vai kohtaanko mä aina ongelmia vaikka kuinka ite yrittäisin ja haluaisin? 

Miksi kukaan ei usko mua tai jos kerron että on tuntunut pahalta niin miksi sitä ei pahoitella vaan osoitetaan syyttävä sormi muhun, että "oma vika, mitäs oot niin herkkä", tai jotain muuta. Mä oon umpikujassa ja pelkään että kohta mä istun lääkärillä itkemässä ja kertomassa että mä en enää jaksa, että mä yritin nyt tosi kovasti ja jonkun toisen mittapuulla mä en ole yrittänyt yhtään, että fine, mä luovutan, pyydän sairaslomaa ja jään kotiin. 

Loppuun vielä opettajan kommentti "mietin että oletko sä koulukuntoinen, kun oon huomannut että sulla noi kädetkin vapisee" tässä välissä naurahdin ja sanoin että "ai sä oot huomannut! joo mulla on tärissy koko elämän, isällä on sama. :D" "niin, mistäköhän tämä vapina voisi johtua?" "en kyllä tiedä". Haluisin lähettää sille sähköpostilla terveyskirjaston jutun essentiaalisesta vapinasta saatesanoin "tässä lisätietoa, jos vapina vaikuttaa opintoihini jossain vaiheessa niin lupaan mennä lääkäriin ja pyytää beetasalpaajia". Ei tullut opettajalle mieleen että hoitsun hommia meikäläinen teki melkein viisi vuotta? Kyllä, se sisälsi tarkkuutta vaativia hommia kuten pistämistä eikä käsien tärinästä aiheutunut kyllä yyyyhtään mitään.

Okei, välillä en saa rajauksia silmiin niin nätisti kuin haluisin. :D 

Share

Ladataan...
Vahva ja voimaton

No se on niinkin kaukana kuin ensikuussa, nimittäin tänään loppuun suoritetun diva-testin jälkeen kysyin lääkäriltä että mitäs ensikuussa sitten tehdään ja hän sanoi että "silloin tehdään diagnoosi ja ruvetaan aloittamaan lääkitystä jos olet siihen suostuvainen" ja mä olin ihan että "ai mitä, diagnoosi, lääkitys, mitä, siis todellakin suostun lääkitykseen!" ja sitten se sanoi että "kyllä sulle se adhd- diagnoosi tulee" ja mä mietin hetken että alanko itkemään vai nauramaan vai mitä teen ja sitten mä vaan istuin siinä hymyillen ja sanoin että "hyvä". 

Vielä on äidin haastattelu jäljellä ja koska mun omat vastauksen koskien lapsuutta oli monessakin kohdassa "en muista" niin äiti saa täytellä niitä aukkoja. 

Täytän ihan kohta 30 ja tiedättekö miten jumalattoman vaikeeta tää elämä on ollut? Yksi kysymys tänään oli että onko ihmisten mulle lapsuudessa antama palaute muokannut mun minäkuvaa ja sanoin että "opettaja kerran sanoi että Susannasta olisi vaikka mihin, jos se vaan viitsisi, tämä on lause joka on kulkenut elämässä mukana parikymmentä vuotta. En sano että nyt diagnoosi ja mahdollinen lääkitys yht'äkkiä tekisi musta viitsivän ihmisen ja jatkaisin elämääni kukkapellolla tanssahdellen, en sano sitä, mutta kun diagnoosi on olemassa mustaa valkoisella niin apuja ja tukea on helpompi saada, ja jos lääkitys aloitetaan ja se toimii niin se voi antaa mulle eväät kyetä suorittamaan asiat loppuun. Mies ei tiennyt onnitellako vai ei, mutta sanoin sille että kyllä tämä on nyt tosi hyvä juttu. 

Nyt pitäisi sitten malttaa odottaa kuukausi eteenpäin, mutta tuskin se missään tuntuu tän melkein parin vuoden odottelun jälkeen... :D 

Lopuksi palaan vielä nopsasti lempiaiheeseeni, nimittäin koulu, ah! Laitoin eilen illalla sähköpostia opettajalle sekä erityisopettajalle, asiallisesti selitin samoja asioita mitä täälläkin ja painotin sitä että en missään tapauksessa suostu keskeyttämään, opettajalle kirjotin että "vaikka kuinka ylpeä olen ollut itsestäni ja tyytyväinen suorituksiini, niin tuntuu että sinä löydät pelkästään niitä negatiivisia asioita, annoin tästä palautetta jo keväällä". 

