Ladataan...
Viherpiiperö

Taisi olla vuosi sitten, kun sain ystävältäni rungollisen mustaherukkapuun (?), josta hän ei enää pitänyt. Nyt se on nököttänyt meidän etupihalla ja sen kaverina kasvaa kuunliljoja. Keväällä olin ihan innoissani, kun siihen tuli lehtiä ja sitten alkoikin ilmestymään kukkia. Tällä viikolla saimme maistaa sen herkullisia marjoja, joita tuli noin puoli litraa. Oli hassun näköistä, kun pieni pensas notkui täynnä marjoja. Taaperokin kiersi mustaherukkapuuta kuin kissa kuumaa puuroa ja yritti kovasti napsia sieltä herkkuja suuhun.

Mustaherukka tuo mieleeni lapsuuden. Pienenä tyttönä piti kerätä mustaherukat pois pensaasta ja se ei ollut kovin mieluista puuhaa (onneksi pensaita ei ollut kovin monta). Toisaalta siinä saattoi samalla napsia huomaamatta paljon herkullisia ja terveellisiä marjoja. Vaikka lapsena piti kerätä marjoja, olen siitä myös kiitollinen - en varmaan keräisi nyt marjoja, jos ei olisi lapsena tarvinnut niin tehdä. Nykyään se on mukavaa puuhaa ja otan sen myös liikunnan kannalta. Taidan olla samanlainen kuin isäni, joka viuhtoo metsässä menemään poimuri kourassa :). Mutta pitäydytäänpä nyt tässä mustaherukassa. Kotona meillä tehtiin yleensä marjoista mehua, jota juotiin kun oli kipeä. Muistan myös maistaneeni myös toisenlaista mehua, joka oli tehty mustaherukan lehdistä (alkukesän lehdistä). Löysin siihen ohjeen sattumalta yhdestä lehdestä (Suomenkuvalehti?), jossa juomaa kutsuttiin nimellä Louhisaaren juoma. Tässä ohje:

Louhisaaren juoma

5 litraa vettä

4 litraa mustaherukan lehtiä

25 g sitruunahappoa

500 g sokeria

Huuhtele lehdet ja laita ne isoon teräsastiaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä, lisää sitruunahappo ja sokeri. Sekoita. Peitä kannella ja anna seistä seuraavaan päivään. Siivilöi juoma ja kaada pulloihin. Tarjoile kylmänä. Kokeile myös kuplajuoman kanssa.

Itse en tuota ohjetta ole vielä testannut, koska pensas on sen verran pieni ettei lehtiä riitä sitten alkuunkaan.

Mustaherukan kukat puhkeavat kukkaan toukokuussa.

 

Kasvupaikka

Mustaherukka viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla ja se menestyy lajikkeesta riippuen Lapissa asti. Maan tulisi olla suhteellisen ravinteikas, läpäisevä ja kalkittu. Keväällä heitin mustaherukan juurelle kourallisen kanankakkaa ja hieman kalkkia. Lannoittaminen taidettiin palkita marjoja notkuvalla pensaalla. Taimiväliksi suositellaan 200 cm, mutta jos pensaita mielii käyttää aidanteena, silloin istutusväli on pienempi (100 cm). Mustaherukkaa ei tarvitse hoitoleikata juuri ollenkaan. Mustaherukan tuholaisia voivat olla härmä (marjan ympärillä valkoista töhnää) ja erilaiset ruosteet (lehdissä esim. ruskeita pisteitä). Ruosteen osalta ennaltaehkäisyä voi tehdä poistamalla huonoja kasvin osia.

 

Siinä niitä sitten olisi, mustaherukoita suuhun laitettavaksi.

 

