Gallup: oletko lopettanut sarjan seuraamisen erilaisten arvojen takia?

Lilyssä on puhuttu viime viikkoina paljon tasa-arvoasioista, liittyvät ne sitten sukupuoleen, ihonväriin, toimeentuloon tai bloggaajien oikeuteen kirjoittaa juuri siitä, miltä tuntuu. Blogien suhteen lukijoiden on helppo äänestää niin sanotusti jaloillaan eli jättää yksinkertaisesti lukematta uusin postaus tai lopettaa jopa kokonaan blogin seuraaminen, jos arvomaailma ei enää kohtaakaan kirjoittajan kanssa. Valitettavan usein blogeissa huomaa myös päinvastaista käytöstä: blogeja seurataan, jotta voidaan pahastua jo valmiiksi täysin erilaiselta pohjalta kirjoittavan bloggaajan kanssa.

Kuten blogeja, televisiosarjojakin seurataan, koska niitä rakastetaan, niiden parissa viihdytään, ja niihin kiinnytään joskus enemmän kuin tosielämän ihmiskontakteihin. Kuten blogeissa ja elämässä yleensäkin, myös televisiosarjojen joukossa on niitä yksilöitä, joiden kanssa ei ihan kemiat kohtaa. Joskus se on joku tietty hahmo ja joskus se on koko sarjan perusidea, mutta jokin vain ei toimi katsojalle.

Jos unohdetaan yksinkertaisemmat syyt lopettaa jakson tai jopa koko sarjan katsominen kesken, kuten 'minä en ratsasta, joten heppahullut ovat ihan tyhmiä' tai 'v***ujako kiinnosta ruoanlaitto, minun ruokani tulee pakasteesta', onko sinun intosi jotain sarjaa kohtaan lopahtanut, koska arvomaailmanne ovat liian erilaiset? Onko joku tasa-arvollinen asia ottanut niin paljon pannuun, että enää et vain kestänyt ja äänestit suoraan kaukosäätimelläsi? Ärsyttääkö joku tietty asia sinua jossain sarjassa erittäin paljon mutta sarjan muut ansiot saavat sinut pysymään siltikin sen parissa?

Minä rakastan Criminal Minds -sarjaa, mutta sarjan emokanavan mieskeskeinen arvomaailma näkyy toisinaan liikaa sarjan tuotannossa.

 

Share

Kommentit

Ranja
Haavekuvia

Kiinnostava kysymys! En muistaakseni ole koskaan lopettanut sarjan seuraamista arvosyistä. Olen kylläkin miettinyt, mitä esim. homofoobikot ja rasistit ajattelevat sarjoja katsoessaan, kun homot ja tummaihoiset esitetään yleensä ihan normaalina juttuina kaikissa sarjoissa (ja hyvä niin). Joskus luin, että Usasta löytyy ihmisiä, jotka eivät tunnusta Obamaa presidentiksi ihonvärin vuoksi, ja nythän Kaliforniassa on se homojentappokansanaloitekin. Ilmeisesti kaikki eivät näe muita ihmisiä, no, ihmisinä.

Omaan arvomaailmaani kyllä särähtää esim. se, että ainakin Housessa ja HIMYMissä seksistä maksaminen on esitetty ihan arkipäiväisenä juttuna, kun itse en taas sitä pysty ymmärtämään yhtään. Ikävää on myös nähdä mm. Sinkkuelämää-sarjan alkuvuosina muhkeita turkistakkeja. Loistosarjoja kaikki kuitenkin, joten olen nuo asiat pyrkinyt ignooraamaan.

Maria Hakkala

Itse olen miettinyt monesti esimerkiksi Modern Family:ä katsoessani, että ovatko sarjan homohahmot loukkaavan stereotypisiä vai ei, sillä itse en oikeastaan osaa sanoa. Jos kyseessä on joku vähemmistöryhmä varsinkin komediasarjassa, suuri osa huumoria tulee nimenomaan stereotypioista, mutta niissäkin on oma hyväksyttävä rajansa. Tässä sarjassa pilkataan aika tasapuolisesti kaikkia hahmoja omanlaisensa ryhmän edustajina (ulkomaalaiset, pissikset, neuroottiset kotiäidit, lapselliset isät jne).

Monissa sarjoissa tiedostan kyllä jonkun asian ongelmallisuuden, mutta pystyn silti nauttimaan sarjojen muista hyvistä puolista. 

