Seksuaalinen väkivalta Game of Thrones -maailmassa

Ladataan...

Game of Thrones on aina ollut väkivaltainen televisiosarja, sillä se perustuu väkivaltaa käsittelevään George R.R. Martinin kirjasarjaan A Song of Fire and Ice. Varsinkin kuluvan viidennen tuotantokauden aikana soraäänet väkivallan määrästä ja varsinkin naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan yleisyydestä sarjassa ovat nostaneet päätään, joten aihe on ollut paljon otsikoissa.

Suurimman myrskyn aiheutti pidetyn Sansan kohtalo hääyönään, jolloin hänen sadistinen uusi aviomiehensä teki kaikkensa luodakseen vaimollensa pakkoavioliiton täytäntöönpanosta nöyryyttävän ja alistavan kokemuksen, jota saa ja pitääkin sanoa raiskaukseksi. Kirjojen ja sarjan fanit keskittyvät näiden kohauttavien kohtausten yhteydessä yleensä väittelemään kirjan ja sarjan poikkeavuuksista, ja Sansankin kärsimyksen yhteydessä fanit olivat pöyristyneitä, sillä hänen kohtalonsa oli kirjoitettu romaaneissa toiselle, vähäpätöisemmälle hahmolle. Hiukan fiksummat fanit kertovat pelkästään sarjaa seuranneille, että kirjoissa esimerkiksi Sansaa, Daenerystä tai Cerseitä ei raiskata alkuunkaan, joten suurimmat syytökset pitää sysätä televisiosarjan tekijöille, jotka ovat lisänneet raiskauksia oletettavasti draaman ja hahmokehityksen takia. Näitä molempia argumentteja näkee fanien ja median keskusteluissa aiheesta, mutta yhtäkkiä moni fiksumpikin ihminen vetää herneet nenään, kun joku varovasti ehdottaa tai kuuluvalla äänellä ihmettelee raiskauksien suurta määrää oli se sitten kirjoissa tai televisiosarjassa.

Laajemmin tämän fantasiamaailman ollessa kyseessä voi puhua naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, sillä varsinaisien raiskauksien lisäksi sekä kirjoissa että sarjassa on lukematon määrä raiskauksen yrityksiä ja muita seksuaalisella väkivallalla nöyryyttäviä tekoja. On totta, että Game of Thrones -maailmassa mainitaan myös miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, kun Theon väkivaltaisesti kastroidaan ja muutamasta arvovaltaisesta miehestä mainitaan heidän mieltymyksensä pikkupoikiin. Suurin osa seksuaalisesta väkivallasta sekä kirjoissa että sarjassa kohdistuu kuitenkin eri-ikäisiin naisiin, ja (seksuaalisen) väkivallan uhka on naishahmoille läsnä aina ja koko ajan.

Koska kohu sarjassa ja kirjoissa näytettävästä ja kuvailtavasta seksuaalisesta väkivallasta on noussut Sansan tapauksen takia erityisen korkealle, joutui maailman luonut kirjailija George R.R. Martin kommentoimaan aihetta ja omia näkemyksiään asiasta laajemmalti. Hän selittää haastattelussa kuvaavansa fantasiamaailmaa, joka pohjautuu vahvasti meidän oman historiamme keskiaikaan, ja täten hän haluaa noudattaa kirjoissaan myös keskiaikaisen maailman yhteiskuntarakennetta ja yleisiä tapoja. Fantasian kirjoittamisessa ei Martinin mukaan voi olla liikaa fantasiaelementtejä, ja hänen mielestään on hyvä valita vain yksi. Martinin kirjoissa lohikäärmeet (ja muut vastaavat olennot) ovat tuo mainittu fantasiaelementti, ja rivien välistä voi lukea seksismin puutteen ja naisten tasa-arvoisuuden satuhahmoihin rinnastettavaksi fantasiaelementiksi, joka tekisi kirjojen maailmasta epäuskottavaa (helpommin kuin lohikäärmeet). Kommentoidessaan suoraan seksuaalista väkivaltaa, Martin ei ensinnäkään mainitse sen kohdistuvan ensisijaisesti naisiin, mutta kuka tahansa näihin kirjoihin tai tähän sarjaan tutustunut tietää näin olevan. Martin toteaa raiskauksien, ikävä kyllä, olevan edelleenkin osa sotimista, ja hän kuvaa omien sanojensa mukaan nimenomaan pääasiallisesti sotaa, joten raiskauksien poisjättäminen olisi lähtökohtaisesti epärehellistä keskiaikaiseen yhteiskuntaan perustuvassa fantasiasaagassa. Martin toteaa haastattelun loppukaneettina: "I want to portray struggle. Drama comes out of conflict. If you portray a utopia, then you probably wrote a pretty boring book."

