Luovuin maailmantuskasta sillä ymmärsin, ettei sillä pelasteta mitään.

VALOA

Blogosfäärissä on ollut viimeisenä parina vuotena pinnalla kaksi aihetta, jotka aiheuttavat minussa puistatusta. Ensimmäinen on maailmantuska (johon olen itsekin sortunut) ja toinen on se kuinka yhtäkkiä jokainen bloggaaja on tajunnut olevansa niin kovin etuoikeutettu (ja jos ei ole, niin lukijakunta ihan taatusti tuo kommenttikenttään perspektiiviä, kuten asia usein ilmaistaan).

 

Oma maailmantuskani kipusi hiljalleen sellaisiin sfääreihin, että oli pysähdyttävä ja pistettävä sille stoppi. On seuraavaksi sitten tulossa jääkausi tai grillikausi maailma ei pelastu, vaikka minulla olisi kuinka huono omatunto jokaisesta valinnastani. Koko ilmaston muuttumisella ei pitäisi itseasiassa olla mitään merkitystä. Jokaisen tulisi siitä huolimatta olla kuluttamatta kuin viimeistä päivää. Minä päätin lakata pelastamasta maailmaa. Totesin, että minun elämäni on ihan hemmetisti liian lyhyt tuskailuun. Että minä alan nyt vaan nauttia, mutta teen sen luontoa kunnioittaen. Omia arvojani kunnioittaen. Mutta ehdottomasti kokematta enää syyllisyyttä.

 

Ja siitä päästään tähän seuraavaan aiheeseen eli siihen miten kovin etuoikeutettu minä olen. Ja perkele vie minähän olen! Enkä aio kokea siitäkään syyllisyyttä. Sillä mitä järkeä siinä on? Minä en päättänyt syntyä Suomeen, niin vain kävi (ja jos päätinkin, niin se oli kyllä ihan todella hyvä päätös). En pysty olemaan tästä lottovoitosta jatkuvasti kiitollinen, enkä aio edes yrittää. Vaikka minun elämämässäni kaikki menisi päin Prinkkalan muuria (kuten sananlasku alunperin kuuluu) aina löytyy joku, jolla asiat ovat vielä huonommin. Sen sijaan minä voin (ja minun kuuluu) hyödyntää tätä asemaani kohentamaan muidenkin oloja ja edistämään koulutusta. Lähellä ja kaukana. Ja sitä minä myös teen -  ilon kautta.

 

Luin tässä taannoin erästä blogikirjoitusta, jossa kirjoittaja kertoi joutuneensa varkauden uhriksi ulkomailla. Voro oli vienyt järjestelmäkamerat, kovalevyt ja läppärit. Vuosien työ ja kymmeniä teroja muistoja oli kadonnut tuhka tuuleen. Kirjoittaja oli hyvin selkeästi ilmaissut tekstissään, että tietää olevansa onnekas, sillä kenellekään ei käynyt mitään ja loppujen lopuksi kyse on vain materiasta, mutta silti asia harmitti vietävästi. Kommenttikentässä joku innokas lukija (jos toinenkin) halusi silti tuoda perspektiiviä kirjoittajan elämään toteamalla, että jo on pienet ongelmat! intoituipa eräskin heittämään vuoden mutsi -kortin pöytään kertomalla kuinka hän oli juuri palannut synnytysosastolta elinikäisesti sairaan vauvan kanssa. TÄMÄ ON LOPUTON SUO! Sieltä synnytysosastolta nimittäin jotkut lähtevät kaksin, toiset yksin - ilman vauvaa. Ja joskus se kaikki on ollut yhtä turhaa hoitovirhettä.

 

Mitäpä jos siis antaisimme kaikille luvan tuoda julki tuntojaan. Positiivisia, negatiivisia, epäsuosittuja ja vaiettuja. Antaisimme kaikkien tuntemuksille ja ilmauksille tilaa, vaikka kuinka tekisi mieli tuoda kommenttikenttään vähän "perspektiiviä". Nimittäin se perspektiivin tuominen saattaa toiselta nimeltään olla toisen tuntemusten mitätöimistä eikä kenelläkään ole sellaiseen oikeutta.

Olkaa osa ratkaisua, älkää ongelmaa.

 

/ Näillä sanoilla kesäloma julistetaan päättyneeksi ja maanantaina julkaistava teksti on vähän.. vähemmän mallia allerginen reaktio.

Good to be back!

Share

Kommentit

pöpelikössä
Pöpelikössä

Ihana sinä, ihana kirjoitus ja IHANAA kun oot päk, jo sinua kaivattiinkin <3

Tuo itse itsensä syyllistäminen (puhumattakaan ulkopuolisten syyll...öh, siis perspektiivistä) on kyllä niin arsesta. Ihan niinku kaikki omat pahan mielen tunteet tulisi vähätellä ja sivuuttaa, ku Afrikassa nähdään nälkää. Eikä! Pahalla ololla kun on tapana kasaantua ja kerrostua, varsinkin jos niitä harmituksen aiheita ei pääse käsittelemään ja sanomaan ääneen. Sitpä sitä vasta lirissä itsensä kanssa onkin. Olkaamme siis armollisia itsellemme ja sallittakoon kaikki tunteet ja niiden tuuletukset, niin sitten sitä armollisuutta riittää varmasti paremmin jaettavaksi ulkopuolellekin :)

Lumos
VALOA

Kiitos!! <3 Ja ihan mahtavaa sanailua, oon niin samaa mieltä!

jennajohannasi
Pirtti

Vittu AAMEN.

Lumos
VALOA

Kiva nähdä sinutkin täällä taas! <3

jennajohannasi
Pirtti

pus! <3

Kommentoi