Äitiyssarja: Uusi mahdollisuus Outlanderille

Ladataan...
The Variety Show

Outlander-sarja on puhututtanut sekä täällä blogissa että viihdemaailmassa ylipäätään jo parin vuoden ajan, mutta itseltäni on kestänyt hetken jos toisenkin päästä hypetykseen mukaan. Kuulin televisiosarjan perustana olevasta Diana Gabaldonin kirjasarjasta jo monta vuotta sitten erään ystäväni sitä hehkuttaessa, mutta yleisestä historiallisten kirjojen fanituksesta huolimatta en kyseisiin kirjoihin tuolloin tarttunut. Kun kirjoihin perustuvasta sarjasta alettiin puhua pari vuotta sitten, päätin jossain vaiheessa etsiä käsiini kirjasarjan ensimmäisen teoksen, sillä tykkään tutustua sarjojen ja elokuvien taustalla oleviin teoksiin ennen filmatisointien katsomista. Televisiosarjankin nimeä kantavasta ensimmäisestä kirjasta en kuitenkaan kokonaisuutena pitänyt, joten myös televisiosarjan intoilu kärsi osaltani suuresti.

Kun sarja alkoi reilu vuosi sitten Ylellä, katsoin ihan yleisestä mielenkiinnosta ensimmäisen jakson, mutta en siitäkään vakuuttunut kovin paljoa. Ensimmäinen jakso keskittyi ymmärrettävästi päähenkilö Clairen tutustuttamiseen katsojille, ja hän vaivasi minua hahmona eniten kirjassakin, joten luonnollisesti sarjan ensimmäiset hetket eivät minuun vedonneet niin suuresti. Tuolloin myös kirjan lukeminen oli minulla liian tuoreena mielessä, ja siinä minua eniten vaivanneet seikat olivat kenties liiankin tuoreina mielessäni, enkä siten pystynyt nauttimaan sarjasta omana kokonaisuutenaan.

Möllötellessäni pari viikkoa sitten TYKS:in lapsivuodeosastolla odottelemassa synnytyksen käynnistymistä tarvitsin jotakin viihdyttävää tekemistä, ja hetken mielijohteesta laitoin Netflixistä pyörimään Outlander:in toisen jakson. Hämmästyksekseni viihdyin erinomaisesti 1700-luvun Skotlannissa, ja tähän viihtymiseen vaikutti varmaankin osaksi sarjan tarinan oleminen niin kaukana omista senhetkisistä olosuhteistani! Jatkoin sarjan katsomista sairaalassa synnytyksen jälkeisinä päivinä, sillä vauvaa hoidettiin eri osastolla kuin missä olin itse toipumassa. Kotiin päästyäni päiviäni rytmitti maidon pumppaaminen sairaalassa vielä majailleelle esikoiselleni, ja tarvitsin tylsiin pumppaushetkiin jälleen jotain viihdettä, joten Outlander pääsi jälleen tablettini ruudulle. Ensimmäinen kausi tuli katsottua aika vauhdilla pätkissä, mutta harmikseni toisen kauden uudet jaksot Ylellä olivat päässeet jo niin pitkälle, että ensimmäiset jaksot ovat jo poistuneet Yle Areenasta. Uudesta innostuksestani huolimatta en pääse suoraan toisen kauden tapahtumiin mukaan, vaan joudun odottamaan joko jaksojen uusintaa Ylellä tai ilmestymistä Netflixiin.

Miksi tämä koko Outlander-asia sitten vaivaa minua niin paljon, että päädyin kirjoittamaan siitä blogiini? No, koska yleensä pidän filmatisointien perustana olevista kirjoista enemmän kuin ruutuversioista, tai vähintäänkin pidän molemmista erillisinä kokonaisuuksina. Harry Potter -kirjat ovat mahtavia, mutta pidän myös kirjoihin perustuvista elokuvista, ja samoin on myös Hunger Games ja Twilight -kirjojen sekä -elokuvien kohdalla. Kirjat antavat syvemmän ja mielikuvituksellisemman version, mutta filmatisoinnit avaavat kaikki aistit tarinalle, ja molemmat täydentävät toisiaan, vaikka kerrontatavat sijaitsevat tavallaan rinnakkaistodellisuuksissa.

Outlander:in kohdalla en pitänyt kirjasta, mutta pidän televisiosarjasta, mikä on minulle kovin hämmentävää. Minulle kirjan suurimpia ongelmia on historian kanssa leikkiminen ja Claire hahmona. On täysin epärealistista, että hän tietäisi ja muistaisi kaikki ne asiat, joiden avulla hän selviytyy menneiden aikojen Skotlannissa, ja tämä ärsyttävyys korostuu kirjan ollessa Clairen kertojan näkökulmasta. Koin Clairen vahvan feministisyyden, mistä Gabaldonia on paljon kiitelty, epäloogisena hänen kohdatessaan skottielämän realiteetit, jolloin myös hänen uskottavuutensa hahmona kärsii. Sarjassa nämä asiat eivät ole ruudussa päällimmäisenä, ja katsojan vie mukanaan maisemat, tunnelma, kokemusta vahvistava musiikki ja lukuisat pienet hauskat seikat. Monet sivuosahenkilöt ovat erinomaisia, ja on mahtavaa uppoutua katsomaan hahmojen asuja ja muita ulkoisia seikkoja, joiden kuvitteleminen kirjaa lukiessa voi olla haastavaa.