Käytännössä Martin rinnastaa luomassaan maailmassa, johon myös televisiosarja perustuu ja joka perustuu oikeaan historiaan, naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan puutteen sotivassa maailmassa utopiaksi. On totta, että edelleenkin raiskaus on aivan liian yleistä sekä sodissa että maailmassa ylipäätään, mutta täytyykö se kuvata näin toistuvasti ja itsestäänselväksi myös fantasiamaailmassa? Jos raiskauksien haluaa näyttää olevan yleistä sodissa, ei niitä tarvitse näyttää niin graafisesti, kuten esimerkiksi Daeneryksen lukuisat raiskaukset tämän avioliiton alussa. Jos haluaa näyttää naishahmojen voimaannuttamista, on siihen muitakin keinoja kuin se ainainen raiskaus, josta hahmo joko nousee feenikslinnun tavoin vahvempana kuin koskaan tai unohtuu kuihtuneena seinäruusuna sivuhahmojen suureen joukkoon.

Edelleenkin monien ihmisten on vaikea käsittää, miksi on huono asia näyttää näin paljon raiskauksia tai muuta seksuaalista väkivaltaa sekä televisiosarjassa tai kirjasarjassa. Ei, en väitä, että keskiajan kaltaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvat joukkoraiskaukset yllyttävät moraalisesti harmaalla alueella jo valmiiksi keikkuvat yksilöt ottamaan seksuaalisen vapauden omiin käsiinsä. Väitän kuitenkin, että raiskauksien näyttäminen arkipäiväisenä asiana millä tahansa aikakaudella, todellisella tai keksityllä, saa ihmiset suhtautumaan niihin ja niiden uhreihin vähäpätöisemmin ja vähättelevämmin. Joka kerta, kun naisen raiskausta käytetään tarinankerronnassa osana miehen tarinaa tai vain välineenä naishahmon henkiselle kasvulle, vähennetään sen todellisten uhrien ihmisarvoa. Joka kerta, kun kuvataan raiskaus vain sen viihteellisen tai draamallisen arvon takia, aliarvioidaan ja väheksytään sen läpikäyneiden ihmisten kokemuksia ja traumoja. Joka kerta, kun fiktiossa raiskataan, on valinta, aivan kuten todellisessa maailmassa raiskaus on aina valinta. Voisiko jo välillä valita toisin?

Martin ja televisiosarjan tekijät tekevät osittain erilaisia valintoja hahmojen kehityksestä ja niitä aiheuttavista tapahtumista, ja se heille kaikille luonnollisesti sallittakoon taiteellisen vapauden nimissä. Martin on kommentoinut sarjan tekijöiden erilaisista juonellisista valinnoista, joihin kuuluvat myös muutamat kirjoista puuttuvat raiskaukset, että he yrittävät tehdä parasta mahdollista televisiota hänen yrittäessään kirjoittaa parhaita mahdollisia kirjoja. Kirjojen ja sarjan erilaisuudesta varsinkaan seksuaalisen väkivallan suhteen ei kannata kuitenkaan edes väitellä, sillä molemmissa sitä on paljon, puhumattakaan naisten esineellistämisen ongelmallisuudesta molemmissa. Martin varsinkin kehottaa faneja näkemään kirjat ja sarjan saman tarinan kahtena eri tulkintana, ja molemmissa fantasiatulkinnoissa naisia kohdellaan seksuaalisesti kaltoin tavoin, joita toivoisin, ettei olisi keksittykään. Todellisessa maailmassa, tässä, jossa me elämme paraikaa, raiskaukset ovat edelleenkin äärettömän yleisiä, ja suurin osa niistä kohdistuu naisiin. On aika surullista, että edes fantasiamaailmassa ei uskota seksuaalisen väkivallan olemattomuuteen.

