Häämatkan tuliaiset: Pop!-hahmoja, tv-lehtiä ja huulirasvoja

Ladataan...
The Variety Show

Hyvin oleellisena osana häämatkaamme oli shoppailu, vaikka emme mitenkään erityistä suunnitelmaa asian varalle tehneetkään etukäteen. Itse olin lähinnä ajatellut bongailla niitä kaikkia tuotteita, joita Suomesta ei saa tai joiden hinnat ovat täällä moninkertaisia. Halusin kiertää kirjakaupoissa ja lehtihyllyillä, supermarketeissa ja ruokakaupoissa, unohtamatta tietenkään outlet-myymälöitä. Aika moneen paikkaan lomamme aikana kerkisimmekin, sillä suunniteltua ohjelmaa oli alle puolelle matkapäivistä.

Lomalla kävi ostosten suhteen juuri, kuten lomareissuilla ylipäätäänkin: halvoille hinnoille sokaistuu, eikä päädykään ostamaan niin paljon kaikkea kuin etukäteen olisi suunnitellut! Tämä oli luonnollisesti onneni, sillä omat ostokset ja suuri määrä tuliaisia sai matkalaukkuni pullistelemaan painorajan negatiiviselle puolelle, joten olen hyvin kiitollinen lentokenttävirkailijan suopeudesta.

Kirjakaupoissa voisin Suomessakin viettää tuntikausia, ja USA:ssa vierähti Barnes & Noblessa hetki jos toinenkin. Valikoima on perinteistä kotimaista kirjakauppaa suurempi, sillä suuren kirjavalikoiman lisäksi kaupoista löytyy kaikkea mahdollista paperituotetta sekä lehtiä ja oheistuotteita popkulttuuriin liittyen. Lehtiä olisin halunnut rahdata kotiin enemmänkin, mutta päätin pysyä omalla kiinnostuksen alueellani, ja ostin People- ja Entertainment Weekly -viihdelehtien erikoisnumerot sekä uusimman Vanity Fairin ja villinä korttina jokun randomin Halloween-aiheisen kotirouva kokkailee -lehden!

Yksi suuri villitykseni on Funkon Pop!-hahmot, joita bongailin reissullamme monista kaupoista. Vaikka moni Pop!-hahmo on söpö ja ihana jo pelkän olomuotonsa vuoksi, olen päättänyt ostaa vain itselleni tärkeitä hahmoja, joiden pitää lisäksi olla vielä esikuvansa oloisia. Monet lempparihahmoni ovat aika neutraalin näköisiä nukkeina, mutta jotkut onnistuvat pienissä eleissä niin hyvin, että ne on aivan pakko ostaa. Häämatkalta päädyin ostamaan yhden Pop!-hahmon, joka on Orphan Black -sarjan Alison Hendrix. Aivan mahtava! Voitte kuitenkin kuvitella, kuinka hankalaa oli saada hahmo ehjänä paketissa perille Suomeen, ja suojelinkin käsilaukkuani kohtuullisen vainoharhaisesti koko paluumatkan...

Kirjakaupoissa hillitsin itseni kohtuullisen hyvin, sillä valinnan vaikeus iski, kun Suomessa on tottunut selaamaan pieniä englanninkielisten kirjojen hyllyjä. Ostin lopulta vain kolme kirjaa, joista yhden aihe osui erinomaisen hyvin sekä blogiini että matkamme sisältöön ylipäätään. Lily Koppelin The Astronaut Wives Club kertoo 50-70-lukujen rokkitähtien eli astronauttien vaimoista, ja siitä tehtiin viime kesänä samanniminen 10-osainen amerikkalaissarja, jonka ensimmäisen jakson katsoin kesällä tuoreeltaan. Kaikki amerikkalaiset miehitetyt avaruuslennot ovat lähteneet Kennedyn avaruuskeskuksesta, jossa mekin vierailimme, ja kirjan toiminnasta suuri osa oli luonnollisesti Floridassa, joten intouduin lukemaan kirjaa jo matkan aikana. Kirja oli aivan huikea katsaus naisiin astronauttien menestyksen takana, ja suosittelen ehdottomasti sen lukemista!

Luulin ehdottomasti hurahtavani televisiosarjojen ostamiseen reissussa, mutta hämmennyksekseni DVD- ja blu-ray -boksien hinnat olivat hyvinkin suomalaisella tasolla. Valikoima oli luonnollisesti paljon laajempi, mutta harmikseni en löytänyt etsimiäni harvinaisempia bokseja, ja monen sarjan kohdalla vaakakupissa painoi mahdollisuus nähdä sarjoja Suomestakin käsin. Päädyin kuitenkin ostamaan Inside Amy Schumer -sketsisarjan kaksi ensimmäistä kautta käsittävän DVD:n, sillä tätä sarjaa ei ole Suomessa ainakaan vielä helposti saatavilla. Olen muutenkin hurahtanut Schumeriin ja hänen juttuihinsa ja tyyliinsä, joten tämä oli siten todella luonnollinen valinta. Reissumme aikana pääsin muuten näkemään televisiosta livenä Schumerin juontaman Saturday Night Live -jakson!

