Ladataan...
on vapaita linnutkin

K astui työpaikkani kynnyksen yli torstaina.
Perjantaina hän teki niin uudestaan.
Lauantaina hän pyysi minua treffeille illaksi.
Suostuin.

Tapasimme uudelleen tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja sunnuntaina.

Paljastui, että tavallaan jo tiesin hänet.
Paljastui, että hän oli etsinyt minua jo pitkään.
Että hän oli nähnyt minut sattumalta muutaman kerran aiemminkin,
muttei ollut uskaltanut lähestyä ja olin kadonnut häneltä kokonaan.

Sitten hän oli lähtenyt pois
ja kuukausia myöhemmin palannut takaisin.
Päättänyt, että kun hän minut taas vihdoin löytäisi,
hän uskaltaisi.

Rohkeuden keräämiseen meni kaksi päivää, löytämiseen melkein saman verran kuukausia.

 

Hänen silmänsä olivat siniset kuin jää kaukana horisontissa, katseensa terävä ja hymynsä vilpitön.
Kosketuksena ujo ja kevyt, kun hän kiersi kätensä ensimmäistä kertaa ympärilleni.
Huulensa pehmeät niiden kohdatessa omani pimenevässä illassa.

Täydellinen alku vuosisadan rakkaustarinalle.

 

Mutta.

 

Tuo yksi lauantai tuolla välissä jona emme tavanneet.

Sinä lauantaina tapasin ensimmäistä kertaa I:n.

 

Kahdesti ( 1 , 2 ) alkuvuoden aikana olin tilanteessa, jossa minut
laitettiin sivuun miehen valitessa jonkun toisen minun sijaani.
Nyt olin itse siinä samassa valitsijan roolissa
ja muiden virheistä oppineena kerroin kummallekin avoimesti tilanteesta.
Koko tilanne oli niin absurdi, että olisin voinut nauraa hervottomana ääneen.
Harmi vain, ettei paljoa naurattanut, eikä naurata vieläkään.

Kun vaakakupeissa painavat vastakkain järki ja tunteet,
on valintojen tekeminen todella vaikeaa eikä jälki voi olla muuta kuin rumaa.

 

Järki vai tunteet, tunteet vai järki.

Share

Ladataan...
on vapaita linnutkin

Istun mökillä ja sataa vettä kuin saavista kaataen, joten mitäpä sitä ihminen muutakaan voisi tehdä kuin kirjoittaa Tinderistä.

Olin viime vuoden alusta pari kuukautta Tinderissä ja päädyin seurustelemaan. Vannoin sen suhteen päätyttyä, että minähän mitään Tinderiä ikinä enää lataa.

Kertana eräänä istuin tällä samalla pirtinpenkillä valkoviinipäissäni. Olimme jo viikkojen ajan skarpanneet muutaman kaverin kanssa toisiamme pysymään poissa Tinderistä, mutta kun kaksi kolmesta oli samaisena aamuna sortunut kyseisen sovelluksen asentamaan, niin painostivat sitten valkoviinipäisen allekirjoittaneenkin sinne.

Koska minua ei oikeasti kovinkaan paljoa jaksanut kiinnostaa uusi ihmissuhde millään tasolla, päädyin swaippaamaan suurimmaksi osaksi vasemmalle peukalo krampaten ja antamaan sydämen vain jos yhteisenä mielenkiintona on eräs tietty asia tai vastapuolen esittelyteksti antaisi aiheen huonoon aloitusvitsiin. Myönnän siis olleeni eräänlainen Tinderin väärinkäyttäjä ja laukoneeni muutamia erittäin huonoja vitsejä heti alkuun karsiessani jyviä vähistä akanoistani. Myönnettäköön kuitenkin, että tämä äärimmäisen mielenkiinnoton ja vasemmalla kädellä hoidettu tinderöinti oli huomattavan paljon tehokkaamman oloista kuin vuoden takainen kieli keskellä poskea-toiminta, joka jäi sitä seurusteluun johtanutta matchia lukuunottamatta aika heikoksi esitykseksi vielä nirsommin annetuilla sydämillä ja tylsän geneerisillä keskustelunaloituksilla. Voin siis suositella kaikille oikeasti miehennälkäisille taktiikkana sitä, että turha hienostelu veks ja vitsillä sisään. Olkaa niinku oikeestiki olisitte. Siinä selviää saman tien, että onko siinä nyt aineksia mihinkään vai ei.

 

Tinder-kuukauden saldona:
31 annettua sydäntä*
30 matchia
18 keskustelua
4 vaihdettua puhelinnumeroa WhatsAppailuun
2 treffikumppania,
joista
1 yhden illan juttu**
1 potentiaalinen seurustelukumppani.

Hups.

