Me, myself and I

Ladataan...
vainoharha

Tiedättekö, olen vihdoinkin saanut selville kuka on elämäni tärkein ihminen. Ihminen, jolle haluan oikeasti vain kaikkea hyvää ja josta olen valmis pitämään huolta kaikkein parhaiten. Ihminen, jonka niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi on minulle kaikkein tärkeintä. Arvaatteko? No, se henkilö olen minä itse tietenkin.

Minulla meni reilu 17 vuotta tajuta kyseinen asia. En luultavasti olisi tajunnut sitä ilman vaikeaa parisuhdetta ja riitaisaa eroa. Ilman kauheita itkukohtauksia siitä, miksen tee elämässäni asioita joista olen aina unelmoinut ja joita rakastan. Kuten lähde vaihto-oppilaaksi, opiskele ulkomailla ja näe maailmaa? Miksen käy kuntosalilla tai jumpassa kuin vain kerran viikossa jos sitäkään? Miksi elämäni on vain olemista sen yhden ihmisen kanssa, joka ei enää edes jaksa halata ilman kehoitusta? Ja olen vasta 17. Henkisesti vaikean toukokuun aikana lopulta tajusin, että hei, tämähän on minun elämäni ja olen oikeutettu tekemään mitä ikinä haluan.  Tein täyskäännöksen ja tästä lähin keskityn ajattelemaan vain mitä elämäni tärkeimmällä ihmisellä, minulla itselläni, on sanottavana. 

 

En halua vaikuttaa mitenkään itsekkäältä ihmiseltä, sillä itsekkyyden ja itsensä rakastamisen välillä on suuri ero. Jokaisen hyvinvoivan ihmisen pitää osata rakastaa ja pitää huolta itseään. Itseään rakastava ihminen ottaa myös toiset ihmiset huomioon, muttei anna muiden kohdella itseään huonosti. Sanotaankin, ettei voi kunnolla rakastaa muita, ennen kuin oppii rakastamaan itseään.  En myöskään halua vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, joka ajattelee, ettei muiden ihmisten mielipiteillä ole mitään väliä ja ettei vässä maailmassa tarvitse muita kuin itsensä. Eihän se niin mene.

Mutta millaisen täyskäännöksen sitten tein? Heti ensimmäiseksi puhuin puhelimessa niiden hieman unohdettujen ystävien kanssa. Sovin heidän kanssaan kahvittelutuokioita ja muuta hauskanpitoa. Hankin vuosikortin suosikki kuntosalilleni ja nyt käyn jumpassa vähintään kolmesti viikossa. Ostin ihanan kesäpaidan ja aloitin mahdollisesta vaihtovuodesta unelmoinnin. Aloitin bloggaamisen uudestaan ja päätin tehdä enemmän asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Koska tämähän on minun elämäni.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa hyvältä! Pidä tuo tyyli :) Mitenkähän saisin taottua saman omaan päähäni?

vainoharha

Se saattaakin olla helpommin sanottu kuin tehty!  Mutta uskon, että jokainen ihminen oppii rakastamaan itseään, kunhan vain maailma ensin kolhii tarpeeksi paljon :-)

Ihana päätös - tsemppiä! :)

Kommentoi

Ladataan...