Ladataan...
The Variety Show

Kuva: Hart of Dixie (Facebook)

Tykkään katsoa sarjoja kausi (tai useampi) kerrallaan. Jotenkin siinä pääsee sarjaan käsiksi paremmin, ja kaikki tapahtumat ovat paremmin muistissa. Töiden takia en millään ehdi katsoa normaalien esityskausien aikana kaikkien seuraamieni sarjojen uusia jaksoja heti niiden ilmestyttyä (opiskellessa tämäkin oli helpompaa). Välillä teen jopa tarkoituksella niin, että panttaan jonkin sarjan jaksojen katsomista kunnes pystyn katsomaan koko kauden tai vähintään 3-4 jaksoa kerrallaan. Viime vuoden aikana vähemmälle katsomiselle jäi Hart of Dixien 2. kausi. Katsoin ensimmäisen kauden aika lailla tasoissa Jenkkien kanssa, mutta tästä sarjasta ei tule spoilauksia ihan niin paljon kuin jostain muista suosikkisarjoistani, eikä minulla muutenkaan ollut tämän sarjan kanssa niin kiire. Mutta nyt kun kaikki muut sarjat on otettu kesän, ja varsinkin kesäloman, aikana kiinni, on nyt tämän sarjan aika. Lokakuun alussa alkaa tämän sarjan 3. kausi, joten vielä on aikaa!

Sarja kertoo Rachel Bilsonin (The O.C.) esittämästä lääkäristä, joka päätyy kirurgisen alan huippuduunista yleislääkäriksi pieneen alabamalaiskaupunkiin, ja kaikkea hauskaa tapahtuu. Tässä sarjassa on useita yhtymäkohtia muihin sarjoihin: Gilmore Girls (kaikki pikkukaupungin värikkäät persoonat ja hassut yhteistapahtumat), Northern Exposure (suom. Villi Pohjola; kaupunkilaislääkäri tulee ihmettelemään tuppukylää) ja Gossip Girl (naishahmojen vaatevalintoja seurataan maailmalla hyvinkin uskollisesti). Miesehdokkaitakin Zoelle tarjoutuu heti kaksin kappalein. On kilttiä southern gentleman -tyyppistä ja ronskin komeaa hot redneck -tyyppistä. Sarja onkin yllättäen nuorille naisille suunnattu, mikä näkyy jo ihan kanavastakin (CW).

Jos ei tykkää Rachel Bilsonista, niin tämä sarja ei kyllä sitten varmaankaan uppoa. Muuten on loistava sarja, varsinkin jos tuntee mitään vetoa noihin edellä mainittuihin yhtymäkohtasarjoihin! Sarjassa on muuten myös paljon hyvää musiikkia (pitäähän kaikissa niissä pikkukaupungin tapahtumissa olla aina bändi soittamassa). Tähän loppuun vielä päivän piristys Waden (Wilson Bethel) muodossa.

Kuva: Hart of Dixie (Facebook)

Share

Ladataan...
The Variety Show

Kuva: TV5

Nyt niihin komedioihin! Tämä on aika helppo ryhmä niputtaa, varsinkin jos puhutaan perus-sitcomeista. Katsomiani sarjoja listatessani huomasin, että en ihan hirveästi koukkuunnu sitcomeihin. Katson kyllä mielelläni komedioita, mutta enemmänkin silleen perusviihteenä. Tähänkin kyllä on poikkeuksia. En kyllä oikeastaan pysty sanomaan mitään tyhjentävää katsomistani komedioista. :D

Ensimmäisenä esittelyssä uusi tuttavuus Men at Work (suom. Miesten juttuja). Sarjan pariin minut sai That '70s Shown Danny Masterson. Hydehan oli ihan hullun kuuma, joten trailerin hieman nössö Milo herätti mielenkiinnon! Myös Buffysta minulle tuttu Adam Busch ja Las Vegasin James Lesure olivat kiinnostavia. Yleisesti sarjassa kiinnosti mieskeskeinen sitcom, nykyään on paljon enemmän ensemble-tyyppisiä sitcomeja Frendien henkeen. Sarja on perushyvää komediaa, ja lisämaustetta tuo hyvät vierailevat tähdet. Omasta mielestäni hyvä perusidea hyvillä näyttelijöillä riittää hyvään sitcomiin, ja tämä sarja täyttää nämä kaikki kriteerit. Ja kyllähän noita miehiä ihan mielikseen myös katsoo.