"Yllättäen" opettaja ei vastannut sähköpostiini mitään, mutta erityisopettaja kyllä ja hän ehdotti rauhallista (mitä, huokuikohan musta kenties pieni paniikinpoikanen? Huppista) tapaamista joko kaksin tai niin että opettaja on mukana, saa nähdä tuleeko opettaja mukaan vai ei. Erityisopettajan sähköposti oli sävyltään lohdullinen ja hän vaikutti selkeästi olevan mun puolella ja tukena. Mä toivon että maanantainen tapaaminen jäisi viimeiseksi ja saisin sen jälkeen jatkaa koulua, kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, rauhassa ja tasa-arvoisesti kohdeltuna.

Share

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Ongelmat opettajan kanssa jatkuvat. Hän on nyt ehdottanut mulle opintojen keskeyttämistä tai opintojen loppuunsuorittamista palkattomalla työharjottelulla. Kaikki tämä muka sen takia koska oon ollut migreenin takia muutaman päivän pois koulusta ja hän ja erityisopettaja ovat huolissaan mun "koulukunnosta". 

En usko tähän alkuunkaan, tapasin erityisopettajan viimeviikolla ja hän kuvaili mua pirteäksi ja hyvinvoivaksi, sekä oli samaa mieltä siitä että adhd-ihmiset keskeyttävät paljon opintojaan jne. joten en usko että hänen ehdotus olisi keskeyttää opintoni, vaan uskoisin, että hän haluaisi yhdessä etsiä ratkaisun. 

Mainittakoot, että viimeviikolla sain inhottavan viestin opettajalta ja mainitsin että "viestisi tuntui todella inhottavalta" ja en saanut tähän minkäänlaista pahoittelua, ja nyt yllättäen 21.30 illalla saan opettajalta sähköpostin jossa hän ehdottaa opintojen keskeytystä tai palkatonta työharjoittelua. 

Haluisin vaan itkeä mutta en voi, koska huomenna aamulla herään klo 8 koska mulla on divahaastattelu neuropsykiatrisella ja mun on pakko saada tänään unta eikä vaan stressata tätä. 

Mä laitoin opettajalle viestiä että oon tehnyt kaikki ajallaan, päivitän blogia, työharjottelu on suoritettu, opinnot on edenneet, en stressaa tulevia tutkintotilaisuuksia ja oon ollut itestäni tosi ylpee, oon motivoitunut ja haluan ehdottomasti jatkaa koulussa, mainitsin myös että "vaikka ilmaisisin olevani tyytyväinen itseeni niin saan aina sinulta negatiivista palautetta, mainitsin tästä jo sinulle keväällä". 

Musta vaan tuntuu että koska mulla on ongelmia niin mut sysätään muualle jonkun toisen ongelmaksi, ei tämän oppilaitoksen ongelmaksi. 

Mä en ole saanut yhtäkään vastausta kun olen kysynyt että missä olen jäänyt jälkeen ja mä tiedän konkreettisesti että meidän luokalla on oppilaita jotka on mua paljon jäljessä ja jotka ei tuu pääsemään tutkinnoista läpi. 

Musta vaan tuntuu että mun opettaja ei pidä musta ja se haluaa savustaa mut ulos ja tunnen itseni voimattomaksi, koska kukapa mua uskoisi? Mulla on sen epäasiallinen viesti mutta aikaisemmat viestit oon poistanut koska yritin noudattaa mun "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"- mentaliteettia enkä halunnut vilkasta enää yhtään niitä viestejä vaan unohtaa koko homman, olis varmaan pitänyt säilyttää ne. 

Edelleen toivon että saan jatkaa koulunkäyntiä, pääsen kertomaan eteenpäin miten epäasiallisesti opettaja on mua kohdellut ja sit siihen tulis muutos ja saisin opiskella ja olla tasa-arvoinen opiskelija, valmistuisin ja haistattaisin paskat lannistavalle opettajalle, en tarvii muuta, kiitooos! 

