Ladataan...
Välitunti

Terve ja hyvää maaliskuuta! (: Monella opiskelijalla on todennäköisesti tällä hetkellä ankara kesätyönhaku päällä ja itsekin täällä voin vilkutella asialle vihreää valoa. Kouliintuneena työnhakijana olen pannut merkille, että rekrytointiprosessit ovat pidentyneet tässä muutaman vuoden sisällä, yhtälö näyttää tältä: työhakemus->videohaastattelu->ryhmähaastattelu->yksityishaastattelu=työpaikka. Tämä yhtälö kertoo siitä, että työpaikan saaminen voi olla pitkä ja kivinen tie. Todettakoon nyt kuitenkin, että aina prosessi ei ole näin pitkä, vaan tuuripelillä työpaikan saaminen voi olla yhdestä puhelinsoitosta kiinni.

Yksi yhä suositumpi tapa, jota rekrytoitsijat ovat ryhtyneet käyttämään potentiaalisten hakijoiden bongaamiseksi on videohaastattelu. Ymmärrän tämän bongauskeinon varsin hyvin, koska kaikkia hakijoita ei ole aikaa tavata kasvokkain: olen saanut muutamasta hakemastani työpaikasta sähköpostiviestin, jossa hakijoita kerrotaan olevan yli 500 henkilöä...

Joka tapauksessa tässä kevättalven aikana olen osallistunut itsekin kahteen videohaastatteluun, johon osallistuminen on varsin helppoa. Sähköpostiin pamahtaa onnitteluviesti rekrytointiprosessissa jatkoon pääsystä ja linkki, jota klikkaamalla pääsee osallistumaan haastatteluun. Sivulle on tallennettu yleensä 3-4 videota, joissa haastattelija esittää kysymyksen. Minun tehtäväni on vastata esitettyihin kysymyksiin kuvaamalla itsestäni noin minuutin kestäviä pätkiä, joissa vastaan kysymykseen kerrallaan. Vastausvideon voi kuvata useaan kertaan, joka on hyvä asia, jos menee senat sakaisin. Toisaalta se voi olla myös sudenkuoppa, koska mitä useamman otoksen ottaa sitä harjoitellummalta ja epäluonnellisemmalta meininki videolla kuulostaa ja näyttää.

Ensimmäinen videohaastatteluni ei johtanut jatkoon. Vaikka en palautetta vastauksistani saanutkaan, luulen tietäväni missä meni vikaan. Ensinnäkin kuvasin videot turhan pimeässä ja siten, että istuin liian kaukana tietokoneen web-kamerasta. Toiseksi näytin turhan vakavalta ja kolmanneksi vahvuuksien kuvaamisen kohdalla luettelin liikaa erilaisia asioita, sen sijaan että olisin kertonut esimerkkitarinan.

Kuukautta myöhemmin sain kutsun toiseen videohaastatteluun. Edellisestä kerrasta viisastuneena istuin tällä kertaa valoisassa huoneessa lähempänä kameraa siten, että kasvot näkyivät selkeästi. Näytin kameralle iloista ilmettä ja vastasin kysymyksiin luettelemisen sijaan tarinanomaisesti. Tähän tosin osaltaan ohjasi myös haastattelija, joka sanoi että voit myös halutessasi kertoa esimerkkitarinan työelämästä.

Uskokaa tai älkää myös lemmikkikissastani oli apua tässä haastattelussa tai niin ainakin veikkaan. :D Nauhoittaessani vastausta kysymykseen Tell us something about yourself in English Mirri loikkasi tv-tasolle ja näkyi videon taustalla toljottamassa. Päädyin sitten kommentoimaan asiaa täysin ennalta suunnittelematta tyyliin Well I live with my cat, as you can see (hillittyä naurua). She liked to take a part for this interview I'm sorry ja jatkoin kertomalla lisää itsestäni. Katsoin pätkän nauhoituksen jälkeen ja se näytti varsin luonnolliselta, koska en ollut ennalta suunnitellut, mitä aion sanoa. Lisäksi minua huvitti tilanne kuvaamisen jälkeen, jolloin nauhoittaessani seuraavaa vastausta olin aidosti iloinen. :D

Harkitsin useaan kertaan, uskallanko lähettää Mirri-videon eteenpäin, jos se on jotenkin turhan humoristinen. Päätin kuitenkin lopulta ottaa riskin ja lähettää sen. Toissapäivänä kyseisestä paikasta otettiinkin minuun yhteyttä ja pyydettiin yksityishaastatteluun. Nyt täytyy vain toivoa, että asiat kääntyvät parhain päin.