Huomenna on paremmin..

Katsoin joskus jonkun dokkarin Modern Familysta youtubesta ja siinä tämä Cameronin näyttelijä kertoi roolin rakentumisesta. Ilmeisesti koekuvauksiin mennessä hahmosta oli annettu vain hyvin suurpiirteinen yleiskuvaus. Kuten muutkin sarjan parit, Cameron ja Mitchell oli yritetty käsikirjoituksessa luoda mahdollisimman vastakohdiksi toisilleen. Mitchell oli käsikirjoituksessa tiukkapipoinen, pikkutarkka, pienieleinen ja vakava; Cameron sitten tämän vastakohta. Tämä Cameronin näyttelijä, joka ei omien sanojensa mukaan omaa muodollista näyttelijäkoulutusta ja pohjaa muiden metodien puutteessa kaikki hahmonsa johonkin tuntemaansa tosielämän ihmiseen, oli sitten miettinyt, kuka hänen tuttavistaan muistuttaisi ominaisuuksiltaan käsikirjoituksen kuvausta ja oli tullut tulokseen, että hänen oma georgialainen äitinsä osui lähimmäs. Koekuvauksiin hän meni siis imitoiden ja näytellen äitiään, ja sai roolin. 

Sitä voi sitten miettiä, mihin kuvausryhmä/ohjaaja/kuka-näitä-päätöksiä-tekee ihastui näyttelijän luomassa hahmossa, mutta mua sillon jotenkin helpotti tieto, että se Cameronin hahmon luonti ei ole lähtenyt stereotypioista. Ja jotenkin naurattaakin enemmän katsoa sitä hahmoa, kun tiedän tämän taustan :). Harmi, etten nyt löydä kyseistä dokkaria tähän linkattavaksi.

Maria Hakkala

Mun mielestä on aina mielenkiintoista kuulla miten näyttelijät luovat hahmojaan, eli kiitti tästä tarinasta! :) 

Varpu K (Ei varmistettu)

On ollut karua huomata, miten paljon homo- ja transfobista sekä epäfeminististä läppää lempisarjassani Frendeissä heitetään. Joskus tuntuu ettei sarjassa olekaan muuta kuin homofobiaa ja sukupuolirooleja. Kuvastaahan sarja aikansa henkeä eikä tietenkä yllä nykykriteereillä lähellekään korrektiutta. Joskus sitä kestää, joskus ei tippaakaan.

Maria Hakkala

Varsinkin jos palaa jonkun tutun sarjan pariin muutaman vuoden tauon jälkeen, voi näitäkin asioita katsoa aivan uusin silmin. Huumorin ongelmallisuus on se, että sitä tehdään lähtökohtaisesti nauramalla jonkun normista poikkeaville asioille, jolloin esim. sukupuoliroolit ovat helppo kohde.

Katsoin Frendit läpi kymmenvuotiaan lapseni kanssa. Oli aika karu kokemus. Melkein joka jaksossa jouduin selittämään että tää ei nyt sit ole korrektia eikä oikein.

Tässä on nyt kyseessä kymmenvuotias jonka medialukutaito on aikuisen tasolla. Totta kai mietin aina lapsen käsityskykyyn verraten mitä voidaan katsoa.

On vanhemman tehtävä valvoa mitä lapsi katsoo. Frendeissä ei ole sellaisia teemoja jotka kieltäisin kymmenvuotiaalta mutta esim. kielenkäyttöä olen selittänyt. Että ei ole korrektia käyttää tiettyjä sanoja ja että maailma on kahdessakymmenessä vuodessa muuttunut aika paljon ja esim. Chandlerin suhtautuminen isäänsä on aika kauheaa. 

Maria Hakkala

Olen myös katsonut Frendejä aikoinaan pikkuveljeni kanssa, ja ehkä olisi tosiaan voinut keskittyä enemmän selittämään näitä stereotypiajuttuja. Olen yleensä tottunut pikkuveljelleni tottunut selittämään populaarikulttuurin ja kielen juttuja mutta viime vuosina myös 'vaikka tää on hauskaa, ei tää oo yhtään soveliasta, koska...' -tyylisesti.

Siis just näin. 