Share

Ladataan...
Vahva ja voimaton

Olin istunut koneella pelaamassa pari päivää, kunnes totesin miehelle muutama päivä sitten kymmeneltä illalla että "lähetään, laitetaan patja auto ja lähetää jonnekkin", onneksi mies on hetken sulattelun jälkeen yleensä mukana mun hullutuksissa ja lopulta puolenyön aikoihin oli farmarissa patja ja petivaatteet ja nokka suunnattiin kohti pohjois-karjalaa. 

Käytiin sukulaisten luona ja kierrettiin ympäri saimaata, kolmen yön jälkeen on ollut taas ihana olla kotona ja levottomuus on takuuvarmasti hetkeksi poissa. 

Tommosten reissujen jälkeen on tosi vaikee orientoitua tulevaan kouluviikkoon, varsinkin kun koulussa ollaan menty aika verkkaisesti ja on tuntunut siltä ettei oo päässy kunnolla puurtamaan ja sit tulee itelle semmonen off-mode tavallaan ja sit on helposti pois koulusta kun tuntuu ettei se haittaa mitään. Oon muutenkin aika tyytymätön meidän opetuksen tasoon, mä tarttisin välillä opettajan apua ja ois kiva jos se tunneilla ois samassa luokkatilassa, mutta useimmiten hän on takahuoneessa kollegansa kanssa ja usein kun tarvitsen apua ja meen sitä kysymään niin asenne on sellainen että "mitä sä nyt siinä tuut kyselemään, kyllähän sinä itse osaat" ja sit käy niin että mulla meinaa mennä hermot, varsinkin kun oon kertonut mun ongelmista (ja tapaan erityisopettajan ensiviikolla jotta VIHDOINKIN tehdään se HOJKS) mutta silti mua kohdellaan kuten muitakin, tiedän että tää kuulostaa nyt tosi itsekkäältä, mutta tarkoitan tällä sitä että viimeviikolla kävin kysymässä apua ja mulle sanottiin että "sähän olit siellä koulutuksessa" joten mun pitäis osata enkä saisi kysyä apua, mutta en voi sille mitään että kaikki asiat ei pysy mun päässä, tän jälkeen mä sitten vähän ärähdin mun työparille joka kyseli multa apua ja en pystyny sitä antamaan koska en saanut sitä opettajalta ja koko tilanne alkoi vaan vituttamaan ihan armottomasti. Musta tuntuu että mä en pysty tuolta koulusta valmistumaan hyväksi ammattilaiseksi kun opetus on vähän niin ja näin, meidän koulu-illat on 16.30-20.30 ja 17.30 on 30min kahvitauko ja yleensä illat menee niin että ennen kahvitaukoa ei tehdä mitään koska a) opettaja ei osaa selkeästi organisoida b) opettaja jauhaa paskaa ensimmäisen tunnin, esim. toissaviikolla hän kirjotti käsin jokaisen nimen yksitellen paperille kaikista niistä jotka oli lähdössä erääseen tapahtumaan; kaikki lähti, itse oisin ehkä kysynyt että onko joku joka ei lähde... eli periaatteessa meillä on 2,5h työaikaa ja koulua meillä on kolmesti viikossa, eli tästä voidanee laskea että millä ajalla meistä leivotaan ammattilaisia? Meillä pitäisi olla kirjallisia tehtäviä vielä tosi paljon lisäksi, mutta vielä ei ole tullut yhtäkään, enkä tiedä koska edes tulee, opetusmateriaalit on välillä myös tosi vanhoja.

Mitä tämmösessä tilanteessa voi tehdä? En mielestäni vaadi liikaa jos haluan hyvää opetusta ja toivoisin että kun koulua on vaan 3x/vko niin se aika käytettäisiin tehokkaasti, meillähän tulee tutkintotilaisuudet viikolla 49 eikä olla mitenkään edes aloitettu niihin valmistautumista. 

Ja ei, en voi mennä meidän koulutuspäälikölle reklamoimaan, häneltä olen odottanut päätöstä hsl:n matkalippuoikeudesta neljä viikkoa, hän selvittää olenko oikeutettu siihen kun lähiopetusta kuuluu koulutuksen ajalta olla 60%, itsehän mietin että kerta koulua on 3x/vko niin eiköhän se 60% täyty jo ihan sillä. Eli vielä odotellaan kunhan hän saa tämän valtavan arvoituksen ratkaistua. ;) 

Share

Pages