Kuvat: Taru//Stuff about/FitFashion.fi

Onnea kaikille kesätyönhakuun ja muistakaa hyödyntää lemmikkieläimiänne, jos teiltä sellaisia löytyy! (;

 

Share

Ladataan...
Välitunti

Tänä sunnuntaina herään sateen ropinaan. Yksiöni ikkunasta avartuva maisema on melko masentava: lyijynharmaa taivas, betonisia 70-luvun kerrostaloja  ja lehdettömiä puita..Tätä näön varassa aistittavaa karuutta syventää vielä eilisillan synttäreiltä hankittu päänsärky. Yksi kavereista avautui illalla vaikeista ja stressaavista ajoista töissä. Hänestä tuntuu, että epäonnistumista seuraa epäonnistuminen. Kuitenkin hän osasi virheistä viisastuneena kuvailla tarkoin, mitä hänen pitäisi tehdä toisin onnistuakseen. Siinä vaiheessa totesin hänelle, että hän on alansa ammattilainen. Hän niin sanotusti kärsii tällä hetkellä oman kehittymisensä kannalta merkittävästä oppimistilanteesta, josta hän tulee varmasti selviämään, koska tiesi mitä tehdä seuraavaksi. Oppimisen pitää olla välillä tuskallista ollakseen tehokasta.

Tällaisia elämän haasteita kohdatessa olisi hyvä tiedostaa omat vahvuutensa ja hyödyntää niitä. Omien vahvuuksien tunnistaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, joka johtuu mielestäni siitä, että saamme aivan liian vähän myönteistä palautetta kanssaihmisiltämme. Vahvuuksien viljely on omien vahvuuksien tunnistamista ja toisten vahvuuksien tunnustamista. Jo oman kokemuksen kautta tiedän, kuinka esimerkiksi esimieheltä saatu positiivinen palaute auttaa jaksamaan paremmin työssä ja motivoi toimintaan.

Ihmisellä on synnynnäinen taipumus nähdä negatiiviset seikat positiivisia herkemmin. Tämä voi olla ongelmallista, koska liiallinen omissa vastoinkäymisissä märehtiminen vaikeuttaa keskittymistä oleelliseen eli oman osaamisen kehittämiseen ja onnistumisen kokemuksiin. En yritä sanoa, että omilta kehittämiskohteilta pitäisi sulkea silmänsä, vaan pikemminkin tunnistaa omia vahvuuksia ja hyödyntää niitä vastoinkäymisten voittamisessa.

Vahvuuksien viljely -ajattelutapaan minua johdatteli kevätlukukauden ensimmäinen luento, joka käsitteli positiivista psykologiaa. Aiheesta inspiroituneena lainasin opuksen nimeltä Positiivisen psykologian voima. En lopulta lukenut kirjaa kokonaan, mutta löysin sieltä muutamia mielenkiintoisia lukuja. Kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa esitellään VIA-luonteenvahvuusmittari. Mittari sisältää 24 vahvuutta, jonka avulla voi tunnistaa omia vahvuuksia vastaamalla esitettyihin monivalintakysymyksiin netissä. Mittari löytyy täältä ja siitä on tehty myös lapsille ja nuorille suunnattu versio. Testin tehtyä muodostuu oma vahvuusprofiili siten, että 24 vahvuutta menevät tiettyyn järjestykseen omien vastausten perusteella.

Kirjan ohjeita noudattaen valitsin ennakkoon 24 vahvuudesta mielestäni 5 keskeistä vahvuuttani. Testin tehtyä olin hämmentynyt, koska valitsemistani vahvuuksista vain yksi, huumori pääsi top 5 joukkoon. Mahdollisesta hämmennyksestä varoiteltiin jo kirjan sivulla. Aloin miettiä, miten on mahdollista, että arvioi omat vahvuutensa niin eri tavalla. Pohdin yhdeksi selitykseksi sitä, että saatoin listata asioita, joita pidän itse tärkeänä. Lisäksi saamme turhan vähän positiivista palautetta ja tunnustusta omista vahvuuksistamme, jolloin emme ole välttämättä tietoisia niistä.