Sucette
ce petit cœur

Tän lisäksi hahmot ovat kaikki toisilleen kovin ilkeitä! Tekevät kaikenlaista selän takana, eikä kukaan esimerkiksi arvosta Rossin ammattia ja kiinnostuksenkohteita... No, on siinä myös ihan hyvää huumoria, mutta kuitenkin...

Maria Hakkala

Oma avokkini on IT-alalla, ja hän on saanut minut huomaamaan nörttiväheksymisen viihdekulttuurissa, ja sitähän tuo Rossin pilkkaaminen pitkälti on, dinosaurusnörtin väheksymistä. Vaikka epäkorrektiuden tiedostaminen välillä vaikeuttaakin huumorista nauttimista eri yhteyksissä, on se silti parempi kuin, ettei tiedostaisi ollenkaan.

Amma
Why you little!!

En varsinaisesti, mutta Mad Meniä kohtaan tunnen jotain ..no, jotain, sillä en vaan saa aikaiseksi alkaa sitä katsomaan. Se miesten valta-asema siinä häiritsee niin paljon. Meni myös monta jaksoa Agent Carteria samoilla linjoilla, mutta kun sanoin asiasta miehelle ääneen, niin hän kuittasi sen "no mutta Carterhan suhtautuu itse siihen todella kypsästi, ei taistele tuulimyllyjä vastaan, vaan tekee sen turvin omia juttujaan". Sen jälkeen helpotti. Toki olisin mielummin suonut sen taistelun, mutta oli siellä pieniä voittojakin.

SoA:n ongelmista olenkin avautunut, siihen maailmaan ja niihin arvoihin mulla ei ole hlökohtaista kosketuspintaa ja siksi koen sarjan raskaana seurata. Periksi en kuitenkaan ihan vielä anna.

Maria Hakkala

Kun olin vaihdossa reilut viisi vuotta sitten, mun vaihtokoulu oli all women's college, ja ilman tuputtamistakin tasa-arvoasiat ja omanarvontunto oli aika korkeella sieltä koti-Suomeen saapuessa. Mulla kesti pari vuotta alkaa jälleen nauttia monista sarjoista ja elokuvista, sillä naisten stereotypisen ongelmallinen esitystapa häiritsi todella paljon. Kyllä se nykyäänkin aina välillä häiritsee, omassa elämässä ja ruudussa, mutta en enää suutu siitä niin paljon. Sinänsä omien reaktioiden laimeneminen ei ole hyvä asia, eikä muutosta saada aikaan sivuuttamalla, mutta en myöskään jaksa olla kovin vihainen koko aikaa. Sillä vihaksihan nuo asiat pistävät.

Maria Hakkala

Naisten stereotypiat kiehuttaa muakin kyllä aika ajoin. Katseltiin äsken ruoan ääressä avokin kanssa jakso Modern Family:ä (taas), ja siinä toistuu kaava Clairen neuroottisuudesta naisena ja kuinka se asioista huolehtiminen ja säätäminen tulkitaan aina huonommaksi asiaksi kuin yhtä lailla naurattava Philin lapsellisuus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei transseksuaali, vaan transsukupuolinen.

Melko usea tositv- sarja nostattaa niskavillat pystyyn, mm. ne v***n puhelinmyyjät ja kaikenlaiset aatami & eeva- asuiset treffaajat. En edes pysty yrittämään katsomista, saati että tajuaisin MIKSI niitä tehdään. Tässä taannoin katsottiin elokuvaa miehen kanssa (en muista mikä leffa) ja yhtäkkiä molemmat hoksasivat: herranen aika! Tämähän ei ole tositeeveetä, tässä on käsikirjoitus, fiktiota ja ihan oikeita näyttelijöitä!

Maria Hakkala

Nykyään näitä uusia ohjelmia tulee niin valtavalla syötöllä, että kaikelta hötöltä ei millään pysty välttymään, sosiaalisen median takia ei ainakaan! Ja silti aina löytyy yleisöä. :)

Sra (Ei varmistettu)

Näitä varmaan on mulla useampia, mutta en nyt tähän hätään muista kuin viimeisimmän: Downton Abbey! Sarja kuvaa mennyttä aikaa, joo, mutta kyllähän se tietty yhteiskuntaluokkajaottelu ja sen ihannointi nostaa karvat pystyyn. Sit itse aina entisenä historianopiskelijana mietin, että oisko jokin juttu oikeasti voinut muka tapahtua. :D

