Ladataan...
Viherpiiperö

Mikä onkaan sen parempaa kuin omassa maassa kasvatettu peruna! Ne ovat puhtaita ja maukkaita, lähiruokaa parhaimmillaan. Perunaa on helppo viljellä vaikka ämpärissä, muovipussissa, viljelylaatikossa - siis melkeinpä missä vain. Perunan kasvukautta voi nopeuttaa esikasvattamalla niitä sisällä vaikka maitopurkissa.

Ennen kuin perunan voi laittaa maitopurkkiin, tulee perunassa olla idut. Minulle on joku joskus kertonut, että peruna kasvaa hyvin, kun siinä on siniset idut. Siniset idut olen saanut perunoihin nostamalla ne pöydälle valoon ja idättänyt niitä siinä. Perunat voi laittaa vaikka munakennoihin kasvattamaan lonkeroitaan. Itse laitoin puikulat itämään jo maaliskuussa ja maitopurkkiin huhtikuun puolen välin jälkeen.  Vielä ehtii kuitenkin laittaa kasvamaan perunaa sisälle, jos kaapista löytyy perunoita ja niissä on ituja - peruna kasvaa hyvin myös vaaleilla iduilla.

 

Perunoita voi idättää esimerkiksi pöydällä munakennoihin aseteltuna.

 

 

Itäneet perunat odottavat multaa päälleen.

 

Itujen ilmestyttyä perunan kylkeen, siirretään ne maitopurkkiin, johon on pohjalle laitettu multaa. Peruna purkkiin ja multaa päälle sekä kastellaan hieman.  Perunat voi laittaa lämpöiseen paikkaan kasvamaan. Sitten odotellaan varsien nousemista sekä maan sulamista ennen ulos siirtoa. Muistetaan myös kastella välillä, muttei liikaa ettei peruna homehdu.

Itänyt peruna laitetaan maitopurkin pohjalle lepäämään, jossa on vähän multaa. Lisää multaa perunan päälle ja kastele hieman.

 

Puikuloita olen laittanut jo parina vuotena kasvamaan viljelylaatikkoon ja satoa on tullut ihan kiitettävästi. Parasta niissä on ollut niiden maku ja puhtaus sekä tietenkin niiden kasvaminen ylipäänsä. Peruna ei tarvitse juurikaan lannoitetta, jos sitä on liikaa (kuten minulla ollut) perunan varsista tulee pitkät. Tänä vuonna ajattelin laittaa perunat maahan ilman lannoitetta.

 

Siirrä perunat lämpöiseen paikkaan odottamaan ja kasvamaan ennen ulos istuttamista. Muista kastella välillä, muttei liikaa ettei peruna homehdu.

 

Nyt vain odotellaan perunan varsien nousemista ja maan sulamista...

 

 

Ladataan...
Viherpiiperö

Kevääni käynnistyy yleensä jo hyvissä ajoin talvella kukkamanialla, joka iskee joka kevät ja toisen kerran yleensä loppukesästä. Manian iskiessä tekee mieli ostaa kaikkea mahdollista tuonne pihalle kasvamaan. Realiteetit tulevat kuitenkin vastaan - tonttimme on vain reilut 700 neliötä, joten sinne ei kauheasti kasveja mahdu. Lisäksi kasvuvyöhyke kolme, jolla asumme tuo rajoitteita.

Maaliskuun alkupuolella käynnistin kasvukauden kylvämällä kukkien ja hyötykasvien siemeniä taimiastioihin sekä nostamalla perunoita itämään pöydälle. Sormet syyhyävät jo kovasti, että pääsee puutarhatöihin. Odotan jo innokkaasti, mitä lumen alta tulee paljastumaan ja miten muun muassa syksyllä istutetut valkosipulinkynnet lähtevät kasvamaan. Puutarhassa puuhastelu on niin ihanaa ja palkitsevaa, vaikkei välillä kaikki viljelykset lähde kasvamaan odotetulla tavalla. No mutta mitäs sen on väliä , sillä aina voi laittaa uusia kasvamaan tilalle!

Tälle vuodelle olen suunnitellut, että laitan kasvamaan ainakin basilikaa, chiliä, aitoelämänlankaa, kaunokaista sekä sormustinkukkaa. Ja perinteisesti kelloköynnöstä ja puikuloita. Katsotaan, miten nämä lähtevät kasvamaan. Lisäksi etupihan kukkapenkki kaipaa ehostusta, josta olemme mieheni kanssa puhuneet aiemmin. Ehostusta varten on jo pari uutta kasviakin tilattu.

