ARJESSA

Valoa ja varjoa

Vaikka viime postaus kertoi edelleen kadoksissa olleen itsevarmuuden etsinnästä, niin on täällä kuitenkin huomattu todella valaisevia hetkiä nykyarjesta.

Kuten jo aiemmin mainitsin miettineeni mikä minussa on muuttunut, niin nämä valtavat oivallukset itsestäni ovat jääneet pyörimään ajatuksiin. Ja siis voin sanoa palautuneeni takaisin normaaliin. Olimme melkein viisi vuotta elämän poikkeustilassa. Ensin vähän puoli yrittämällä tulin kerrasta raskaaksi, se todettiin keskenmenneeksi rv12 ultrassa, sitten yritimme pari vuotta, jolloin pääsimme lapsettomuushoitoihin. Sieltä onnistunut plussaus inseminaatiolla, joka päätyi esikoiseni kohtukuolemaan rv26. Sen jälkeen lisää surutaistelua kipeämmin mitä olin koskaan tuntenut ja varovaisesti aloimme yrittämään uudestaan. Pääsimme takaisin lapsettomuushoitoihin, joissa sitten IVF tuotti positiivisen tuloksen vajaan vuoden yrittämisellä. Ja vaikean raskauden päätteeksi syntyi ihana poikamme. Poika, joka jo huikentelee yli 7kk iässäkin! <3

Huomasin tuossa toissapäivänä pystyväni vasta nyt puhumaan poikani raskaudesta. Se oli niin vaikea, että oli hankalaa sanoa kenellekkään mitään. Haluttiin raskausaikana pitää mahdollisimman matalaa profiilia sen kanssa. Ja se jäi jotenkin päälle. Vaikka poika syntyi, en osannut luontevasti kertoa raskaudesta. Aivan kun olisin kertonut muille jotain mitä ei saisi ääneen sanoa. Ja edelleen kerron sen hyvin kaunistellen. Vain lähimmät ystävät ovat kuulleet mitä se todellisuudessa oli. Mutta, nyt yllätin itseni. Puhuin raskaudesta naapurini kanssa ja huomasin jälkeenpäin, että puhuin siitä luontevasti (vaikkakin kaunistellen). Aivan niinkuin monet muutkin äidit puhuvat odotuksistaan. Tajusin, että vasta nyt olen saanut noihin kaikkiin tapahtumiin tarpeeksi etäisyyttä, jotta voin jotain palasia jopa kertoa niistä. Lapsettomuus on hiljainen aihe. Siitä en puhu, vaikka mieli edelleen taistelee, että miksi en voisi? Joku minua estelee siinä, enkä kuitenkaan aio ottaa siitä paineita. 

Myös kiinnostus tavallisia asioita kohtaan on taas nostanut päätään. Asiat mitkä olivat niin pitkään toisarvoisia ja ovat edelleenkin, mutta ne ovat ihmisten tavallisia asioita. Kuten esimerkiksi nykyään nettisivujen mainosbannereissa näkyy kuvia meikkituotteista, vitamiineista, urheiluvaatteista, ja vaatteista ylipäätään. Eikä enää tarvitse miettiä, jos joku muu katsoo konettamme, että mikä mm. ovulaatiotestien tai lapsettomuusklinikoiden mainos siellä pyörii. 

Tuntuu vaan niin normaalilta! Niin monen vuoden jälkeen tämä on kuin olisi herännyt horroksesta. Ehkä siksi tuntuu siltä samalta 23-vuotiaalta minältä, joka oli autuaan tietämätön tulevista ongelmistaan. Sain minä jopa itseni kiinni ajatuksesta jospa vielä joskus yritettäisiin, mutta sen tungin syvälle ajatuskuoppiin takaisin. Katsoin vain ympärilleni ja totesin, että olen näin hyvin onnellinen nyt. Mutta sekin kertoi minulle sen, että aika kuultaa muistot. Vaikka meillä ei ikinä voi kuultaa niin paljoa, ettei tiedostettaisi sitä riskiä mikä on tuleva jokaisessa raskaudessa, jos ikinä sille tielle enää päädytään. Yksi onnistunut raskaus ei nosta onnistumisprosentteja korkeammalle. 