Kuva: Katsomo

2 Broke Girls (suom. Tyhjätaskut) aloitettiin muutava vuosi sitten Jenkeissä suuren huublaan saattelemana, sarjan luojina kun on SATC:n Michael Patrick King ja koomikko Whitney Cummings. Toisin kuin Men at Work, jota esitetään tbs-kaapelikanavalla, 2 Broke Girls on CBS:n sarja, mikä tarkoittaa sitä, että sarja näkyy ns. ilmaisilla kanavilla ja sen katsojamäärän pitää olla monissa, monissa miljoonissa pärjätäkseen. Sarjan pohjana on perus-sitcom luokkaeroista, rahasta, seksistä jne. Sarjassa heitetään kohtuullisen rohkeaa seksiläppää, joka saa kyllä tällaisen mieleltään ala-asteikäisen höröttelemään tyytyväisenä. Yhteiskunnallisesti valveutunutta yksilöä saattaa häiritä hyvinkin stereotyyppinen läpänheitto minkä tahansa vähemmistön edustajista (varsinkin eri kansallisuuksien edustajien), mutta toisaalta siinähän aika lailla on kaikkien komedioiden pohja. Ei esim. Suomessakaan Putous ole hirveän poliittisesti korrektia. Komediaa on aika vaikeaa tehdä loukkaamatta ketään. Parhaimmat läpät heittää tässä sarjassa yleensä Kat Denningsin esittämä ronski Max (tummatukkainen kuvassa). Kat Dennings myös toimi jonkinlaisena alkuperäisenä vetonaulana tälle sarjalle muutamien hittielokuvien ansiosta (esim. Nick and Norah's Infinite Playlist). (ja kai nyt tässä vaiheessa saa mainita kuinka hyvät tissit sillä on?)

Kohtuullisen uutena tuttavuutena minulle voi pitää myös How I Met Your Mother -sarjaa (tuttavallisemmin HIMYM, suom. Ensisilmäyksellä). Olen ollut sarjasta hyvin tietoinen jo monta vuotta, suurimmaksi osaksi Buffyn Alyson Hanniganin ja Jason Segelin ansiosta. En jotenkaan koskaan siitä aikaisemmin innostunut, vaikka se onkin saanut suurta huomioita Jenkeissä jo vuosia, ja palkintojakin on tippunut aina silloin tällöin. Yksi kaverini pitää Barneya puolijumalana ja noudattaa 'Suit up!' -käskyä hyvinkin uskollisesti kaikkien tapahtumien suhteen (on jopa heittänyt niskaansa kokovalkoisen puvun valkoisella silinterillä). Ostettuani kyseiselle kaverille joululahjaksi Helsingin Akateemisesta löytämäni The Bro Code -kirjan, ajattelin, että ehkä minunkin täytyy ottaa selvää miksi tämä kaverini on niin hulluna tähän sarjaan (toi kirja autto kyllä tässä päätöksessä).