Jo pienestä pitäen olen tykännyt kovasti tönkiä maata ja hoitaa kukkia. Lapsena parasta oli kukkapenkkien kitkeminen ja kasvimaan laittaminen sekä kukkien kasvattaminen sisällä. Kasvimaata laitettiin usein yhdessä isin kanssa, käännettiin kasvimaan pohjalle lehtiä voimaa antamaan. Toiveikkaana odotin saavani satoa syksyllä, mutta tuloksena olivat yleensä rikkaruohot ja muutama hassu pieni porkkana tai peruna. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jaksoin joka vuosi uudella innolla perustaa kasvimaan uudelleen.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla kasvattaa uutta köynnöskasvia – aitoelämänlankaa. Kelloköynnös ei ole viimeisinä vuosina lähtenyt kunnolla kasvamaan ja nyt olisi aika kokeilla jotakin uutta kelloköynnöksen lisäksi. Elämänlanka kasvaa nopeasti ja kukkii paljon. Ajattelin nopeuttaa kasvukauden käynnistymistä esikasvattamalla siemenistä taimet mini viherhuoneessa ja siirtää ne myöhemmin autotalliin kasvihuoneeseen, vaikkei esikasvatusta välttämättä tarvita.

 

Siemenet lähtivät hienosti itämään muutaman päivän jälkeen. Ehkäpä itämisessä auttoi kodinhoitohuoneen lämpö ja yövalo. Parin viikon odottamisen jälkeen taimet alkoivat olemaan jo aika isoja siirrettäväksi suurempiin astioihin. Toivotaan, että taimet lähtevät paremmin kasvamaan uusissa kodeissaan.

 

Elämänlangan taimet vanhoissa kodeissaan.

 

Elämänlanka viihtyy auringossa, tykkää kiipeillä ja kukkii heinä-elokuussa. Esikasvatetut taimet tulee karaista ennen ulos siirtämistä ja suojata harsolla viikon verran maahan tai ruukkuun istuttamisen jälkeen.

 

Kukkien kasvattamisessa ja puutarhanhoidossa on se mukava puoli, että niistä on helppoa keskustella missä ja milloin vain – aina löytyy juttukaveri. Anoppini kanssa tulee hyvin usein vaihdettua ajatuksia ja vinkkejä siitä mitä kukkia voisi laittaa kasvamaan tai mitä voisi viljellä sekä miten ne ylipäänsä kasvavat. Hän saa kummasti aina kaikki kasvamaan hyvin, oli sitten kyse sisäkukista tai ulkokukista. Välillä vienkin hänelle juuri viime hetkellä pelastettavaksi kukkia.

Kasvien kanssa puuhastelu on hyvin terapeuttista, huolet sekä murheet unohtuvat ja tulee nopeasti hyvä mieli. Tämä puuhastelu onkin yksi osa ”elämänlankaani”, josta tulen onnelliseksi. Mitä sinun elämänlankasi pitää sisällään?

 

Ladataan...
Viherpiiperö

Tänään se sitten tapahtui, pihallamme oli noussut kevään ensimmäiset kukkaset - krookukset (sahramit). Istutin nämä kukat ensimmäisenä syksynä, kun muutimme kolme vuotta sitten omakotitaloomme. Tuolloin sipuleita tuli laitettua sinne ja tänne - aina ei edes muista mitä kaikkea sitä on tullut laitettua, vaikka koitan pitää kirjaa istutuksista.

 

Krookus on monivuotinen sipulikasvi, jonka voi istuttaa nurmikon alle tai multaan.

 

Krookuksia on eri lajikkeita ja nämä näyttävät olevan jotain pienempää lajiketta tai sitten en ole muistanut lannoittaa niitä. Tosin krookuksia ei juurikaan tarvitse lannoittaa, syksyllä hieman ja kukinnan jälkeen laittamalla vaikka kompostimultaa päälle. Sipulit olen istuttanut nurmikon alle ja myös multaan muualle puutarhaan.

 

Krookuksia on useita lajikkeita ja ne viihtyvät auringossa tai puolivarjossa.

 

Mielestäni krookukset ovat helppohoitoisia. Ne nousevat keväällä ensimmäisinä sekä kestävät vuosia. Niitä on ilo katsella ja ihastella! Siis varma kevään ja tulevan kesän merkki! Krookuksia voi myös kokeilla kasvattaa sisälläkin, vaikka asetelmiksi. Onko sinulla kokemuksia sisäkasvatuksesta?

Lumen keskeltä on myös nousemassa jo muitakin kukkia...

Nämä taitavat olla narsissin sipuleita.

 

Ystävämme puppeli on käynyt merkkaamassa reviiriään narsissien juurelle.

 

Niin harmillista kuin se onkin, ystävämme puppeli pitää kovasti mm. krookuksista sekä narsisseista. Mitenköhän kevään ensi kukat saisi säästettyä pieneltä ystävältämme?

 

P.S. Tiesitkö, että krookuksista tehdään arvokasta maustetta - sahramia? Minulle se oli uusi tieto. (Lähde: Wikipedia)

 

 

 

Pages