Ihan tavallinen päivä

Vau mikä vauva!

Oon useemman kerran lukenut muiden blogeista tuikitavallisten päivien kuvausta, mutta en oo tainnut ite koskaan sellasta kirjottaa. Päiväkirjakuvaukset on just niitä, joita toisaalta mollataan: "no ketä kiinnostaa moneltako annoit lapselle puuroo? no onpa ihmeellistä että olitte puistossa. todella kiinnostavaa että päivän aikana söit ruokaa ja kattelit telkkaria." No, kaikkihan ei toki tykkää samoista aiheista, itsekään en kovin suuresti jaksa kiinnostua minkä merkkisen designlautasliinan joku on löytänyt salaiselta antiikkikirpparilta ja mitkä on tän lautasliinan tarkat valmistaja- ja tuotetiedot. Mulle blogit ei pääasiallisesti edusta muotilehtiä, sisustuslehtiä tai korkeakulttuuria, mulle blogit on ihmisten tavallisen elämän seurailua, jonkinlaista vertaiselämää, samassa veneessä olemista ja kuulumisten ja höpötysten vaihtoa. Tästä syystä mun mielestä on mukava lukea joskus myös juuri niitä tekstejä, joissa kerrotaan montako porkkanaa lapsi söi ja kuuluko iltaohjelmaan lukemista vai jumppaa, teetä vai viiniä.

Mitä te muut tästä asiasta tuumaatte? Muutenkin asiaa sivuten, "millä silmällä" luette blogeja ja mikä niissä vetää puoleensa?

Ja sitten sen pidemmittä jorinoitta, minun eilinen päiväni. Meidän eilinen päivämme.

05.30.-06.30 Havahdun muutaman kerran, kun mies tekee lähtöä töihin. Toivon, ettei M:n huoneeseen kuulu turhan paljoo kolistelua tai ettei se muuten herää.

08.30 Toive toteutui! Herään pikkujalkojen läpsytykseen ja sängyn huojahdukseen, ja sitten naaman edessä onkin pienet kasvot ja tokaisu, "Herätys! Mennään tonne!". Me mennään, ja vanhasta tottumuksesta vedän sohvalla viltin päälle ja napsautan Seikkailija Doran käyntiin. M hakee keittiön pöydältä banaanin ensimmäiseks aamupalaks. Ohjelman lopulla huomaan, että eihän tässä nyt niin aikaisena oikeestaan väsytäkään.

09.15-10.45 Mennään aamusuihkuun, M laulaa Hummani heitä ja pesee kylpylelukilpikonnan "hiuksia". "Ei oo mitään hätää", hän sanoo kun suihkuttaa kilpparin päähän vettä. Lotrataan taas vähän turhan paljon. Suihkun jälkeen M syö toiseks aamupalakseen uutta lemppariaan: paahtoleipää. Juustot ja kurkut syödään erikseen. Teen itellekin pari leipää ja alotan kahvitankkauksen. Aamupalansa jälkeen M vilkuilee vielä toistakin telkkariohjelmaa, mutta keskittyy sitten rakentaan kiipeilyrataa sohvan selkänojatyynyistä. Lapsi koheltaa lattialla ja mä luen Aamulehtee. Johonkin ihme notkumiseen valuu taas aikaa vaikka kuinka, ja vihdoin vähän ennen yhtätoista lähetään käppäileen lähipuistoon. M on rattaissa makuuasennossa, jostain syystä se haluaa nykyään olla rattaissa aina "ihan vauvana".

"Ihan vauvana" ...paitsi just sillon kun yrittää ottaa kuvaa. Pong!

10.50-12.20 Puistossa on onneks muitakin myöhäisheränneitä ja mukavaa seuraa riittää lähes koko ajaks. Hiekkalaatikolla on luonnollisesti pientä kähinää useamman omistuhaluisen mukulan vaatiessa itselleen sekä omia että muiden leluja, mutta jonkinlaista jakoa saadaan aikaseks. Muiden lähdettyä katselen huvittuneena, miten M viihdyttää itteensä kasaamalla ensin lehtiä liukumäen alapäähän ja laskemalla sitten päälle.

12.30 Kotiinpäästyä M yllättää osaamalla kasata palapeliä itekseen jo pitkälle. Eilisen ruuan loput on lähtenyt E:n mukana työevääks, joten lämmitän purkista tonnikalapastaa ja toiseksi yllätykseksi M syö kaiken. Tytön huoneessa luetaan päiväunisaduks "Kalle auttaa ritaria", laulan Ihahaan ja Tiu tau tilhen (keksimilläni kahdella lisäsäkeistöllä) ja sitten M jää sänkyynsä nukkuun.

Päivällisen keittiöapuri.

