Ladataan...
The Variety Show

Olen katsonut monia sarjoja vähän ja poukkoillen, mutta oikeastaan viimeisen parin viikon aikana olen katsellut lähinnä Castle:a. And it's about time.

Jo vuosia olen miettinyt, että Castle pitäisi katsoa, mutta myöhäisherännäisenä ei sarjan pariin pääseminen ole ollut niin helppoa, sillä sitä ei pitkään aikaan löytynyt Suomessa mistään suoratoistopalvelusta, enkä halunnut alkaa ostaa montaa DVD:tä. Hiljattain kuitenkin Castle ilmestyi kokonaisuudessaan Viaplayn suoratoistopalveluun. Sain pari viikkoa sitten katsottua Scorpion:in kolmannen kauden, joka vihdoin ilmestyi Netflixiin, ja kaipasin jotain samantyylistä maratonkatseltavaa.

Mikä tahansa sarja ei kelpaa binge-watching-sarjaksi. Sarjan teema ei saa olla liian raskas, sillä missään suossa ei ole tarkoitus pyristellä eteenpäin, mutta ihan pelkkää hömppääkään ei jaksa liian pitkään putkeen. Esimerkiksi Hart of Dixie on hurmaava sarja, mutta ei sitä pikkukaupungin herttaista hölmöilyä jaksa kymmentä jaksoa viikossa, eikä myöskään mikään HBO:n synkkä laatusarja sovellu liian tiheään katsottavaksi. Sopivasti aivot narikkaan heittävä ja mukaansatempaava juoni on parasta, mutta juoni ei myöskään saa olla niin raskas, että siitä menee sekaisin liiallisella katsomisella tai pitkällä tauolla.

Video: Castle season 1 trailer

Televisiomaailmassa on olemassa käsite 'procedural drama', joka tarkoittaa proseduraalista draamaa eli sellaista, jossa käsitellään jotain lakiin tai rikoksiin liittyvää tapausta, joka ratkaistaan aina kätevästi jakson lopussa. Joka viikko on uusi tapaus, jota käsitellään samalla tavalla, ja näiden pienempien juonitarinoiden taustalla juoksevat hitaasti hölkäten myös päähenkilöiden omat tarinat.

Olen jo pitkään ollut tällaisten sarjojen fani, sillä muut sarjat menevät niin kamalan hurjaa vauhtia eteenpäin, että siinä menee ihan pää pyörälle ja helposti maku hyvästäkin sarjasta. Proseduraalisissa poliisi- ja lakisarjoissa juostaan kovaa vauhtia pahisten perässä mutta ne hahmot, joista katsoja välittää, saavat ottaa aikansa omassa elämässään.

Ikisuosikeissani on monta proseduraalista sarjaa, kuten Bones ja Criminal Minds, ja uudemmista suosikkisarjoista voisin mainita uudestaan mainion Scorpion:in ja nyt tuoreimpana juurikin Castle:n. Nämä sarjat eivät ikinä voita palkintoja, vaikka niillä on monesti todella vankka fanijoukko.

Proseduraaliset draamat nähdään usein amerikkalaisilla yleiskanavilla eli niillä kansallisilla kanavilla, jotka näkyvät ilmaiseksi ilman kaapelisopimuksia. Proseduraalisen draaman suuri plussa massakanaville on sen helppous: jakson voi katsoa ja siitä nauttia, vaikka edellisiä jaksoja ei olisi nähnyt. Menestystä kopiodaan ja katsojia koukutetaan samantyylisiin sarjoihin myös tekemällä sarjasta franchisen: NCISLaw & OrderChicago ja CSI ovat kaikki useamman sarjan kokonaisuuksia. Kanavista varsinkin CBS ja NBC ovat kunnostautuneet tällä saralla viime vuosikymmenen aikana.

Castle on humoristinen ja sopivan vakava, ja pääparin kemia on hyvin samankaltainen kuin Bones:issakin. Suosittelen.

 

Katsotko sinä proseduraalisia rikossarjoja?