Ehkä tiesitkin, mutta Criminal Mindsissa Mandy Patinkin jätti sarjan ilmeisesti koska inhosi niin paljon sitä naisten pahoinpitely/raiskaus/muu kauhea asia, joka kohdistuu naisiin- kuviota, joka sarjassa usein toistuu. Mielenkiintoinen (ja feministinen!) kannanotto! Patinkin pääsikin sitten parempiin hommiin Saul Berensonina :)

Maria Hakkala

Jotenkin tasa-arvoasioiden ongelmat eivät häiritse minua niin hirveästi historiallisissa sarjoissa, sillä tiedän, että en niiden ihmisten senhetkisiin ongelmiin pysty vaikuttamaan enää. Nykyajan sarjoissa on aina läsnä se pieni syyllisyys siitä, jos tunnistaa jonkun epäkohdan ja osaa yhdistää sen nykymaailman yleiseen menoon, mutta ei siltikään aio konkreettisesti tehdä asialle omalta kohdalta mitään. Parhaimmat sarjathan saa ajattelemaan näitäkin asioita siten, että itse tekee edes jonkun pienen konkreettisen teon asioiden edistämiseksi.

En muuten ole kuullut tuota huhua Patinkinin lopettamisen syyksi, mutta en sitä ihmettelisi ollenkaan! Itseäni on raivostuttanut sarjan yhteydessä juonikuvioita enemmän näyttelijöillä pelaaminen, joka kärjistyi aikoinaan pahiten Paget Brewsterin ja A.J. Cookin irtisanomisiin, kuulemma nimenomaan CBS:n kovin patriarkaalisen johtamistyylin takia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Californication...Huhhuh kun se on niin törkyä. Kyllä mä oon tainnut kaikki tuotantokaudet katsoa, mutta kyl siitä tuli paha mieli miten sovinistisia juttuja siinä on. Naiset on pelkkiä bimboja, jotka vaan heittäytyy ääliö-Hankin syliin ja se ei vaan pysty vastustamaan, onhan se mies jota ajaa miehen luonto. Sit siinä oli se raiskaus-kohtaus, missä Hank raiskattiin siellä katkaisuhoidossa. Sehän oli mies joka raiskattiin, hehheh eihän se sit ollu mitään... Ja Karen taas vuosikaudet jaksaa roikkua tollasen paskiaisen remmissä, vaikka onkin niin fiksu. Mut ku naisella tunteet vie?
Mut sitten taas, onhan Marcy tosi vahva hahmo.

Maria Hakkala

Varsinkin, kun nykyään tulee katsottua sarjoja jaksotolkulla putkeen, nousevat tällaiset epäkohdat helpommin esiin. Naisten tunteellisuuden stereotypinen esittäminen negatiivisena asiana saa minut usein näkemään punaista, sillä sehän on vain miesten (ja välillä toisten naistenkin) keino esittää nainen heikkona ja tärkeisiin asioihin sopimattomana.

[tbd]

Jossain vaiheessa Supernatural, The Walking Dead ja melkein kaikki rikossarjat alkoivat tökkimään liikaa. Naisia ei ole tai on hyvin vähän, ja nämäkin naishahmot kuolevat. Onko liikaa väkivaltaa arvokysymys? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tykkään väkivaltaa, varsinkaan järjetöntä, liiallista ja/tai sukupuolittunutta väkivaltaa, tai sanan bitch käyttöä. (Kovin moni kavereistani tykkäsi myös elokuvasta Kingsman. Minä todellakaan en, koska liikaa graafista väkivaltaa ja huonoa läppää ja ääääh.)

Downton Abbeyn lopetin kesken, kun en enää kestänyt, että naisille tapahtuu kamaluuksia. (Palasin kautta myöhemmin takaisin, koska halusin katsoa jotain samaa tv-sarjaa äitini kanssa.)

White Collarin ja Suitsin katsominen loppui kun en voinut käsittää hahmojen lainrikkomista enää. Eli siis he tekevät rikoksia ja aiheuttavat rikoksia, mutta pitäisi vaan jostain syystä sympata? En enää jaksa. Mene oikeasti oikikseen ja kaikki sun pienet ongelmat selviävät, Mike. Älä tee rikoksia vaikka rikosten teko olisikin tosi jänskää, Neal. Ihan niin helppoa. Yyh.