Tärkeintä minulle Outlander-televisiosarjan katselukokemuksessa on sarjan pitäminen omana kokonaisuutenaan, ilman liian suurta kytköstä kirjasarjan ensimmäiseen kirjaan, joka on ensimmäisen tuotantokauden pohjana. Aina välillä mielessäni kävi tiettyjen hahmojen tai juonenkäänteiden esittäminen kirjassa eri tavalla, mutta muuten osasin ottaa sarjan sellaisenaan, historiallisena fantasiadraamana. Tämä kokemus on vahvistanut itselleni sen, että välillä kirjan ja filmatisoinnin täytyy olla erillään, eikä molemmista ole pakko pitää. Lukemista jo pienestä pitäen rakastaneena minun on ollut vaikeaa myöntää, että joskus kirja alkuteoksena voi olla minulle se heikompi kokonaisuus. Nyt voin lukea itseni Outlander-sarjan faniksi, mutta kirjasarjaa en varmastikaan aio jatkaa ensimmäistä kirjaa pidemmälle!

 

 

 

 

Kuvat: Starz.
Share

Kommentit

chaura
Misplaced

Itse pidän enemmän kirjasarjasta, mutta katson sarjaa mielelläni kahdesta syystä: skottiaksentti (gotta love it!) ja Sam Heughan. Siinä on casting mennyt niin nappiin kuin olla ja voi, sillä Sam on ilmetty Jamie ja syötävän söpö!

Itselleni sellainen sarja, jonka kohdalla tv-versio on selvästi kirjoja parempi, on Game of Thrones (minullekin tämä on uutta yleensä pidän kirjoista enemmän). Voi luoja miten tylsiä ne kirjat ovat! Ja miten upeasti sarja on toteutettu ruudulla.

Maria S.
The Variety Show

Skottiaksentti on kyllä <3 :) Aika tarkkoja täytyy näyttelijöiden olla siinä: jos puhuu liian epäselvästi, englantia äidinkielenään puhuvat eivät välttämättä ymmärrä, eikä tekstityksiä suinkaan voi olla; ja jos puhuu liian selvästi, ei siihen tule sitä samaa ihanaa tenhoa!

GoT-kirjat ovat kyllä kuulemma todella erilaisia, mieheni mukaan, ja olisi varmaan aika mahdotonta toteuttaa sarjaa samalla yksi päähenkilö per luku -tekniikalla. Sarja on kyllä vaikuttava!

hellin sininen (Ei varmistettu)

Viihdyin ekan kirjan parissa loistavasti, mutta sitten lässähti. Toivottavasti sarja viihdyttää enemmän!

True Blood -sarjan alku ainakin on mielestäni parempi kuin kirjat, jotka ovat melkoista hömppää. Mutta onpahan niitäkin tullut luettua :D.

Paljon on kyllä tullut löydettyä hyviä kirjoja sarjojen ja leffojen perusteella, mistä ei olisi muuten kuullutkaan! Esim Jennifer Worthin muistelmat, joihin Hakekaa kätilö! perustuu.

Maria S.
The Variety Show

Nykyään olen oppinut, että jos olen jo katsonut sarjaa, en hirveän helposti etsi käsiini sen pohjana olevaa kirjaa, sillä minun on vaikeampaa hyväksyä kirjan erilaisuus kuin päinvastaisessa tilanteessa; jos siis erot ovat suuret. Katsottuani monta vuotta Gossip Girl -sarjaa luin ensimmäisen sarjan pohjana olevan kirjan, ja petyin suuresti! Nyt minulla on kaksi sarjan kirjaa hyllyssäni tyhjän panttina. :)

Yuki (Ei varmistettu)

Tämän blogin kautta tutustuin koko Outlander -sarjaan alunperin. Ja kun minulle selvisi, että projektissa olisi mukana Battlestar Galactican Ronald D. Moore ja Bear McCreary... no, tälle oli pakko antaa mahdollisuus.

Olen nyt päässyt toisen tuotantokauden puoliväliin asti ja minulla on todella ristiriitaiset fiilikset tätä sarjaa kohtaan. :D Musiikki on mahtava, kuten McCrearyltä osasin odottaakin. Maisemat, lavastus ja puvustus on myös onnistunut tässä sarjassa. Lisäksi sarjassa on varsinkin sivuhahmojen näyttelijätyö todella laadukasta ja persoonallista (Duncan, Tobias, Lotte jne.). Ja onhan Sam Heughan todella hottis (ja osaa näytellä). &lt;3

Mutta Claire... en edes halua tietää miten hänen hahmonsa on kirjoissa tuotu esille. Aluksi olin ihan Claire-fani ja minusta oli hienoa, että tv-sarjaan oli saatu vahva naispääosa. Mutta mitä pidemmälle jaksoja katsoin, niin... no, miten tämän sanoisi nätisi. Claire on liian bitchy. Näin on mielestäni käynyt ennenkin leffoissa/sarjoissa eli vahva nainen on yhtä kuin "hankala"/valittava. Pettymys. :( Mutta tästä huolimatta aion silti jatkaa sarjan seuraamista ainakin toisen tuotantokauden loppuun. Mietin sitten asiaa uusiksi.

Outlander-kirjasarjaan en ole koskenut ja luultavasti jätän ne väliin. Yleensä itsekin arvostan enemmän kirjoja kuin niistä tehtyjä leffoja/TV-sarjoja, mutta poikkeuksiakin on.

Maria S.
The Variety Show

Mahtavaa, että joku on näin samaa mieltä kanssani sarjasta! :D

Claire ei tosiaan haittaa minua hahmona niin paljoa tässä sarjassa, sillä keskityn mielelläni kaikkeen muuhun ruudussa. Tykkään yleisestikin historiallisista draamasarjoista, joten oli kivaa pystyä silti uppoutumaan tähän sarjaan alkuhankaluuksista huolimatta!

Kommentoi

Ladataan...