 

Kuvat: HBO
Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Ymmärrän pointtisi oikein hyvin. Ilman sen kummemmin aiheesta käytyä keskustelua tuntematta ja ainoastaan kirjat lukeneena ja sarjan katsoneena kuitenkin ole sitä mieltä, että raiskausten ja vastaavien näyttäminen/ kertominen ei ole pelkästään huono juttu. 

Suurin osa ko. kohtauksista on minun muistaakseni esitetty uhrin fokalisoimina, ja vaikka traumanäkökulmaa ei ole (aina) tuotu erityisesti esille, pidän kertojan viestiä teot tuomitsevana. Sama pätee muihin kirjoissa/sarjassa esitettyihin väkivallan tekoihin.

Raja siinä, tehdäänkö väkivallasta viihdettä, vai esitetäänkö se lukijaa/katsojaa herättelevänä ja uhrin näkökulmaa ensisijaisena pitäen, on hiuksenhieno, mutta oman tulkintani mukaan kyseinen sarja kallistuu kuitenkin enemmän jälkimmäisen puolelle.

Maria Hakkala

Ymmärrän pointtisi varsinkin näiden isojen hahmojen, kuten Sansan ja Daeneryksen tapauksissa, joissa molemmissa katsoja kärsii hahmon mukana. Näissä molemmissa tapauksissa myöskin raiskausta käytetään alkusysäyksenä hahmon voimaantumiselle, ja mietin vain, että voisiko sen tehdä muulla tavoin kuin raiskaamalla.

Usein kuitenkin raiskatut naiset ovat sivuosassa. Esimerkiksi tässä uusimmassa jaksossa Ser Meryn Trant haluaa itselleen ilotalossa niin nuoren naisen, että madamen pitää vetää peliin keittiöpiika, joka on selkeästi tietämätön ja viaton lapsi. Tällaisissa tapauksissa yleensä halutaan näyttää mieshahmon pahuus hänen tekojensa kautta, ja näissä tapauksissa yleensä valitaan naisten/tyttöjen raiskaaminen tai muu seksuaalinen väkivalta. Voisiko näissäkin tapauksissa näyttää se pahuus muilla tavoin?

A. Arokivi

Mä lopetin aikanaan kyseisen sarjan katsomisen Daeneryksen jatkuvaan raiskaamiseen ensimmäisessä kaudessa. En ole katsonut sarjaa sen koommin, enkä katso. Hienohan se on, visuaalisesti siis, mutta jotenkin vaan meni maku.

Maria Hakkala

Ymmärrän! Niitä kohtauksia oli erittäin vaikea katsoa, varsinkin, kun Daenerys myöhemmin rakastuu mieheensä.

Pidän sarjasta edelleen monin muun tavoin, mutta seksuaalisen väkivallan määrä ja eräänlainen helppous alkaa kyllästyttää. Eikä ole kovin montaa naishahmoa sarjassa, joita ei vähintään seksuaalisesti esineistettäisi. Haluan tässä nimenomaan herättää vaan keskustelua siitä, että voisiko niin monella muulla tavalla hyvä sarja tehdä hiukan toisenlaisia valintoja näiden asioiden suhteen.