Maria Hakkala

Olen suositellut lukuisia sarjoja vanhemmilleni, jotka ovat koukuttuneet mm. Bonesiin, josta he pitävät nimenomaan rikossarjalle vähäisen väkivallan takia. Siinä väkivalta on enimmäkseen menneisyydessä, koska tarinat lähtevät useimmiten liikkeelle tilanteesta, jossa on jo ruumis, ja itse jaksoissa keskitytään puimaan rikosta sekä työntekijöiden henkilökohtaisia asioita.

Melkein suutuin Downton Abbey:n neljännen kauden väkivaltaisesta juonikuviosta, mutta ikävä kyllä se heijastaa käsittääkseni asian yleisyyttä tuolloin, ja miksei nykyäänkin.

Suits on siitä mielenkiintoinen, että vaikka Harvey tekee välillä kyseenalaisia asioita ja liikkuu mielellään lain harmaalla alueella, esitetään hänet silti ehdottoman kunniallisena ihmisenä omalla tavallaan, ja silti hän on ihan fine Miken palkkaamisen suhteen, vaikka se onkin minkä tahansa mittapuun suhteen järjettömän iso petos ja mitätöisi hänen ja firmansa kaikki caset Miken työskentelyn ajalta.

Jemina
No Sex and the City

Game of Thrones. Sarjaa hehkutettiin niin paljon, että pakkohan sitä oli kurkata... Mutta ei helvetti sitä jatkuvaa raiskaamista ja alastoman naiskropan käyttämistä jonkinlaisena taustakankaana/koristeena. Hermot meni viimeistään siinä vaiheessa kun se vaaleatukkainen tyttö (sori, nimet kadoksissa) päätyi rakastamaan raiskaajaansa. Just joo.

Maria Hakkala

GoT on kyllä äärimmäisen ongelmainen sarja nimenomaan naisten esittämisen suhteen. Martinilla ja sarjan tekijöillä on siitä erikoinen asema, että koska kirjan/sarjan tapahtumat eivät ole sidottuja oikeaan historiaan, voisivat he rakentaa arvoiltaan minkälaisen maailman tahansa. Silti he (kaikki miehiä) päätyvät esittämään naiset samalla lailla vähempiarvoisina ja tiukasti seksuaalisuuteensa sidottuina kuin meidän oikeassakin maailmassa. Go figure.

En ole lukenut kirjoja mutta kuulemani mukaan tv-sarja eroaa aika paljonkin niistä. Eikä Khal Drogo kirjassa raiskaa Daenerysta. 

Muakin ärsyttää se tarinaan väkisin lisätty porno (esim kohtaus missä mies opettaa kahta naista tyydyttämään toisiaan, wtf) , mutta en silti voi olla katsomatta koska tarina on muuten niin hyvä. :D

Ilana

Kyllähän Daenerys myydään miehelleen kirjassakin ja itse asiassa siinä kuvaillaan, miten tämä 13-vuotias tyttö ensimmäisten yhteisten öiden aikana itkeskelee jne., kunnes päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä (mm. pyytämällä seksineuvoja palvelijattareltaan). Että aika lohdutonta se meno kirjoissakin naisten osalta on.

TV-sarjassa on kyllä silti lisätty aika huimasti väkivaltaa, etenkin naisiin kohdistuvaa. Sitä en voi ymmärtää. Eikö esim. kolmoskauden lopun joukkomurha riittänyt, kun piti vielä lisätä kohtaukseen teurastettavaksi raskaana oleva nainen (joka siis kirjassa ei ollut raskaana eikä edes paikalla)?

Kuitenkin olen sarjaa seurannut, koska siinä on huiman hyviä hahmoja, kuten Tyrion.

Niin, toisaalta sarja ei kerro yhtään nykyajasta vaan sijoittuu juuri sinne kaukaisempiin aikoihin. Ei varmaan 500-1000 vuotta sitten 13-vuotias ollut edes nuori, vaan ihan sopivassa naimaiässä kun elinaika oli muutenkin lyhyempi. 

En siis usko että sarja tarkoituksella painaa naisen oikeuksia maahan vaan pyrkii olemaan relevantti aikakauteen nähden. Ei sitä kuitenkaan tarvitsisi enää väkivaltaisuutta lisäämällä erikseen korostaa niinkuin sarja tekee. 