Marjat

Raakana marjat ovat vihreitä, mutta kypsyessään lähes mustia. Raa'an marjan maku on hyvin karvas ja suu jää väkisin auki. Kypsän marjan maku on hieman kirpsakka, mutta kuitenkin makea. Mustaherukassa on paljon C-vitamiinia 120 mg/100g, muttei läheskään niin paljon kuin tyrnissä. Mustaherukan syönnistä voi olla apua painonhallinnassa, koska se siinä on vähän energiaa, mutta paljon vettä ja ravintokuitua, jotka pitävät nälän tunteen loitolla. Marjat sisältävät paljon kaliumia (340 g/100 g), joka edistää suolan eritystä ja näin ollen alentaa verenpainetta. Lisäksi marjassa on runsaasti karotenoideja, joista osa toimii A-vitamiinin esiasteina. Nämä puolestaan suojaavat ihoa ja limakalvoja. Marjoissa on myös antosyaaneja (flavonoideja), jotka antavat marjoille tumman sävyn. Tutkimuksissa on löydetty, että antosyaaneilla voi olla yhteyttä aivojen, silmien ja verisuonten terveyteen. Hyvästi siis tukkoiset verisuonet ja tervetuloa notkeat! Mutta, mitäpä muuta voisi marjoista tehdä kuin mehua? Mustaherukkahyytelö tai hillo on varmasti hyvää liharuokien tai vaikka leipäjuuston kaverina. Itse innostuin tekemään hyytelöä kerätyistä marjoista, mutta se kyllä epäonnistui. Laitoin aivan liian vähän sokeria ja siitä tuli aika kirpeää. Itseäni voin syyttää, koska en yleensä lue ohjeita. Olisi pitänyt syödä marjat sellaisenaan.

 

Lähteet: Suomalainen taimi, Fineli, Mustaherukasta apua silmille ja aivoille, Ruosteet

Ladataan...
Viherpiiperö

Viime vuonna äitienpäivänä sain valita puutarhalta pihaamme pensasmustikoita. Pensasmustikoiden hankkiminen oli mieheni toive. Ison sadon toiveissa (yksi pensas voi tuottaa satoa jopa 4 litraa tai enemmän) ostimme kaksi jumbo pensasta, joiden toivoimme tuottavan satoa nopeammin.Ostamamme pensaat olivatkin viallisia yksilöitä, joten jouduimme vaihtamaan pensaat pienempiin. Aikamme jahkailtua päädyimme kahteen Aino nimiseen pensasmustikkaan. Jälkikäteen tajusimme lukea enemmän pensasmustikasta ja sen kasvutavoista - se tarvitseekin pölyttäjän! Ostimme pölyttäjiksi kaksi North Blue nimistä pensasmustikkaa, joiden kerrottiin olevan hyviä pölyttäjiä.

Kasvupaikka

North Blue menestyy kasvuvyöhykkeillä I-III (IV) ja Aino jopa vyöhykkeellä V. Ostohetkellä pensaat olivat n. 40 cm korkeita. North Bluen kasvukorkeus on 60 - 80 cm ja Ainon 80- 90 cm. Istutusväliksi suositellaan 100 cm. Talvesta ne selvisivät suhteellisen hyvin, mitä nyt pupsi oli niitä käynyt hieman syömässä ja keväällä taapero pyllähti yhden pensaan päälle. Mutta kaikki pensaat ovat hengissä ja voivat hyvin. Suosittelen suojaamaan pensaat verkolla talven ajaksi ja se ei ole pahitteeksi myös kesällä.

Pensasmustikat tarvitsevat aurinkoisen ja suojaisan sekä kosteahkon, mutta läpäisevän kasvupaikan. Maan tulisi olla hapan ja runsasravinteinen. Kasvukuoppa taisi olla 50 cm syvä ja aika leveä, johon laitettiin kasvualustaksi rodomultaa sekä hiekkaa. Pensaiden juurille laitettiin kuorikatetta, joka pitää hyvin kosteutta. Keväällä leikkaisin vaurioituneet ja tummuneet oksat pois sekä lannoitin rodolannoitteella. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, että pensaat lähtivät huonon talven jälkeen kasvamaan. Pensasmustikka ei kaipaa juurikaan hoitoleikkausta - vain huonompien oksien poistamista tai vanhempien oksien karsimista 3-4 vuoden välein.

 

Pensasmustikan kukat ovat herkullisen isoja.

 

Marjat

Pensasmustikka kukkii keväällä ja kukat ovat herkullisen isoja. Marjat kypsyvät syksyllä (elokuu - syyskuu) ja saimmekin maistaa muutamia marjoja viime syksynä. Pensasmustikan marjat olivat mielettömän isoja. Suurimpien marjojen halkaisija taisi olla jopa 1cm. Marjat olivat maukkaita ja mustikkaisia. Niistä jäi vain puuttumaan sininen väri. Jälkikäteen saimme kuulla, että hyvän sadon tuottamiseksi ensimmäisenä vuotena olisi hyvä poistaa marjat kokonaan. Tämä jäi tietenkin tekemättä, mutta odotamme innolla saavamme isoja satoja. Tosin sadon saamiseen saattaa mennä useampi vuosi, koska tänä vuonna ei näytä tulevan satoa ollenkaan. Pari hassua marjaa on kadonnut parempiin suihin.