A. Arokivi

Nimenomaan kaiken seksuaalisen- ja ei seksuaalisen väkivallan helppous ja keveys. Olen monta kertaa harkinnut antavani sarjalle uuden mahdollisuuden, mutta lukiessani jaksokuvauksia kyllästyin kärpästen lailla kuolevaan populaan. "Joo laitetaan pari raiskausta ja tapetaan sitten loput!". Väkivalta on jotenkin liian helppo mässäilyn kohde ja siihen kyllästyy niin helposti.

Hesarissa oli tänään ihan hyvä kirjoitus aiheesta: http://nyt.fi/a1305961989471

.

Maria Hakkala

Joo, tuo kirjoitus on hyvä, kiitos linkistä! :) Jussi on yksi niistä toimittajista, jotka olivat kanssani tuolla Tukholman GoT-reissussa, ja hän todella on sarjan fani.

EMerituuli
Loxodon

Olen itsekin pohtinut kaiken tuon seksuaalisen väkivallan "tarpeellisuutta" kyseisessä sarjassa/ kirjoissa. Päähenkilöiden kohdalla on kuitenkin ollut omalla tavallaan hienoa seurata kuinka he selvisivät väkivallasta huolimatta ja eivät antaneet sen määrätä elämänsä suuntaa.

Kun taas esimerkiksi Danyn ja Khal Drogon tapauksessa kyseessä oli länsimaisesta näkökulmasta katsottuna raiskaus ja jossain toisessa kulttuurissa kyseinen toiminta on täysin hyväksyttävää ja sitä jopa odotetaan mieheltä. Khal Drogo raiskasi tuoreen vaimonsa, mutta kuitenkin osottautui ihan hyväksi aviomieheksi. Tietenkään länsimaissa tämä ei toivottavasti ole nykypäivää kenenkään avioliitossa, mutta toisaalla näin tapahtuu päivittäin ja silti vaimot ajan kanssa toisinaan rakastuvat miehiinsä ja miehet vaimoihinsa. 

Se, että nyt kohistaan Sansan kohtalosta on mielestäni vähän tekopyhää, sillä onko sillä niin väliä kohdistuuko seksuaalinen väkivalta "vähäpätöisempään" henkilöön vai yhteen sarjan päähenkilöistä? Oksettavaa se on joka tapauksessa! Ja sarjassa kyseinen raiskauskohtaus onneksi toteutettiin paljon "katsojaystävällisemmin" kuin kirjassa.

Monelta tuntuu unohtuvan, että vastaavanlaisessa yhteiskunnassa, jossa mm. miehellä on automaattisesti naista korkeampi asema, seksuaalisen väkivallan uhka on oikeasti ihan jatkuvasti läsnä. Olisi täysin epärealistista esittää sarjaa tässä muodossa, mutta naisilla ei ole huolta raiskauksista. Kyse on loppujen lopuksi fantasiasta, johon kuuluvat lohikärmeet ja paljon keskiajan elementtejä höystettynä ihan nykypäivästäkin tuttujen kulttuurien elementeillä. Jos haluaa lukea fantasiaa johon kuuluvat ritarit, lohikäärmeet yms, muttei seksuaalista väkivaltaa - on näitäkin sarjoja tarjolla valtavasti (paljon enemmän kuin GoT- tyyppisiä)! 

Ymmärrän toki pointtisi "raiskauksen arkipäiväistämisestä", mutta sarjassa ei kuitenkaan glorifioida raiskauksia millään tavalla ja katsojat tosiaan kärsivät hahmon mukana. Seksuaalinen väkivalta on kuitenkin oikeassakin elämässä monella läsnä ihan arkipäivässä ja ehkä sen esittäminen julkisesti saa ihmiset puhumaan siitä avoimemmin. Vähän kaksipiippuinen juttu.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ymmärrän toki pointtisi "raiskauksen arkipäiväistämisestä", mutta sarjassa ei kuitenkaan glorifioida raiskauksia millään tavalla ja katsojat tosiaan kärsivät hahmon mukana. Seksuaalinen väkivalta on kuitenkin oikeassakin elämässä monella läsnä ihan arkipäivässä ja ehkä sen esittäminen julkisesti saa ihmiset puhumaan siitä avoimemmin. Vähän kaksipiippuinen juttu."