Mitä hyötyä testin tekemisestä oli? Ainakin hetkellisesti tulin hyvälle mielelle ja aloin pohtia tarkemmin tilanteita, joissa olin käyttänyt sellaisia vahvuuksia, kuten reiluus ja rehellisyys, joita en ollut osannut listata itse top 5. Ja kyllähän niitä löytyi :D Jatkojalostuksena voisi pohtia, miten hyödyntää esimerkiksi huumoria haastavissa tilanteissa.

Kuvat: Taru/Stuffabout

 

Itseasiassa aika voimaannuttavaa mielikuvaharjoittelua tulevaisuutta varten!

 

Share

Ladataan...
Välitunti

Terve lukijat! Olenkin jo aiemmin kertonut teille yksinhuoltajaelämästäni kolmivuotiaan kanssa postauksessani Happy family. Tämä kolmivuotiaan ryökäle tuntuu olevan varsin kaavoihin kangistunut katti. Miettiessäni yhteisiä vuosiamme ja yhteisiä kotejamme, olen havainnut hänellä olevan tiettyjä tapoja, joita hän orjallisesti toistaa päivästä toiseen. Lisäksi hänellä on ollut tietyssä asunnossa omia tapoja, jotka ovat vaihtuneet toisiksi muuttaessamme majaa.

Esimerkiksi Malminkartanon palatsissa heräsin usein öisin kamalaan litkimismeteliin. Kissa tarkemmin kuvailtuna toistuvasti hyppäsi öisin tiskipöydälle nuolemaan paistinpannuun jääneitä öljynjämiä, joihin oli todennäköisesti vastustamattomana sivumakuna aromatisoitunut edellisenä päivänä paistettua lihaa, kalaa tai kanaa. Maunulan majassa puolestaan kissa harvoin hyppäsi tiskipöydälle, sen sijaan hän ei sietänyt suljettuja ovia, vaan availi niitä hyppelemällä kahvoihin. Avoimella ovella leikkiminen vielä jatkui siten, että kissa töni sitä tassullaan edestakaisin auki-kiinni-auki-kiinni...Voin myöntää pinnani olleen välillä melko kireällä näissä tilanteissa. :D

Mitä Mirri on nyt sitten keksinyt uudessa Oulunkylän asunnossamme? No parina yönä olen herännyt siihen, että kissa litkii äänekkäästi kupistaan vettä. Öljyn jämiin kissa ei pääse enää käsiksi, koska olen oppinut tiskaamaan paistinpannut samantien niitä käytettyäni.

Klo 12 jälkeen kissa hyppää päiväpeitteen alle nukkumaan ja tulee näkyville noin klo 16. Pystyin todistamaan kaavan joululomalla seuratessani tämän veijarin tekosia useana päivänä putkeen.

Tullessani kotiin työnnän ensin kassia ovesta sisään, jotta ovesta ei pääsisi ampaisemaan yliaktiivinen karvaturri rappukäytävään. Useasti kissa kuitenkin sujahtaa kuin ammus pienestä rakosesta, mutta saapuu oma-aloitteisesti hetkessä takaisin asuntoon, jos joku ulkopuolinen tulee rappuun. Välillä olen saanut jahdata kissaa pidempään, jos rapussa on hiljaista. Olen huomannut, että tämä on Mirrille halpaa hupia: näen sen silmistä, kuinka se nauttii kyseisestä hippaleikistä vietettyään pitkän ja tylsän päivän yksin kotona.

Asuntoni uusi matto on kissan henkireikä. Jos lepertelen kissalle se menee oitis kiehnäämään matolle ja kellahtaa selälleen, jotta joku rapsuttaisi sitä leuan alta.

Jos vietän pidemmän tovin vessassa esimerkiksi laittautumassa ja ovi on auki, saatan yhtäkkiä havahtua siihen, että kissa on läimäissyt tuohtuneesti tassullaan oven kiinni. Olen miettinyt mitä Mirri oikein tuollakin tavalla viestii? Taitaa kaivata huomiota. Kyseessä nimittäin on, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut varsin sosiaalinen tapaus, mutta silti niin rakas lemmikki, kaikista toilailuista huolimatta. (:

Sylissä se ei kauaa viihdy, koska ympärillä on niin paljon nähtävää ja tehtävää... :D

Kuvat: Taru Mari/Stuff About

Share

Pages