Pensasmustikat ovat hyviä antioksidanttien (fenolinen yhdiste) lähteitä ja niissä on todettu olevan hyviä terveysvaikutuksia. Fenoliyhdisteet muodostuvat kasveissa ja fenoliyhdisteryhmiä ovat flavonoidit, fenolihapot sekä tanniinit. Erilaisten fenoliyhdisteiden on todettu vaikuttavan muun muassa entsyymien toimintaan, ne hillitsevät allergia- ja tulehdusreaktioita, estävän veritulppia sekä vaikuttavat yleisesti suotuisasti immuunijärjestelmään. Tosin eri yhdisteet vaikuttavat ja imeytyvät erilailla, jolloin myös mahdolliset terveysvaikutukset ovat erilaisia. Itselleni oli uutta tietoa se, että mustikkaa syötettiin toisen maailmansodan aikana lentäjille hämäränäkökyvyn parantamiseksi ja että Bostonin yliopiston vanhuutta tutkivan laitoksen tekemien tutkimuksien mukaan puolikas kahvikupillinen mustikoita antaa saman määrän flavonoideja kuin viisi annosta sekavihanneksia. Mustikoita syömällä taitaa siis vanhuus pysyä loitolla! C-vitamiinia pensasmustikoissa (9,7-12,8 mg/100g) ei ole juurikaan verrattuna esim. tyrniin (165 mg/100g).

Pensasmustikoita voi käyttää samanlailla kuin metsämustikoita eikä niissä ole juurikaan eroja toisiinsa nähden (metsämustikka on hieman parempi kaikin puolin). Pensasmustikoiden säilyvyys on hieman parempi eivätkä ne homehdu kovin nopeasti. Itse toivon, että mustikoita saa napsia suoraan pensaasta tai laittaa vaikka kakun päälle koristeeksi. Kun satoa alkaa tulemaan yllin kyllin, aion kokeilla niiden kuivattamista, jolloin ne vievät vähemmän säilytystilaa pakastimesta. Millaistakohan hilloa pensasmustikasta saisi?

 

Isot raakileet saavat vielä odottaa kypsymistä.

 

Lähteet: Suomalainen taimi, Pensasmustikan bioaktiiviset yhdisteet, varastointikestävyys ja tuotteistaminen, Koetoiminta ja käytäntö,

Vinkkilän luomutuote

 

Ladataan...
Viherpiiperö

Tänä syksynä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun ostimme pihaan kaksi tyrni pensasta. Pensaiden ostaminen taisi olla hetken mielijohde ja paikkaakaan niille ei tainnut olla valmiina. Kokeilumielessä ostimme tytön (Terhi) ja pojan (Tarmo), joita suositeltiin puutarhamyymälässä. Sadon tuottamiseksi tyttö pensas vaati pölyttäjäpensaaksi pojan ja se voi pölyttää kolme tyttöpensasta. Vielä voisi löytyä tilaa parille tyttöpensaalle pihaltamme.

Kasvupaikka

Tyrni on kotoisin Aasiasta ja esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä sitä käytetään lääkekasvina. Yleisesti tyrni menestyy vyöhykkeillä I-IV, mutta jotkut lajikkeet menestyvät myös vyöhykkeillä VI asti. Tyrnien kasvukorkeus vaihtelee 1,5 - 3 metrin välillä. Terhi on hillitty kasvuinen ja siinä on jonkin verran piikkejä. Tarmo voi kasvaa jopa kolme metriseksi. Pensaamme ovat vielä aika pieniä noin reilun metrin kokoisia. Tyrnin sanotaan olevan hyvin kestävä kasvi ja se leviää juuriversoillaan. Sen sanotaan kestävän tuulta ja suolaa, joten pensas varmasti menestyy hyvin rannikoseudulla. Pensaat eivät ole olleet moksiksikaan, vaikka olen keväisin leikannut pupsin tuhoamia oksia ja muutenkin siistinyt ulkonäköä. Ajatuksissa on pitää pensaat siisteinä eikä antaa niiden kasvaa rehottaa liian suuriksi. Pidän tyrnien hopeanhohtoisista lehdistä, kun pensasta katsoo kauempaa ja siitä, että ne ovat aika tuuheita.