13.00-14.00 Kökötän koneella, pohdin gradun tutkimussuunnitelmaa ja yritän aikatauluttaa syksyn kurssien hommia. Silmäilen blogeja, katsastan facebookin ja mietin, miksi kaiken aloittaminen on taas niin vaikeeta. Pohdinta keskeytyy, kun M herää yhtäkkiä vaan tunnin unien jälkeen itkuhuutaen, mitä lie unissaan pelästynyt. Meen lohdutteleen tietäen jo, ettei se nukahda uudestaan.

14.00-15.30 Pyykkikone pyöriin, keittiön siivous ja tiskikone niinikään käyntiin, pahimpien lelu- ja vaateröykkiöiden siivoamista ja järjestelyä, kaatuneen kukkaruukun multien imuroimista. M välillä "auttaa" ja välillä touhuilee omiaan, selailee kirjoja ja työntelee nukenrattaita. Jossain vaiheessa kiljuu, koska touhuaa pyöräilykypärän kanssa ja nenä jää remmin väliin. M kuulee että kohta aletaan tekeen ruokaa, joten hakee keittiöstä salaattilingon, kaulimen ja mittakupin ja koluaa niitten kanssa.

15.30-16.30 Alan laittaa ruokaa, jatketaan valmiskalalinjalla: paistan kalapihviä, keitän riisiä pakastevihannneksilla ja silppuan salaatit lautasille. Yhtäkkiä rämisee, kun M ilmoittaa pelaavansa tennistä ja rysäyttelee kaulimella keittiöntuoleja. Syödään ja tälläkin kertaa M syö lähes kaiken. Ilmeisesti joka toinen päivä ei uppoo oikeen mitään ja joka toinen päivä kelpaa hyvin.

16.30-17.00 Lämmitän loput aamukahvit termoksesta, röhnötän sohvalla ja selaan nauhalta laatuohjelmaa Huippumalli haussa. M kippaa palikka- ja legolaatikon olkkarin lattialla ja viihtyy niiden parissa hyvin. Tääkin tuntuu menevän vaiheittain, välillä lapsi ei tunnu pystyvän/haluavan tekeen mitään jos ei joku oo koko ajan vieressä katsomassa, juttelemassa ja seurustelemassa, välillä taas ei tunnu edes huomaavaan onko kotona muita, kun uppoutuu niin omaan leikkiinsä.

17.00 Lähdetään käveleen puolen kilsan päähän mun vanhemmille. Tekis mieli lykätä M rattaisiin ja olla nopeesti perillä, mutta "laskeudun lapsen tasolle" ja hiippailen metrin minuuttivauhtia. Jokainen puusta tippunut lehti kun pitäis kerätä ja jokaista tutkailla, puhumattakaan kaikesta muusta mielenkiintosesta pihoissa näkyvistä, kuten trampoliinista, kottikärryistä, rekka-autosta, sienistä, kävyistä ja neulasista. Välillä on pakko ärsyttävästi hoputella. Perillä jätän M:n muiden hoiviin, nappaan auton alle ja lähden jumppaan.

18.00-19.00 Zumbaan kuin... joku joka zumbaa. Zumbaaja?

Salaisten asukuvien ongelma iski taas. Mä kun olin niin varautunut vetään
sellaset ruusilanousiaismaiset trikookuvat, mut koko ajanhan siellä pukukopissa
joku kopsutti sinne tai tänne. Että siinä on sitte lenkkarit vaa.

19.00-19.45 Ajelen takasin ja hengaillaan hetki jauhelihakeittokattilan ääressä, E:kin on tullut töistä tän kautta, varsinainen kotiväki on ties missä salsassa. Vauvakirjaan merkitsemättömänä M sanoo ensimmäisen ruman sanansa, jää hokeen sitä ja me meinataan tukehtua nauruun ja järkytykseen. Parempi häipyä ennen kun yleisö laajenee, hurautetaan kotiin.

19.45-21.15 Kotilorvimista. M kasaa pehmoleluja paikasta toiseen ja vetää iltashowtaan. Harjottelee kuperkeikkoja, ketkuttaa ympäriinsä ja laulaa Boom kahta. Me E:n kanssa makoillaan sohvalla, katellaan ja jutellaan. Vihdoin rauhotellaan ja M saa pyjaman päällensä ja iltapalaa eteen. Mä meen suihkuun ja isi ja tytär siirtyy iltalauluille ja nukkuun. Suihkun jälkeen syön vielä iltapalaks lämppärin ja selailen lehtiä. E kattoo telkkarista jalkkista. Puoli yhdentoista aikaan siirryn sänkyyn vielä hetken lueskellen ja puhelinta näpytellen, ennen puoltayötä nukutaan.

Okei huijaan, nää kuvat on tältä aamulta. Touhut on joka tapauksessa samat.

Share

Kommentoi