 

 

 

 

 

Kuvat: ABC.
Share

Ladataan...
The Variety Show

Touhujani Instagramissa seuraavat tietävät jo uusien unelmieni toteutumisesta, mutta halusin kertoa asiasta myös täällä blogin puolella: olen kirjoittaja.

Tuota yksinkertaista mutta kovin dramaattista lausetta on syytä avata hiukan enemmän. Olen viimeisten viikkojen aikana saanut julkaistua kirjoituksiani ja saanut niistä rahapalkkaa. I know, right!?!

Joulukuun Demi-lehdessä on sivulla 12 kirjoittamani Ideakartta-juttu joululomalla katseltavaksi soveltuvista televisiosarjoista. On ihan mielettömän huikeaa nähdä oma nimi lehden avustajien joukossa, kun muistan vielä aivan hyvin Demin alkuajat, jolloin olin itse lehden selkeää kohderyhmää. Luonnollisesti lähetin perheelleni kuvan omasta sormestani osoittamassa nimeäni lehden sivulla, tiedäthän, silleen vaatimattomasti.

Viimeisen kuukauden aikana olen myös alkanut kirjoittaa Episodi-lehden verkkosivuille. Printtiversiona melkein pelkästään elokuviin keskittyvä Episodi julkaisee verkkosivuillaan enemmän myös televisiosarjajuttuja, ja näitä kirjoittelen nyt tasaiseen tahtiin. Kirjoitan sekä pidempiä esittelytekstejä televisiosarjoista että lyhyempiä uutisjuttuja.

 

Olen kirjoittanut blogia nyt jo yli neljä vuotta, ja sinä aikana on takaraivossani itänyt pieni toive kirjoittamisen muuttumisesta ammattimaisempaan suuntaan. Vasta viime aikoina olen osannut sanoa itselleni, että kirjoittaminen olisi kyllä yksi unelma. Tämän rankan loppuvuoden aikana ja vastapainoksi olen ottanut ensiaskeleet uudelle uralle. Käy.

 

 

 

 

 

Kuvat: The Variety Show.
Share

Ladataan...
The Variety Show

Linnan juhlia pääsin katsomaan pitkästä aikaa perinteisesti äitini kanssa sohvalla möllöttäen, koska olimme viettämässä itsenäisyyspäivää kotipuolessani. Energiaa tuolle juhlaillalle riitti juuri ja juuri kättelyn ajaksi, sillä päivällä minulle oli noussut kuume, ja leikkauksen jälkeisessä maailmassa se tarkoitti automaattisesti käyntiä päivystyksessä. Sitkeästi tein kuitenkin puhelimeen listaa mielestäni parhaista asukokonaisuuksista, ja jossain vaiheessa piti luovuttaa ja valkata vain ne kaikkein parhaimmat.

Tänä vuonna Linnan juhlissa oli selkeästi panostettu asuihin positiivisella tavalla 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Negatiivisia ylilyöntejä ei ollut juuri ollenkaan, ja teemavärit loistivat upeina. Tänä vuonna kiinnitin eniten huomiota ns. tavisten upeisiin asuihin, mutta kaikista heistä ei välttämättä ollut nimitietoja lähetyksessä, ja niistä, joista oli, oli melkeinpä mahdotonta löytää kuvia. Onneksi muutama upea ei-julkkiskin pääsi lehtien parhaiden pukeutujien listoille.

Tämän postauksen kuvaan valitsin joukkuevoimistelun maailmanmestarijoukkueen Minettien kapteeni Ella Ratilaisen, joka loisti upeassa valkoisessa iltapuvussa, jonka on suunnitellut Biancaneven Elina Loueranta. Ratilaisen seurassa voimistelija Jani Tanskanen.

