Ladataan...
Vihreitä unelmia

Kynttiläsarjojen poisto jäi hieman myöhäiseksi ja siinä hötäkässä katkesi luumupuusta pari nupullista oksaa. Mies oli heittänyt oksat kompostin luokse, mistä sain ne pelastettua maljakkoon. Kukat aukesivat lähes heti ja ovat ihania. Näiden perusteella sato ei jää ainakaan kukkien määrästä kiinni, toivottavasti ei myöskään säistä. Pudonneista luumuista itää helposti pieniä luumuntaimia ja nyt yksi sellainen on etupihalla jo aika suuri. Saa nähdä, tekeekö jo tänä vuonna satoa, vaikka istutin sen kyllä ihan koristeeksi. Maljakko on kirpparilta, ihana harmaa lautanen Brosten ja pöytä HAY:n Tray.

 

Share

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Meillä on tulossa pihaan heräteostoksena jotakin suurta ja mustaa ja aloin miettimään, että miksi meidän pihakalusteet ja terassilaudoitus ovat ruskeat, vaikka talo on harmaa ja katto musta. Jo aiemmin olen hankkinut mustia marjapensastukia ja mustan kasvilavan. Tuumasta toimeen ja pieni parhaat päivänsä nähnyt pöytä ja kaksi tuolia koekaniineiksi, painepesurilla hilseilevä pinta pois ja pintaan tummaa Valtti Akvacoloria ja niistähän tuli ihanat. Vaalea äitienpäiväruusu sopii pöydälle kuin nenä päähän, samoin vanhat harmaat istuintyynyt. Seuraavaksi saman käsittelyn saanee puutarhakeinu, joka melkein on jo saanut hävitystuomion. Mustana ehkä suostun sitä vielä katselemaan, kun on siinä kuitenkin aika kiva istuskella pihankuopsutuksen ohessa. Itse en tähän ekaan proggikseen enkä juuri siihen suureenkaan ole paljon osallistunut, mies taitaa ahkeruudella kuittailla uutta autoaan  ja sehän sopii kyllä, sudittavaa meinaan riittää :)

 

Share

Ladataan...
Vihreitä unelmia

Monivuotisissa kukissa eli perennoissakin on paljon keväällä kukkivia. Oma suosikkini on ehkä pikkusydän, joka kukkii lähes koko kesän. Niitä on useita eri lajeja. Näiden kohdalla pitää vain muistaa, että haravan kanssa ei kannata istutuksia putsata, koska aikaisin keväällä kasvuun lähtevät alut irtoavat herkästi. 

Toinen suosikkini on kevätkaihonkukka, joka muistuttaa lemmikkiä, mutta väri on intensiivisempi sininen ja varsi matalampi. Tämä leviää helposti rönsyämällä, mutta en ole sitä kokenut kuitenkaan ongelmaksi.

Esikot ovat värikkyytensä vuoksi monien suosikkeja, itse en tykkää kirkkaista väreistä ja nämä pinkitkin ovat vähän turhan värikkäitä omaan makuuni, vaikka olenkin niitä näyttänyt viime kesänä jakavan ympäri pihaa. Varsinkaan kevätkaihojen seuraan eivät sovi yhtään, vaikka nimenomaan sellaisen yhdistelmän näytän koivujen alle tehneen. Aina ei voi onnistua :) Toisaalta on kiva huomata, että ohjeet siitä, että koivun alla ei kasva mikään, ovat turhan pessimistisiä. Vaatimattomat ja kuivassa viihtyvät selviävät ihan hyvin. Seurana myös valkovuokkoja.

Kolmas suosikkini on puistolemmikki eli se suurempikukkainen kaksivuotinen (ei siis tosin perenna) villinä kasvava vaaleansininen kukka, jonka kaikki tuntevat ja englanninkielinen kutsumanimi onkin hauskasti forget-me-not. Meillä tätä pukkaa ihan joka paikasta ja kukinnan jälkeen sen voi kiskaista kompostiin, kunhan jättää vähän siemeniäkin kypsymään, koska kaksivuotisena muuten häviää. Kuvassa ritarinkannuksen seurassa.

Imikät ovat myös vaatimattomia kevätperennoja pienine väriä vaihtavine kukkineen. Vihreälehtinen on villinä kasvava ja pilkullinen valkotäpläimikkä. Jälkimmäinen ei meillä vielä kunnolla kuki.

Alla olevassa kuvassa valkotäpläimikkä taustalla vasemmalla.

Ihanaa aikaa tämä kevät ja neljän päivän pitkä viikonloppu toivottavasti saattaa suuren pihaprojektin päätökseen.

Share

Pages