 

 

Maria Hakkala

Painotin tuossa aikaisemmassakin kommentissani sitä, että kirjasarja ja televisiosarja eivät kumpikaan ole ns. meidän historiassa tapahtunutta vaan ne sijoittuvat täysin keksittyyn maailmaan ja aikaan, jolloin tekijät eivät voi millään käyttää syynä väkivaltaan ja naisten alistamiseen historiallisia faktoja. Martin kirjailijana sekä sarjan tekijät sovittajina ovat tehneet tietoisia päätöksiä näistä asioista, mikä tekee erityisesti naisten kohtaloista erittäin paheksuttavia. Tarinoissa on selkeästi keskiaikaisia vaikutelmia, mikä herkästi synnyttää nykyajan katsojalle kuvitelman siitä, että näinhän niitä naisia tuohon aikaan on kohdeltukin, joten se on tässäkin ihan sallittua. Ei, Martin on tehnyt omat valintansa kirjailijana, ja joissakin kohdin sarjan tekijät ovat vieneet naisten huonoa asemaa (ja varsinkin seksuaalista väkivaltaa) vieläkin pidemmälle.

Ilana

Hyvin sanottu. Oma lempihahmoni onkin Arya, eikä varmaan sattumalta siksi, että tämä on niitä ainoita naispuolisia hahmoja, jotka pärjäävät tuossa maailmassa.

"kirjasarja ja televisiosarja eivät kumpikaan ole ns. meidän historiassa tapahtunutta vaan ne sijoittuvat täysin keksittyyn maailmaan ja aikaan, jolloin tekijät eivät voi millään käyttää syynä väkivaltaan ja naisten alistamiseen historiallisia faktoja."

Mun mielestä se ei ole näin. Jos tuo aika olisi lähellä meidän aikaa, heillä olisi käytössä myös sähkö, mutta kun ei ole. :D Ja mun mielestä esimerkiksi Daenerys, Arya, Ygritte ja Brienne ( wohoo mun lemppari) on todella vahvoja naishahmoja jotka tekevät omat päätöksensä miehistä huolimatta. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta - tarinassa vahvoja naishahmoja on paljon vähemmän.

 

 

Nāiádes
Naiádes

Mutta siis, eihän kyse ole meidän maailmastamme : D Joten kyseessä voisi hyvinkin olla "meidän aika", tai vaikka tästä 1000 vuotta eteenpäin. Ei se sähkö ja tekniikka mitään merkitse, kun kyseessä on täysin eri maailma.

Mulle toi ei silti ole millään tavalla nykyaika, vaan kyse on juuri tuollaisista vanhoista kuningaskunnista ja kansoista, vaikka GoT ei sijoitu meidän maailman oikeaan historiaan niin se on tehty rinnastamaan kuitenkin tiettyjä aikakausia, ritareita ja prinsessoja. Ei tälläistä modernia maailmaa missä me nyt eletään. Joten en pidä millään tavalla oleellisena että tytön pitäisi tuossa tarinassa mennä naimisiin vasta 18-vuotiaana mikä on juuri meille se sopiva täysi-ikä.

Aikuistuminen, arvot ja uskonnot on vaihdelleet niin paljon ihmiskunnan eri vaiheissa ja eri kansoilla.. Musta tuo vain lisää tarinan uskottavuutta ettei kaikkea tehdä niinkuin nyt vuonna 2015 länsimaissa tehtäisiin, vain siksi että meille olisi miellyttävää katsoa sitä. Siihen maailmaan sukeltaa ihan eri tavalla, ja musta on hyväkin että se herättää oman arvomaailman paremmin esiin. Näin mä tän ajattelen ! :D

Ilana

Ei toki kerrokaan, ja kirjoissa tämä ei minua yhtä lailla häirinnytkään kuin sarjassa. En kuitenkaan näe mitään perusteita sille varsin näkyvän naisiin kohdistuvan hyväksikäytön ja väkivallan lisäämiselle sarjaan (esim. Joffrey ampuu prostituoidun varsijousella), vaan se saa aikaan ainoastaan ällötys(ja viha)reaktion. Että kun sitä alistamista ja väkivaltaa on jo valmiiksi, niin miksi sitä pitää vielä ehdoin tahdoin lisätä?

