Ladataan...
VEERA MARIA

 

Keskustelin erään ystäväni kanssa nuoruudesta. Jäin ajattelemaan sitä nuoruuden käsitettä. Hyvin usein jumiudutaan siihen ajattelutapaan, jossa nuoruus on sieltä yläkoulun ajoista johonkin ylöspäin. Se mihin nuoruus päättyy, onkin sitten jännä juttu. Ihmisellä jokaisella on varmaan tähän oma ajattelutapa ja käsitys. Toki tieteessä on tähän omat kaavansa ja kehityskriisit, joiden mukaan määritellään. Nuoruus taisi päättyä siihen, kun kriisin onnistunut ratkaisu tuottaa oman identiteetin aitouden tunteen. Ihmiset kehittyvät oman elämän mukaan. Joku voi olla ajatuksiltaan varttuneempi, vaikka olisi iältään nuorempi. Näihin vaikuttaa varmasti koettu elämä ja mistä on selvitty ja mitä koettu. 

Mutta, tarkoitukseni ei ole nyt lähteä pohtimaan minkään teorian kautta omaa ikää ja nuoruuden käsitystä. Ajattelen, että puhuttaessa siitä, kuinka nuoruusikä on ihmisen parasta aikaa, en ehkä itse ainakaan lähde peilaamaan sitä heti sinne epävarmaan teini-ikään ja siihen, kun tulee aikuisikään. Ajattelen tässä siinä mielessä lohdullisesti, että ihmisen ei mielestäni tarvitse tuijotella vuosia mittarissa tai ryppyjä kasvoissa. Enemmän miettiä sitä omaa sisäistä oloaan. Jos tunnet sydämesi nuoreksi ja kevyeksi, sinä olet nuori. 

Olisi ehkä surullista ja epäreilua ajatella mustavalkoisesti, että nuoruus on silloin tiettyinä ikävuosina. Itselleni on sattunut juuri niihin aikoihin, kun ihmisen kuuluisi jonkun käsityksen mukaan elää ihaninta nuoruuden huumaa, suuri menetys. Ajattelen sitä aikaa taaksepäin katsottuna hyvin surullisena ajanjaksona, jolloin on täytynyt jotenkin pysähtyä ja kasvaa uudestaan pikkuhiljaa rikkinäisestä ihmisestä ehyemmäksi. Siihen ei ole pystynyt hetkessä. Nyt, kun aika on tehnyt tehtäväänsä ja elämään on tullut enemmän valoa, kuin varjoa, tuntuu elämä nuorelta. Kevyeltä ja kauniilta. Iloiselta ja kiitolliselta. 

Ymmärrys myös siitä, että mennyttä ei takaisin saa, mutta ihmisellä on tämä päivä ja huominen. Kenenkään muun ei tarvitse sitä määritellä, mitä tiettyyn ikään kuuluu tehdä. Tai tuntea. Ajattelen, että ehjä sydän on nuori aina. Kun ihminen on rikki, silloin on vaikea edes tuntea kunnolla itseään. Kun on rikki, on vaikeaa tuntea olonsa ja sydämensä nuoreksi ja valoisaksi. Mutta kun kokoamme palaset, kasvaa kaunis erilainen lopputulos. Vaikka palasista näkyy ehkä rakoja ja naarmuja menneestä elämästä, niiden välistä sirpaleet myös loistaa valoa. Meillä jokaisella on omat haavamme ja menneisyys. Mutta toivottavasti muistamme sen, että ikä on vain numeroita ja nuoruus on sinussa sisällä. 

Ikinä ei ole liian myöhäistä olla nuori! Ikinä ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, joiden ehkä ajattelet kuuluneen vain siihen johonkin tiettyyn ikään. 

Itselleni juhannus on ollut lapsena ihana juhla ja siihen on paljon aurinkoisia muistoja. Terveisiä serkuille <3 Mutta juhannuksen aikaan liittyy myös hyvin paljon surua ja tunnelatausta siihen aikaan, kun menetimme rakkaan. Siksi juhla on jotenkin ahdistava ja vaikea saada ajatukset kunnolla vaan siihen hetkeen, joka on nyt. Mutta.. en kuitenkaan halua, että se paha olo vie koko lopun elämää sen mahdollisen ilon, joka juhannukseen voisi kuulua. Tänä vuonna yritän olla kiitollinen ja ajatella, että on mahdollista muuttaa sitä mielikuvaa ja saada juhla taas tuntumaan juhlalta. Annan sille mahdollisuuden, mutta en myöskään yritä työntää niitä ikäviä muistoja pois. Annan niiden tulla ja annan niiden myös mennä. Elämä on tunteiden käsittelyä. Ja elämä on nuoruus, joka on meillä aina mukana sydämessä, sillä kiitollinen sydän on nuori <3

