Ladataan...
Vapaapäiväkirja

 

Loputon talvi alkaa vihdoin väistyä. Eilen vedin saappaat jalkaan, kääräisin kamerani takkini sisään ja lähdin tallentamaan kevätsateita. Harvoin sitä on kaupunkia kietovasta harmaasta vaipasta niin onnellinen kuin nyt. Mutta kuvista ei tullut mitenkään loistavia; ehkä siksi että kiertelin laikasti vain tyyppilisen iltalenkkini verran. Tai ehkä siksi, että sävytön usva nyt näyttää miltä näyttää. 

Sateessa keskeistä on ääni, ja se ei mahdu kuviin. Taidanpa käydä ostamassa nauhurin. Ja parempia kelejä odotelleessa lohdutusta saa kovalevyiltä: ne kun pursuavat lähes loputtomiin hulppean lumisia maisemia, joissa riittää pureskeltavaa aina niihin toukokuun yllätyshelteisiin asti. 

 

 

Share