Hei, me ostettiin asunto!

Viikko sitten tuijottelimme mieheni kanssa toisiamme aika moneen otteeseen epäuskoisina. Utopistiselta oli jo tuntunut ostotarjouksen teko, ja ihan yhtä utopistiselta tuntui kävellä pankkiin hoitamaan se varsinainen asunnon osto ja laina-asiat. Tämä on ensimmäinen omistusasunto meille molemmille, joten paljon on ihmeteltävää!

Meille asunnon osto on aina ollut "sitten joskus, tulevaisuudessa". Olemme olleet hyvin tyytyväisiä keskusta-alueen vuokra-asuntoomme, ja olemme sen takia lykänneet asunnon ostoa tarkoituksella: tiesimme, että keskustaan yhtä isoon ja hyväkuntoiseen asuntoon meillä ei enää omistusasunnoissa olisi asiaa. Kun vuokramme kuitenkin on noussut vuosi vuodelta, ja kun bebe ilmoitti tulostaan, tajusimme, että haluamme tuoda lapsen ihan ikiomaan kotiin.

Aloimme kiivaasti tuijottaa Etuovea ja Oikotietä, ja monet tutut varoittivat Turussa sen oikean asunnon löytämisen kestävän helposti jopa vuodenkin. Ahdistuimme jo pelkästä ajatuksestakin, ja päätimme edetä enemmän omien kriteereidemme mukaan. Nämä kriteerit muuttuivat reilun kahden kuukauden asuntoetsinnän aikana muutamaankin otteeseen, mutta sitten löytyi asunto, jossa natsasi niin moni toiveistamme, että kädet täristen näppäilimme tarjouksen!

Uuteen, ihanaan eteiseemme mahtuu juuri hienosti oven taakse tällainen kenkäkaappi! (Kuva: Ikea)

Avaimet saamme reilun viikon kuluttua, ja 1,5 viikon aikana olisi tarkoitus tehdä minimaalinen remppa ja muutto, jotta vappua voisimme jo juhlistaa uudessa kodissa ystävien kera. Asunto ei onneksi vaadi kovin suurta remonttia, enemmän on kiinni mieltymyksistä, ja asunto onkin yleisesti valoisa ja moderni. Sijainti on mukavasti 2-3 kilometriä keskustasta, mieheni pystyy kulkemaan töihin ilman autoa, ja asunnon edestä menee suora bussilinja keskustaan. Ihan asunnon läheltä löytyy myös vauvaan liittyviä palveluita, joten ei todellakaan voi valittaa.

Viimeiset pari viikkoa onkin sujunut remontti- ja sisustusjuttuja miettiessä, ja Excel on laulanut saapuvista ja poistuvista tavaroista. Aluksi meillä oli aika suuret suunnitelmat remontin suhteen, mutta tajusimme, että moni asia on nyt ok ja helpohkosti rempattavissa viikonloppumeiningillä tulevaisuudessa. Asuntoon voisi muuttaa vaikka sellaisenaan, ihan oikeasti, ja päädyimmekin sitten vain maalaamaan makuuhuoneet ja lisäilemään hyllyjä ja kaappeja muutamaan huoneeseen. Bebenkin tavaroiden paikkaa on mietitty, ja innostuinkin sitten tekemään vauvahankintoja varten ihan oman Excelin.

Nyt on sen verran paljon normiarkea sekoittavaa puuhailua (asunnon ja vauvan odotusta), että nämä asiat väkisinkin vuotavat tänne blogin puolelle. Yrittäkää kestää, tai kertokaa, mitä haluatte näistä aiheista kuulla tarkemmin. :D

 

 

 

 

Kuva: The Variety Show.
Share

Kommentit

Eeru
Packing peanuts

Hienoa! Onnea omaan kotiin!

Mä niin muistan millaista se oli kun käytiin katsomassa asuntonäytössä meidän ekaa kämppää. Oltiin vähän skeptisiä kun kuvissa tapetit oli näyttäneet persikan värisiltä jne. Ihastutiin heti ovesta astuttuamme ja näytön jälkeen mentiin jälkipuinnille kahvilaan. Ne hetket oli ikimuistoisia. Jotenkin sen vaan tiesi, että tuosta tulee meidän koti. Lopulliset asuntokaupat tehtiin mun syntymäpäiväni, omat avaimet oli ehkä paras lahja ikinä, vaikka itse sen maksoikin ;-) 

Maria Hakkala

Kiitos! :) Me oltiin tuo sama asunto nähty jo aikaisemmin listoilla, mut olin sen jostain syystä aina sivuuttanut liian sliipatun näköisenä, että jotain vikaa siinä on pakko olla. Mieheni onneksi piti asunnon mielessä ja nosti sen uudestaan esille tuossa jokin aika sitten! Ei siinä asunnossa sitten ollutkaan mitään kamalaa pommia kulman takana, yhden huoneen koko oli vain todennäköisesti karkottanut muut ostajat, mutta meille se ei ole ongelma. Jännää, ihan pian saadaan avaimet! :)

Kommentoi