Tuntuu kuitenkin hyvältä voida tuntea samankaltaisuutta arjessa monen kanssa. Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka taistelevat erilaisten ongelmien kanssa ja en voi toivottaa kuin halauksia ja tsemppiä! <3 Minä en tiedä mitä tulevaisuus tuo tulessaan, mutta sanon vaan, että on aika voittaja olo nyt, kun pääsin tuon helvetin läpi ja löydän itsestäni sen oman minäkuvani. Olkookin kolhuja saanut ja muuttunut aremmaksi ym. mutta silti peilistä kurkkaa nykyään minä. 

Tuntuu hyvältä, ettei jokainen ajatus enää koske sitä miksi meille kävi näin tai miksi minä? 

 

- Arki maistuu nyt ihan hyvältä ja aion ottaa siitä kaiken irti!

Share

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Onnea rohkeudestasi ja kyvystä nähdä valoa. Sisälläsi taitaa asua vahvuutta, joka pyrkii esiin kunhan vain saa tilaa. Mielen labyrinttiin saattaa joutua hukkaan, mutta onneksi sieltä on myös reitti ulos.

Oma mielenmaisemani oli aikoinaan musta. Ei ollut muita värejä. Lastenkoti. äidin hylkäämä pieni. Äitipuoli ja alistus. Väärä miesvalinta ja eroon päättyvä avioliitto, onneksi, sillä liittoon sisältyi asioita, joita ei kenenkään soisi kokevan. Lapsen kuolema. 

Voi Mereneneito. Olen iloinen puolestasi, että sanat löytävät tiensä ulos. Olen iloinen, että uskallat puhua, tuntea ja elää. 

Omalta kohdaltani puhuminen ja kirjoittaminen ovat pelastaneet minut. On muiden ihmisten kyvyttömyyttä mikäli he eivät voi ymmärtää tuskaa ja vaikeutta minä sinä olet lävitse käynyt. 

Lämmin ajatus ja parempia tuulia teille kaikille <3

Valoa ja varjoa

Voi kiitos kauniista sanoista! <3 Lämmittää valtavasti sydäntä!

Sinullakin on ollut niin rankka taival, ettei ole ihmekkään miten mustana mieli on voinut olla. Ja olen myös niin iloinen puolestasi, että olet päässyt sieltä eteenpäin. Tottakai ajoittain sinne labyrinttiin joutuu edelleen, mutta ehkä se reitti pois sieltä on jo paremmin opittu, ettei mene enää niin kauaa kun taas asiat näkee valoisammin.

Ja kyllä kirjoittaminen todella auttaa, vaikka alkuun olin aivan hukassa miten edes haluan tuoda asiat esiin. Tuntui siinäkin, ettei kaikkia ajatusmörköjä uskalla kirjoittaa mustana valkoiselle. 

On tämä edelleen itsensä haastamista koko ajan. Mutta niinkuin siinä runossa sanotaan, varsinkin lopussa...

...Nyt olen huomannut, etten ole ainoa nainen, 
jolla on tällaiset kengät.
Maailmassa on monta paria näitä.
Jotkut naiset ovat kuin minä,
heihin sattuu päivittäin, kun he yrittävät kulkea niillä.
Jotkut ovat oppineet kulkemaan niillä niin,
ettei satu ihan niin paljoa.
Jotkut ovat käyttäneet niitä niin pitkään,
että menee päiviä ennenkuin he muistavat miten paljon heihin sattuu.

Kukaan nainen ei voi ansaita näillä kengillä kulkemista.
Silti, näiden kenkien vuoksi olen vahvempi nainen.
Nämä kengät ovat antaneet minulle voimaa kohdata mitä vain.
Ne ovat tehneet minusta sen joka olen

Tulen ikuisesti kävelemään lapsensa menettäneen naisen 
kengillä.

Sinäkin, vahvaakin vahvempi nainen olet lämpimissä ajatuksissa täällä syystuulen tuiverruksessa. <3

Naislaif
Naislaif

Ihanaa viisautta sinulta. Emme ole yksin oikeastaan minkään surun tai ilon kanssa. 

Mielestäni on kuitenkin lupa hetkittäin velloo mustissa ja rypeä itsesäälissä. Sekin kuuluu asiaan ja myllerryksen aikana asiat jäsentyvät kyllä.

Itsestä ulos ja sen jälkeen voi saada.

Halaus täältäkin sinulle ja kiitos kauniista sanoistasi <3

Kommentoi