Ladataan...
Väriterapiaa

Facebook sylkee solkenaan mielenkiintoisia ruokaohjeita ja minä kilttinä tyttönä kuuliaisesti tulostan ja kokeilen. Jostain syystä tämän ohjeen nimi ei heti auennut, piti hetken aikaa lukea ohjetta ennen kuin tajusin mistä nimi tulee.

Tätä piti kokeilla jo viime viikonloppuna, mutta silloin se jäi. Tänäänkin oli ruoan laitossa hieman kiire, joten oikaisin vähän ja mausteistakin osa unohtui pois, mutta ruoasta tuli silti hyvää, hieman erilaista makaronilaatikkoa.

 

 

Makaronit keitettiin. Jauheliha ruskistettiin pannussa ja siirrettiin paistettuna väliaikaisesti toiseen astiaan. Sipulit pilkottiin ja palsternakka raastettiin. Näitä paistettiin hetki pannulla ja sitten lisättiin jauheliha takaisin. Tämä seos sekoitettiin pannulla odottaviin makaroneihin. Munamaito perään. Lopuksi sekoitettiin puoli desiä juustoraastetta ja puoli desiä korppujauhoja ja tämä seos kuorrutteeksi pinnalle. Uunin lämpötilaa ei ohjeessa mainittu, minulla oli  175 astetta. Ehkä olisi pitänyt olla hivenen kuumempi. Paistetaan uunin alatasolla 20-25 minuuttia.

Minulle ei ole koskaan auennut miten tuo taso vaikuttaa paistotulokseen. Minä paistoin tämän kyllä aikalailla uunin keskitasolla kun luin ohjeen hätäisesti, piti saada äkkiä pöperöä pöytään. Kivasti sipuli ja palsternakka tuo erilaista makua, seuraavalla kerralla loputkin mausteet mukaan, ja avot.

 

Share

Ladataan...
Väriterapiaa

Lauantaina kun suunnittelimme kauppareissua, emme uskoneet mihin se päättyisi. Suunnitelmat alkoivat siitä kun puhelimeeni kilahti tekstiviesti Cubukselta, 5 euron etuseteli odottaisi minua liikkeessä. Toisaalta tyttärellä oli jouluksi saatu Kappahlin lahjakortti vielä käyttämättä, joten päätimme mennä Kappahliin ennen ruokaostoksia. Cubukseen ehtisi myöhemmin.

Siellähän sitten vierähti tovi jos toinenkin, tyttärelle löytyi monenmoista vaatetta, piti vain päättää mitkä valitaan kun ihan kaikkea ei ole varaa ostaa. Aletangossa oli myös erilaisia muhkeita talvitakkeja ja me molemmat tykästyimme sellaiseen siniseen, ihanan valkokarvahuppuiseen takkiin. Tytär olisi halunnut koon M, että mahtuu allekin jotain, mutta koko oli loppu. Mukava myyja riensi avuksi ja totesi että missään nimessä et voi ottaa M-kokoa, se olisi aivan liian suuri, S-kokokin oli reilu ja lämpimän tuntuinen sekä kivan näköinen tyttären päällä.

Tyttären sovitellessa takkia, myyjän sanat, "nämä ovat todella reilun kokoisia" jäivät soimaan päähäni. Aluksi ajattelin etten uskalla edes kokeilla, kun yleensä takit kinnaavat olkapäistä ja joka paikasta. Lopulta kuitenkin kokeilin, jäljellä oli kaksi kappaletta muutamaa kokomerkintää pienempiä mitä yleensä käytän ja suurempia ei ollut. Yksi kappale niitä lopulta vain jäikin enää jäljelle Yllätys olikin melkoinen kun takki oli vallan sopiva. Minulla oli vielä alla todella paksu collegepusero, töihin mennessä minulla ei ole noin paksusti päällä.

Alkuperäinen hinta oli 99,99, hasssua miksi se ilmaistaan noin, 100 euroahan se on. 50 % alennuksella hinta oli oikein hyvä, suorastaan voisin puhua löydöstä.

Tässä minun takkini, vaikka eihän näistä kuvista varmaan erota kumpi on kumpi.

Tässä tyttären takki edestä ja takaa. Karva on irrotettava, joten takki on helppo pestä. Eikös vaan löytynytkin hyvät takit?

Tytär osti lisäksi lahjakortillaan kivan liehuhihaisen mekon, muut hänen valintansa varattiin ja haetaan tänään, kun rahaa ei ollutkaan eilen tarpeeksi mukana. Näistä tyttären valinnoista postaus tulee myöhemmin.

Vaatekaupoilla vierähti loppujen lopuksi niin paljon aikaa, että päätimme mennä buffaan lounaalle. Roudattuamme nämä vaatekassit autoon, menimme vielä ruokaostoksille Prismaan. Kotona olimme lopulta vasta vähän ennen neljää ja viideltä mnulla oli skype yhteys ulkomaille, sieltä saunaan jne. Joten ihan kivasti oli ohjelmaa lauantaiksi.

Share

Ladataan...
Väriterapiaa

Sain ystävältäni Yhdysvalloista joululahjapaketin hieman myöhässä. No, ei se haittaa, postin palvelut Suomessa ovat nykyään vähän sitä ja tätä. Pääasia että tuli perille. Sain mm. tällaisen ihanan korin joka on heidän valtionsa muotoinen. Minusta se on niin ihana, söpö suorastaan. Täytteenä korissa oli villiriisiä, jota ei Suomesta saa. Minulla taitaa olla vielä edellistäkin jäljellä, en ole tehnyt pitkään aikaan villiriisisalaattia joka on suosikkini.

Meillä on myös jääkaappimagneetti joka on Minnesotan kartta kuvineen. Tästä ja muista jääkaappimagneeteistamme voit lukea täältä.

Suomesta saa kyllä villiriisisekoitusta jossa on suurin osa tavallista valkoista riisiä ja jokunen musta seassa. Villiriisi ei itse asiassa ole riisiä ollenkaan, vaan se on ruohokasvi. Sen keittämiseenkin menee paljon enemmän aikaa kuin tavallisen riisin. Seuraavan kerran kun teen villiriisisalaattia, voin tehdä postauksen.

Katsotaan mitä kivaa keksin säilyttää tuossa somassa korissa. :)

Share

Pages