Kuvaputkessa

Kiinnostava kysymys! Tätäkin joutuu välillä pohtimaan, ehkä erityisesti vanhempia sarjoja uudelleenfiilistellessä. Esimerkiksi Sinkkuelämän kanssa saa nykyään toisinaan hieman kakistella..

Maria Hakkala

Vaikka tv-sarjat on aina aikansa tuote, hämmentää silti miten nopeasti ne arvot muuttuvat! Varsinkin, kun kyseessä on sarjat, joita uusitaan kerta toisensa jälkeen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Greyn anatomian katselu on ajoittain hieman epämiellyttävää puuhaa käsikirjoittajien ja ohjaajan erikoisen demokraattipuoluepainottuneen arvomaailman vuoksi. Sinkkuelämää kuvastaa mielestäni varsin inhorealisesti joidenkin nykynaisten ajatusmaailmaa ja kanamaisuutta, minkä vuoksi en sarjasta koskaan liiemmin pitänyt.

Maria Hakkala

Mulle ei oo kyllä ikinä suoranaisesti pistänyt silmään jenkkisarjoissa erityinen puoluepuolueellisuus, mutta yleisesti tuntuu olevan niin, että amerikkalaisessa viihdemaailmassa kuuluu olla demokraatti (tai jopa liberaali). Yhteys demokraattisuuden ja taiteen vapauden kanssa on aika selvä, mutta lonkalta heittäisin tv-alan rahapusseja hallitsevan enemmän republikaanien. Greyn anatomia on lähinnä mulle tunnettu Shonda Rhimesin omana leikkikenttänä, kuten muutkin hänen sarjansa, ja 'shondalaisuus' tuntuukin olevan viihdemaailmassa ihan oma uskontonsa.

empuska

South Park. Omalla veljellä oli villejä teorioita tekijöiden republikaanitaustoista ("Kun eivät niitä koskaan kritisoineet!"), mutta vaikken sarjaa silleen aktiivisesti katso, se on nyttemmin lopahtanut sinne samaan kastiin Family Guyn kanssa sen trollailun vuoksi. Silleen, on ihan kiva, että asioita sohitaan, mutta kun ei tiedä, mistä pohjalta sitä sohitaan, niin se touhu alkaa vaikuttamaan niin väsyneeltä. Eikä mua edes haittaisi, jos niillä olisi joku republikaaninen agenda takana, kunhan olisi edes JOTAIN kuin tyhjällä pinnalla hääräämistä.

Ja Daily Shown katsominen loppuu tän sukupolven vaihdoksen myötä. Vaikken nyt ekana ole riehumassa tän uuden juontajajampan Twitter-toilailuista, mä vähän epäilen, ettei se touhu tule olemaan niin kyynistä, mitä Stewartin aikana. Onneksi on John Oliver ja Kölperttikin palaa pian ruutuun uudessa roolissa. <3

Maria Hakkala

Mä en oo ikinä hirveesti tykännyt South Park:ista, ja osin se johtuu just siitä, etten oikein tiedä niitä taustoi niille tökkimisille! Tunnistan kyllä, että tässä ja tässä nyt pilkataan jotain, mutta en oikein tiedä mitä. Tuntuu tosiaan, että Stone ja Parker piikittelevät piikittelemisen ilosta, eikä välttämättä muuta motivaatiota ole aina taustalla.

empuska

Joo, etenkin kun ne on niin ajankohtaisia, että niitä sitten jälkeenpäin joutuu oikein tavaileen, mikä tää juttu tässä oli. Just se mun mielestä on onglema, että sitten ivaillaan hyvienkin asioiden puolesta niin, että sakki passivoituu ja kyynistyy asian suhteen entisestään. Kyllähän Daily Showssakin yllättävän paljon morkataan demokraatteja heidän toilailuistansa, mutta kun moraalisena lankana on, että halutaan tasa-arvoisempaa, järkevämmin toimivaa maailmaa liberaaleista kuvakulmista, se on ymmärrettävää. South Park vähän pakosti jättää pahan maun suuhun, kun keskittyvät siihen, mistä aiheista saisi pahimmat paskamyrskyt aikaiseksi kuin että miksi sitten haluavat nostaa paskamyrskyjä. Vähän samaa on havaittavissa Enbusken kirjoituksissakin, kun hän kirjoittaa ihan samalla mentaliteetilla niitä juttujansa. 

Kommentoi