Miksi uusi Vain elämää -kausi pelottaa?

Ladataan...
The Variety Show

Kun uusi Vain elämää -kausi julkistettiin marraskuussa, olin kauhuissani. Perinteistä 'kuvataan kesällä, esitetään syksyllä' -aikataulua aikaistettiin reippaasti, jotta kuvaukset saatiin tehtyä jo talvella ja televisioesitykset nyt kevään korvalla. Koska tämä kuudes tuotantokausi haluttiin kuvata jo talvella, eikä Suomessa tunnetusti ole kovin valoisaa talvikuukausina, siirrettiin kuvaukset Espanjan aurinkoon. Vuodenajan ongelmallisuuden lisäksi spekuloitiin halulla nopeuttaa aikataulun lisäksi myös rahantuloa.

Nämä uutiset olivat vain shokkia shokin perään, ja olin varma, että uusin kausi on täysin tuhoon tuomittu. Harmittelin myös uudelle kaudelle saatujen artistien puolesta, että juuri heidän kautensa menisi pilalle kaikin mahdollisin tavoin. En intoillut uudesta kaudesta hirveästi etukäteen, sillä olin varma, että pettymys on edessä. Yritin katsoa ensimmäisen jakson aikaisemmin tällä viikolla etukäteen, mutta en pystynyt katsomaan muutamaa minuuttia pidemmälle, koska kaikki tuntui niin vieraalta.

Katsoin kauden ensimmäisen jakson eli Olli Lindholmin päivän kuitenkin Ruudusta tämän viikonlopun aikana, ja huomasin kauteen liittyvien pelkojeni olevan muutakin kuin vain hienon konseptin pilaantumisen kauhua. Pari tämän kauden artisteista on niin vahvasti sidottu omaan teini-ikääni, että vaikka odotan kyseisiä jaksoja aivan innoissani, olen samalla kauhuissani siitä, että näiden itselle tärkeiden artistien suuret hetket menisivät mahdollisesti pilalle tuotantouudistusten takia. En olisi halunnut ottaa sitä riskiä, että katson ja petyn kaksin kerroin, sekä televisiollisista että henkilökohtaisista syistä.

Olli Lindholmin luotsaama Yö oli aika isosti läsnä teinivuosinani. 80-luvun hittivuosien jälkeen verrattaista hiljaiseloa elänyt suomirokkiyhtye teki paluun suureen suosioon alkaen vuoden 2001 20-vuotisjuhlinnalla ja uudella Legenda-kokoelmalevyllä. Suomirokki on aina ollut minulle tärkeä genre, ja koen kasvaneeni sen parissa. Yön legendaarisimmat biisit tahdittivat 2000-luvun alkupuolella minulle muutamia festareita, ensimmäisiä haparoivia seurustelusuhteita ja teini-ikäisen elämän suurilta tuntuneita pettymyksiä. Halusin ehdottomasti kuulla tarinat näiden kappaleiden takana ja muistella samalla omia tärkeitä vaiheitani.

Myös Tiktak oli kova juttu nuoruudessani, eikä vähiten siksi, että nuo kovasti töitä paiskineet nuoret tytöt olivat kanssani samaa ikäluokkaa. Oli aika huumaavaa seurata median välityksellä kaltaisteni tyttöjen nousua suureen suosioon, ja samalla luonnollisesti heidän kappaleensa nivoutuivat osaksi omaa elämääni. Minne vaan on edelleen mielestäni paras kappale kuvaamaan tyttöjen välistä ystävyyttä, varsinkin kasvuvuosina, ja koen sen kuullessani suurta haikeutta teinivuosien ystävyyden mutkattomuuteen.

Toimiko uuden Vain elämää -kauden ensimmäinen jakso? Kyllä! Ote oli alussa hiukan takkuilevaa, kun aikaisemmin uuteen päivään ja jännittävään viikkoon herääviä artisteja seurattiin Hirvensalmen mökkimaisissa maisemissa, mutta varsinaisten esityksien ja aktiviteettien päästessä vauhtiin, ei paikan muutos häirinnyt niin paljoa. Samalla tavalla laulettiin, naurettiin ja itkettiin, ja yllättävän nopeasti artistit löysivät yhteyden hölmöilyssä ja tunteilussa. Ohjelmalle niin keskeinen ruokapöytä ja esitysympäristö oli luotu tutun oloiseksi mutta tilavammaksi, joten sen, minkä tunnelman intiimiydessä menetettiin, korvattiin kameroiden monipuolisemmalla liikkuvuudella. Vaikka kauhistelin etukäteen Olli Lindholmin päivää, sillä hänen yhtyeen merkityksellisyydestään huolimatta oli mies itse kärsinyt hiukan omissa silmissäni viime aikojen mediamylläköiden vuoksi, oli tarinoihin ja esityksiin helppo heittäytyä mukaan. Päivä ja Olli toimivat loistavasti, ja nauroin useaan otteeseen miehen höpötyksille.

Jokaisella tämän kauden artistilla on hahmona paikkansa porukassa, ja he toimivat loistavasti myös yhdessä. Robin on aivan ihana ja hurmaava ja muistuttaa aivan liikaa samanikäistä pikkuveljeäni; Samu Haber on loistava seuramies ja small talkin ammattilainen; Irina nauraa ja itkee itsensä koko kansan sydämiin; Laura on hyvällä tavalla tavallinen ja tasapainottaa vauhdikkaampia kollegoitaan; Olli on ehkä porukan isähahmo mutta ei todellakaan jää nuorempiensa jalkoihin; Petran ääni saattaa kuljettaa minut takaisin teinivuosiin, mutta ruudussa edustaa fiksu nuori nainen; Nikke Ankaran hermoilu on hellyyttävää, ja on hiukan epäreilua, kuinka paljon epäilyjä mies on saanut ohjelmaan osallistumisestaan osakseen.

On tietysti hiukan outoa seurata tuttua ohjelmaa oudossa ympäristössä, vaikka itse sisältö välihaastatteluine kaikkineen on toteutettu totutulla tavalla. Sanoisin Vain elämää -ohjelman uuden kauden ympäristön vaativan totuttelua, mutta sen ei kannata estää ohjelmasta ja sen esityksistä nauttimista. Pyristelin itse uudistusta vastaan, mikä on minulta aika normaalia, mutta hyvä sisältö toimii välillä uusissa kuorissakin. Aikaisemmin tuntui siltä, että ei Hirvensalmen perisuomalaista maisemaa saa erottaa suomalaista mielenmaisemaa kuvaavan musiikin ohjelmasta, mutta meneväthän ne suomalaisetkin aina aurinkorannoille etelään, miksei sitten suomalaisten suosikkiohjelmakin?

 

Vain elämää Nelosella torstaisin ja perjantaisin klo 20. Uusinnat lauantaisin Nelosella ja maanantaisin sekä keskiviikkoisin Livillä. Jaksot katsottavissa myös Ruutu-suoratoistopalvelussa.

 

 

 

 

 

Kuvat: Nelonen/Petri Aho.
Share

Kommentit

paulahelena
ALUAP

Siis musta tää oli ihan superhyvä! Artistit oli alunperin musta vähän plääh mut ekan jakson perusteella ei mitään valittamista niissäkään. Tykkään ku näytetään enempi lauluja ja vähempi oheisohjelmaa.

Kommentoi

Ladataan...