Kuva: Akateeminen

Ja koukkuunhan jäin. Netflixissä oli siinä vaiheessa nähtävillä sarjan viisi ensimmäistä kautta, ja ne tuli katsottua aika nopeasti. Sarjan konsepti on mielenkiintoinen, ja takautumien määrä (ja laatu) on aivan käsittämätön! Dawson's Creekin James Van Der Beekillä on todella hulvaton pieni sivuosa muutamassa jaksossa, ja Robinin salatun kanadalaisen menneisyyden paljastuminen sai minut huutonauramaan kotisohvalla. Sarjassa vetoaa, tottakai, kaikki hahmot. Jason Segel vetoaa *kröhöm* paljon, let's leave it at that. Ted on sopivan keskinkertainen ja tavallisen suloinen nössö toimiakseen päähenkilönä, jonka kohtalosta katsojat ihan tosissaan välittävät. Ja Barney. Voi, että. Sarjan kirjoittajilla ei varmaankaan ole olleet kaikki muumit laaksossa kun ovat Barneyn hahmon kehittäneet, ja sekös ei haittaa! Netflixissä tuli jokin aika sitten katsottavaksi 6. kausi, ja olen ottanut sarjan kiinni muuten Jenkkien tahtiin. Nyt syksyllä alkaa Jenkeissä sarjan 9. ja viimeinen kausi (lyhennettynä versiona), joka keskittyy äidin esittelemiseen. Tästä tulevasta viimeisestä kaudesta en voi spoilaamatta hirveästi sanoa, mutta kyseessä on yhteen suureen tapahtumaviikonloppuun keskittyvä kausi, joka kuulemma leikkii suuresti 'flashforward' ja 'flashback' -kohtauksilla, kuten sarjassa on tähänkin asti tehty. Parasta minkä tahansa sarjan loppumisessa on mielestäni se, että sarjan tekijät saavat mahdollisuuden lopettaa sarjan miten haluavat.

Komedioista yllättävästi riittäisi lisää kerrottavaa, mutta siitä lisää myöhemmin. Voisin myös jossain vaiheessa kommentoida suosittuja komediasarjoja, jotka eivät yksinkertaisesti putoa.

Share

Ladataan...
The Variety Show

Kuva: Sub

Minun piti jatkaa sarjasuosikeistani kirjoittamista kertomalla komediasuosikeistani, mutta tämän päivän pikakäynti Netflixissä muuttikin suunnitelmat. Sons of Anarchyn 4. kauden jaksot olivat ilmestyneet Netflixiin! Katsoin sarjan kolme ensimmäistä kautta aikaisemmin tänä vuonna kun en vaan kestänyt sarjan juonipaljastuksia lempisivustollani (ja yhden kaverin jatkuva hehkutus sarjasta saattoi vaikuttaa asiaan). Olin myös aina pitänyt sarjaa ns. takataskussa myöhempää katsomista varten. Olen aina tykännyt Charlie Hunnamista, jo silloin Queer as Folk -aikana; muistan hyvinkin elävästi sen kohun, minkä toi sarja aiheutti vuosituhannen vaihteessa Suomessa.

Sons of Anarchy ei sinänsä pettänyt odotuksia millään tavalla. Charlie on edelleen ihana (scruffy is nice), ja muut hahmot on myös vienyt mennessään. Katey Sagal Gemmana on tottakai upea, ja Tommy Flanaganin aksentti to-die-for. Sarjassa, tottakai, kiehtoo jengin sisäisen toiminnan näkeminen, ja miten sellaisen väkivallan keskellä voidaan olla hyvinkin perheorientoituneita. Alussa muistan miettineeni, että jos jengiä tippuu tähän tahtiin, niin ei sarja kyllä hirveen pitkälle voi päästä! Tähän mennessä on Jenkeissä kuitenkin 6. kausi alkamassa syksyllä, joten ihan hyvin se homma näköjään toimii!

Kuva: Sub

Tämä sarja on hyvä esimerkki siitä, että olen aika lailla tapojeni orja, ja nimenomaan katsomistapojen orja. Katsoin ensimmäiset kaksi kautta kaverin DVD:ltä, ja kolmannen kauden Netflixistä, enkä vain oikein osaa katsoa sarjaa enää muualta kuin Netflixistä. Ehkä tuo 3. kausi jotenkin oli niin intensiivinen (irkkujaksto oli ihan mahtavia!), että Netflix on aika vahvasti yhdistynyt tähän sarjaan. Nyt on onneksi sitten koko 4. kausi katsottavana! Kaiken rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että olen nähnyt tuon 4. kauden ensimmäisen jakson, minkä tapahtumat saavat minut edelleenkin miettimään onko tämä sarja nyt mennyt pilaamaan itsensä (ainakin minulle).

Uutena kehityksenä on ainakin nuo Jaxin lyhyet hiukset (ylempi kuva)! Toimii! Toisaalta Charlie Hunnamilla toimii varmaan ihan mikä vaan.

Share

Pages