 

Ensimmäisen treffikumppanin, S:n, tapasin iltana eräänä kolme päivää matchin jälkeen ja hänestä paistoi kolmen kilometrin päähän se, että yhen asian perässähän tässä ny vaan ollaan. Normaalisti olen tällaisten ihmisten edessä melko nopeasti asenteella tämä:

 

Niin olin myös ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja jätkä sai lompsia omaan kotiinsa. Jäin kuitenkin miettimään asiaa ja tulin tulokseen, että niin, miksipäs ei (nyt tosin voisin ravistaa olkapäistä menneisyyden minääni ja sanoa, että herrajumala ei, älä tee sitä). Päädyin ajattelemaan kuitenkin kyllä ja "leffatreffit" sovittiin jo seuraavaksi päiväksi. Treffikumppani sai sen mitä oli hakemassakin, minä sain vain uuden kokemuksen. Koska kemiamme eivät kohdanneet lopulta millään tasolla, en kokenut tarpeelliseksi pitää yllä keskustelua (tai mitään muutakaan) tapahtuneen jälkeen, joten yhteydenpito sai jäädä keskusteluun aiheesta olisi mukava ottaa uusiksi joskus ;) vs. juuh elikkäs kiitos ei, kiitos hei.

 

Toisen treffikumppanin, I:n, kanssa matchasin pari tuntia sovelluksen lataamisen jälkeen. Juttu luisti välillämme mukavasti heti matchin jälkeen, eikä kumpikaan ollut etsimässä mitään sen kummempaa kun ei ole aikaa / kiinnostusta perinteiselle parisuhteeseelle. Välimatkaakin välillämme oli lopulta yli 300 kilometriä, kun matchattuamme palasin takaisin mökiltä kotiin. Jatkoimme kuitenkin juttelua ja jossain vaiheessa kummastakin alkoi tuntua siltä, että tässä voisi nyt olla vähän jotain muutakin. Asiat eskaloituivat muutaman viikon tiiviin viestittelyn jälkeen siihen, että seisoin eräänä lauantai-iltapäivänä kutosraiteella odottamassa junan kyydissä saapuvaa I:tä. 21 tuntia kestäneiden treffien, kädestä pitelyn ja ujon pusun (#panemattaparas, todellakin) jälkeen saatoin hänet takaisin juna-asemalle kummankin ollessa hieman pökerryksissä ja hämmentynyt.

Junan kadotessa mutkan taakse jäin seisomaan raiteen viereen. Tuijottelin hetken ratojen yli ja näpyttelin kavereilleni viestin, että jos päädyn naimisiin niin se on niiden vika. Onnittelivat jo etukäteen ja alkoivat kirjoittaa hääpuheita kuultuaan, että uudet treffit ovat jo sovittuna.

Sanoinko jo hups?

 

*en varsinaisesti laskenut, mutta vain yhdestä ei ole tullut matchia, joten ei laskemista niin vaadikaan tämä yhtälö. harmi, sillä tolle tyypille mul olis ollu ihan timanttinen vitsi aloituslainina. voi toki myös olla parempi, että jäi esittämättä.
**elämäni ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinen, sillä en nauttinut vieraan ihmisen kosketuksesta tai koskettamisesta _yhtään_.
 

Share

Ladataan...
on vapaita linnutkin

 

Tuntuu aika hyvältä tämä eilen illalla alkanut loma.

Luovutin eilen pois vanhan duunipaikkani avaimen ja pakkasin työpuhelimen laatikkoon lähettäen sen aina Helsinkiin asti, takaisin pääkonttorin hoteisiin.

Reilun kolmen viikon ajan saan mennä ja tulla, tai olla menemättä ja tulematta, juuri niin kuin itse tahdon sen sijaan, että olisin 24/7 tavoitettavissa ja vastuussa. Sitten siirryn virallisesti uuteen toimipisteeseen, jossa olen viimeiset pari viikkoa ollut tutustumassa ja haistelemassa ilmapiiriä.

 

Lomasuunnitelmat ovat lähinnä seuraavanlaiset:

1. Pakkaa reput, kassit ja pussit, istu autoon ja aja pois kotikaupungista
&
2. Kirjoita.

 

Ei mulla silleen muuta. Ajattelin vain lähteä tutkailemaan uusia ja vanhoja paikkoja, niitä pieniä ja suuria pisteitä Suomen kartalla. Sitä on ollut niin sidottuna tähän kaupunkiin niin pitkään, että on pakottava tarve päästä pois vähän pidemmäksi aikaa. Kirjoittamisellekaan ei ole jäänyt aikaa ollenkaan, joten on aika paneutua taas siihenkin kunnolla. Kävin myös ostamassa Tigeristä uuden päiväkirjan reissuani varten, että saisin jonkinlaisen reissupäiväkirjankin aikaiseksi - aina sellainen on pitänyt tehdä, mutta aina se on myös unohtunut. Tällä kertaa olen parempi.

Tuntuu hyvältä tämä loma. Aivan kuin pystyisi taas pitkästä aikaa hengittämään.

Share

Pages