Pensaat on sijoitettu talon päätyyn länsipuolelle ja istusväliksi tuli useampi metri (istutusväli suositus 90cm). Tyrni tarvitsee aurinkoisen kasvupaikan ja kasvualusta voi olla kuiva tai kostea. Pihallamme pensaat ovat menestyneet hyvin, vaikka taitavat olla osittain puolivarjossa johtuen talon aiheuttamasta varjosta. Tyrni ei tarvitse juurikaan lannoitteita ja keväisin olen antanut pensaille hieman kalkkia.

 

Tyrni marjoissa on paljon C-vitamiinia ja hyödyllisiä rasvoja. Marja on hyvin kirpsakka.

 

Marjat

Keväällä tyrnissä pitäisi näkyä pieniä kukkasia, mutta itse en ole niitä onnistunut näkemään. Ne taitavat olla hyvin minikokoisia ja huomaamattomia. Marjat ovat kauniin oransseja, jotka pilkottavat pensaasta hauskasti. Marjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia (165 mg/100g marjoja) verrattuna esimerkiksi mustaherukkaan (120mg/100g marjoja). Päivittäinen C-vitamiinin saantisuositus on naisilla ja miehillä 75mg/vrk, joten päivän vitamiini varanto on päivitetty syömällä vajaa desilitra tyrnimarjoja. Marjoissa on myös paljon E-vitamiinia 3mg/100g ja saantisuositus naisilla on 8mg/vrk ja miehillä 10mg/vrk eli noin kolmasosa saanti tarpeesta tulisi tyydytettyä syömällä 100g tyrniä. Tyrnissä on myös kuitua ja rasvoja, mutta myös muitakin vitamiineja kuten  B, F, ja K-vitamiineja. Edellä mainitut ravinteet vaikuttavat muun muassa ihon, limakalvojen, sydämen sekä verisuonten kuntoon. Sitran tekemästä julkaisusta ilmenee, että tyrniöljykapselien käytöstä voi olla apua esimerkiksi suun kuivuuteen, mutta muutoin kliinisissä kokeissa ei ole juurikaan löydetty ihmiskehoa hyödyttäviä tuloksia.

Viime vuonna saimme maistaa ensimmäisen kerran omia marjoja. Sato oli aika pieni ja suurin osa niistä katosi lintujen tai jonkun muun eläimen suuhun. Tänä vuonna täytyy olla viisaampi ja laittaa suojaverkkoa, etteivät eläimet syö marjoja. Marjoja oli hieman haastellista poimia, koska piikit hankaloittivat poimintaa. Tuttavani ovat kertoneet, että poimintaa on auttanut se, että poimii marjat vasta pakkasten tultua. Tuolloin tarvitsee vain ravistaa pensasta ja marjat tipahtaa iloisesti alustalle. Toiset ovat puolestaan leikanneet oksia ja pakastaneet ne sellaisenaan. Jos satoa alkaa tulemaan yllin kyllin, pitää varmaan lähteä ostamaan isompi pakastin. Pääsääntöisesti olen syönyt marjoja 3-5 kpl päivässä ja ne ovat ihanan kirpsakoita - toisten makuun varmasti liian happamia ja väkeviä. Marjassa tuntuu olevan aika vähän hedelmänlihaa ja siemen on iso. Yleensä pureskelen siemenen hyvin, josta toivon mukaan irtoaa hyviä rasvoja kehooni, vaikkei kliinisissä tutkimuksissa olekaan havaittu olevan juurikaan vaikutuksia elimistölle. Marjoista voi valmistaa myös kaikenlaista kuten mehua, marmeladia, rouhetta ja marjoja käytetään myös kosmetiikkateollisuudessa. Itse tykkään syödä marjat sellaisenaan suoraan puskasta tai pakkasesta.

 

Lähteet: Wikipedia, Suomalainen taimi, Vinkkilän Luomutuote, Arktiset aromit, Sitra, Terveyskirjasto

 

p.s. Seuraava Superfood juttu ilmestyy heinäkuussa.

 

 

 

Pages