Niinpä!

Sarjassa on muutenkin niin paljon todella raakaa väkivaltaa, raiskauksia, kidutusta, brutaaleja murhia ja niin edelleen. Pikemminkin kysymys mielestäni kuuluu: onko ylipäänsä hyvä asia näyttää näin väkivaltaista sarjaa? Kysymys ei mielestäni ole mitenkään yksinkertainen. Katson sarjaa kyllä hyvillä mielin, vaikka kaikenlainen väkivalta siinä usein hirvittääkin.

Mielestäni raiskauksien "arkipäiväistäminen" voi jossain määrin olla hyvä asia. Niin, että näytetään, että raiskauksia tapahtuu ja ne ovat hyvin julmia rikoksia toista ihmistä kohtaan. Mutta että toisaalta raiskauksesta voi selvitä ja elää onnellisen elämän myös tapahtuman jälkeen. Ja että asia ei ole mikään piilossa pidettävä tabu, josta ei voida puhua. Minusta sarja näyttää hyvin raa'asti, että raiskauksia tapahtuu, ja on hyvä jos se saa ihmiset pohtimaan, miten väärin asia on ja miten on ikävää, että näitä tapahtuu myös todellisessa elämässä. Minut ainakin sarja on saanut pohtimaan asiaa myös tosielämän kannalta.

EMerituuli
Loxodon

Aivan! Itsekin aikoinani seksuaalisesta väkivallasta ja ahdistelusta kärsineenä pidän sarjan tarinoita voimaannuttavina: muutaman kurjan tapahtuman ei tarvitse määrittää loppuelämää ja jollain tapaa sarjan myötä minun on myös ollut helpompi puhua näistä asioista. Tietenkin tämä on vain oma mielipiteeni, mutten varmasti ole yksin.

 

Maria Hakkala

Tottakai on hyvä, että seksuaalisesta väkivallasta puhutaan, ja ihmisten tietoisuus ongelman laajuudesta lisääntyy, ja on hienoa, jos sarja on auttanut sinua kertomaan kokemuksistasi!

Ongelmani ei suinkaan ole raiskauksien olemassaolo sarjassa tai kirjoissa, enemmänkin se systemaattinen tapa, millä niitä käytetään: melkein joka jaksossa jotain naishahmoa uhataan seksuaalisesti. Tuntuu, että viime kausilla tämä on vielä lisääntynyt, ja itselläni ainakin on semmonen epämiellyttävä pelko perseessä joka jakson alussa, että mitäköhän hirveätä tällä kertaa sattuu. Asian yleisyys ja laajuus sarjassa on vienyt osittain sarjasta nauttimistani, ja olikin hämmentävää yhden tämän kauden jakson jälkeen huomata, että positiivinen fiilis jakson loputtua johtui seksuaalisen väkivallan puutteesta.

EMerituuli
Loxodon

Tämä on vissiin kovin yksilöllistä! Kumma kyllä minua hirvittää paljon enemmän muun tyyppisen väkivallan kuvaaminen - oma herkkä kohtani ovat pienet lapset. Niitä kohtauksia en pysty katsomaan ollenkaan. En silitkään tuomitse sarjaa kyseisten kohtausten takia. Mielestäni on hyvä, että noitakin hirvityksiä kuvataan ja ehkä jossakin herää auttamisen halu heikossa asemassa olevia lapsia kohtaan esimerkiksi kriisialuella. Eikä kukaan pakota minua katselemaan! Jos elokuva/sarja/kirja ahdistaa lähes joka jaksossa/ kappaleessa, en kyllä jäisi seuraamaan. Meitä on niin moneen junaan :)

Kommentoi

Ladataan...