Vuodenvaihteessa käynnistyy perinteisesti Hollywoodissa awards season eli mukava ajanjakso, joka sisältää kaiken maailman oscarit, globesit ja muut juhlat. Tällä viikolla kuultiin Oscareista seuraavien kahden suurimman gaalan ehdokasjulkistukset, ja ensimmäisenä oli vuorossa Hollywoodissa työskentelevien ulkomaisten toimittajien HFPA:n järjestämä Golden Globes -palkintogaala. Kuvassa on Kristen Bell, joka oli yksi ehdokkaiden julkistajista.

Sekä elokuvien että television parhaita suorituksia palkitsevat Globesit ennakoivat tavallaan Oscareita, mutta sitkeät huhut ja muista gaaloista hiukan poikkeavat ehdokaslistat kertovat välillä ns. löyhemmästä valintaprosessista.

Kokonaisen listan ehdokkaista voi käydä lukemassa viralliselta sivulta. Elokuvista en voi sanoa paljoa, sillä läheskään kaikki ehdokaselokuvat eivät ole vielä päässeet meillä valkokankaille. Televisiosarjojen osalta rakkautta saivat odotetusti The Handmaid's TaleBig Little LiesStranger Things ja The Crown, mutta paljon muitakin hyviä ehdokkuuksia joukossa oli. Minua lämmitti erityisesti Amy Sherman-Palladinon (Gilmore Girls) uusi sarja The Marvelous Mrs. Maisel (Amazon Prime), joka sai ehdokkuutensa ilmeisesti yhden jakson perusteella, sillä muut ensimmäisen kauden jaksot julkaistiin vasta pari viikkoa sitten eli nimitysajan ulkopuolella.

Tänään julkaistiin toiset merkittävät ehdokkuudet, kun näyttelijöiden oma ammattikilta Screen Actors Guild paljasti jäseniensä valinnat vuoden parhaiksi roolisuorituksiksi. SAG Awards -gaalaa ja sen palkintoja arvostetaan enemmän kuin Globeseja, ja samankaltaisuudestaan huolimatta erojakin löytyy ehdokkaissa ja voittajissa. Kokonaisen listan uusista ehdokkaista voi lukea killan sivuilta.

Elokuvapuolelta innostuin The Big Sick -elokuvan kahdesta ehdokkuudesta, sillä kävin itse katsomassa elokuvan lokakuussa. Vähäeleinen elokuva on täynnä rakkautta ja huumoria, ja sen pääosassa hurmaa Silicon Valley -sarjasta tuttu Kumail Nanjiani.

Televisiosarjoissa oli paljon samoja ehdokkuuksia kuin Globeseissakin, mutta eri toten mieltäni lämmittivät GLOW:n kolme ehdokkuutta (cast, Alison Brie, Marc Maron) ja Big Little Lies -sarjan jatkuva suitsutus.

Tammikuussa saamme nähdä ja kuulla, ketkä palkinnot vievät kotiinsa, ja ehtiikö kukaan ehdokas rypeä skandaaleissa sitä ennen. Golden Globesit jaetaan tammikuun 7. päivä ja SAG:it tammikuun 21. päivä.

Tällä viikolla julkistettiin myös suomalaiset Emma-ehdokkaat vuoden parhaista musiikkisuorituksista, ja oma lempimusiikkini pääsi ihanaksi yllätykseksi listalle: Ida Paul & Kalle Lindroth ovat duona ehdolla vuoden tulokkaaksi! Löysin heidän biisinsä Spotifysta innostuttuani Ida Paulin äänestä "Madafakin darra" -kappaleessa, ja kävin aiemmin syksyllä katsomassa heidän keikkansa täällä Turussa. Keikka oli aivan mahtava, enkä ole varmaan ikinä nauttinut mistään keikasta yhtä paljon! Sormet ristiin, että viette pystit kotiin!

 

 

 

 

 

 

Kuvat: TS, HFPA, SAG, Ida ja Kalle.

 

 

P.S. Pahoittelut viime aikaisesta ajoittaisesta hiljaisuudesta blogin puolella; leikkauksesta toipuminen teettää vieläkin töitä, ja suomalainen terveydenhuolto on tullut todella tutuksi viime viikkoina.

Share

Pages