Reissun kliseisimpiä ostoksia edustavat paljettiset Minni-korvat sekä Victoria's Secret -ostokseni. Halusin ehdottomasti ostaa Disneyn teemapuistosta jotain muistoksi, ja näin puistopäivän aikana niin paljon erilaisia ja upeita korvaviritelmiä, että puistovierailumme viimeisen tunnin metsästimmekin minulle mieluista versiota. Sopivan blingin tuliaiset matkustivat kotiin käsilaukussani niiden suojelemiseksi, ja aina välillä lentokentillä laitoin ne päähäni mieheni suureksi iloksi.

Euroopassa en ole kertaakaan ostanut Victoria's Secret -myymälästä mitään, mutta Yhdysvalloissa innostuin sekä vaihtoreissullani että nyt häämatkalla hyödyntämään ketjun paljousalennuksia. Tuntikausia kestäneillä shoppailureissuilla ei paljoa houkutellut mennä sovittamaan mitään alus- tai olovaatteita, joten innostuin sen sijaan ostamaan kasan ihanan värikkäitä alushousuja. Visuaalisen puolen enkelikauppiaat todellakin osaavat, sillä onhan se ihanaa hypistellä kauniin ostoskassin ihanaa silkkipaperia, jota kääritään aina ostosten ympärille.

En tiedä, olenko täällä blogissa maininnut olevani huulirasva-addikti, mutta sellainen todellakin olen, ja innostukseni nostaa päätään varsinkin ulkomailla. Minulla on kotona huulirasvoja piiloteltu jokaiseen huoneeseen, jotta laiskana löydän huulirasvan aina mahdollisimman helposti! Addiktioni puolustukseksi haluan sanoa, että huuleni ovat oikeeasti kuivat muun ihoni tavoin, eli en ole itse aiheuttanut huulirasvariippuvuutta, joka joitakin vuosia sitten tuntui olevan jokaisen itseään kunnioittavan pissiksen muotitauti.

Tykkään myös ostaa huulirasvoja reissuista, sillä ne ovat halpoja ja pieniä muistoja reissuista, ja ne kulkevat mukana arjen menoissakin. USA:sta ostin hyvän pinon eos-huulirasvoja, jotka ovat Suomessa suhteellisen tuore mutta rikollisen kallis ihanuustuote. Tavallisen markettihuulirasvan hintaisena ostin niitä tuliaiseksi muutamallekin kaverille, sillä ne ovat vaan niin hauskan mallisia ja hauskoja käyttää! Burt's Beesin tuotteet olivat myös suhteellisen edullisia ja valikoima luonnollisesti Suomea laajempi, joten itselleni sekä uusille kälyilleni ostin verigreipin makuista huulirasvaa. Verigreippi on mieheni perheen oma perversio, jota olen vuosien saatossa oppinut sietämään kohtuullisen hyvin!

Käsimatkatavaroissa kulkenut pieni, kova matkalaukku oli puolillaan Candy Corn -pusseja, joita olemme jakaneet ystäville ja sukulaisille tuliaisina. Heinäsirkkaparven tavoin kaiken makean kuluttava työporukkani suhtautui karkkeihin hyvin epäilevästi, joten totuin jo heti reissun jälkeen mainostamaan karkkeja Omarin makuisina. Outo väri ja tuttu maku yhdistelmänä toimii, ja mukavana lisämakuna voi tuntea aavistuksen kaikkia niitä karkkien ominaisaineksia, jotka ovat EU:ssa kiellettyjä. Osa näistä karkeista on ihan meille itsellemme ostettuja, ja omia suosikkejani ovat Sour Patch Kids -karkit, jotka kirpeydessään voittavat mennen tullen suomalaiskarkit!

 

Tärkeimpinä omina ostoksinani häämatkalta pidän kuitenkin käsilaukkuja, joita ostin parikin kappaletta Kate Spaden outlet-myymälässä tapahtuneen lievän sekoamisen johdosta. Vaikka tämä ei olekaan laukkublogi, saati sitten muotiblogi, taidan uudet rakkaani kuitenkin esitellä täällä jossain vaiheessa, ovat ne vain niin ihania! Otin reissusta myös paljon pikaräpsäyksiä popkulttuuriin liittyvistä jutuista, joita jaan vielä täällä blogin puolella aivan ehdottomasti. Myös Instagram-tililläni (@mariavarietyshow) kannattaa käydä kuikuilemassa reissumuistoja!

 

 

 

Kuvat: The Variety Show.
Share

Kommentit

Onpa paljon ihania tuliaisia! Mistähän muuten arvasin, että laukkuja löytyy, kun olet matkassa? :)

Maria S.
The Variety Show

En myönnä mitään mennyttä tai nykyistä laukkuaddiktiota. :D

Kommentoi

Ladataan...