Ihanaa juhannusta <3

Ladataan...
VEERA MARIA

Kuinka monelle muulle käy niin, että jokin tuoksu, musiikki tai muu asia, saattaa hetkessä kantaa teidät muistoihin? Ja onko jollain kenties jotain asiaa, joka saa teidät heti tuntemaan olon huonoksi tai iloiseksi? Ihmisellä sanotaan olevan muistijälkiä, joiden nostamiseen esiin saattaa riittää kosketus tai joku edellä mainituista. Itselleni käy yllättävän usein sellainen juttu, kun esimerkiksi vaivun ajatuksiini ja samalla vaikka hieron kämmeniä, muistan yllättäen jotain. Se voi olla joku ihan arkipäiväinen asia, joka on tapahtunut vuosia sitten, mutta se jostain yhtäkkiä vain palaa mieleen. Myös joogatessa tai venytellessä, käy usein niin. Kaikenlaisia muistoja on noussut pintaan.

Olen kuullut, että kehoon voi ankkuroida ajatuksia ja muistoja, tunnetiloja. Niitä voi käyttää tarkoituksella tai sitten niitä voi ankkuroida vahingossa. Esim. Jos haluan ankkuroida itselleni vaikka hyvän fiiliksen varastoon, vaikka jännittäviä tilanteita varten, voin alkaa aina hyvän olon vallatessa vaikka painaa etusormesi yhteen. Kun tätä toistaa usein ja järjestelmällisesti, aivot pikkuhiljaa oppivat, että etusormet yhdessä, tarkoittaa saamaa kuin hyvä olo. Sitten vaikean tilanteen kohdatessa, voi kanavoida ankkurit käyttöön. Voimme myös vahingossa ankkuroida tunteita. Olemme kokeneet jonkun asian, jonka kohdatessa teemme aina saman maneerinomaisen liikkeen. Silloin huomaamatta ankkuroimme muistoja ja fiiliksiä, jotka saattavat joskus vahingossa nousta esiin. Myös lihaksiin tallentuu muistoja. Olen kuullut kerrottavan, että keho muistaa aina. Hierojalla ollessaan saattaa ihminen yllättäen alkaa itkemään, muistaessaan jotain, tai ihan ilman muistoa. Kehoon on jäänyt joku jälki. Myös joskus kun mieli ei jaksa tai pysty käsittelemään asioita, purkautuu se paha olo fyysisesti kehoon. Ja onhan se totta, että esimerkiksi masennus saattaa ensin oireilla kehollisesti. Mielellä on yhteys moneen asiaan.

Joogassahan on tarkoituksena kehon ja mielen yhteys. Siksi usein sitä harjoittaessa löytää vaikka minkälaista itsestään. Parhaiten itsellä toimii aina oma itsenäinen harjoitus, jolloin oikeasti aika katoaa ja vain mieli puhuu kehon kautta. Muistan ikuisesti sellaisen Ahaa-elämyksen, kun ymmärsin mitä se jooga oikeasti voi olla. Aina ei pääse niin syviin tunnelmiin, mutta onneksi joogasta on moneen. Vaikka usein siinä on mieli mukana, mutta joskus se on vain fyysinen harjoitus. En ota joogasta stressiä. En edes pyri pääsemään mihinkään upeaan tilaan, mutta usein se vain tapahtuu vahingossa. Se jotenkin tempaa mukaansa ja usein sitä käsittelee suuriakin asioita sen parissa. Itselleni se on parasta lääkettä vaikka huonoon mieleen.Joogasta on oikeasti apua myös ahdistukseen ja pahaan oloon. Kannatta antaa sille mahdollisuus. Mutta, niistä ankkureista ja jäljistä vielä.Itse olen ainakin sellainen, että kun keskityn, olen hermostunut tai jotenkin epävarma, puristelen käsivartta., mitähän kaikkea sinne käsivarteen on tallentunut? :D vai onko se minulle ankkuroitunut turvan tunteen luojaksi. Hmm. Mielenkiintoisia juttuja, pitäisi lukea enemmän ja laajemmin. Myös meditoidessa painelen vuorotellen sormenpäitä toisiaan vasten. Sitten saatan arkisissa tilanteissa, joissa haluan keskittyä, käyttää tätä meditoinnista lainattua tapaa. Toimii, eli hyvin on ankkuroitunut muistijälki keskittymisestä. :) 

Minulla on paljon myös tuoksuihin liittyviä muistoja. Osa niin vahvoja, että se tuntuu ihan fyysisesti siltä, kuin olisi taas tilanteessa, jossa tuoksu on jäänyt mieleen. Tuoksuja voi käyttää sen vuoksi myös niin, että hankkii ihanaa muistoa, vaikka hääpäivää varten oman tuoksun. Sitten voi vuosien jälkeen palata siihen tunnelmaan. <3 voi myös ottaa itselleen jonkun turvatuoksun tai itsetunnon buustaajan. 

Joskus, kun joku muisto nousee esiin yllättäen, saatan tarkkailla ja miettiä, että mikä sen nosti esiin. Oliko se joku tuoksu, samankaltainen tilanne, ankkuroitu jälki, musiikki vai mistä se tuli. Se on yllättävän mielenkiintoista ja opettavaista. 

Onko teillä muuten olemassa jotain tapaa toimia tai jotain tuoksua, joka saa vaikka teille sellaiseen rauhallisen olon?

Ihanaa päivää teille kaikille <3 Toivottavasti tästä kesästä ankkuroituu valoa ja ihania muistoja jonnekkin talteen <3 

 

Lue myös http://www.lily.fi/blogit/veera-maria/menneisyyden-reppu-taakka-vai-voimavara

Ladataan...
VEERA MARIA

Oletteko huomanneet sellaista asiaa, että luovuus saa värinsä niistä elämän myrskyistä. Silloin, kun on melankolista, syntyy myös usein jotain kaunista. Esimerkiksi runollisuus, kirjoittaminen, musiikki ja taide, saavat usein syvällisempää sisältöä elämän varjopuolista. Sitten kun meillä menee hyvin, ei ehkä enää pääse samoihin taajuuksiin siinä luovuudessa. Tulee stoppi ja voi olla vaikea luoda jotain koskettavaa. Ei vain pääse siihen syvään kiinni, jos mieli on iloinen ja elämä hymyilee. Ehkä tämä on yksilöllistä, mutta itse koen saavani ihan erilaista tekstiä ja tulkintaa asioihin silloin, kun liikutaan niissä syvissä vesissä. Ja vaikka ne vanhat tunteet voi kanavoida uudestaan ja sitä kautta saada sen eletyn fiiliksen päälle, ei siihen ehkä halua palata enää silloin, kun on asiat hyvin. Usein hyvän fiiliksen ollessa päällä, sitä myös välttelee lauluja, elokuvia ja muita, joiden tunnelma voi tarttua. Mutta silloin, kun on muutenkin jo alamaissa, sitä saattaa hakea lohtua tai jotain toista kanavaa niiden tunteiden käsittelyyn, jolloin oikein ahmii tunteeseen liittyvää tulkintaa. Ihmisiä usein koskettaa asiat, joissa käydään vähän jopa raskaita aiheita läpi. Itsekin pidän lauluista, joiden sanoissa kuuluu joku tarina. Jotain, johon voi samaistua ja jonka merkitystä voi tulkita. Koskettavat tarinat ovat aina mielenkiintoisia. 

Lähinnä näitä pohdiskelen sen vuoksi, sillä itsellä on ollut alla projekti, jonka äärellä on täytynyt palata joihinkin vanhoihin asioihin. Oikeastaan vanhoihin teksteihin ja tunnelmiin, jotka ovat syntyneet suurien tunteiden äärellä. Niitä lukiessa oli taas hetkessä siinä samassa tunteessa, joka on kirjottaessa ollut läsnä. Tuli ajatus, että niihin on ripoteltu pala palalta omaa sieluaan. Sinne tänne, vanhoja koettuja asioita, joiden jälkeen on kasvanut ihan uusi ihminen. Asioiden uudelleenkäsittely, tai niihin palaaminen, on ollut kyllä melkoinen matka. Toisaalta voi tehdä hyvää palata menneisyyteen, ikään kuin aikamatkustajan asemassa, sillä nyt tietää, että kaikki meni lopulta hyvin. Voi palata tarkastelemaan, sillä nyt on jo turvassa. Katsella ja elää hetken sitä aikaa, ymmärtää, että se kaikki on jo koettu. Sen ei tarvitse enää jäädä päälle, vaan se voi olla hetken, ja antaa ne vastaukset, joita etsit. Sitten voi taas palata tähän hetkeen. Hetkeen, jossa kaikki on hyvin. Ja muistaa olla kiitollinen, sillä ilman menneisyyttä, ei olisi tätä päivää.

Ja tämä päivä, se on kaunis <3 

Pages